Tackleberry kirjoitti:En ole huomannut, eikä kiinnosta. Jos et tykkää siitä miten kirkko käyttää varojaan, lopeta se kirkollisveron maksu.
En tykkää, en ole maksellut kymmeniin vuosiin.
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
poistettu lautamiestekstia
t:mode
--------------------------
Haapaveden tragedian sotaveteraani taisteli oikeudessa sairauskorvauksesta – ”Loppuun saakka terävä pää”
- 90-vuotias sotaveteraani ampui puolisonsa ja itsensä sunnuntaina aamupäivällä Haapavedellä. (KUVA: Ville Honkonen)
- aspvatten.jpg (32.75 KiB) Katsottu 1785 kertaa
Sotaveteraanin surmatyö ja itsetuhoisuus tulivat naapureille täytenä yllätyksenä.
Haapavedellä itsensä ja vaimonsa sunnuntaina surmannut 90-vuotias mies oli Laatokan rannoilla sotinut jatkosodan veteraani. Oikeuden asiakirjoista ilmenee, että epäilty vaati vuonna 1994 korkeimmassa oikeudessa sotilasvammalain perusteella korvausta pitkällisestä paksusuolentulehduksesta. Oikeus kuitenkin hylkäsi hakemuksen ja vahvisti vakuutusoikeuden aiemman päätöksen.
Mies oli hakenut jo vuonna 1993 vakuutusoikeudelta muutosta tapaturmaviraston vuotta aiempaan päätökseen. Hakemuksessaan mies vaati työkyvyttömyysasteensa korottamista ja korvausta pitkäaikaisesta paksusuolentulehduksesta. Tämäkin valitus hylättiin.
Tapaturmavirasto oli katsonut päätöksessään vuonna 1992, ettei miehen sairaus ollut seurausta hänen sodassa saamistaan vammoista.
Mikä johti tragediaan?
Haapaveden tragedia tuli suurena yllätyksenä pariskunnan hyvin tunteneille naapureille. 18 vuotta surmatalon naapurissa asunut, nimettömänä pysyttelevä pari on tyrmistynyt.
– Satuin menemään tästä ohi kun poliisit saapuivat, ja olin varma, että kyseessä oli sairaskohtaus, nainen toteaa.
Vaimoaan kotona hoitanut 90-vuotias sotaveteraani oli naapurin miehelle säännöllistä juttuseuraa.
– Hän oli oikein seurallinen, kerta kaikkiaan. Puhuimme melkein päivittäin. Hän oli usein ulkona, kun kävin lenkillä tai asioilla. Välillä puhuimme pidempään ja välillä jutustelimme lyhyemmin. En koskaan kysynyt tarkemmin hänen vointiaan, mutta miesten asioitakin käsittelimme. Voin sanoa, että tunsin hänet hyvin.
– Tuli täytenä yllätyksenä, että hän oli itsetuhoinen.
Parin tietämyksen mukaan itsensä ja vaimonsa surmannut mies oli itse halunnut pitää huolta puolisostaan. Ja vastaavasti vaimo oli halunnut olla kotona. Naapurien mukaan mies oli hoitanut vaimoaan useamman vuoden.
– Miehellä oli loppuun saakka terävä pää, ja hän kyllä osasi pyytää apua kun sitä tarvitsi. Talossa kävi säännöllisesti kotihoitajia, naapurin herra luonnehtii.
Pari tunsi paremmin surmatyön tehneen miehen, sillä tämän vaimon vointi oli viime vuosina huonontunut niin, että tätä ei juuri enää pihalla näkynyt. Sotaveteraani otti vaimonsa mukaan asioille vielä siihen asti kun hänellä oli ajokortti.
– Hän luopui ajokortin uusimisesta 90-vuotiaaksi tultuaan. Hän sanoi, että vaatimukset menivät mahdottomiksi, naapurin mies kertoo.
Ajokortin menettämisen jälkeen sotaveteraani hoiti kauppareissut kävellen rollaattorin avulla.
– Viime aikoina hänenkin kuntonsa heikkeni, ja askel alkoi lyhentyä, mies kertoo.
Haapaveden keskustan liepeillä sijaitsevan omakotitalon piha on suuri, ja sitä ympäröi sotaveteraanin tarkasti leikkaama pensasaita.
– Taloa lämmitettiin usein puilla, ja hän hakkasi halkoja usein itse ja pinosikin niitä. Tuntui, että hän halusi hoitaa niitä ihan kunnonkin vuoksi.
Naapurit näkevät, että Haapaveden kaltaisessa maalaiskaupungissa, jossa kaikki tuntevat kaikki, kukaan ei jää täysin yksin.
– Kyllä täällä aina naapurit jututetaan. Vähistä ihmisistä pidetään huoli. Ja kaupungilta saa apua, kun sitä pyytää.
18 vuoden naapuruudesta huolimatta pariskunnat eivät koskaan vierailleet toistensa luona, vaikka 90-vuotias sotaveteraani oli joskus naapurit kahville pyytänytkin.
– Täällä ollaan tarkkoja, ettei tunkeuduta liiaksi. Se on nykyaikaa, naapurin mies sanoo.
Tragedia on puhuttanut paikkakunnalla paljon.
– Se on hyvin surullinen tarina. Ja tässä kun alkaa olla itselläkin ikää, sitä tulee miettineeksi, että kyllä sitä haluaisi lähteä ennemmin tästä maailmasta saappaat jalassa kuin jäädä toisten armoille, nainen miettii.
Se on hyvin surullinen tarina. Ja tässä kun alkaa olla itselläkin ikää, sitä tulee miettineeksi...
– Tässä lähellä asuu paljon iäkkäitä ihmisiä, ja tämä varmasti koskettaa monia heistä, mies jatkaa.
Surman motiivia pariskunta ei uskalla edes arvailla.
– Sitä kun ei voi mennä toisen päähän ja tietää mitä siellä liikkuu. Ainoastaan tulee mieleen, että onko vanheneminen sitten tuonut jotain muutoksia tilanteisiin, nainen arvelee.
Surmataloa vastapäätä 30 vuotta asuneet naapurit olivat myös hyvänpäiväntuttuja erityisesti 90-vuotiaan sotaveteraanin kanssa.
– Vaimoa ei tässä lähivuosina enää niin paljon näkynyt, kun hänen vointinsa heikkeni. Mies käytti häntä ennen kävelylenkeillä, mutta ei enää viime aikoina, nainen kertoo.
Tästä talosta ei ole suoraa näköyhteyttä surmataloon, mutta pariskunnalla on se käsitys, että sotaveteraanista ja tämän vaimosta pidettiin säännöllisesti huolta.
– Kyllä siellä joku kävi melkein päivittäin, mies kertoo.[/i]
IltaSanomat
20.1. 12:50
Jos ja kun eutanasia sallittaisiin, niin ehken se auttaisi siihen, että tälläisiä tragedioita ei enää tapahtuisi. Ehkä sitä miettii, että haluaisi jo pois, mutta kun ei tapa tauti eikä sydäri, niin hoidetaan homma ihan itse.
