Ylen toimittaja muutti tarinaansa ja päätyi pahoittelemaan aiheuttamaansa hämminkiä – näin tapahtumat etenivät Puolustusvoimien vaikuttamisjupakassa
Päivi Happonen antoi ensin ymmärtää Pääesikunnan pyrkivän vaikuttamaan Ylen uutisointiin myös talon sisältä käsin, mutta teki tarinassaan täyskäännöksen keskustelun edetessä.
Hanna Mahlamäki HS
Julkaistu: 8.1. 15:26
YLEN oikeustoimittaja Päivi Happonen kertoi maanantaina Twitterissä tehneensä virhearvion puidessaan toimituksen sisäisiä asioita Oikeustoimittajien yhdistyksen juhlakirjassa Etusivun rikokset.
”Olen vilpittömästi pahoillani kirjoitukseni aiheuttamasta hämmingistä...”, Happonen twiittasi.
Miten tähän on tultu?
Happonen hankki pari vuotta sitten Ylelle uutisvoiton, jossa kerrottiin Puolustusvoimien salaisesta ohjeesta liittyen kaksoiskansalaisten rekrytoimiseen. Tapaus aiheutti kohua valtiojohtoa myöten, ja Yle sai puolustusministeri Jussi Niinistön (sin) hyökkäämään kovin sanoin Yleä vastaan.
Ylen sisällä tapaus aiheutti monenlaista hämmennystä, selviää Happosen Etusivun rikokset -kirjaan kirjoittamasta artikkelista. Kirjan on kustantanut kirjailijaosuuskunta CrimeTime.
TAPAUS nousi uudestaan keskusteluun HS:n julkaistua kirjasta arvostelun 29. joulukuuta. Tuomo Pietiläisen kirjoittaman jutun otsikkona oli: Toimittajien kokemukset kertovat, miten Puolustusvoimat ja poliisi ovat saaneet niskalenkin osasta suomalaisia toimittajia.
Poliisin ja toimittajien suhteista on kerrottu erityisesti HS:n toimittajan Susanna Reinbothin ja ex-toimittajan Minna Passin Keisari Aarnio -kirjassa, ja tapaus selostetaan myös Etusivun rikokset -kirjassa.
Puolustusvoimien ”niskalenkki” puolestaan oli nyt uutta tietoa, ja se tuli laajempaan tietoisuuteen vasta, kun HS kertoi Etusivun rikokset -kirjasta, ja erityisesti Päivi Happosen artikkelista siinä.
Näin HS:n kirja-arvostelussa kirjoitettiin:
”Molemmat kertovat vaarallisesta ilmiöstä, jossa toimittaja kokee olevansa vastuussa jollekin muulle taholle kuin yleisölle. Päivi Happoseen vaikuttanut toimittaja lähti mukaan Puolustusvoimien vaikuttamisoperaatioon ja Reinbothiin ja Passiin vaikuttaneet toimittajat olivat Jari Aarnion ja muun Helsingin huumepoliisin koukussa.”
Tähän analyysi perustui: Happonen kertoo kirjassa, että hän koki Puolustusvoimien Pääesikunnan pyrkineen pari vuotta sitten vaikuttamaan siihen, mitä tietoja Yle julkaisee kaksoiskansalaisuuskeskusteluun liittyen.
Happosen alkuperäisen uutisen jälkeen Yle teki monta jatkojuttua aiheesta. Yhden jatkojutun yhteydessä Happonen kertoo saaneensa Pääesikunnasta puhelun, jossa kysyttiin, ”kuinka kauan Yle aikoo jatkaa tätä”.
”Minulle tulee käsitys, että minua yritetään säikäyttää, että tekemäni uutinen ei pitäisi paikkaansa”, Happonen kirjoittaa kirjassa.
Sen jälkeen tapahtuu ”jotain hyvin erikoista”, Happonen luonnehtii. Toinen Ylen toimittaja oli valjastettu hankkimaan tietoja uutisprosessin jatkona – tämä on sinänsä täysin tavallista – mutta Happonen ei ilmeisesti tiennyt sitä. Happosen kollega lähetti hankkimiaan tietoja Happoselle sähköpostitse ja soitti niistä myös toimitukseen eduskunnasta.
Ilmeisesti Happonen ei tiennyt kollegansa roolista uutisprosessissa kirjaa kirjoittaessaankaan, sillä hän antaa kirjassa ymmärtää, että nimeltä mainitsematon ”Ylen uutistoimittaja” toimi Pääesikunnan lukuun kertoessaan tiedoistaan, jotka olivat ristiriidassa Happosen tietojen kanssa.
”Päättelen sähköpostista, että Pääesikunta ja minulle sähköpostin lähettänyt Ylen uutistoimittaja ovat olleet yhteydessä Jelenasta kertovan uutisjutun julkaisun jälkeen. Tämä ihmetyttää minua suuresti, koska kyseisellä uutistoimittajalla ei ole mitään tekemistä uutisjuttuni kanssa.”
HS:n kirja-arvostelun ilmestymisen jälkeen Ylestä eläkkeelle jäänyt Hilkka Säävälä ilmoittautui sosiaalisessa mediassa Happosen kirjassa kuvatuksi ”Ylen toimittajaksi”. Säävälä oli järkyttynyt siitä, että hänen vihjattiin olleen Puolustusvoimien asialla.
”Painostusta en millään mittarilla mielestäni kyllä harjoittanut, enkä varsinkaan saanut Pääesikunnalta tai armeijalta mitään ohjeita, miten minun pitäisi toimia tässä”, Säävälä sanoi HS:n haastattelussa viime viikon tiistaina.
Samassa haastattelussa Ylen uutisten ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Riikka Räisänen tuki Happosen alkuperäistä kertomusta.
Pari päivää myöhemmin Ylen viesti muuttui.
Ylen politiikan toimituksen esimiehenä kaksoiskansalaisuutisen tekoaikaan työskennellyt Ari Hakahuhta vahvisti viime torstaina Säävälän toimineen vain annettujen ohjeiden mukaan.
”Minulla tai koko uutistoimituksen johdolla ei ole syytä epäillä, että toimituksessa joku olisi toiminut tai toimisi esimerkiksi Puolustusvoimien tai poliisin vaikutuspyrkimysten jatkeena”, Hakahuhta kirjoitti Facebookissa.
Lauantaina Suomen Kuvalehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin Hilkka Säävälän harkitsevan kunnianloukkauskannetta asiassa.
Samassa jutussa päätoimittaja Räisänen kertoi, että sekaannus johtuu tiedonkulun puutteesta: ”Tämänhetkisen ymmärrykseni perusteella toimituksessa on tapahtunut tietokatkos, eli Happonen ei tiennyt juuri Säävälän tekevän jatkoja tuona päivänä, ja sellaisista mokista vastaavat tietysti esimiehet ja viime kädessä päätoimittaja eli minä.”
Maanantaina muuttui myös Päivi Happosen tarina tapahtumista.
Hän väitti twiitissään, että ei ole kirjoittanut entisen kollegansa toimineen Puolustusvoimien ohjauksessa.
Täyskäännös on silmiinpistävä. Kirjassaanhan hän kuvaa kollegansa, jolla ”ei ole mitään tekemistä jutun kanssa”, pyrkivän vaikuttamaan siihen, mitä asiasta kerrotaan, ja että tämä on ollut yhteydessä Puolustusvoimien kanssa alkuperäisen jutun julkaisun jälkeen.
HS:n kirja-arvostelun ilmestyessä Happonen twiittasi, että hänen kirjoituksestaan selviää, miten Puolustusvoimat yritti vaikuttaa Ylen uutisointiin, ”viimeisimpänä keinona kollegan kautta yritys estää uutisointia”.
Vielä hämmentävämmäksi Happosen täyskäännöksen tekee se, että ennen kirja-arvostelun julkaisua Tuomo Pietiläinen haastatteli Happosta aiheesta kirjoituksensa taustaksi.
Tuolloin Happonen vahvisti Pietiläiselle myös suullisesti kirjasta välittyvän tulkinnan, että Pääesikunta yritti vaikuttaa uutisointiin Ylen sisältä käsin.
Jutun valmistuttua Pietiläinen pyysi Happosta lukemaan jutun, jotta varmasti vältyttäisiin virheellisen tiedon julkaisemiselta. Aihehan on poikkeuksellisen vakava.
Pääesikunnan rooliin liittyen Happosella ei ollut Pietiläisen juttuun mitään korjattavaa. Maanantaina, viikon kestäneen julkisen keskustelun jälkeen, hän halusi siis kuitenkin sanoutua irti aiemmin antamistaan tiedoista.
MAHDOLLINEN väärinkäsitys liittyen oman kollegan toimintaan ja siihen perustuva julkinen keskustelu ovat harmillisia sivujuonteita tärkeässä asiassa. On selvää, että toimittajiin yritetään vaikuttaa, ja niin tekevät paitsi viranomaiset, myös yritykset ja erilaiset järjestöt.
Toimittaja voi joutua myös tietämättään ja vahingossa vaikuttamisen kohteeksi ja nielaista kritiikittä eri organisaatioiden viestintää. Tämä on itse asiassa hyvin arkinen riski journalismia tehtäessä.
Keskustelu avoimuudesta ja journalismin laadusta on edelleen tärkeää.
Viime vuonna ilmestynyt ansiokas Antto Vihman, Jarno Hartikaisen, Hannu-Pekka Ikäheimon ja Olli Seurin kirjoittama tietokirja Totuuden jälkeen (Teos) ehdottaa, että media lisäisi omaa läpinäkyvyyttään ja itsekritiikkiä, jotta lukijat ymmärtävät, mitä journalismi on.
Vaikuttamisyritysten tuominen julkisuuteen palvelee yleisön mahdollisuuksia voida luottaa median välittämään tietoon.
Ylen tapauksessa kaikkien hämmentävien käänteiden lomassa on tärkeää muistaa se, että Yle mitä ilmeisimmin ei taipunut painostukseen, vaan sai julkaistua uutisensa vastustuksesta huolimatta.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005959061.html
