MURHA.INFO

Sara kirjoitti:

Katsa kirjoitti:Voisin jatkaa EuroJR:n OT:a sen verran, että portsarina toimiessa saa myös aika tarpeekseen asiakkaiden "hauskasta" huulenheitosta.

Ja tarjoilijana ja kassamyyjänä, huoh...

Ja puhelinmyyjänä.

Yhtäkkiä muistin taas, miksi en pitänytkään ihmisistä kun luin tätä ketjua.

Mitähän itselle olisi sattunut. Tämä ei sinällänsä ole mitenkään hauska, mutta eräällä kassalla hetken oltuani meinasi lähteä järki aina saman asiakkaan kanssa; tämä asiakas oli selkeästi sitä mieltä, että hän oli köyhä ja hänen kuului tuoda se ilmi (en tiedä olisiko pitänyt antaa ne ostokset sitten muka alennuksella aina vai mitä). Homma alkoi kai siitä kun erehdyin sanomaan ostoksien jälkeen että nyt lähtikin halvalla <insert jokin tuote>. Asiakas alkoi selittämään miten on köyhä ja miten valtio ei anna rahaa ja miten kohta joutuu sillan alle ja miten kukaan ei muista häntä ja miten pitäisi elää 10 eurolla kuussa ja blah blah blah blah.

Teki mieli sanoa, että pullojakin keräämällä saa enemmän kuin 10 e/kk, mutta jos arvon rouvaa ei kiinnosta työnteko rahan eteen, niin sittenpä ei voi mitään. Mutta ei kun hymyillä siinä vain sitten kohteliaasti. Varmaan otti senkin v****iluna, että tuokin tuossa, rikas p*ska, kehtaakin hymyillä.

Asiakaspalauteasioissa on tullut yleensä oltua siellä vastaanottavassa päässä ja täytyy kyllä sanoa, että huonoon palautteeseen on huomattavasti helpompi vastata ja suhtautua.
Sitten kun joku alkaa oikein kehumaan, menee ihan sanattomaksi.
Ja sen verran on noita turhanruikuttajia kyllä tullut nähtyä, että itse en mielelläni anna ainakaan huonoa palautetta, vaan pidän ennemmin turpani kiinni ja kärsin nahoissani, jos en nyt aivan törkeää kohtelua ole saanut.

sairaalassa ihmiset ovat tällaisia:

Sh:"onko teillä kipuja?"
PT:"no eeeeiii..."
Sh:"onko varma?"
Pt:"no joo..."
Sh:"selvä, onko kaikki muuten hyvin?"
PT:"no joo...on vaan vähän noita kipuja..."
SH:"siis on kipuja?miksi, ette äsken sanoneet?"
Pt:" no kun ei se nyt ollut niin paha...jos ei hengitä kovin syvään eikä liiku ollenkaan niin sitten ei...niin, sitten ei juurikaan ole kipua..."

PERKELE!!!!!

Kassalle saapui Rouva.
-Löysin teiltä tällaisen huivin myynnistä. Siinä on tällainen lappu, joka kertoo että se on mallikappale ja sitä ei saa myydä!
-Ohhoh. Ja näkyy olevan hintalapussa 1,50€ (kassa)
-Niin, mutta se on malli, jota ei SAISI myydä...Että millähän hinnalla sen saisi?(Rouva)
-No, se siis on malli, jota emme saa myydä! Eli vien sen sitten pois myynnistä..(kassa)
-Mutta minä haluan sen! Maksan euron!(Rouva)
-Voi harmi! Muuten olisi käynyt, mutta kuten juuri totesitte, malli mikä malli. En voi myydä!(kassa)
-Jumalauta, teen teistä valituksen johtajalle, joka on sitä paitsi hyvä tuttuni!(Rouva)
-Olen pahoillani. Ehkä Teidän täytyy sitten tehdä niin.. Saako olla vielä muuta?(kassa)
Rouva se sitten lähti. Asiakkaana jälleen seuraavalla viikolla.

Kalessin kirjoitti:sairaalassa ihmiset ovat tällaisia:

Sh:"onko teillä kipuja?"
PT:"no eeeeiii..."
Sh:"onko varma?"
Pt:"no joo..."
Sh:"selvä, onko kaikki muuten hyvin?"
PT:"no joo...on vaan vähän noita kipuja..."
SH:"siis on kipuja?miksi, ette äsken sanoneet?"
Pt:" no kun ei se nyt ollut niin paha...jos ei hengitä kovin syvään eikä liiku ollenkaan niin sitten ei...niin, sitten ei juurikaan ole kipua..."

PERKELE!!!!!

Haha! Täytyy itsekin myöntää, että jostain on juurtunut sellainen käsitys, että omia kipuja kuuluu vähätellä vaikka olisi juuri niiden takia mennyt lääkäriin! Uskomatonta. Myös silmälääärissä yritän aina "pärjätä" ja tihrustaa ja nähdä kaikki ja arvailla, ja saan sitten yllätys yllätys, aina liian heikot lasit.

Tänä aamuna verikokeessa oli jokseenkin hämmentävä tilanne. Menin sisään ja tervehdin, mihin vastauksena oli hiljaisuus. Kysyin, riisunko takkini, koska jostain syystä uneliaana ajattelin, että verikokeen voi ottaa myös sormenpäästä... ISTU! Rouva karjaisi ja pomppasin tuoliin takki päällä. NIMI! HENKILÖTUNNUS! Nainen karjui kuin armeijassa ja olin purskahtaa nauruun, koska tilanne oli jotenkin aivan absurdi. TAKKI POIS! Nousin ja vein takin naulakkoon ja kun istuin takaisin, nainen riuhtaisi käteni ja alkoi survoa piikkiä suoneen onnistuenkin toisella kerralla. Saatuaan tarvitun määrän verta, nainen alkoi kirjoittaa lippuja ja lappuja keskittyneenä eikä vastannut mitään kun kysyin, voinko mennä, vaan tuijotti vain papereitaan. Yhtäkkiä, monen minuutin jälkeen hän sitten karjaisi VOIT MENNÄ! ja lähdinkin sitten pikavauhtia. Lähinnä hämmennyksen seassa nauratti, koska virallisuus ja suoraviivaisuus, jotka ehkä oli tarkoitettu jonkinlaiseksi järjestelmällisyyden ja ammattitaidon osoitukseksi menivät niin kirkkaasti kaiken sen yli...

Nimeltä mainitsematon matkapuhelin operaattori jonka nimi alkaa E kirjaimella ja laskutus sotkut taannoin. Asiakaspalvelu oli luokatonta ja sai aikaan aurinkoa suuremman vitutuksen,operaattori vaihtuu HETI kun pääsen kytkysopimuksesta. Prkl

tämän edellämainitun operaattorin maineen tuntien en edes harkitsisi heidän asiakkuuttaan, on sen verran lyhyt pinna nykyään.

Eilen katselin ihan huvikseni yhtä portugalilaista hiipparia työssänsä. Mies pitää pientä terassia ja kippolaa. Siellä sitten pari pöytää istuskeli keskenään lapsineen päivineen peukaloita pyöritellen pitkän aikaa. Kysyin työskentelijältä eivätkö nuo juo mitään. Hän vastasi vievänsä ruokien jälkeen juomat. Olin aivan äimän käkenä. Kerroin hänelle, että tietysti asiakkaille pitää antaa juomat ensiksi nokan eteen. Hän kertoi, ettei ole koskaan kuullutkaan moisesta...?!?!?!?!

justjust...totta kai se kuuluu asiaan, että asiakas odottaa ihan tappiin asti kaikkea, mitäs järkeä siinä olisi mennä ravintolaan jos kaikki sujuisi kuin rasvattu ja saisi "palvelua"?

PaulaDrew kirjoitti:Tänä aamuna verikokeessa oli jokseenkin hämmentävä tilanne. Menin sisään ja tervehdin, mihin vastauksena oli hiljaisuus. Kysyin, riisunko takkini, koska jostain syystä uneliaana ajattelin, että verikokeen voi ottaa myös sormenpäästä... ISTU! Rouva karjaisi ja pomppasin tuoliin takki päällä. NIMI! HENKILÖTUNNUS! Nainen karjui kuin armeijassa ja olin purskahtaa nauruun, koska tilanne oli jotenkin aivan absurdi. TAKKI POIS! Nousin ja vein takin naulakkoon ja kun istuin takaisin, nainen riuhtaisi käteni ja alkoi survoa piikkiä suoneen onnistuenkin toisella kerralla. Saatuaan tarvitun määrän verta, nainen alkoi kirjoittaa lippuja ja lappuja keskittyneenä eikä vastannut mitään kun kysyin, voinko mennä, vaan tuijotti vain papereitaan. Yhtäkkiä, monen minuutin jälkeen hän sitten karjaisi VOIT MENNÄ! ja lähdinkin sitten pikavauhtia. Lähinnä hämmennyksen seassa nauratti, koska virallisuus ja suoraviivaisuus, jotka ehkä oli tarkoitettu jonkinlaiseksi järjestelmällisyyden ja ammattitaidon osoitukseksi menivät niin kirkkaasti kaiken sen yli...

ei saakeli, kuulostaa ihan mun omalta lääkäriltä yritän ajottaa lääkärissä käynnit sen lomien aikaan et pääsen sijaiselle. jokin aika sit hain tältä omalta lääkäriltä lähetteen papa-kokeeseen. noh, sen piti vaan kirjottaa lähete, että ottavat labrassa sen näytteen. aattelin et lappu kouraan, kiitti ja moi, mut ei! se halus vähän "vilkaista", housut pois ja pöydälle sattu ihan helvetisti, hiki valui ja yritin olla hengittämättä. ei se siis mitään näytteitä ottanut, koplasi vaan. oon toki gynellä aiemminkin käyny mut ei tällasta käsittelyä oo aiemmin ollu. lähete on vieläkin tossa hyllyssä, jäi semmoset traumat et pitää itseään henkisesti tsempata ennen ku lähen labraan..

ton lääkärin tavaramerkki on just kääntyä koneen ääreen, naputella jonkin aikaa hiljaisuuden vallitessa ja pamauttaa sit kovaan ääneen selin potilaaseen "voitte mennä" tai "kiitos hei"

Jotkut kebab-ravintolat ainakin asumallani seudulla eivät ole oikein asiakaspalvelun ihmeitä. Jos sanon moi tms niin kyllä vastaus ja silmiinkatsominen voisi olla ihan ok. Se riittäisi minulle.

Eräässä marketissakin on yksi erittäin hapan nuori mimmi töissä. Ostan sitten mitä tahansa, niin hän katsoo kuin kyseinen ostos olisi maailman typerin ostos. Ostan sitten alibin, kaljaa, banaaneja, kortsuja tai energiajuomaa.

Pankkien "palvelu" on mielenkiiintoista...
Nordea pankki , jossa valitettavasti tilimme ovat, on tylyydessään vitsailun ja päivittelyn kohde mieheni kanssa.
Esimerkiksi lainan saaminen on vuosien asiakkuudesta huolimatta omituisen nihkeää.
Asuntolainaa tuossa vähän tiedustelin. Oma rakas Nordeamme vastasi kyselyyn nopeasti, että ei noin paljoa eikä missään tapauksessa ilman takaajia..
Sitten kysyin mm pienistä säästöpankeista ja Hypoteekki-yhdistykseltä, jotka olivat valmiita antamaan lainaa tietyin ehdoin.
Sitten Osuuspankista meille puolittain luvattiin, mutta kun kävimme paikanpäällä, ei ilman takaajia tai erityisiä vakuuksia kuitenkaan mitään luvattu. Sentään luvattiin seuraavana päivänä soittaa ja kertoa miten kävi. Ei ole kuulunut mitään vielä kuukaudenkaan jälkeen..
Sitten kyselin vielä Nordeasta uudestaan, kun tuttava otti juuri asuntolainan k.o. pankista ja osti itselleen takauksen.
Vastaus tuli todella nopeasti ja puhelimitse oikein. Sama akka sieltä taas soitti ja kertoi, että ehdottomasti ei lainaa tule ilman kahta henkilö takaajaa.. Sanoin, että eihän kukaan nykyään lähde takaamaan, saati että pyytäisin! Koska edes ns ostettu takaus ei käynyt pankille, aloin pohtia josko pitää vaihtaa sitten pankkia. Tähän virkailija vastasikin iloisesti, että näin varmaan kannattaa tehdä!
Sampo- pankki lupasi laainat ja ostettavat takaukset yhdellä käynnillä.
Siispä asuntoja etsimään..
Joka sekään ei ole aivan helppoa!
Eräskin asunto kiinnosti etuovi.comissa, joten laitoin firmalle mailia ja kyselin esittelyä. Koska oli viikonloppu, en saanut vastausta. Ei hätää, soitin maanantaina firmaan itse ja kyselin esittelyä. Herra henkilö lupasi ottaa yhteyttä vielä samana päivänä ja kertoa käykö toivomani aika.
Illalla minulle soittikin kyseisestä firmasta joku toinen mie, joka kertoi juuri lukeneensa sähköpostiviestini ja oli valmis kertomaan kohteesta yms.
Sanoin, että olin hätäisenä jo soittanut heidän firmaansa päivällä ja eräs miespuolinen välittäjä oli luvannutkin etsiä minulle tietoja ja esittelyaikaa. Tästä tämä toinen välittäjä tuntui vetävän melkein herneen nenäänsä. Ääni muuttui kireäksi ja hän sanoi: "Toivottavasti se joku nyt sitten on yhteydessä. Kiitos ja moi."
Tämän jälkeen täytyi käydä lisää sähköposti ja puhelinneuvotteluja jotta päästiin siihen tulokseen, että näyttö saatiin sovittua.
Joskus melkein tuntuu, että välittäjä ei edes ole kovin innokas myymään. Tai että välittäjällä on jo joku "suosikkiasiakas", joka saa kaiken huomion, kun toisille jaksetaan tuskin edes suoriin kysymyksiin vastata.

Miten, jumalauta, voi kukaan kävellä esim. psykiatrille pyytämään tukanleikkuuta ja pedikyyriä? Pelkästään mustia autoja myyvään liikkeeseen tivaamaan, että koska teille tulee niitä punasia polkupyöriä lisää? Tai kauneuskirurgian vastaanotolle kissan kanssa, että joo, meidän Kissi voidaankin varmaan hoitaa täällä? Ei siinä mitään, kyllähän sitä jokainen nyt välillä erehtyy. Mutta luulisi että itsekritiikki siinä vaiheessa jo nostaa päätään ja asiakas tajuaa, että ehkä ne ihmiset jotka ovat siellä töissä joka helvetin päivä, todella tietävät mitä palveluita/tavaroita sieltä ei takuuvarmasti ole ikinä saanut. Ja sitten kun toteaa ystävällisesti, että nyt ei rouva/herra hyvä taida onnistua, haukutaan asiakaspalvelun tasoa.

Minä aion heti aamusta mennä kokeilemaan, josko voisin nostaa rahaa tuolta läheiseltä autovuokraamolta. Ruokaostoksetkin taidan suorittaa huomenna K-Raudassa ja postin haen Marian sairaalasta.

^ihanasti muotoiltu, sillä tältä minustakin tuntuu aika usein