Olen googletellut lisää tietoja Jouko Kauppilasta. Hän näyttää kuuluvan ainakin paikalliseen Rotaryklubiin.
http://www.porinrotary.fi/
Innostuin näitä Porin ”rotareiden” (kuten he itseään Suomessa kutsuvat) sivuja tutkimaan vähän tarkemmin. Aika sisäänpäin lämpiävältä porukalta tämä kerho kieltämättä vaikuttaa. Katsoin säännöistä, että jäseniksi rotareihin otetaan
liike-elämän johtohenkilöitä ja johtavia muiden ammattien edustajia. Ja todellakin: paljon näyttää jäseninä olevan toimitusjohtajia, kauppaneuvoksia, pankinjohtajia ja lakimiehiä. Ja niiden lisäksi monen sorttista kaupungin ja valtion virkamiestä. Erinomainen paikka verkostoitumiseen ja hyödyllisten suhteiden luomiseen siis.
Outoa oli huomata, että Porin rotareihin ei kuulu lainkaan naisia. Katsoin, että muissa paikallisklubeissa on paljon ”siskoja” rotariveljien lisäksi, mutta ei siis Porissa. Kummallista. Ilmeisesti porilaiset rotarit ovat vain keskenään syystä tai toisesta päättäneet, että naisia ei kannusteta hakeutumaan heidän klubiinsa. Miksiköhän näin on? Halutaanko asiat hoitaa ihan vain miesten kesken, ja naiset kelpaavat vain kahvinkeittäjiksi ja juoksutytöiksi?
Todellinen herrakerho siis.
Erikoista ja rotaryklubeille harvinaista on edellisen lisäksi myös se, että kaikki jäsenet on Porin klubissa listattu kerhon sivustolla julkisesti, ja vieläpä oikein kuvien kanssa. Katsoin, että yleensä rotarykerhojen jäsensivut on miltei säännönmukaisesti piilotettu, ja niihin on pääsy vain jäsenillä. Tässäkin suhteessa Porin rotaryt tekevät siis poikkeuksen.
Tuolla tuo jäsenlista kuvineen:
http://www.porinrotary.fi/jasenet/index.html
Mikäköhän tällä jäsenten täsmällisellä esittelyllä on tarkoituksena? Tulee mieleen, että jotkut (vaikutusvaltaiset) porilaiset rotarit ovat hoksanneet, että he voisivat pönkittää omia neuvotteluasemiaan (esim. liiketoimissa?) antamalla ns. suuren yleisön nähdä, miten arvovaltaiseen porukkaan he kuuluvat ja millaisten ihmisten tuki heillä on takanaan?
Rotary-järjestöllä itsellään on tietysti ylevät ja kunnioitettavat, yleisen yhteiskunnallisen hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät tavoitteensa. Esimerkiksi järjestön keskeisenä toimintaperiaatteena käyttämässä Singaporen julistuksessa ilmaistaan rotaryn velvollisuudeksi muun muassa, että hän
noudattaa tunnollisesti oman ammattinsa eettisiä ohjeita, maansa lakeja ja yhteisönsä moraalisääntöjä. Lisäksi rotaryn
on oltava rehellinen markkinoinnissaan ja edustaessaan liike- tai ammattialaansa yleisön edessä. Ks. muut velvollisuudet alla olevasta linkistä.
https://www.rotary.fi/index.php?option= ... 73&lang=fi
Mainittakoon vielä, että viimeisenä velvollisuuksissa on kohta, jolla ilmeisesti pyritään torjumaan rotareiden kohtuutonta keskinäistä suosimista ja ehkäisemään järjestön osastojen muodostumista hyvä veli ‑verkostojen kaltaisiksi ryhmiksi (siis siinä surkuhupaisassa mielessä, kuin me täällä Suomessa ilmiön tunnemme): Julistuksessa sanotaan, että
rotari ei saa pyytää muilta rotareilta, tai olla suomatta heille, sellaista etuoikeutta tai etua, jota ei soisi muille liike- tai ammattikumppaneille.
Järjestöllä on siis hienot periaatteet ja ylevät tarkoitusperät. Missään nimessä en väitäkään, että Rotary-järjestössä noin yleisesti ottaen olisi mitään hämärää. Mutta ei sille mitään voi, että paikallinen klubi on jäsenistönsä näköinen.
Sen perusteella, mitä tietoja esimerkiksi Jouko Kauppilasta on netistä löydettävissä (ks. ketjun aiemmat viestit), voi mielestäni kysyä, onko hän ”ollut rehellinen edustaessaan liike- ja ammattialaansa yleisön edessä” ja onko hän ”noudattanut tunnollisesti oman ammattinsa eettisiä ohjeita, maansa lakeja ja yhteisönsä moraalisääntöjä”?
Samaa voisi kysyä Jouko Kauppilan porilaisesta rotariveljestä Tapio Vallinista, Satakunnan Kansan toimittajasta, joka on lehdessään useaan otteeseen hyökännyt näkyvästi ja kuuluvasti Anneli Aueria vastaan.
Tapio Vallin
Tapio Vallin on toimittaja muun muassa sen surullisenkuuluisan Satakunnan Kansan artikkelin takana, jossa syyskuussa 2011 – vähän Auerin ja Kukan pidättämisen jälkeen – väitettiin, että poliisilla olisi hallussaan ”kiistaton kuvatallenne” kyseisten epäiltyjen tekemiksi väitetyistä lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Välittömästi tämän uutisen julkaisemisen jälkeen ”tieto” ratkaisevan todisteen olemassaolosta levisi kaikkiin valtakunnan tiedotusvälineisiin. Lehdet ympäri valtakunnan toitottivat kissankokoisilla kirjaimilla uutista siitä, että Auer ja Kukka – siis paitsi, että olisivat raiskanneet lapsia – olisivat myös patologisille pedofiileille tyypilliseen tapaan kuvanneet (oletettavasti videoineet?) nämä hirveät teot, ja tällainen konkreettinen todiste rikoksista olisi siis poliisin hallussa.
Uutista ei missään asetettu kyseenalaiseksi, koska sen alulle pannut Satakunnan Kansakaan ei niin ollut tehnyt. SK:n valeuutinen esitettiin kaikkialla ikään kuin se olisi ollut faktaa – ydinasia ilmaistuna toteavaan tyyliin jo otsikossa, totta kai. Esimerkkinä otsikoiden ytimekkyydestä mainitsen Iltasanomien jutun, jossa otsikko siis kuului: ”SK: Auerin lapsirikoksista kiistaton kuvatallenne”.
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000433 ... .google.fi
Laitan nyt vielä tähän noita muitakin, niin näette, miten ahneesti huppukiinnostava kohu-uutinen kopioitiin kaikkiin muihin lehtiin miltei identtisessä muodossa (sanomattakin on selvää, että SK:n omilta sivuilta tämä ”uutinen” on aikaa sitten poistettu):
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikke ... ne/2059710
http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/259585 ... vatallenne
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000433 ... .google.fi
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011092 ... 7_uu.shtml
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/SK-A ... nne/687841
http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2011/ ... vatallenne
Tiedotusvälineitä seuraava yleisö otti joka tapauksessa lehtien välittämän virheellisen tiedon tosissaan, kuinkas muutenkaan. Varmasti Vallinille oli selvää, miten hänen liikkeelle laittamansa uutinen vaikuttaisi yleiseen mielipiteeseen, ja odotetulla tavalla se kääntyikin hetkessä Anneli Aueria ja Jens Kukkaa vastaan: heistä tuli yleisen halveksunnan, torjunnan ja jopa vihan kohteita. Tuossa muutamia yleisön some-reaktioita em. uutisankan jälkeen (laitan näitä tähän siksi, että haluan jotenkin konkretisoida sen, miten ratkaisevalla tavalla tuhoisa tuo Satakunnan Kansan valeuutinen oli Auerin ja Kukan kannalta):
Poliisilla halussaan kiistaton kuvatallenne eli eiköhän spekulaatiot voi lopettaa siihen syyttömyydestä https://murobbs.muropaketti.com/posts/1707261527/
Alkaa silmukka olla aika kireällä tuon lehmän kaulan ympärillä https://murobbs.muropaketti.com/posts/1707261646/
Tulee pitkä hoito suljetussa valtion laitoksessa https://murobbs.muropaketti.com/posts/1707262025/
Sanoinkuvaamaton lehmä
http://www.vauva.fi/keskustelu/1475144/ ... vaamaton_l
Kuten muistamme, loppujen lopuksi ilmeni, ettei mitään tällaista tallennetta ollutkaan. Tosin tämä uusi tieto ei sitten enää kiinnostanutkaan ketään. Satakunnan Kansasta ei koskaan selitetty, mistä virheellinen tieto oli peräisin. Yleiseksi käsitykseksi on jäänyt, että se olisi vuodettu lehdelle Porin poliisista. Uskokoon ken haluaa.
Mutta näin siis yhdellä maakuntalehden harkitulla täsmäotsikolla onnistuttiin luomaan varhaisessa – milteipä kriittisessä – vaiheessa yleisölle mielikuva Anneli Auerista ja Jens Kukasta lapsenraiskaajina.
Pirullisen ovelaa ja hirviömäisen taitavasti ajoitettua. Valitettavasti ei voi muuta sanoa.
Tätä tarkoituksellisen pahantahtoiselta vaikuttavaa Satakunnan Kansan uutisankkaa pohtii mm. Niina Berg tuolla
https://niinaberg.com/2013/05/05/vuotaa ... a-tietoja/
Kesäkuussa 2012, heti kun Satakunnan käräjäoikeus oli langettanut Auerille ja Kukalle pitkät tuomiot lapsiin kohdistuneista seksuaali- ja väkivaltarikoksista, Vallin katsoi jostain syystä jälleen tarpeelliseksi palata aiheeseen Satakunnan Kansan pääkirjoituksessa. Olisi voinut luulla, että hän olisi tyyväisenä laittanut suun suppuun mieleisensä tuomion vuoksi ja vaiennut arvokkaasti (niin minä ainakin olisin tehnyt). Mutta jotain Vallinille oli kuitenkin jäänyt hampaankoloon. Ja kun hänen tekstiään luki vähän pidemmälle, niin ilmeni, mistä kenkä puristi: Anneli Aueria ei oltu tuomittu murhasta, ja sekös Vallinia huolestutti. Vallin evästi pääkirjoituksessaan kansaa (ja myös tuomareita?) sillä, että hänen mielestään
Auerin puheiden uskottavuus oli mennyttä tämän LSH-tuomioiden vuoksi – koska Auer oli Vallinin mielestä totuudenvastaisesti väittänyt olevansa syytön. Vallin antoi myös kirjoituksessaan hyvin selkeästi ymmärtää, että hänen mielestään Anneli Auer olisi ehdottomasti tuomittava myös Jukka S. Lahden murhasta.
Viesti oli tietenkin osoitettu korkeimman oikeuden tuomareille, joiden käsittelyyn juttu oli menossa ja jotka joutuisivat pähkäilemään, mitä tehdä murhajutun kanssa nyt, kun syyttäjä oli toimittanut heille tietoa nuorempien lasten uusista paljastuksista.
Kyseisessä kirjoituksessaan päätoimittaja (?) Vallin perusteli vetoomustaan Annelin tuomitsemiseksi murhajutussa sillä, miten mahdollinen vapauttava tuomio murhasyytteestä nostaisi
valtavan julkisen kohun, ja miten
vaikea kansan olisi ymmärtää, että moninkertainen seksuaalirikollinen vapautetaan, jne.
Minä ihmettelen, voisivatko korkeimman oikeuden tuomarit todella olla noin helpolla (
valtavalla julkisella kohulla) peloteltavissa? Mutta ehkä sitten olivatkin. Ja ehkä tämä oli Vallinin ja hänen taustavoimiensa tiedossa.
Ja kuten hyvin muistamme, KKO teki sitten lopulta lokakuussa 2012 päätöksen, jonka mukaisesti juttu palautettiin takaisin lähtöruutuun. Murhajutun käsittely aloitettiinkiin sitten uudelleen alusta Satakunnan käräjäoikeudessa vuoden 2013 joulukuussa
Tuolla Niina Bergin blogi, jonne on kopioitu kyseinen Vallinin pääkirjoitus (tämä ko. Vallinin kirjoitus on blogikirjoituksen loppupuolella):
https://niinaberg.com/2014/08/02/vino-j ... io-vallin/
Niina Berg on edellä mainitussa blogikirjoituksessaan käsitellyt myös uudempaa Vallinin lehtikirjoitusta kesältä 2014 (kuva tästä Vallinin kolumnista Bergin em. blogisivulla). Tämän kolumnin julkaisu tapahtui ajankohtana, jolloin Anneli oli saanut äänensä kuuluviin Ylen Kultakuume-ohjelman haastattelussa, jonka jälkeen vastapuolen leirille näyttääkin tulleen kova hätä. Annelia ei Vallinin ja hänen kavereidensa mielestä olisi saanut päästää ääneen keräämään ihmisten sympatioita. Satakunnan Kansan ja Vallinin taholta seurasikin voimakas hyökkäys: Vallin tuomitsi kolumnissaan Ylen haastattelun jyrkin sanoin ”vinoksi ja yksipuoliseksi”.
Ks. Niina Bergin sivuilta blogistin kommentit Vallinin kirjoitukseen (Bergillä on kuva ko. kolumnista. Satakunnan Kansasta se on luonnollisesti jo poistettu):
https://niinaberg.com/2014/08/02/vino-j ... io-vallin/
Myös ainakin Iltalehdessä julkaistiin artikkeli, jossa Yleä kritisoitiin voimakkaasti samaisen haastattelun johdosta:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014080 ... 0_uu.shtml.
Liekö ollut tämä Iltalehdenkin juttu saman satakuntalaisen porukan maksama? Tai ystävänpalvelus, jonka joku Iltalehden toimittaja oli velkaa porilaisille kavereilleen?
Vähän tulee näistä ”päätoimittaja” Vallinin kirjoituksista myös mieleen Timo Heinosen toiminta, kun tämä kansanedustajan arvovallallaan twiittaili moitteitaan Suomalaiselle kirjakaupalle siitä, että se oli sallinut Annelin ja hänen kustantajansa esitellä
Murhalesken muistelmia myymälöissään (ks. Heinosesta edellinen kirjoitukseni). Näille molemmille herroille tuntuu olevan hyvin tärkeää estää se, että Anneli Auer pääsisi julkisuuteen esittelemään omaa kantaansa.
Miksi se onkin niin ylettömän tärkeää? Ja onko se tärkeää heille itselleen, vai jollekin vaikutusvaltaiselle taholle, jolle ei yksinkertaisesti voi sanoa ei, kun tämä pyytää palvelusta?
Ja vielä sellainen pikkujuttu, että Tapio Vallinin tituleeraaminen Satakunnan Kansan päätoimittajaksi on minusta vähäsen outoa. Ilmeisesti hän on sitten jossain vaiheessa jonkun sortin päätoimittajakin ollut. Näköjään tuolla on uutinen hänen nimittämisestään vuodelta 2006:
http://mediaviikko.fi/kategoriat/nimity ... nsaan.html.
Linkin uutisesta käy siis ilmi, että Satakunnan Kansassa on tuolloin ollut useampikin päätoimittaja, ja Tapio Vallinin täsmällinen titteli on ollut ”artikkelipäätoimittaja”. Pikaisella vilkaisulla vain Länsi-Suomi‑nimisessä lehdessä on tainnut myös olla useamman sortin päätoimittajia, mutta mitenkään tyypilliseltä tällainen käytäntö ei lehdissä kuitenkaan vaikuta.
Luulenpa, että Vallin ei ole kuitenkaan pannut pahakseen, että häntä on yleisesti kutsuttu simppelisti vain päätoimittajaksi. Näköjään Niina Bergin kanssa käymässään kirjeenvaihdossakin hän on käyttänyt itsestään nimitystä ”Editor-in-chief” (päätoimittaja).
Wikipediassa ei kylläkään Satakunnan Kansan esittelyssä mainita ketään Tapio Vallinia, vaikka kaikki lehden päätoimittajat on (olevinaan) listattu.

Hmmmm.
Olisivatko Vallinin porilaiset kaverit halunneet saada ikiomalle luottotoimittajalleen päätoimittajan tittelin ihan vain siksi, että hänen kirjoituksensa saisivat suurimman mahdollisen painoarvon? Titteliin liittyvää arvovaltaa olisi sitten hyödynnetty pyrittäessä saavuttamaan erilaisia satakuntalaisten yritysten agendaan kuuluvia tavoitteita. Niitä onkin varmasti ollut monenmoisia, ja Anneli Auerin saaminen murhasta tuomituksi toki vain yksi niistä. Mutta hyvin tärkeä tämä nimenomainen tavoite näyttää heille olleen. Miksiköhän se onkin ollut niin tärkeä?
Sitä sietääkin pohtia.
Olen miettinyt, että ainakin osittain asia saattaisi selittyä yhden miehen pakkomielteellä.
Tapio Furuholm on kutsunut Tapio Vallinia ”rahaa ja valtaa nuoleskelevaksi” toimittajaksi. Liekö hänellä ollut mielessä Jouko Kauppila?
http://yle.fi/uutiset/3-5608804