MURHA.INFO

Tottahan vapaaherrana/-rouvana saa olla ihan kuinka paljon vain tykkää.
Kunhan sen kustantaa ihan itse.
Esimerkiksi lottovoitolla tai muhkealla perinnöllä, pullojen keräämisellä tai kerjäämällä.

damfin kirjoitti:Harmi että moni on tosiaan näin pihalla siitä mikä oikeasti on suomen talouden tilanne, tuollaisella ajattelulla kuulumme hyvin pian euroopan köyhimpiin maihin jos alamme ihan oikeasti uskoa että se raha tulee siitä seinässä olevasta luukusta loputtomasti kun vain jaksamme sen luukun luokse kävellä, ja kohtahan me opimme jo siihen että ei tarvitse edes kävellä mihinkään kun ostokset voi hoitaa kännykällä ja istua kotona odottamassa sitä valtion lahjoittamalla rahalla tilattua pitsaa.

Mitä sillä on sinulle, tai Suomelle, tai suomalaisille väliä, jos meillä on tällaisia ihmisiä, siipeilijöitä, joita ei vaan kiinnosta tehdä töitä?
Suomessa on tällainen täystyöllisyys ollut viimeksi joskus omavaraistalouden aikoihin, eikä tänä päivänä kaikille riitä koskaan töitä. Työjärjestelmä perustuu kilpailuun ja osa porukasta on aina työttömänä, oli sitten tehnyt mitä tahansa. Kuten Ukkonenkin sanoo, niin nämä siipeilijät ovat vain pieni osa kaikista työttömistä.
Vasta sellaisessa tilanteessa, että kaikki muut olisivat töissä, paitsi siipeilijät ja, että kaikille olisi töitä tarjolla, tällainen siipeily olisi yhteiskunnallisessa mielessä edes jossain määrin negatiivista.

Minä pidän kaikkein haitallisimpina ihmisinä Suomessa näitä "ahkeria työssäkäyviä", jotka uhkaavat tappaa sänkysairaat, jos sänkysairaat eivät mene töihin ja samalla itse varastavat tuhansien eurojen edestä tavaraa työpaikaltaan ja ovat joka maanantai krapulavapaalla. Tää on sellainen sosiopaattien ryhmä, joka pesiytynyt rakenteisiin ja on onnistunut asettamaan itsensä asemaan, jossa voi paistatella kansalaisluottamuksessa.

dazu kirjoitti: Mitä sillä on sinulle, tai Suomelle, tai suomalaisille väliä, jos meillä on tällaisia ihmisiä, siipeilijöitä, joita ei vaan kiinnosta tehdä töitä?
Suomessa on tällainen täystyöllisyys ollut viimeksi joskus omavaraistalouden aikoihin, eikä tänä päivänä kaikille riitä koskaan töitä.

Se millä on minulle väliä ja johon minä kommenttini kohdistin oli tämä täydellistä idiotismia osoittava lause:

– Ihmiselle pitäisi antaa vapaus valita, meneekö töihin vai ei. Olemme maailman rikkaimpia valtioita, joten varmasti rahaa riittää

Kaikille ei tosiaan ole töitä, se on selvä, mutta ei se saa tarkoittaa sitä että myös niillä joille olisi töitä pitäisi olla vapaus valita meneekö töihin vai ei, koska "rahaa riittää"
Toki saa vapaasti valita olla menemättä töihin, mutta silloin ei ole vapautta olettaa että valtio maksaisi täysimääräisen työttömyyspäivärahaa vastaavan "kansalaispalkan" niinkuin Ossi tuossa ehdottelee.

damfin kirjoitti:Kaikille ei tosiaan ole töitä, se on selvä, mutta ei se saa tarkoittaa sitä että myös niillä joille olisi töitä pitäisi olla vapaus valita meneekö töihin vai ei, koska "rahaa riittää"
Toki saa vapaasti valita olla menemättä töihin, mutta silloin ei ole vapautta olettaa että valtio maksaisi täysimääräisen työttömyyspäivärahaa vastaavan "kansalaispalkan" niinkuin Ossi tuossa ehdottelee.

Itseä potuttaa lähinnä nämä yliopistotutkinnon, tai parikin omaavat hemmot, jotka nuokkuu kortistossa vuosikausia, koska ei ole omaa koulutusta vastaavia hommia tarjolla. Eli kieltäydytään jostain ihan hyvästäkin työstä, koska se ei vastaa omaa koulutusta.
On olemassa tapauksia, jotka ovat jopa 10-15-vuotta työttömänä tällä tavoin.

Toisaalta minun mielestäni nykyisessä yhteiskuntajärjestelmässä ei voi enää olla ehdotonta vaatimusta ottaa töitä vastaan, jos niitä on tarjolla.
Olen tästä täällä ennenkin kirjoittanut, että kun hain kesätöitä, niin tarjolla oli vain muutaman päivän raksakeikkoja. Sitten, kun olin ollut puoli sydän tulehtuneena, niin yhtäkkiä alkoikin raksahommia olemaan tarjolla ja niitä oli pakko ottaa vastaan. Ilmassa haisi pyhä velvollisuus kuolla työn eteen.
Minun mielestäni pitäisi pyrkiä siihen, että kilpailujärjestelmästä päästäisiin eroon ja tähdättäisiin sellaiseen systeemiin, missä ihmiset suuntautuisivat itselleen parhaiten sopivaan työhön niin, että mahdollisuuksien mukaan kaikki olisivat töissä ja työ vastaisi mahdollisimman hyvin omia kykyjä ja mielenkiintoa. Systeemi, missä myös mielenkiinto on otettu voimavaraksi, olisi tehokkaampi, kuin nykyinen malli.

Tämän päivän tilanne on aika ristiriitainen... pitäisi kilpailla työstä ja samaan aikaan pitäisi olla valmis tekemään mitä tahansa työtä. Tämä sitten johtaa kaiken aikaa siihen, että kuolemansairaiden pitäisi kilpailla kivireen vetämisestä.

Ehkä olen (itsekin nuorena Motörheadia fanittaneena) katkera tai vähän kateellinen tälle Ossille, koska hän on onnistunut noinkin kauan keplottelemaan tekemättä työtä. Mun luterilainen työmoraalini ei kuitenkaan moiseen taipuisi, vaikka joskus toivoisinkin vähän helpommalla pääseväni.

Mutta toisaalta, jos kaveri on niin taitamaton, ettei opi kymmenessäkään vuodessa edes soittamaan bassoa, niin suotta mä tunnen mitään alemmuutta häntä kohtaan

Suomessa on ollut jo pidempään käynnissä todella radikaali muutos työelämän suhteen, eikä kulttuuri ja asenteet ole pysyneet muutoksessa perässä.
Muutos on tapahtunut oikeastaan kahdessa portaassa. Ennen toista maailmansotaa elettiin isolta osin puhtaassa omavaraistaloudessa. Asuttiin pääasiassa maalla ja leipä saatiin pellosta ja metsästä ja ruumiillisia töitä tekemällä. Tilanomistaja oli tavallaan oman elämänsä herra: tilaa oli pakko hoitaa, jotta homma pyöri, tai muuten eläimet kuolivat käsiin, eikä ruokaa ollut. Toisaalta oikein mitään muutakaan tekemistä ei ollut, joten ei ollut muuta tekemistä, kuin hoitaa tilaa ja mahdollisesti perhettä. Rahaa ei paljon tarvinnut. Näissä piireissä eläneet ei pahemmin työstä jankuta... he eivät osanneet ajatella tällaisia, että on velvollisuus tehdä töitä... Elämä heillä oli aika verkkaista ja rauhallista. Yhteiskunta ei pahemmin vaikuttanut elämään, suku hoiti nykyiset julkisen puolen velvoitteet.
Kaupungeissa duunia tehtiin tuolloinkin kuitenkin paljolti tehtaissa ja oltiin ns. palkkatöissä. Ajettiin autoa, tai oltiin jossain muissa hommissa. Maalla asuvat pitivät näitä kaupunkien palkkatyöntekijöitä "kaupunkilaiskommunisteina". Näiden tehtaissa töissä käyvien ja tehtaanomistajien ajattelusta ja kulttuurista juontaa tämä nykyinen velvollisuus työntekoon.

Jostain 1960-luvulta lähtien alkoi kaupungistuminen ja sitäkautta iso muutos poispäin omavaraistaloudesta ja maaseutuyhteiskunnasta. Teollisuus ja koneet, traktorit, televisiot ja kodinkoneet tulivat kohinalla. Tällöin myös koulutus tuli välttämättömäksi. Jos halusit kaupungissa saada hanttihommia paremman työn, piti olla koulutusta.
Kaupungeissa työelämä oli 1960-luvulla ja 1970-luvulla ja aikaisemmin sitä, että käytiin töissä kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja työaika oli 8-16. Kun ei oltu töissä, oltiin vapaalla, tai hoidettiin kodin askareita.
Ennen 1970-luvun öljykriisin aiheuttamaa lamaa Suomessa oli täystyöllisyys. Töitä oli kaikille halukkaille. Mitään hyviä hommia ne ei välttämättä olleet, vaan saattoi olla ojankaivuuta tms. mutta työntekijöille oli aina tarvetta.
Ammattikoulutukseen myös pääsi, koska oli tarvetta koulutetuista ammattilaisista ja kouluja käyneelle oli tarjolla parempia töitä.
Työttömät oli tähän aikaan laitapuolenkulkijoita, ryyppyremmiläisiä ja rikollisia, sosiopaatteja ja psykopaatteja. Ihmisten suhtautuminen työttömiin oli negatiivinen. Toisaalta sosiaalitukijärjestelmä oli aika heikolla mallilla.

Kun 1970-luvun aikana tuli yhtäkkiä ensimmäisen kerran nykyisen kaltaista työttömyyttä, ei siihen osattu oikein suhtautua. Maalla, omavaraistaloudessa eläneet eivät tällaista ymmärtäneet, koska maaseudulla yhteiskunta toimi sellaisella tavalla, ettei siellä voinut syntyä työttömyyttä. Kaupungeissa taas oli patruunoiden luoma tuli perseen alla ja ikänsä tehdastyössä olleiden katkeruus pitkästä työurastaan. Viha purkautui herkästi työttömiin, jotka nähtiin siipeilijöinä ja laiskottelijoina. Ei vain ymmärretty sitä, että ei ollut töitä.

Sitten saatiin työttömyys vähenemään ja sosiaalitukijärjestelmää kehitettyä ja 1980-luvulla oltiinkin tilanteessa, että tuet olivat mallillaan ja työttömän ei tarvinnut enää nähdä nälkää ja toisaalta työttömiä oli vain prosentti väestöstä.
Tässä vaiheessa työttömät olivat usein päihdeongelmaisia, eikä näitä ei katsottu hyvällä etenkään siksi, että elivät tuilla.
Sitten tuli 90-luvun lama ja suhtautuminen työttömiin oli jälleen paljolti negatiivista. Ei edelleenkään ymmärretty, että työttömyys johtuu yhteiskunnan tilasta ja suhdannevaihteluista, eikä työttömien työhaluttomuudesta.

Nousukauden myötä työelämä alkoi muuttumaan siten, että jos töissä halusit käydä, niin olikin jo pakko olla ammatillinen koulutus. Oli työ, mikä tahansa, niin vaadittiin jo koulutus. Eikä koulutuskaan aina riittänyt, vaan piti olla hyvät arvosanat ja valmiiksi näyttävä CV.
Tämän 90-luvun puolesta välistä alkaneen nousukauden aikana työelämä muuttui niin, että yksilöiden pitikin yhtäkkiä kilpailla työstä ja nimenomaan kaikesta työstä. Kaikki työpaikat olivatkin yhtäkkiä kilpailtuja.
Tällaisessa tilanteessa aina osa ihmisistä on sellaisessa asemassa, etteivät he kelpaa mihinkään, vaikka yritystä ja tahtoa olisikin. Voit joutua tekemään pitkän työuran vain vakuuttaaksesi työnantajat, että kelpaat kaivonkannen putsaajaksi, etkä siltikään kelpaa.

Työelämä on myös osaltaan muuttunut. Enää se ei ole, kuin pieneltä osin sitä, että ollaan töissä aina 8-16 viitenä päivänä viikossa. Paljon se on sitä, että ollaan tavallaan kaiken aikaa duunissa. Tavallisten työntekijöiden hommista on tullut samanlaista, kuin ennen oli patruunan työ, että työ kulkee perässä läpi vuorokauden.

Yleiseurooppalaisen nuorisotyöttömyyden myötä ei töitä ollut tarjolla enää kaikille lukion ja korkeakoulututkinnonkaan omaaville. Yhtäkkiä ei enää mikään riittänyt. Samaan aikaan media peitteli nuorisotyöttömyyttä ja väitti "nuorten jatkuvasti kasvavien mielenterveysongelmien" olevan ainoa syy nuorten työttömyyteen.

Vanhat ihmiset, omavaraistaloudessa eläneet ja vanhassa 8-16 tehdastyössä olleet eivät tätä nykymenoa tajua. Heidän mielestään nuoret ovat laiskoja, hemmoteltuja paskoja ja he uskovat median syöttämät valheet. He syyttävät nuoria laiskuudesta. He syyttävät yhteen ääneen patruunoiden, vallanpitäjien ja kapitalistien kanssa.
Samaan aikaan he vaativat nuoria hoitamaan suvun maatilaa ilman palkkaa, koska eivät itse enää vanhuuttaan jaksa. Patruunat yhtyvät vaatimukseen, koska näin ei vanhusten hoitoon kuluteta yhteiskunnan varoja.

Nykyajan nuorille on lyöty käsiin systeemi, jossa pitäisi 30 tuntia vuorokaudessa kilpailla työn saamisesta, mutta silti et töitä tule saamaan. Tämän lisäksi pitäisi vielä hoitaa vanhukset, koska patruunat eivät halua maksaa veroja, eivätkä he ole valmiita palkkaamaan lisää työntekijöitä, etteivät palkat nouse.
Nuorten osalta ruuvia kiristetään kahdesta päästä ja tästä hommasta eivät selviä läpi, kuin kaikkein sopeutumiskykyisimmät, selviytymiskeskeiset yksilöt, joilla on kyky tiettyyn energiataloudellisuuteen.
Tässä esimerkki tällaisesta nykyhteyskunnan selviytyjästä: http://foorumi.narsistienuhrientuki.fi/ ... =517#p3474

Radiopuhelin kirjoitti:Kuulostaa paskapuheelta

No mene ihmeessä pyyhkimään.

Ärrkele kirjoitti: No mene ihmeessä pyyhkimään.

Ärrkele kirjoitti: Nämä henkilöthän menevät "eri huoneeseen" työkkärissä joissa tekevät sopimukset ei työllistymisestä eliniäksi.

Mistä keksit tällaisia paskapuheita? Ei taida minkäänlaista todistetta löytyä sinulta taaskaan?

Radiopuhelin kirjoitti:Ei taida minkäänlaista todistetta löytyä sinulta taaskaan?

Elät ilmeisesti jonkinlaisessa harhaluulossa tai peräti kuplassa, jossa luulet ihmisten olevan jotenkin todistusvelvollisia sinulle jos vain satut sitä vaatimaan ja samalla kitiset hieman.

Ei kyseessä ole mikään harha, vaan ihan perushommia keskustelussa.

"Todistuksen taakka eli todistustaakka (lat. onus probandi) tarkoittaa epistemologiassa perusteluvelvollisuutta: väitteen esittäjä on velvollinen esittämään perustelut väitteensä tueksi."

Mikäli perusteluita ei löydy, voinemme todeta, ettei väite pidä paikkaansa.

PaxCow kirjoitti:Mikäli perusteluita ei löydy, voinemme todeta, ettei väite pidä paikkaansa.

En todellakaan tiedä, menikö yo. kirjoittaja pyyhkimään. Eikä se minua kiinnostakaan. Sanamuodostasi voisi tosin päätellä sinun olevan sama henkilö kuin yo. kirjoittaja.

Pitäiskö tähän laittaa joku mukahieno lainaus wikipediasta? Heitän anus brobandin takaisin radiopuhelimelle ja paxcowille koska minulla sille ei ole käyttöä.

Ärrkele kirjoitti: En todellakaan tiedä, menikö yo. kirjoittaja pyyhkimään. Eikä se minua kiinnostakaan. Sanamuodostasi voisi tosin päätellä sinun olevan sama henkilö kuin yo. kirjoittaja.

Pitäiskö tähän laittaa joku mukahieno lainaus wikipediasta? Heitän anus brobandin takaisin radiopuhelimelle ja paxcowille koska minulla sille ei ole käyttöä.

Ei tästä kyllä pystynyt TAAS kerran muuta päättelemään kuin sen että puhuit tapasi mukaan paskaa. Ja vielä lautamiestekstiä

"Elän yhä työmarkkinatuella" – Koko aikuisikänsä työtä vältellyt ja laiskaksi haukuttu Ossi Nyman avautuu lapsuudestaan: Äitini oli ahkerasti töitä paiskiva yksinhuoltaja

Ikänsä työtä vältellyt Ossi Nyman kirjoitti kirjan, joka pakottaa lukijansa pohtimaan työtä ja työttömyyttä uudesta näkökulmasta. Kirjailijan oma elämä ei ole ollut teoksen julkaiseminen jälkeen entisensä.

39-vuotias Ossi Nyman on ollut koko aikuisikänsä virallisesti työtön. – Koko ajan olen etsinyt mielekästä tekemistä, jotakin mikä minua kiinnostaisi. Sitten löysin kirjoittamisen, hän sanoo.
– Onnellinen yhteiskunta on sellainen, jossa jokainen saa tehdä mitä haluaa. En usko, että meille kävisi huonosti, jos näin olisi. Se poistaisi häpeän ja pakottamisen tunteen.

Näin sanoo Rovaniemellä syntynyt kirjailija Ossi Nyman, jonka syyskuussa ilmestynyt esikoisteos oli kotimaisen kirjavuoden tapaus.

Röyhkeys kertoo miehestä, joka välttelee työtä. Tarina perustuu vahvasti kirjailijan omiin kokemuksiin, mutta omaelämäkerta se ei ole.
- Paljon siinä on totta, esimerkiksi kuvaus siitä, miten työttömiä Suomessa kohdellaan ja mitä kursseilla tehdään, Nyman sanoo.

Nymanin maalaama kuva työttömän arjesta on karu: Työvoimaviranomaisen näkökulmasta työtön on vain pala aivotonta massaa, jossa ei ole yksilöitä ja jota sopii kohdella kuin vähä-älyisten joukkoa. Yhteiskunnassa, jossa työn tekeminen on ihmisen arvon mitta, työtön on halveksittua pohjasakkaa.
– Meillä saa arvostusta, kun tekee mitä tahansa, esimerkiksi myy täysin tarpeetonta muoviroskaa. Se on käsittämätöntä, Nyman sanoo.

Nyman itse on 39-vuotias, eikä hän ole koskaan ollut säännöllisessä palkkatyössä – ellei sellaiseksi lasketa lukuisia työharjoitteluita, joihin te-toimisto on hänet ohjannut tai pakottanut. Vuosikausia Nyman on elänyt pelkällä työmarkkinatuella, jonka käteen jäävä osuus on reilut 500 euroa.

Ainakaan Helsingissä se ei olisi mahdollista, ellei Nyman asuisi 12 neliön huoneessa kimppakämpässä ja eläisi muutoinkin kaikin puolin niukasti.
– Läheiset ovat myös auttaneet, Nyman myöntää.

Nyman kertoo olleensa noin 15-vuotias, kun hän äkkiä ymmärsi, ettei halua elää sellaista elämää kuin useimmat muut – elämää, joka rakentuu säännöllisen työn, perheen ja omistusasunnon ympärille.
– En tiennyt, mitä haluan, mutta sen tiesin, mitä en halua. Olen ollut rehellinen itselleni, enkä ole lähtenyt teeskentelemään.

Nymanin lapsuudenkodissa työhön suhtauduttiin niin kuin Suomessa on tapana: työtä on tehtävä, eikä muita vaihtoehtoja ole. Nymanin äiti kasvatti poikansa yksinhuoltajana ja paiski kaiken aikaa kovasti töitä.
– Kotoa en tätä kapinallisuutta ole oppinut.

Rovaniemellä syntynyt ja kasvanut Ossi Nyman on kova RoPS-fani. Nykyään hän asuu Helsingissä, mutta käy ahkerasti suosikkijoukkueensa peleissä niin Etelä-Suomessa kuin kotikonnuilla pohjoisessa.

Lokakuussa Nyman kertoi Helsingin Sanomissa vapaaehtoisesta työttömyydestään ja haluttomuudestaan tehdä työtä, joka tuntuu vastenmieliseltä. Haastattelu nostatti kohun, joka teki Nymanista kertaheitolla Suomen kuuluisimman työttömän.

Alkuun palaute oli tylyä ja vihaista. Nymania haukuttiin laiskuriksi ja yhteiskunnan loiseksi. Uudenmaan te-toimisto kertoi julkisuudessa ottavansa Nymanin tilanteen selvitykseen ja katkaisevansa hänen työmarkkinatukensa maksamisen. Julkinen ulostulo oli poikkeuksellinen.

Todellisuudessa työmarkkinatuen maksamista ei koskaan keskeytetty, Nyman kertoo nyt. Sen sijaan selvityksen tilanteestaan hän on joutunut tekemään.
– Te-toimisto halusi tietää, kuinka paljon kirjan kirjoittaminen ja opiskelu on vienyt aikaa työnhaulta. Siellä vahditaan, etten vain ole liian yritteliäs työtön.

Nyman itse katsoo käyttäneensä työmarkkinatukea ikään kuin kansalaispalkkana, jonka varassa hän on voinut keskittyä tekemään sitä, mitä haluaa. Virallisesti hän on ollut työtön, mutta samaan aikaan hän on jo usean vuoden ajan opiskellut kirjoittamista ensin Viita-akatemiassa Tampereella ja sitten Kriittisessä korkeakoulussa Helsingissä.

Jälkimmäisellä kirjoittajakurssilla tie kirjailijuuteen viimein aukesi, kun Nyman sai kustannussopimuksen.
– Se kävi lopulta melko helposti.

Kuluneeseen syksyyn asti Nyman on joutunut jatkuvasti selittämään valintojaan ja elämäntilannettaan. Kun esikoiskirja tuli julki ja avasi vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun, suhtautuminen äkkiä muuttui.
– Minusta tuli kirjailija, ja Suomessa kirjailijoita arvostetaan. Myös läheiset ovat iloisia ja ylpeitä kirjailijuudesta, Nyman sanoo.

Pahimman kohun laannuttua myös palaute on ollut pelkästään positiivista. Erityisesti monet työttömät ovat ottaneet yhteyttä ja kiittäneet siitä, että Nyman on antanut heille äänen.

Nyman ei usko, että yksi kirja muuttaisi yhteiskunnassa mitään, mutta ainakin se on onnistunut herättämään keskustelua. Kirjailijan oma elämä sen sijaan on muuttunut paljonkin.

Koko syksyn ajan Nyman on saanut juosta antamassa haastatteluja ja puhumassa erilaisissa tilaisuuksissa. Uusi kirjakin on tekeillä, mutta siitä Nyman ei halua kertoa muuta kuin että tällä kertaa tarina on täysin fiktiivinen.

Taloudellisesti kirjan julkaiseminen ei ole Nymanin elämää juuri muuttanut, sillä painosmäärä on pieni ja vain murto-osa kirjan myyntihinnasta kulkeutuu kirjailijalle asti. Siksi yksi asia on Nymanin arjessa entisellään.
– Elän edelleen työmarkkinatuella, hän sanoo.

Nyman katsoo kuitenkin elämänsä muuttuneen viime aikoina paljon ja pelkästään hyvään suuntaan. Tulevaisuudessa hän uskoo voivansa elättää itsensä kirjailijana, sillä niukkaan elintasoon tottuneella vaatimukset eivät ole kovat.

Tulevien vuosien suunnitelmiin kuuluu myös kirja, joka olisi jatkoa esikoisteokselle.
– Olisi kiva kertoa, mitä sen päähenkilölle sitten tapahtui. Tästä vuodesta 2017 saisi helpostikin yhden kirjan.

Jos sellainen tarina joskus julkaistaan, se kertoo kuitenkin aivan eri ihmisestä kuin Röyhkeys.
– Ei tuota tyyppiä ole enää olemassa, Nyman sanoo ja nyökkää pöydällä lojuvan kirjan suuntaan.
– Tämä kirjailijaksi tuleminen on tehnyt minusta eri ihmisen. Se on vienyt minut siihen maailmaan, jota olen aiemmin arvostellut. Pitää olla varovainen, ettei muutu itsekin ihan samanlaiseksi kuin muut.

KUKA
*Kirjailija Ossi Nyman
*Syntyi vuonna 1978 Rovaniemellä.
*Valmistui ammattikoulusta ravitsemustyöntekijäksi ja opiskeli myöhemmin myös iltalukiossa.
*Opiskeli kirjoittamista Tampereella Viita-akatemiassa ja Helsingissä Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalla, mistä valmistui vuonna 2016.
*Asuu nykyään Helsingissä kimppakämpässä.
*On asunut myös Seinäjoella, Porissa, Tampereella ja Lahdessa.
*Esikoisromaani Röyhkeys ilmestyi vuonna 2017.

Aamulehti
30.12. 20.15

Kunhan nyt saa sen toisen kirjan tehtyä, niin olkoot sitten kirjailija. Ei kait sentään vielä...

Menestystä Ossille kirjaprojektien kanssa.

dazu kirjoitti: Minä pidän kaikkein haitallisimpina ihmisinä Suomessa näitä "ahkeria työssäkäyviä", jotka uhkaavat tappaa sänkysairaat, jos sänkysairaat eivät mene töihin ja samalla itse varastavat tuhansien eurojen edestä tavaraa työpaikaltaan ja ovat joka maanantai krapulavapaalla. Tää on sellainen sosiopaattien ryhmä, joka pesiytynyt rakenteisiin ja on onnistunut asettamaan itsensä asemaan, jossa voi paistatella kansalaisluottamuksessa.

Tämä on niiiiiin totta. Ja näitä on paljon.
Hulluinta on se, että tämä ryhmä on vielä yleensä aivan sairaan kateellinen työttömille.

Tiina kirjoitti:

dazu kirjoitti: Minä pidän kaikkein haitallisimpina ihmisinä Suomessa näitä "ahkeria työssäkäyviä", jotka uhkaavat tappaa sänkysairaat, jos sänkysairaat eivät mene töihin ja samalla itse varastavat tuhansien eurojen edestä tavaraa työpaikaltaan ja ovat joka maanantai krapulavapaalla. Tää on sellainen sosiopaattien ryhmä, joka pesiytynyt rakenteisiin ja on onnistunut asettamaan itsensä asemaan, jossa voi paistatella kansalaisluottamuksessa.

Tämä on niiiiiin totta. Ja näitä on paljon.
Hulluinta on se, että tämä ryhmä on vielä yleensä aivan sairaan kateellinen työttömille.

Ja kuitenkin tämäkin ryhmittymä osallistuu omalla panoksellaan näiden em. esimerkkien elättämiseen. Parempi sekin, kuin olla tekemättä mitään, pl. sänkysairaat etc.