MURHA.INFO

Väyrynen...

No Paavo nyt on tietenkin omanlainen tapauksensa.Kuitenkin hänen valehtelunsa on "loogista" ja hänellä on omat selvät tarkoitusperänsä.

Onhan noita tullut tielle paljonkin. Varhaisnuoruudessa yleensä porukan nuorimmalla oli kaiken maailman ihmeellisiä väitteitä. Sitten kokonaan erikseen on nämä "tarinankertojat", yleensä jo varttuneita ihmisiä. Siihen väliin mahtuu sitten nämä, joiden koulutus on yhdessä yössä vaihtunut akateemiseen loppututkintoon, milloin milläkin alalla.

Itse olen omaksunut käytännön, etten juuri koskaan valehtele. Sen sijaan jätän kertomatta jotain asioita, tai vastavuoroisesti valitsen omista jutuistani vain mielenkiintoisimpia. En oikein osaa valehdella, mutta kaunistella kylläkin. Tätäkin toki sietää varoa. Jos kertoo illanvietossa vain ns. bigtalkia, saa helposti valehtelijan maineen, vaikkei siihen olisi aihetta. Pitäisi luikauttaa väliin aina sopiva määrä liirumlaarumia ja smalltalkia. Toisaalta parasta aina olisi pitää turpa kiinni omista asioista.

Tunsin hamassa nuoruudessani tytön, joka oli sieltä pahemmasta päästä. Se, mikä siinä oli raivostuttavaa, oli, ettei ilmeisesti juurikaan kukaan muu huomannut sitä kuin minä (olin tuolloin tytön parhaita kavereita). Tytön tarinat olivat uskomattomia sepustuksia, joista ilmiselvästi 98% oli täyttä valetta. Valheet menivät monelle läpi siksi, että ne olivat periaatteessa selitettävissä "onnellisten tähtien alla syntymisellä" tai sillä, että toisille ihmisille vain sattuu ja tapahtuu.. Tyttöä pidettiin uskomattoman mielenkiintoisena aina ensinäkemältä, mutta uudet (ja vanhat) tuttavat alkoivat kaikkoamaan aina sitä mukaa, mitä paremmin tyttöön tutustuivat, huomasivat valehtelun.

Paras juttu oli, kun tyttö ilmoitti - kuultuaan, että eräs näyttelijäsukulaiseni on saanut roolin eräästä elokuvasta - olevansa samassa elokuvassa viidenneksi suurimmassa roolissa, selitti kaikki oman hahmonsa tekemisetkin. Elokuvateatterissa sitten hieman naureskeltiin, kun ei tyttöä edes vilahtanut valkokankaalla, saati lopputeksteissä. Eivätkä pääosaa näytelleet muistaneet tyttöä ollenkaan.

Edelleen näen tyttöä välillä, lähinnä sattumalta, katkaisin lopulta kaikki siteeni häneen kun sain tarpeekseni. Jutut ovat samanlaisia vieläkin, tosin saavat paljon vähemmän kannatusta ja ihailijoita, kun ollaan kaikki kasvettu aikuisiksi.

Minäkin tunnen erään patologisen valehtelijan. En ole varsinaisesti hänen kaveri, vaikka olen tuntenut hänet ala-asteelta saakka. Hänellä oli tapana jo silloin valehdella koko ajan ja sepittää mitä uskomattomimpia tarinoita ja ne ovat jatkuneet tähän päivään saakka. Huvittavinta on kun hän puhuu itsensä aina pussiin kun ei muista kaikkia sepittämiään valheita. Kyllä on monet naurut saatu hänen kustannuksella..

Eräs tuttavamme on kova valehtelemaan ostamiensa tavaroiden hintoja rankasti alaspäin.Turkissa ollessaankin hän kuulemma söi ja vieläpä joi viinaksia vaimonsa kanssa koko illan 10 eurolla.

Kaikki muut paitsi minä tuntuvat voittavan tehdessään autokauppoja. Jo aikoja sitten - muualla asuessani, naapurin torvelo voitti joka kaupassa. Osti uuden auton kahden vuoden välein ja joka jeesuksen kerta sai helvetisti enemmän siitä vaihdossa kuin mitä oli itse maksanut vaikka aina vaihtoi samanlaiseen Escortiin.

Ammoin työkaveri sai aina hyvän hinnan niistä vanhoista risoista mitä myi. Ei sellaista vanhaa Corsaa ollut etteikö siitä joku kuulemma maksanut ihan sikana ylihintaa. Jostain syystä ei tuo puhuttu menestys näkynyt missään. Aina oli alla joku risa Corolla tms. - jonka oli toki puoli-ilmaiseksi saanut ja aina oli vanha risa nuttu yllänsä ja samalla tavalla vuokralla neljä henkeä kolmiossa asui. Mihinkähän nekin sadattuhannet markat menivät...?

Viime kerralla kun vaihdoin autoa, niin tuli 3000 euroa miinusta. Vuodessa.

Nuoruusvuosina kaikki ihmiset, joihin törmäsin, olivat tyyliin näitä patologisia valehtelijoita. Siis ihan käsittämättömiä juttuja, joihin ensin uskoi, mutta kun tosiaan tutustui paremmin niin alkoi hieman epäilemään..

Olen myös ollut huomaavinani, että samaisilla ihmisillä on lähes pakonomainen tarve aiheuttaa tuskaa toisille; yleensä vain henkistä, mutta toisinaan myös ruumiillista. Kukaan muu ollut huomaavinaan samaa?

Esimerkiksi jos sanot, että kissasi kuoli ja olet surullinen sen puolesta, alkaa tämä ihminen kertomaan miten hänen äitinsä ja kissansa ja koiransa ja hevosensa ja serkkunsa ja veljensä ja ne ovat kuolleet (vaikka eivät olisikaan) ja saa sillä tuntemaan itsesi huonoksi sillä, että suret "vain" kissaa. Tai jos kerrot, että jouduit ostamaan uuden osan vaikka tietokoneeseesi ja maksoi sen ja sen verran, niin kohta tämä selittää miten hänellä olisi ollut semmoinen osa ja että ilmaiseksi olisit saanut, jos olisit sanonut ajoissa, koska sattui heittämään roskiin sen vähän aikaa sitten.
Joskus myös olen huomannut, että samaiset ihmiset ovat hirvittävän herkkiä lyömään tietyissä tilanteissa ja kestävät painetta melko heikosti.
Myöskin säälin kerjääminen on yksi olennainen piirre ollut heissä kaikissa.

Yksi näistä ihmisistä tuli kerran jopa selittämään, miten "naapuri oli ampunut hänen kissaansa" ja että kissa oli "raahautunut viimeisillä voimillaan kotiin kuolemaan". Kuulostaa mahdolliselta ja surulliselta, mutta entäs sitten, kun kerron että _kaikki_ lemmikit vuosien aikana, mitä tämä ihminen hankki, kuolivat "yllättäen"?
Samaisen ihmisen vauva kuoli muutama kuukausi syntymänsä jälkeen, oli hieman vaikea sanoa mitä uskoa, oliko kyseessä kätkytkuolema kuten hän sanoi, vai oliko asiassa kenties jotain muutakin...

Samainen ihminen siis valehteli paljon, kaikesta aina ja kaikkialla, kenelle tahansa. Hän jopa loi mielikuvitusihmisiä netin puolella ja sai muut uskomaan heihin. En viitsi paljastaa tarkemmin kaikkia niitä juttuja, sillä joku voi pian tunnistaa, tai kenties jopa hän itse, enkä halua kaikesta huolimatta kenenkään käyvän hänen kimppuunsa.

No mutta Sherlock! Meillähän on yhteinen tuttu - tuo sinun kaverisi numero neljä! Tapasin herran viime kesänä pariin otteeseen hotellin kahvipöydässä. Oli muuten muistaakseni Virossa taistelemassa itsenäistymisen aikoihin ja jotain taistelusukeltajakoulutustakin hänellä oli. No, sehän on ihan tyypillistä, että kun on tarpeeksi kova jätkä, niin kaikki eri aselajien erikoiskoulutus annetaan sitten yhdelle ja samalle miehelle...

Miellyttävä herra kaikenkaikkiaan. Ei siinä mitään. Aika avomielisesti jutteli tuntemattomalle melko luottamuksellisia juttuja...

Patologiset valehtelijat ja ehkä muutkin "vapaasti valehtelevat" henkilöt, (koska en nyt muista miten "patologinen" määre täyttyy valehtelun osalta) haluavat huomiota osalleen ja jännitystä elämäänsä, ainakin tuntemani sellaiset.

Haluavat myös manipuloida toisia, ja siihen sopisi tuo VoDKan mainitsema halu satuttaa tai porautua ikävään asiaan niin syvälle opettavaisten esimerkkien avulla, että se menee jo ohi asiallisesta. Aina löytyy joku (tietysti läheinen), jolla on ollut sama tilanne, mutta miljoona kertaa pahempana.

Tuo kissa- ja vauvajuttu oli creepy

Itse tunnen yhden hirmuisen mielenkiintoisen tapauksen, joka keksii uskomattomia juttuja aivan omasta päästää, mutta ikävää on se, että osa niistä on piru vie oikeasti totta! Hän väittää tuntevansa kaikki mahdolliset ihmiset aina Räikkösestä Neil Armostrongiin. Pari kertaa kun on ollut hankkimassa jotain tiettyä tavaraa, niin hän kertoo että on osakkaan näitä osia valmistamassa firmassa, ja pystyy järjestämään minulle tavaran pilkkahintaan. Monesti tämä ei ole pitänyt paikkaansa, mutta muutaman kerran hän todella on järjestänyt kontaktiensa avulla tavaran.

Kerran kun sovin meneväni kylään hänen luokseen, niin hän kertoi Mika Häkkisen olevan myös pikapuoliin tulossa kahville Yllättäen olikin joku pr-tilaisuus . Mutta todistettavasti Teemu Selänne ainakin on hänen luonaan käynyt.

Paras tosiasiaksi paljastunut juttu oli semmoinen, kun joskus isohkossa porukassa oli puhe hirvikolareista, ja tämä henkilö ei tokikaan noteerannut näitä miksikään, koska veljensä ja seurueensa kanssa hän kuulemma on ajanut muurahaiskarhukolarin. En muista missä maassa hän sanoi tämän tapahtuneen. Kukaan ei tietenkään uskonut, ja silmiä pyöriteltiin. Tosiasiaksi tämäkin pentele paljastui, kun asia puheeksi otettiin muiden seurueessa olleiden kanssa. Toki on mahdollista, että ovat porukalla keksineet kivan valheenpoikasen, mutta mukana on myös henkilöitä, joista en semmoista usko.

Järjettömimmät valheet ovat muutamia mainitakseni semmoisia, että hän kuulemma jonkin valtavan erehdyksen takia joutui mukaan Vietnamin sotaan 16 vuotiaana, ja hän kuulemma on suunnitellut eduskuntatalon jne jne.

Toinen löyhästi tuntemani mies tuli tässä mieleen, ja hän puolestaan taas kertoo jokaisen onnettomuuden/luonnonkatastrofin jne. jälkeen, että hänen veljensä/veljenpoikansa/setänsä/siskonsa/serkkunsa/ihanmikävaan menehtyneen siellä. Ainakin Estoniassa, konginkankaalla, tsunamissa, WTC:ssä ja Jokelassa joku hänen sukulaisensa on menehtynyt. Muitakin tapauksia on, joissa hän on sukulaisensa kertonut menettäneensä, mutta nuo tulee ensimmäisenä mieleen.

Säälin tms. kerjäämisestä lienee kyse...

VoDKa kirjoitti: Yksi näistä ihmisistä tuli kerran jopa selittämään, miten "naapuri oli ampunut hänen kissaansa" ja että kissa oli "raahautunut viimeisillä voimillaan kotiin kuolemaan". Kuulostaa mahdolliselta ja surulliselta, mutta entäs sitten, kun kerron että _kaikki_ lemmikit vuosien aikana, mitä tämä ihminen hankki, kuolivat "yllättäen"?
Samaisen ihmisen vauva kuoli muutama kuukausi syntymänsä jälkeen, oli hieman vaikea sanoa mitä uskoa, oliko kyseessä kätkytkuolema kuten hän sanoi, vai oliko asiassa kenties jotain muutakin...

Kuulostaisi olevan vähän sukua Munchausen by Proxy -oireyhtymälle:
http://en.wikipedia.org/wiki/Fabricated ... ed_Illness

Tässä elävä esimerkki aiheeseen liittyen:

Järvenpäässä vaikutti aikoinaan muuan Jukka N, joka esiintyi lakimiehenä. Oli myös koulutettu sukeltajaksi armeijassa, joka hänen taitojaan ja tietämystään tarvitsi tuon tuosta. Juristina hän oli maan parhaimmistoa, kas kun muut eivät olleet huomanneet miten taitavasti hän oli puolustanut milloin ketäkin julkkista ja aina voittanut jutut. Avuliaasti lupasi köyhille kavereilleen oikeusapua ja asianajopalveluita, mutta tosi tarpeen tullen aina oli muita, isompia juttuja kesken, ei kerinnyt millään ottaa uusia juttuja...

Hän oli myös ralliautoilija, jonka ystäviin kuului Timo Mäkinen, Juha Kankkunen ja häntä sponsoroi Kari O Sohlberg.

Aamiaisseurana oli yleensä joku tunnettu malli tai missi, joita täytyi varjella lehdistöltä, siksi hän ei koskaan näyttäytynyt heidän seurassaan.

Hohhoijaa, oikeasti oli kansakoulun käynyt toimistoapulainen MEK:ssa, asia, mitä ilmeisesti häpesi, eihän sillä statuksella olisi ollut hohtoa!

VoDKa kirjoitti:Nuoruusvuosina kaikki ihmiset, joihin törmäsin, olivat tyyliin näitä patologisia valehtelijoita. Siis ihan käsittämättömiä juttuja, joihin ensin uskoi, mutta kun tosiaan tutustui paremmin niin alkoi hieman epäilemään..

Olen myös ollut huomaavinani, että samaisilla ihmisillä on lähes pakonomainen tarve aiheuttaa tuskaa toisille; yleensä vain henkistä, mutta toisinaan myös ruumiillista. Kukaan muu ollut huomaavinaan samaa?

Esimerkiksi jos sanot, että kissasi kuoli ja olet surullinen sen puolesta, alkaa tämä ihminen kertomaan miten hänen äitinsä ja kissansa ja koiransa ja hevosensa ja serkkunsa ja veljensä ja ne ovat kuolleet (vaikka eivät olisikaan) ja saa sillä tuntemaan itsesi huonoksi sillä, että suret "vain" kissaa. Tai jos kerrot, että jouduit ostamaan uuden osan vaikka tietokoneeseesi ja maksoi sen ja sen verran, niin kohta tämä selittää miten hänellä olisi ollut semmoinen osa ja että ilmaiseksi olisit saanut, jos olisit sanonut ajoissa, koska sattui heittämään roskiin sen vähän aikaa sitten.
Joskus myös olen huomannut, että samaiset ihmiset ovat hirvittävän herkkiä lyömään tietyissä tilanteissa ja kestävät painetta melko heikosti.
Myöskin säälin kerjääminen on yksi olennainen piirre ollut heissä kaikissa.

Yksi näistä ihmisistä tuli kerran jopa selittämään, miten "naapuri oli ampunut hänen kissaansa" ja että kissa oli "raahautunut viimeisillä voimillaan kotiin kuolemaan". Kuulostaa mahdolliselta ja surulliselta, mutta entäs sitten, kun kerron että _kaikki_ lemmikit vuosien aikana, mitä tämä ihminen hankki, kuolivat "yllättäen"?
Samaisen ihmisen vauva kuoli muutama kuukausi syntymänsä jälkeen, oli hieman vaikea sanoa mitä uskoa, oliko kyseessä kätkytkuolema kuten hän sanoi, vai oliko asiassa kenties jotain muutakin...

Samainen ihminen siis valehteli paljon, kaikesta aina ja kaikkialla, kenelle tahansa. Hän jopa loi mielikuvitusihmisiä netin puolella ja sai muut uskomaan heihin. En viitsi paljastaa tarkemmin kaikkia niitä juttuja, sillä joku voi pian tunnistaa, tai kenties jopa hän itse, enkä halua kaikesta huolimatta kenenkään käyvän hänen kimppuunsa.

Nyt ei muuten kannattaisi yleistää valehtelijaksi,on nimittäin niin,että toiset ihmiset kasaavat oikeasti näitä onnettomuuksia.
Tuttavaltani,kuoli ihan oikeasti vauva 3 tuntia syntymästä,parin viikon päästä koira ja oli muutenkin huonoa tuuria,joten aina ei ole kyse valhetelusta.Aina on muistettava,että ihminen voi liioitella tai puhua muunnettua totuutta,joka ei ole vielä valehtelua suoranaisesti,mutta usko tai älä onnettomuudet voivat todellakin kasaantua yhden ihmisen kohdalla.