MURHA.INFO

Viilaisitko cicero nuo tagit kuntoon, ettei mene sanomiset sekaisin. Kiitos.

Mua ärsyttää ihmiset, joilla menee päin persettä, ja ajattelevat: "Mutta kunhan mä löydän oman rakkaan, kaikki järjestyy..." - JA EI MUUTEN JÄRJESTY!

Kun menee päin helvettiä ja on yksin, apua voi hakea, mutta nousun pitää alkaa itsestä. Kaiken voi saada, muttei samalla kertaa. Pala palalta ylöspäin vain. Kun menee paremmin ja on itseensä tyytyväinen, vetää ihmisiä puoleensa kuin magneetti ja seuraa kyllä löytyy. Idioottimaista yrittää tukeutua toiseen vaikeina aikoina. Valitettavasti peilistä voi etsiä sitä, jonka tulisi asiat järjestää. Sitäpaitsi - kun rahat loppuu, ensimmäinen asia, joka lentää ikkunasta ulos on rakkaus!

Tuo on muuten totta. "Pitäisi löytää tyttöystävä niin voisi lopettaa ryyppäämisen"...Väärin! Jos vaikka ensin lopettaisi sen dokaamisen, niin ei petä ketään.
Ihan sama kuin koiraa hankkiessa; "pitäisi hankkia koira, niin voisi alkaa lenkkeilemään". Mitäs jos ensin laukkaisi vuodenkin pusikoissa ja jos se sitten vielä on niin kivaa, hankkisi sen koiran seuraksi. Muuten jää sohvalle molemmat, sekä koira että omistaja.

Katsa kirjoitti:Ihan sama kuin koiraa hankkiessa; "pitäisi hankkia koira, niin voisi alkaa lenkkeilemään". Mitäs jos ensin laukkaisi vuodenkin pusikoissa ja jos se sitten vielä on niin kivaa, hankkisi sen koiran seuraksi. Muuten jää sohvalle molemmat, sekä koira että omistaja.

Paitsi meillä ne molemmat makaa lattialla.

Mutta olen samaa mieltä. Ei se ihminen muutu siitä mitenkään oikeammaksi sillä, että hankkii parisuhteen, valkoisen rivarikolmion, koiran ja pitää suhteet anoppiin hyvinä. Päinvastoin, saattaa tulla enemmän mutkia matkaan kuin mitä jos olisi pysynyt sinkkuna. Parisuhteessa ollessaan pitää huolehtia siitä mitä se toinen ajattelee, lahjoja pitää/voi ostaa, pitää kuunnella toisenkin mielipiteitä, aikatauluissa on enemmän järjestämistä ja voi hyvä luoja, jos niitä lapsiakin erehtyy hankkimaan, niin sitten sitä vasta hommaa onkin.

Parasta on, että kun se ero tulee, niin mitä siitä suhteesta jäi käteen? Sydänsuruja, jaettu omaisuus, mahdolliset huoltajuuskiistat, usein tympeät fiilikset sitä eksää kohtaan ja joskus jopa typeriä kohtauksia tiettyjen paikkojen/juttujen/asioiden/elokuvien/kappaleiden vuoksi.

Sinkkuna on niin paljon helpompaa, kun voi itse päättää mitä haluaa, mitä tekee, miksi tekee, ei tarvitse huolehtia niin niistä lahjoista ja muista, ruoan saa valita itse, voi jättää halutessaan siivoamatta, pyykkiä on pienempi määrä, epämääräisiä tavaroita ei loju siellä sun täällä, tilaa on enemmän, saa vallata koko sängyn, voit kutsua vieraita silloin kun huvittaa, irtosuhteita, ei vaatimuksia, ei kyselyjä missä on ollut ja miksi, matkaan voi lähteä heti kun oma aikataulu antaa periksi, ei pienene opiskellessa tuet (varsinkaan jos asutaan saman katon alla), sisustuksesta voi päättää itse tai jättää kokonaan sisustamatta, ruokaan menee vähemmän rahaa, voi päättää itse mitä katsoo telkkarista jne jne jne.

Oma valta on paras valta.

jaaha, onpa teillä yksisilmäinen asenne parisuhteeseen. Parisuhde voi olla myös hyvinkin vapaa...eikä mun mielestä hyvään parisuhteeseen todellakaan kuulu rivarikämppää, koiraa ja kahta lasta....

mitä muuten tuohon raha-asiaan tulee niin näyttää se olevan ongelma kaverustenkin kesken. tunnen minäkin ihmisiä jotka eivät halua mitään kestävää parisuhdetta. mutta ne ihmiset eivät kyllä välitä myöskään muiden parisuhteista vaan elävät omaa elämäänsä raapimatta päätään toisten valinnoilla.

Mua ärsyttää sellaiset "kaverit" jotka käyttäytyvät kuin omistaisivat toisen ihmisen ja ovat naama ruvella kun toinen ei lähdekään ryyppäämään. Jotkut kaverit ovat tuollaisia tarrautujia. heillä ei yleensä oikeasti ol eomaa elämää vaan he elävät niiden ystävien kautta. Eivät osaa juuri tehdä mitään ilman sitä ystävää. Monet jopa pyrkivät pilaamaan esimerkikis orastavan parisuhteen valehtelemalla esim. tämän uuden kumppanin tekemisistä ja sanomisista ja yrittäen tunkea parin väliin joka välissä. Parhaimmillaan nämä ystävät syyllistävät "kaveriaan" uudesta suhteesta ja kiristäävt ystävyyden loppumisella jos tilanne ei muutu....

tyttöystävän löytyminne ei varmaan lopeta ryyppäämistä, toisn näitä juttuja en oo kuullut sitten aikoihin....

Ehkä autuain vaihe elämässä olisikin leskenä?(rikkaana, tietenkin)

Juu leskenä, ja ettei se leskeksi päässyt sortuisi heti uudelleen samanlaiseen juoppoon retkuun kuin mistä pääsi eroon.

Olettekos muut törmänneet semmoiseen ilmiöön kun seurustellessa ootte tekemisissä jonkun pariskunnan kanssa tiiviisti mutta kun susta tuleekin yhtä-äkkiä sinkku niin vierailukutsut tämän parin luokse loppuu kuin seinään?
Apu kyllä kelpasi muuttoihin ja veneensiirtoihin mutta muuten ei pidetty mitään yhteyttä.
Kun soitit tyyliin pari kolme kertaa vuodessa että voisin käydä pyörähtämässä niin aina oli jotain tärkeää kuten kuntosalille menoa, tai kalaan /metsälle lankomiehen kanssa.

Ja nyt kun on taas seurustelee niin oltaisiin taas tervetulleita vieraisille ihan milloin vain ym lässy lässyn...

On koettu. Linnut, joilla on samanlaiset höyhenet, lentävät yhdessä. Jos olet yhtäkkiä sinkku, olet siipirikko tai muuten nuhjainen. Olet pudonnut laumasta.

cicerolla on taas lähinnä perssilmäinen näkemys aiheeseen, jos minulla on yksisilmäinen.
En pidä siitä, että minun vihjaillaan olevan hylkiö, joka ei kelpaa kenellekään, tai kusipää, joka on kateellinen kavereiden parisuhteista. Sinkkuelämääni ei kuulu myöskään ryyppäjäisiä.
Olisiko se nyt NIIN kauheaa, jos sitä parisuhdetta ei vain olisikaan? Toistan itseäni, mutta kärsin mieluummin yksinäisyydestä kuin parisuhteesta.
Mitä siihen vapaaseen suhteeseen tulee, niin sehän on koko seurustelun peruskivi, että molemmilla osapuolilla on OMA elämä. Siitä ei tule mitään jos on vain meidän elämä, tai sitten minun elämä ja meidän elämä, mutta ei sen toisen osapuolen elämää.

Ei minusta kukaan vihjaile Katsasta mitään tuollaista.

On todella hyvä periaate, että kärsii ennemmin yksinäisyydestä kuin huonosta parisuhteesta. Toivottavasti vain useampi älyäisi tuon periaatteen, mutta ei näytä siltä.

Toivottavasti juu kyse on mun väärintulkinnasta. Tuli vain tarve hieman vielä cicerolle selventää.

Jokainen taaplaa tyylillään joku ostaa koko lehmän kun haluaa lasin maitoa joku tyytyy laina lehmään. Toiset ei saa maitoa ollenkaa, toiset kestää sen ja toiset ei. Niin se vaan vittu menee.
Toisille ihmisille on parempikin olla seurustelematta ja toisille se sopii.

Maybrick kirjoitti:Ei minusta kukaan vihjaile Katsasta mitään tuollaista.

Ei ehkä ihan tuollaista mitä Katsa kirjoitti, mutta minusta tämä on aika loukkaavaa:

cicero kirjoitti:kuulostatte hieman kärttyisiltä, mustasukkaislta vaimokkeilta... (miks sää aina oot tallissa etkä ikinä vietä aikaa mun kanssa....)vertaa(miks sää aina vaan oot sen blondin kanssa ja mä en saa huomioo...)

En todellakaan edes pystyisi olemaan vaimoke, mutta jos kuvittelisin tilanteen että olisin seurustelusuhteessa, niin ei se minusta toimisi ihan noinkaan.

Minä en valita siitä, että vaimoni/mieheni laahaa kaupungilla/omien harrastustensa parissa, vaan nimenomaan siitä, miten parisuhteen hienous tuntuu tuhoavan muut suhteet. Parisuhde on kuin uusi hieno lelu, jonka vuoksi unohdetaan kaikki muut lelut sitten. Ymmärrän sen, että halutaan viettää aikaa sen jonkun ihkun ihmisen kanssa, mutta minusta pitäisi panostaa myös muihin suhteisiin kuin siihen yhteen siinä vaiheessa. Tietty se lisää työtä, mutta kaippa se kannattavaa olisi siinä vaiheessa ainakin, kun se suhde pamahtaa tosissaan karille. Ei tarvitsisi huomata olevansa yksin ja hylättynä. Tottakai voin iloita suhteesta johon kaveri on päätynyt, ei siinä mitään, mutta se perseily mihin se johtaa, on kyllä.. no, just sieltä itsestään.

Enkä todellakaan ole vaatimassa jokaista sekuntia suhteessa olevalta ihmiseltä yhteiseen huvinpitoon, mutta tuntuu tyhmältä että ennen kun aikaa pystyi yhdessä viettämään edes kerran viikkoon, saattaa se kutistua reilusti yhteen kertaan kuukaudessa, parissa.

Olenkin jo monta kertaa sen myöntänyt, etten omista hirveän montaa kaveria ja toinen heistäkin asuu täysin toisella puolella Suomea, joten tämä ainoa paikallinen on oikeastaan sitten se ainoa tuttu täällä. Tottakai se yksinäisyys välillä syö, mutta en todellakaan yritä elää tuttujen/kavereiden kautta. Enkä edes haluaisikaan elää, heidän elämänsä on pitkälti erilaista kuin se, mihin itse tähtään. Kohta joku heittää, että hanki uusia kavereita. Joo-o, tietyn rajan kun ylittää, niin ei niitä hankita enää samalla tavalla kuin joskus teiniaikoina ja nuorempana, kun se oli paljon helpompaa.

Mutta kuitenkin, pointtini on edelleen se, että vanoja leluja ei kannattaisi hylätä, vaikka uusi lelu sylkeekin tulta tai vaihtaa hiustensa väriä kosketuksesta.

Totta joka sana VoDka, mutta kun ihmisestä on niin ihanaa (näyttää kieltä) elää kiinteässä symbioosissa toisen kanssa ja unohtaa kaikki muut. Mitään muuta ei muutamaan viikkoon ole olemassakaan.

Mutta kenellä se vaihde on päällä, se tuntuu ainoalta oikealta mielentilalta. Muut näkee sellaisen ulkopuolelta, ja ihan eri vinkkelistä. Se tuntuu jopa iljettävältä...