MURHA.INFO

Mielestäni tuo "vanha tapa" oli parempi. Toisaalta yhteiskunta oli yhteisöllisempi ja yksilön painoarvo ei kaikessa ollut samaa ekstreemiä kuin mitä se tänä päivänä on. Oli hyvin tavanomaista että niin rikos- kuin onnettomuusuutisointikin kertoi yksityiskohtaisesti tekijöiden ja uhrien nimet, vammat jne.

Vieläkin muistuu mieleen erään auto-onnettomuuden uutisointi 50-luvun lopulta: "Kauhistuttavasti ruhjoutuneen autonkuljettaja N.N:n pää irtosi kauttaaltaan kun tätä rautakangella vääntäen irrotettiin autonsa uumenista". Myös uutiskuva oli melko säästelemätön: eräs uhreista oli kuvan ja tekstin perusteella selkeästi tunnistettavissa ja lukijan silmille tuotiin myös murtumaa seuranneen jalkaterän ulkorotaation kaunis näky.

Mutta sodan kokenut sukupolvi ymmärsi sittenkin ehkä meitä nykyisiä paremmin oikeat tavat käsitellä vaikeampiakin asioita.

On sitä aina ikään kuin vaikutettu, sensaatiosanat tai edes mediapöhö ei ole tämän ajan asiaa, vaikka siltä saattaa joskus tuntuakin. Vuonna 1918 oli eräässä vasemmistolehdessä otsikko: Työmiehen poika hukkui porvarin avantoon.

Että silleen.

Tohtori L. ansaitsisi kyllä jonkun ahkeruusmitalin, korunauhoin!

Symmetrian vuoksi annettakoon pusu tohtorin toisellekin poskelle

Hieman aiheesta sivuun, mutta mulle tuli mieleen, että monikaan ei tiedä hautakirjaan liittyvistä seikoista. Siksipä lainaan tähän pätkän hautausmaatietoa.

http://www.vapaa-ajattelijat.fi/pohjois ... smaat.html

Oikeus hautaan luovutetaan määräajaksi. Kirkkoherranvirastossa tehdään hautakirja. Hautapaikkoja luovutetaan määräajaksi, 25-50 vuodeksi. Hautakirjaa tai sopimusta tehtäessä sovitaan siitä, keitä hautaan tullaan hautaamaan.

Kun hautaoikeus menetetään tai muuten lakkaa, hautaoikeuden haltijalle voidaan antaa lupa poistaa haudalla oleva muistomerkki tai rakennelma. Jollei niitä tai haudalla olevia irtaimia esineitä ole poistettu kuuden kuukauden kuluessa hautaoikeuden päättymisestä, ne siirtyvät seurakunnalle ilman vastiketta. Seurakunta kerää muistomerkit hautausman laitamille kasoihin ja toimittaa ne aikanaan pois.

Sovitun määräajan kuluttua kirkkoneuvosto ottaa kaikki hoidetutkin haudat haltuunsa. Kirkkoneuvosto luovuttaa palautuneet hautapaikat uudelleen. Omaiset voivat ostaa palautuvan hautapaikan uudelleen määräajaksi ainakin niissä seurakunnissa, joissa hautausmaasta ei ole puutetta.

Onkos kukaan sattumalta törmännyt hautausmaan laidalla haudalta poistettuun muistokiveen?

OT: Onhan noita hautakivikasoja joskus tullut nähtyä. Joukossa on ollut jopa 1800-l. kiviä ja valurautaristejä. Aika synkänkomeita koristeita olisivat vaikka mökin takapihalla- olisi siinä jollain ihmettelemistä

Kiitokset poskisuukoista TT:lle ja maijalle. Kyllä virtuaalisuukkokin voi lämmittää

Jaakko Terävän huomio lämmitti myös.

No, anyway ts. kuitenkin. Tapaus on sen verran iso maamme rikoshistoriassa, että vähin mitä voi tehdä on sen vuosipäivän muistaminen. Ketään nyt syyllistämättä ja väheksymättä, niin haudan hoitamattomuus yllätti; siinäkö muistonsa nyt on?

Toivottavasti tämä kivi säilyy ja kunnostetaan.

Jälkiselvittelyssä olisi ollut työsarkaa useammallekin kriisiryhmälle, mutta tuolloin nämä hoidettiin kait vähin äänin. Se jokin, mikä jäi ihmisten mieleen koteloitui sinne jonnekin, kunnes kuoli hiljaa pois. Joillakin se elää yhä.

On siinä ollut sietämistä. Yhdellä jos toisellakin.

Naapureiden kuvaukset Ahtiaisen luonteesta muistuttavat merkittävästi 11 vuotta Imatran tapahtumien jälkeen Pihtiputaalla sattuneen verilöylyn tekijästä annettuja lausuntoja. "Kiltti ja ahkera perheenisä" kontrastissa "arvaamaton riidanhaastaja"-lausunnon kanssa.

Tauno Pasanen tuli muuten tuossa tunti sitten vastaan. Juovuksissahan tuo oli ja jalkapöytä murtuneena kinkkaili kyynärsauvan kanssa. Muutama sana vaihdettiin. Jos en tietäisi kuka mies on niin sanoisin lausunnoksi "Harmiton juoppo, haastaa riitaa ajoittain itsensä kokoisille ja pienemmille."

Ahtiaisen teoille voi löytyä yksi selittävä tekijä mahdollisista sodan aiheuttamista traumoista. Hän oli sen ikäinen että sodassa todennäköisesti kuluivat ne "parhaat vuodet". Naapureillehan hän oli haastellut jotain ryssistä ja liikekannallepanosta. Olikohan mies juovuksissa surmat tehdessään? Veikkaan että 80% todennäköisyydellä oli ja vielä vetänyt useamman päivän. On tyypillistä tuurijuopoille, että kun ollaan selvinpäin tehdään töitä hullun lailla ja ahkeroidaan muutenkin. Sitten kun hanat aukeavat ne aukeavat kunnolla. Hienoa ja rikasta kieltä tuo 50-luvun lehtimiesteksti.

Ja Lecterille kiitosta kun tällaisen kaivoit esiin. Priimatyötä jälleen kerran.

Doctor Lecter kirjoitti:Tästä murhenäytelmästä tuli elokuussa kuluneeksi 50 vuotta. Valitettavasti en tuolloin ehtinyt käydä uhrien haudalla.

Tuli kuitenkin mahdollisuus käydä Imatralla syyskuussa, joten selvitin Imatran seurakunnasta missä uhrien hauta on ja poikkesin sitten kukkakaupan kautta tuolle hautausmaalle.

Hauta löytyi, mutta se on hoitamaton. Kivessä olevat tekstit ovat hyvin kuluneita. Puhdistin niitä hieman ja asettelin "minfon kukat" kiven viereen.

[/i]

Missäs tämä hauta suunnilleen on jos mennään pääkäynnistä sisään?

TooToo kirjoitti:Missäs tämä hauta suunnilleen on jos mennään pääkäynnistä sisään?

Pääsisäänkäynti? Kylpylän risteystä vastapäätä on ao. hautausmaan pysäköintialue. Portista sisään ja vasemmalle. Sitten polkujen suuntaisesti joko kaartoa oikealle tahi valitaan suora ja leveämpi polku. Sitä pitkin noin 150-200 m ja tulee tolppa, jossa L (siis L-alue). Hauta on alueen keskivaiheilla.

Koska kiven muoto ja ulkonäkö on nyt tiedossa, niin löytynee suht helposti.

Vie kanervia, ne säilyvät vielä jonkin aikaa.

Doctorille sata halia, on se vaan tän forumin salt och peppar!

Se, ett miten tällä Ahtiaisella oli ase vähän mietityttää, oliko sotamuisto vai muuten vaan silloin helposti saatavilla kenen tahansa (no, nyt tulee mieleen Jokela ja Kauhajoki, anteeksi).

Raukkamainen teko huonolla itsetunnolla varustetulta mieheltä, joka siis toteutti ihan liian laajennetun itsemurhan.

Tämän Juhan muistan hyvin. Pyörätuolissa koko ikänsä ollut. Oli isäni hyvä ystävä pitkään. Itse en enään imatralla asu, joten en tiedä mitä miehelle kuuluu nykyjään. Monet kerrat tuli Juha juttelemaan minulle ja sisaruksilleni pihalle leikkiessämme. mukava mies kaikinpuolin

Juha vauva jäi henkiin, joutui rullauoliin, näin hänet viimeksi joskus 70 luvulla.
Minulla oli, ja ehkä vieläkin voisi löytyä sen ajan Ylä-Vuoksi lehdet, lueskelin niitä joskus 90 luvulla.
Miusta ton tapauksen rinalla kalpenee niin Porvoon kuin Oulunkin surmat.

Täytyy varmaan kävästä viemässä kynttilä haudalle, kunhan seuraavan kerran käyn äitini luona Imatralla.

Hyvä juttu, että Juha on kuitenkin elänyt suhtkoht normaalia elämää (?) pyörätuolista huolimatta

maija turjukka kirjoitti:Täytyy varmaan kävästä viemässä kynttilä haudalle, kunhan seuraavan kerran käyn äitini luona Imatralla.

Tulen messiin kun en sitä löytänyt Doctorin neuvoista huolimatta
Oli tosin pikkaisen kiirus kun kävin, mutta pitänee yrittää uudelleen vielä joku päivä.

^Auttaisikohan kartta asiassa? Tsekkaapas tuosta linkistä...

http://www.seurakunta.org/imatra/hautau ... ausmaa.jpg

Näyttäisi tosiaankin siltä, että löytyy helpommin, jos ei mene pääsisäänkäynnistä vaan sieltä toisesta suunnasta, eli kylpylän risteyksestä päin.

maija turjukka kirjoitti:^Auttaisikohan kartta asiassa? Tsekkaapas tuosta linkistä...

http://www.seurakunta.org/imatra/hautau ... ausmaa.jpg

Näyttäisi tosiaankin siltä, että löytyy helpommin, jos ei mene pääsisäänkäynnistä vaan sieltä toisesta suunnasta, eli kylpylän risteyksestä päin.

No nyt näyttää selkenevän. Viimeeksi meni käynti hieman haahuiluksi ja yltyvä vesisade pisti lähtemään himaan, mutta seuraavalla kerralla tärpännee.