Madekosken alue Oulussa tuli hyvin tutuksi mennä vuosina opiskeluaikoina. Idyllinen, rauhallinen ja harvaan rakennettu, hieman syrjäisellä alueella, maalaismaista tienoota ympäröi äärettömän kaunis luonto. Paikka sijaitsee Oulusta Muhokselle päin noin 12 km keskustasta.
Tuolloin en valitettavasti vielä tiennyt, että tienoolla oli surmattu raa'asti kaksi henkilöä - noihin aikoihin olisi ollut mahkut selvittää talot ja napsia kuvia sekä kysellä lisätietoa.
Nämä surmatyöt ovat Reijo Olavi Hautamäen kädenjälkeä. Nomen est omen -nimi on enne, pätee toden totta tämän yksilön kohdalla...
Laitan lyhyen koosteen omin sanoin käyttäen lähteenä Alibin (nro ; 7,1995) juttua. Kuvia en viitsi kopsata tänne, mutta jos lyhyesti kuvailen, niin harvinaisen raaka kuva naispuolisesta uhrista komeilee lehdessä.
Porarin ammatti oli lähinnä sivuseikka mitä Hautamäkeen tuli. Tiettävästi miehen CV rikollisuuden saralla alkoi karttua vuonna 1974. Oli varkauksia, oli pahoinpitelyitä, kavalluksista puhumattakaan.
Pelso oli tullut edellä mainittujen toimesta Reijolle tutuksi kuuden visiittikerran muodossa. Joulukuun 8. päivä 1979 oli koittanut viimein vapaus, sillä lusimisannos oli saavuttanut määrämittansa.
Tästä seuraavana päivänä jalat olivat kuljettaneet herran sisälle Oulun keskustan kaljakuppilaan. Samaiseen olutbaariin oli tepastellut myös Saarenpään Veikko, joka Reijon mallashuljuuttelun yhteydessä oli tehnyt elämänsä virheen - pyytänyt Hautamäen mukaansa asuntoonsa Madekoskelle.
Veikko tunnettiin avuliaana ja kilttinä miehenä, jolle oluset tai viuna eivät juurikaan maittaneet. Asunnolla hän oli tarjonnut juomia vieraalleen.
Hautamäki väitti miehen yrittäneen hiplailla häntä, mikä oli kismittänyt niin kovin, että hän oli päättänyt kuristaa osainvalidin tämän kravaatilla. Kun kraka oli yllättäen katkennut kesken tappopuuhien, oli Hautamäki kylmän viileästi etsinyt uuden kravaatin tilalle ja jatkanut työnsä loppuun. Surman hän oli viimeistellyt 38 viilto-ja pistohaavalla. Muutamainen näistä oli varmoin ottein pistelty suoraan sydämeen.
Kolmen päivän kuluttua Veikko löytyi jalkaproteesi irronneena ja hengetönnä, sillä naapurit olivat hälyttäneet poliisin, koska Veikon koira oli haukkunut ja ulissut lakkaamatta.
Henkirikoksen lisäksi Hautamäen CV oli karttunut ainakin hatun, hanskojen ja rannekellon verran. Rannekellon hän oli pantannut välittömästi eräälle oululaiselle taximiehelle.
Pidätyksen aika oli koittanut myöhemmin Turussa. Täyden ymmärryksen mukaisesti Reijo oli 1981 saanut
ek :n eikä kyse ollut suinkaan erikoiskokeesta.
Valitettavasti Koivisto oli sittemmin armahtanut elinkautismiehen jo 1990.
Kolmiseen vuoteen tämän jälkeen Hautamäen laittomuudet eivät päätyneet ansioluetteloon saakka tai sitten herra eleli tovin kuten kunnon kansalainen.
Mutta sitten koitti vuoden 1994 ystävänpäivä ja sitä Hautamäki juhli tiistain kunniaksi oululaisen Järvelän Seijan kanssa huljauttamalla kurkuista alas alkkoholijuominkeja. Kun siellä täällä oli tenuteltu, oli saapunut ilta, ja aika lähteä Seijan asunnolle Madekoskelle.
Tämän juhlahumun päätteeksi Järvelä löydettiin surmattuna 19.2., sillä tällä kertaa Reijo oli ilmoittanut poliisille, että asunnon vintillä on ruumis.
Ei koskaan selvinnyt kaikilta osin, mitä asunnolla oli tapahtunut. Mutta selvisi, että Hautamäki oli laittanut Seijan pään muovipussiin. Sitten kuristanut sukkahousuilla, seuraavaksi myös sitonut Seijan kädet samoilla sukkahousuilla.
Avauksessa selvisi Järvelää isketyn eri puolille kehoa kuoleman jälkeen, useita kertoja. Myös vatsa oli viilletty puukolla auki.
Seija oli ollut 3.7 promillen humalassa surmahetkellä, joten todennäköisesti tunnottomassa tilassa eikä tuntenut kipua.
Jonkin verran tekotavasta tulee Järvenpään sarjamurhaaja mieleen. Piqueristin(-kin) vikaa Reijossa on, himomurhariuden lisäksi. Tämän vuoksi laitan kuvan, missä näkyy Seijan sidotuista käsistä toinen.
- Seijan sidottu käsi
- IMG_20230627_204940.jpg (103.9 KiB) Katsottu 2267 kertaa
