MURHA.INFO

Gumshoe kirjoitti:Pientä rajaa. Kaksi tappoa yhden koiran takia? Häkki heilukoon huolella, ei tuollaista kranaattia voi vapaalla pitää. Kohta se varmaan jo tappaisi, jos naapuri tamppaisi mattoja vääränä päivänä?

Ei kahta sanaa, etteikö lähtisi henki niiltä jotka mun koirat tappaisi. Mä en juurikaan osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin se, että mun parhaat ja ainoat ystävät tapettaisiin. Mietipä omalle kohdallesi. Aika mielenkiintoista, että vertaat koiran tappamista maton tamppaukseen. Kyse on kuitenkin elävästä olennosta, jonka arvo omistajalleen on mittaamaton. Tässä ketjussa on jo kerrottu, mitä koira voi ihmiselle merkitä, joten enpä turhaan ala sitä toistella.

Mä katson, että tämän koiran isäntä teki oikein.

Bleddyn kirjoitti: Mä en juurikaan osaa kuvitella mitään kamalampaa kuin se, että mun parhaat ja ainoat ystävät tapettaisiin. Mietipä omalle kohdallesi.

Mulla on ihan ihmisystäviä ja perhettä. Koira on vain koira. Mä pystyn Helposti miettimään pahempia juttuja, kuin yhden koiran kuolema. Mieti sitä. Todella mieti.

Vaikka koirantappo olisi ollut ns. kesken, ei mikään oikeus katso puolustettavan oikeushyvän olevan suhteessa käytettyihin keinoihin. Jos otus oli jo lihoina, on kyseessä ihan vaan kaksi tappoa, häkki kutsuu ja hyvä niin.

Kiva, että sulla on ihmisystäviä ja perhettä. Niin on mullakin. Tosin yhteenkään ystävääni tai perheenjäseneeni en ole ikinä voinut luottaa yhtä syvästi kuin koiriini. Kertoo jotain ihmisistä ja myös koirista.

Koira ei ole vain koira. Eihän ihminenkään ole vain ihminen. Eihän kukaan mene surevalle omaisellekaan sanomaan, että " no sehän oli vain ihminen, niitä on maailmassa kuusi miljardia ja lisää tulee koko ajan ". Mulle ja varmasti monelle muullekin koiraihmiselle koiran ja ihmisen henki on tasan samalla viivalla. Pysyn siis edelleenkin kannassani; teko oli oikeutettu.

Bleddyn kirjoitti: Mulle ja varmasti monelle muullekin koiraihmiselle koiran ja ihmisen henki on tasan samalla viivalla. Pysyn siis edelleenkin kannassani; teko oli oikeutettu.

Tekijä varmaan ajattelee samoilla linjoilla ne seuraavat 20 vuotta, jotka saa viettää Venäjän vankeinhoitolaitoksen vieraana? Tai sitten ei.

Ei olisi kyllä minun, eikä varmaan monen muukaan mielestä hyvä vaihtokauppa.

Edit. Siis elinkautista voi olla tulossa. Kannattiko?

Gumshoe kirjoitti:

Bleddyn kirjoitti: Mulle ja varmasti monelle muullekin koiraihmiselle koiran ja ihmisen henki on tasan samalla viivalla. Pysyn siis edelleenkin kannassani; teko oli oikeutettu.

Tekijä varmaan ajattelee samoilla linjoilla ne seuraavat 20 vuotta, jotka saa viettää Venäjän vankeinhoitolaitoksen vieraana? Tai sitten ei.

Ei olisi kyllä minun, eikä varmaan monen muukaan mielestä hyvä vaihtokauppa.

No enpä tiedä mitä tekijä ajattelee. En valitettavasti vieläkään osaa lukea ajatuksia.

Gumshoe kirjoitti:Siis elinkautista voi olla tulossa. Kannattiko?

Jos itse olisin tuo mies, niin yksinkertaisesti: kannatti. Syyt on tässä ketjussa jo eritelty.

Bleddyn kirjoitti:No enpä tiedä mitä tekijä ajattelee. En valitettavasti vieläkään osaa lukea ajatuksia.

Mutta mikä olisi oma ratkaisusi tässä tilanteessa? Huiskia kirveen kanssa elinkautisen edestä vai ottaa uusi koira?

Huiskia kirveen kanssa elinkautisen edestä. Ehdottomasti.
Mikä olisi oma ratkaisusi siinä tilanteessa, että koiran paikalla olisikin lapsi? Huiskisitkos itse vai tekisitkö vain uuden lapsen?

Bleddyn kirjoitti:Huiskia kirveen kanssa elinkautisen edestä. Ehdottomasti.
Mikä olisi oma ratkaisusi siinä tilanteessa, että koiran paikalla olisikin lapsi? Huiskisitkos itse vai tekisitkö vain uuden lapsen?

Olen keskustellut tappotuomionsa lusineiden vanhojen ruunien kanssa. Yksikään näistä ei ollut sitä mieltä, että tappaminen ja pitkä kakku olisi ollut viisas ratkaisu. Syitä tappamiseen oli monia, mutta ainoa tunne mikä jäljelle jäi oli katumus tehdystä ja menetetyistä vuosista.

Ja oikeasti koiran takia, voi elämä.

Lapsien suhteen olen realisti. Yksi tehdään itselle, yksi puolisolle, yksi isänmaalle ja yksi varalle.

Enpä olettanutkaan, että ymmärtäisit.

Bleddyn kirjoitti:Enpä olettanutkaan, että ymmärtäisit.

Kukin taitonsa ja ymmärryksensä mukaan.

Juttelin kerran erään kahdesti taposta lusineen veijarin kanssa. Tämä käytti alkomahoolia päivittäin ja runsaalla mitalla. Kysyin tähän syytä ja hän kertoi, miten kuolleet tulee uniin juttelemaan hänelle ja siitä tulee pahat vibat. Oikein koomassa kun menee maate, niin ei näe unia.

Olen sitä mieltä, että toisen ihmisen hengen saa ottaa vain jos sillä suojellaan jotakin raskaan luokan intressiä. Kymmenen kuollutta ihmistä voidaan vaihtaa yhteen kuolleeseen ihmiseen. Sen tappaja vaan joutuu kantamaan sitä kaatoa koko ikänsä.

Nurettavaa jatkaa melkeimpä pidempään sillä huomataanhan tässä että yllä on kinastelemasssa kaksi niin eri linjoilla olevaa ihmistä että ei siitä sopua tule. vaikka miks pitäs tullakkaan.
Toisaalta olen kumikengän puolella siinä että jos täytyy miettiä mikä olis kaikista järkevin ratkaisu niin jättää heilumatta kirvesten kanssa ja jäädä vapaalle. Sitten voisi omistaa vaikka lopun elämäänsä koirien pelastamiselle ja näin välttyisi moni hauva surulliselta kohtalolta.
Voisi tietysti myös istua blebbyn kannan mukaan siellä elinkautista ja miettiä ettei tulee koiraa enään näkemään ikinä muutakun telkkarista.
En mene sanomaan että on oikein mennä nirhaamaan eläintä, ihmistä tai mitään mutta kuitenkin josksu joutuu tekemään päätöksiä jotka ei oo niin kivoja.
Esim oot vaikkapa äitisi kanssa jäänyt jumiin yhteen huoneeseen ja sulla on mukanasi myös yks koira. Apua ei ala tulla ja nälkäkuolema alkaa näkyä edessä..Syötkö koiran ja jatkat kamppailua äitisi kanssa..ja vaikka omistat loppuelämäs koirien auttamiselle vai syötkö äitis ja elät ehkä viis vuotta koiran kanssa joka sitten kuitenkin kuolee pois jossain vaiheessa luultavasti aikasemminkun sinä itse?
Mulle tämä ei tuottas ongelmaa ratkaista tilannetta..Eiköhän se äiti lähtis mukaan..
Kuitenkin ehkä vähän kärjistetty tilanne mutta ymmärrän hyvin kummankin osapuolen närkästymisen toisen puheista..
Koira niinkun muukin eläin voi olla parasystävä..ja kyllä, silti voi olla myös muuta elämää kavereita ja sukulaisia jotka on tärkeitä..

on se kummaa kun kauhistellaan koiran tappamista ja syömistä ja sitten itse napostellaan pekonia ja kinkkua siellä koneen ääressä..
sika on kuitenkin yhtä älykäs eläin kuin koira, eläimen älykkyys ei voi olla syynä tähän jaotteluun. sitä syödään mitä on saatavilla jos nälkä tulee. ei ole kyllä semmosta nälkää tullu et olisin joutunu mihinkään eläimeen kajoamaan..

esmes- kirjoitti:on se kummaa kun kauhistellaan koiran tappamista ja syömistä ja sitten itse napostellaan pekonia ja kinkkua siellä koneen ääressä..

Tämä on juurikin mielestäni myös hauska kohta, ihmiset jotenkin pitävät toisia eläimiä paremmin suuhun sopivampina, kuin toisia. Voisin veikata että koira olisi pikkaisen terveellisempää, kuin tehotuotannossa tuotettu possu. syyllistyn toki itsekkin lihallisiin himoihin niin keittiössä kuin monessa muussakin paikassa Pyrin kuitenkin gastronomisissa taipumuksissa kääntymään paikallisen pientilallisen puoleen.

jamppa kirjoitti:

esmes- kirjoitti:on se kummaa kun kauhistellaan koiran tappamista ja syömistä ja sitten itse napostellaan pekonia ja kinkkua siellä koneen ääressä..

Tämä on juurikin mielestäni myös hauska kohta, ihmiset jotenkin pitävät toisia eläimiä paremmin suuhun sopivampina, kuin toisia. Voisin veikata että koira olisi pikkaisen terveellisempää, kuin tehotuotannossa tuotettu possu. syyllistyn toki itsekkin lihallisiin himoihin niin keittiössä kuin monessa muussakin paikassa Pyrin kuitenkin gastronomisissa taipumuksissa kääntymään paikallisen pientilallisen puoleen.

joo kyl mullekin se liha sängyssä maistuu

Njääh, aina nämä vastaavat keskustelut menee siihen, että miten sitten voi syödä jotain toista eläintä ja hyväksyä niitten tappaminen.
Homman pointtihan ei suinkaan ole se että syödäkö lihaa vai ei, vaan se että syödäkö perheenjäseniään vai ei.
Kyllä mulla henk koht tökkisi takaisin melko pahasti jos pitäis alkaa pistellä poskeensa mummoa tai siskoa, mutta absoluuttisessa hätätilassa ventovierasta saattaisin mutustaakin, jos siitä oma henkeni riippuisi.
Koira on koiraihmiselle perheenjäsen ja se on asia jota ei tajua kuin toinen koiraihminen.


Ja sitten itse asiaan. Erittäin ymmärrettävää että kaveri päästi päiviltä moiset epäkelvot älykääpiöt.
Ei kyllä yhdessä, eikä vielä kahdessakaan osassa poistuis meiltäkään se joka koirani grillais. Häkki heilahtais, mutta sittenpä heilahtais, aivan sama siinä kohtaa.