https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bcd9 ... 606bd1b66a
Kunniaväkivalta alkoi heti kun Eva, 29, luopui huivista - Tuttu mies repi hiuksista ja löi: ”Olen joutunut katkaisemaan välini ihmisiin, joita rakastin”
Tänään klo 18:57
Eva Tawasoli kertoo kokemastaan yhteisönsä sisäisestä väkivallasta ja toivoo myös päättäjien heräävän tähän koko ajan kasvavaan ongelmaan.
Eva on itsekin kokenut rajua väkivaltaa: – Kerran eräs yhteisöömme kuuluva mies repi hiuksistani ja pyöritteli ympäri lattiaa. Sen jälkeen tuli potkuja ja nyrkiniskuja, Eva muistelee..
Kun Eva Tawasoli, 29, istuu haastateltavana toimittajan edessä, niin ensimmäinen mielikuva naisesta on: rohkea.
Rohkea siksi, että nainen antaa kasvonsa myös Suomessa tapahtuvalle ihmisoikeusrikokselle – kunniaväkivallalle. Suomen historiassa on lukuisia rohkeita naisia, jotka ovat sosiaalisen statuksen menettämisen pelosta huolimatta tuoneet epäkohtia rohkeasti esille, jotta niistä puhuttaisiin. Minna Canth on yksi heistä. Evan ystävät usein osuvasti vertaavat häntä Minna Canthiin.
Eva on kulkenut pitkän tien nykyiseen tilanteeseensa. Kolmetoista vuotta sitten Eva tuli Suomeen kiintiöpakolaisena. Evan vanhemmat ovat kotoisin Afganistanista, mutta Eva on syntynyt Iranissa ja sieltä hän muutti Suomeen. Kielitaidoton Eva opetteli suomen kielen, opiskeli, hankki ammatin ja nykyään auttaa maahanmuuttajia terveydenhoitajan ammatissaan. Nykyisessä työssään Eva myös kohtaa ongelmia, jotka ovat hänelle itselleenkin jopa liian tuttuja.
– Olin jo täysi-ikäinen, mutta perheeni asetti minulle tiukkoja kotiintuloaikoja. Iltaisin piti olla kotona jo kello 18.00. Jos myöhästyi annetusta kotiintuloajasta, niin sitä ei katsottu hyvällä.
Yhteisössä kunnioitetaan väkivallantekijöitä.
Eva on aiheuttanut perheelleen ja ulkomailla asuville sukulaisilleen häpeää riisumalla huivinsa, jota kulttuurin mukaan tulisi käyttää. Lisäksi Eva on alkanut pukeutua länsimaalaisemmin, joka ei myöskään ole miellyttänyt perheenjäseniä, eikä afgaaniyhteisöä.
– Kunniaväkivalta ei aina ole fyysistä, vaikka sitäkin on paljon. Se on usein myös henkistä väkivaltaa: alistamista, kyttäämistä, rajojen määräämistä ja muun muassa pakkoavioliittoja, Eva tietää.
Väkivallantekijää kunnioitetaan
Muslimikulttuurissa pääsääntöisesti mies on johtaja. Esimerkiksi Evan sukulaismiehet ulkomailta ovat soittaneet Evalle ja kertoneet, kuinka hänen kuuluisi käyttäytyä ja pukeutua. Koska Eva ei ole heitä totellut, niin välirikkoja on tullut perheen kesken.
– Olen joutunut katkaisemaan välini ihmisiin, joita rakastin, Eva sanoo hiljaa pyyhkiessään silmäkulmaansa.
Eva on aiheuttanut perheelleen ja ulkomailla asuville sukulaisilleen häpeää riisumalla huivinsa, jota kulttuurin mukaan tulisi käyttää.Eva on aiheuttanut perheelleen ja ulkomailla asuville sukulaisilleen häpeää riisumalla huivinsa, jota kulttuurin mukaan tulisi käyttää.
Eva on aiheuttanut perheelleen ja ulkomailla asuville sukulaisilleen häpeää riisumalla huivinsa, jota kulttuurin mukaan tulisi käyttää. MIRKKU MERIMAA
Yllättävää kyllä, Suomi on Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa naisiin kohdistuvassa väkivallassa. Syynä tähän voi olla myös se, että Suomessa väkivallan teot ilmoitetaan herkemmin poliisille, ja hyvä niin.
Ero kunniaväkivallan ja meille suomalaisille valitettavasti tutumman lähisuhdeväkivallan välillä on tässä kohtaa tehtävä selväksi: lähisuhdeväkivalta on lähes aina piilotettua ja sen harjoittaminen tuomitaan yleisesti, kun taas kunniaväkivalta on yhteisössä täysin avointa ja siihen jopa kannustetaan. Kunniaväkivallassa tekijä saattaa olla kuka tahansa sukulaismies.
– Yhteisössä kunnioitetaan väkivallantekijöitä. Sitä enemmän miestä arvostetaan, mitä tiukemmin saa pidettyä naisen kurissa.
Suomessa on ollut puhetta suurmoskeijasta. Eva on sitä mieltä, että sellaista hanketta ei tulisi Suomeen sallia. Eva tietää, että erilaisia muslimien rukoushuoneitakin Suomessa on jo päälle kaksisataa.
– Mitähän niissäkin tapahtuu, se on iso kysymysmerkki. Sen verran tiedän, että eräs imaami on kehottanut hakkaamaan vaimonsa, jos tämä on aikeissa hakea avioeroa. Olen kuullut muitakin käsittämättömiä kannanottoja imaamilta, jotka ovat vahvasti ristiriidassa tasa-arvon kanssa. Eri etnisiin ryhmiin kuuluvien musliminaisten kanssa käydyistä keskusteluista on noussut esiin, että heillä on samanlaisia kokemuksia rukoushuoneista.
Iltalehti ei ole pystynyt varmentamaan Evan väitettä imaamin puheista.
Eva Tawasoli on tänä päivänä jo vahva kertomaan kokemuksistaan. Esimerkillään hän haluaa saada päättäjät heräämään ja puhumaan vaietusta aiheesta. ja pyöritteli minua ympäri lattiaa. Sen jälkeen tuli potkuja ja nyrkiniskuja, Eva muistelee.Eva Tawasoli on tänä päivänä jo vahva kertomaan kokemuksistaan. Esimerkillään hän haluaa saada päättäjät heräämään ja puhumaan vaietusta aiheesta. ja pyöritteli minua ympäri lattiaa. Sen jälkeen tuli potkuja ja nyrkiniskuja, Eva muistelee.
Vaiettu ongelma
Eva kertoo, että on yrittänyt ottaa kunniaväkivalta-asiaa monta kertaa esille eri yhteyksissä, mutta hänelle on sanottu, että aiheesta ei saa puhua.
– En jaksa olla enää hiljaa. Sanotaan, että tästä puhuminen muka ruokkii rasismia. Miksi en saisi puhua ihmisoikeusongelmasta? Se on mielestäni tekopyhyyttä valikoida ihmisryhmiä, joita on turvallista puolustaa. Tunnen monia tyttöjä ja naisia, jotka kokevat tätä päivittäin. Se on surullista. Jos esimerkiksi suku huomaa, että tyttö rupeaa länsimaalaistumaan liikaa, niin hänet koetetaan saada mahdollisimman nopeasti naimisiin.
– Toisaalta olen saanut valtavasti positiivista palautetta, siitä, että uskallan puhua näistä asioista. Suomi on tasa-arvoinen maa, ja maassa tulisi elää maan tavalla. Kyllä tasa-arvo kuuluu kaikille, niin naisille, miehille, seksuaalivähemmistöille – kaikille. Ruotsissa on jo voimassa laki, jossa maahanmuuttajille järjestetään 60 tuntia opetusta siitä, kuinka maassa tulee käyttäytyä. Saman lain toivoisin tulevan myös Suomeen.
Eva, vaikka rohkea onkin, myöntää jännittävänsä tästä haastattelusta seuraavaa palautetta.
– Pelkään vastareaktiota tästä avautumisesta. Luulen, että saan jyrkkää kritiikkiä siitä, että olen häpäissyt yhteisöni. Enää en vaikene! Suomessa vain ihmisoikeusjärjestöt ovat satunnaisesti nostaneet esiin kunniaväkivaltailmiön, mutta poliitikot ovat olleet syvässä hiljaisuudessa. Omassa kulttuurissani kunnian kanssa synnytään, toisin kuin Suomessa, jossa kunnia ansaitaan teoilla. Julkisesti puhuminen kunniakulttuuriin liittyvistä ongelmista on muslimikulttuurin näkökulmasta häpeällistä, mutta suomalaisessa kulttuurissa pyrkimys ongelmien ratkaisuun nähdään kunniallisena. Suomessa meidän on opeteltava keskustelemaan kiihkottomasti myös aiheista, joita ns. äärioikeisto on lähes yksinoikeudella käsitellyt. Keskustelun on oltava avointa ja ongelmat tiedostavaa, mutta rasismin tuomitsevaa. Ongelmat eivät poistu sillä, että vaikenemme, koska pelkäämme rasistien provosoituvan.