MURHA.INFO

VoDKa kirjoitti:Ruokolahdessakin olivat näkevinään ne leijonan jäljet, eivätkä koiraa sudesta erota...

Meidän koirasta on kysytty kerran iltalenkillä, että "Onks toi ihan oikee susi?". Ei siinä muuten mitään, jos joku kännipäissään katsoo vähän vinoon, mutta kun kyseessä oli ihan selvältä vaikuttanut koiranomistaja, jolla oli siis itselläkin koira mukanaan. Vastattiin "Joo on." ja naurettiin partaamme kotimatkalla kun mietittiin, kuinka naapurustossa nyt leviää huhu uskomattomista sudenkesyttäjistä. Olisi ehkä ala-asteen ympäristöopin kertaustunneista yhdelle jos toisellekin hyötyä. Ihan jo senkin takia, että kaikkihan tietävät suden olevan valtavankokoinen verrattuna tuollaiseen 50-senttiä korkeaan kotipiskiin. Tietäväthän?

Ollaan kyllä tuon jälkeen pidetty koiralla aina varoliivejä, kun on luonnossa vapaana. Ties minkälaisille urpoille aseita on annettu.

Mä oon kerran elämässäni nähny suden jäljet (oli jolkotellu meidän pihan poikki) ja täytyy sanoo, et selvästi erottaa koiran jäljistä, isomistakin.

Meidän kunnassa jouduttiin kutsumaan petoeläinasiantuntija tunnistamaan valtavan isoja jälkiä, joita monet pitivät suden jälkinä. Hän julisti aluksi jäljet suden jäljiksi melkoisen varmasti, mutta pyörsi myöhemmin puheensa. Oli varmaan saanut ohjeet "ylemmältä taholta" vähätellä jälkiä, ettei tulisi paniikkia.

Maybrick kirjoitti:Meidän kunnassa jouduttiin kutsumaan petoeläinasiantuntija tunnistamaan valtavan isoja jälkiä, joita monet pitivät suden jälkinä. Hän julisti aluksi jäljet suden jäljiksi melkoisen varmasti, mutta pyörsi myöhemmin puheensa. Oli varmaan saanut ohjeet "ylemmältä taholta" vähätellä jälkiä, ettei tulisi paniikkia.

En oikein ymmärrä tuota, että miten hän niin huonosti sitten toteutti sitä ylemmältä taholta tullutta käskyä, jos kerta ei vähätellyt, vaan nimenomaan julisti äkkiä jäljet suden jäljiksi?

Häntä oli haastateltu ja valokuvattu asian tiimoilta ilmeisesti kahteen eri otteeseen, ja nämä molemmat lausunnot (varmasti susi/ei susi vaan suuri koira) oli toimittaja viisaasti yhdistänyt samaan lehtijuttuun, joten lukija pystyi tekemään omat johtopäätöksensä ohi "virallisen" hyshys-ei ole susi -kannan.

Jutussa oli lisäksi kuvat tassunjäljistä sudelta ja isolta koiralta sekä maastosta löytyneistä jäljistä. 5-vuotias tyttökin tuijotti kuvia hiljaa ja sanoi sitten:"Minusta nuo jäljet on enemmän suden jäljet". Näin oli. Se oli niin ilmeistä.

Nykyään asiantuntijat ovat niin tiukassa talutusnuorassa, että eivät uskalla sanoa tosiasioita, ja niinpä monet eivät annakaan enää mitään lausuntoja kun arvelevat, että heti kohta pitää ryhtyä perumaan puheitaan yleisen edun nimissä, ettei tule hysteriaa ja paniikkia.

No perskeles votka! Se pojankölvihän tässä olsikin pitänyt uudelleen seisottaa lammikossa... Eipä olis uskonut.

Sudenjälkiasiaan on pakko sen verran tokaista Maybrickille, ettei ainakaan meikeläisen ja tuttujeni suihin ole miltään instanssilta sanoja laitettu suurpetojen jälkihavaintojen kommentoinin suhteen. Jos jäljet ovat varmuudella pedon, kyllä sen tiedon voi kysyjälle kertoa. Mutta toisinpäin on kyllä syytä olla tarkkana. Kaikenmaailman rapaisuista ei pidä tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Olen esim. joskus pari vuotta sitten käynyt Treen Kaukajärvellä Aamulehdessäkin (poliisien toimesta) karhun raapimaksi puuksi todettua ihmettä katselemassa. Pojankölvit tai puliukot olivat siellä ehkä kaljapullonkorkilla pikkusen kaarnaa raapineet. Voi hyvä tavaton...

silentservice kirjoitti:Sudenjälkiasiaan on pakko sen verran tokaista Maybrickille, ettei ainakaan meikeläisen ja tuttujeni suihin ole miltään instanssilta sanoja laitettu suurpetojen jälkihavaintojen kommentoinin suhteen. Jos jäljet ovat varmuudella pedon, kyllä sen tiedon voi kysyjälle kertoa.

Sama kokemus mullakin on tuosta jälkiasiasta. Jos se suden jälki on, niin kyllä se myönnetään suoraan. Ison koiran ja suden jälkeä vaan on vaikea erottaa toisistaan, jos ei niitä työkseen tutki tai näe lähes joka päivä ja varsinkin, jos kyse on joko yksittäisestä tai muutamasta jäljestä. Jos jäljistä pystyy näkemään miten eläin on liikkunut, tunnistus on helpompaa.

Juurikin näin Samarina! Yksittäisestä, vaikkapa tienposkesta kuvatusta tassunjäljestä ei oikeastaan kukaan voi varmuudella sanoa mitään. Oli kokemusta sitten 5 tai 50 vuotta.