HS:n Kuukautisliitteessä on tästä yksittäistapauksesta asian tynkää. En postaa tänne, vaan poimin siitä muutaman kohdan:
Kukaan ei nähnyt
Nuori tyttö käytti tummia laseja ja valkoista keppiä ja liikkui äidin taluttamana. Mutta sokeita tässä olivatkin ne aikuiset ihmiset, joihin sokean esittäminen meni täydestä.
TAMMIKUUSSA 2020 uutisotsikot kertoivat erikoisesta oikeustapauksesta.
Isä pakotti tyttärensä esittämään näkövammaista, Kelalta lypsettiin yli 100 000 euroa tukia — vanhemmat tuomittiin vankilaan
Vuosia jatkunut härski huijaus paljastui — vanhemmat pakottivat tyttären esittämään näkövammaista korvausten toivossa
Isä ja tytär onnistuivat esittämään sokeaa ja saivat avustuksia melkein neljän vuoden ajan – Miksi huijaus ei selvinnyt lääkärintarkastuksissa?
JULIA oli kuusivuotias, kun äiti ja hän muuttivat Suomeen Länsi-Ukrainasta. Isä oli tullut Suomeen jo aiemmin, hakenut turvapaikkaa ja saanut luvan jäädä maahan.
Isä oli syntynyt Palestiinassa. Hän oli tavannut äidin nuorena aikuisena Ukrainassa, jossa tuolloin opiskeli. Sitten he olivat menneet nopeasti naimisiin. Äiti oli kääntynyt muslimiksi. Niin molemmilla oli sama uskonto.
Kotona isä selitti, että lääkäri pitää huijata toteamaan näkövamma. Sillä lailla saisi monia sosiaalitukia. Vammaistukea, eläkkeitä, hoitotukea, omaishoidon tukea… Mitä vaikeampi vamma, sitä enemmän rahaa.
Höh, eihän kukaan tule Suomeen tukien takia. Tai ainakin meille on tolkutettu vuosikausia - enkä ainakaan minä kyseenalaista maailman parhaiden viranomaisten ja poliitikkojen lausumia.
Huijaus meni läpi. Isällä todettiin vaikea näkövamma. Siitä lähtien hän poistui kotoa vain äidin taluttamana, mustat lasit silmillään ja valkoinen keppi kädessään. Tosin keppiä hän piteli kömpelösti. Ei hän tunnustellut sillä maata samalla lailla kuin oikeasti sokeat. Ehkä isä luuli, että keppi oli vain merkiksi näkeville.
LÄÄKÄRINLAUSUNNOSSA luki, että isä tarvitsi näkövamman takia apua kaikissa arjen toiminnoissa. Pukeutumisessa, peseytymisessä, ruokailussa ja raha-asioissa.
Lääkäritkään eivät uskalla sanoa totuutta koska muslimiasiakas. Sellainen saa paperit siihen tautiin/vammaan mihin ikinä haluaakin. Koska tuet.
Viestien vaihto oli kiellettyä. Vanhemmat pelkäsivät, että tytär alkaisi jutella pojille, eikä se ollut heidän mielestään siveän muslimitytön käytöstä. Tyttöihinkään ei saanut pitää yhteyttä. Näkihän heitä tarpeeksi koulussa.
Murrosiässä Julian piti käyttää hijabia eli hiukset peittävää huivia ja pitkähelmaista asua. Koulussa oli muitakin muslimityttöjä, joista moni pukeutui samoin. Heille se näytti olevan ilo. Julialle ei. Huivi päässään hän tunsi itsensä rumaksi.
Kotouttaminen yhdistettynä "säilyttäkää oma upea (ja parempi) kulttuurinne siis toimii. Tai jotain.
Julia ryhtyi vaihtamaan vaatteita. Koulumatkalla, tai viimeistään koulun vessassa, hän sulloi huivin reppuun ja kiskoi mekon yltään. Sitten hän vaihtoi tilalle hupparin. Farkut olivat alla jo valmiiksi.
Huivin käyttö on täysin vapaaehtoista. Tai ainakin näin meille on tolkutettu. Minä en ainakaan kyseenalaista maailman parhaimpien viranomaisten ja maailman vapaimman lehdistön kansalle suoltamaa tietoa.
Taas vanhemmat häpesivät. Mitä tästä ajattelisivat sellaiset muslimivanhemmat, joiden tyttäret pukeutuivat soveliaasti?
Lopulta isä antoi periksi. Käytä sitten huppareita, pue vaikka farkut, kunhan et laita paljastavia toppeja, hän sanoi. Olisihan oikeastaan pahempaa, jos tytär tekisi jotain häpeällistä huivi päässä kuin ilman.
ALUKSI isän ehdotus oli vitsailua. Mitä jos sinäkin ryhtyisit sokeaksi?
Isä uhkasi palauttaa huivipakon. Oli helppo kuvitella, mitä siitäkin seuraisi. Julia ottaisi huivin aina itsepäisesti pois.
Huivipakon? Hö! Maailman vapain media sekä mm. Rasmus-ryhmä sanovat, että huivin käyttö on täysin vapaaehtoista.
Ei isä pelkästään uhkaillut. Jos alat esittää, saat enemmän rahaa.
Julia käveli vastaanotoille aina äidin taluttamana. Äiti kertoi lääkärille, että avustaa tytärtä kotona lähes kaikessa. Ojentaa vessapaperin, saippuan ja pyyhkeen. Pilkkoo ruuan ja ilmoittaa, jos lautaselle jää jotain.
ISÄ ihastui Thaimaahan. Lämmin maa, jossa ei tarvitsisi enää esittää. Mitä jos muutettaisiin sinne koko perhe?
Ensin, keväällä 2018, päätettiin kuitenkin muuttaa Ukrainaan.
Ajatuksena oli, että Julia voisi opiskella siellä mutta nostaa samalla Suomesta tukia. Ja elää vihdoin näkevänä.
Niin, että sitä turvapaikan tarvetta ei sitten koskaan oikeasti ollutkaan. Kunhan nyt kävivät kuppaamassa hyväuskoisten hölmöjen yhteiskuntaa. Kuten sadattuhannet muutkin. Ja tuolevat tekemään koska ihmisoikeudet.
UKRAINASSA Julia alkoi selata entisten ystäviensä Instagram-kuvia.
Keväällä 2019 yksi heistä merkitsi kuvaansa pojan, jota Julia ei tuntenut. Julia tutki pojan profiilia. Poika oli saman ikäinen kuin hänkin, asui Helsingissä. Komeakin tämä uusi tuttavuus oli. Ja mikä yllätys: myös hän oli kotoisin Ukrainasta!
Sitten Julia paljasti, että oli tulossa äidin kanssa Suomeen kesäkuun lopussa. Piti hoitaa tukiin liittyviä asioita ja tarkistaa, oliko Kelalta tullut postia.
Yhtenä iltana puhelin soi. Julia livahti parvekkeelle puhumaan. Onko sinulla oikeasti kaikki hyvin? poika kysyi. Tai teillä perheessä?
Poika oli alkanut epäillä, että Julia salaili jotain tärkeää.
Poika odotti. Julia seisoi siinä, yksin parvekkeella, empivänä, viluissaankin, ilta pimeni jo.
Alkoi itkettää. Sitten hän kertoi kaiken.
Sairaalan odotusaulassa tuttu sosiaalityöntekijä näytti hämmentyneeltä. Tyttöhän käveli vastaanottohuoneeseen vaivattomasti, ilman keppiä tai kenenkään apua.
Julia kertoi, että oli mennyt poikaystävän luo. Mutta sitä ennen hän oli käynyt lääkärissä paljastamassa huijauksen.
Äiti näytti kauhistuneelta. Hän ehdotti, että soitettaisiin isälle Ukrainaan. Isä kyllä keksisi ratkaisun.
Myöhemmin puhevälit vanhempiin katkesivat, mutta äiti tapasi poikaystävän äidin. Tämä välitti Julialle viestin: vanhemmat olisivat valmiit antamaan anteeksi. Mutta vain, jos tytär tulee pyytämään muslimihuivi päässä.
Sen sijaan vanhemmat eivät alussa syytelleet itseään. He esittivät uhreja. Kuulusteluissa he väittivät, että tytär oli kiristänyt heidät mukaan juoneen. Sanonut, että jos hän ei saisi huijata itselleen tukia, hän menisi varastamaan. Tai jättäisi perheen. Vanhemmat olivat jopa anelleet polvillaan, ettei tyttö alkaisi esittää vammaista!
Myöhemmin isä tunnusti oman huijauksensa mutta piti yhä kiinni väitteestä, ettei ollut pakottanut tytärtä mihinkään.
Vasemmassa nimettömässä on kaksi sormusta. Poikaystävästä on ehtinyt tulla aviomies. Hänen kanssaan Julia myös asuu. Mies on ollut tärkein tuki, istunut mukana oikeussalissakin.
Vanhemmat suorittavat runsaan kahden vuoden vankeustuomiota, eikä Julia ole kuullut heistä mitään oikeudenkäynnin jälkeen.
Lopulta kyse ei edes ollut suuresta summasta, vaan rahamäärästä, jolla tulee jotenkuten toimeen. Sellaisen olisi Suomessa saanut huijaamattakin.
Saa jos on nk. pakolainen tai siirtolainen. Vaan mites ne leipäjonot ovat selitettävissä - ja että siellä ei ole nk. pakolaisia tai siirtolaisia.
Julian nimi on muutettu asian arkaluonteisuuden takia. Kirjoitus perustuu suurilta osin Julian haastatteluihin ja oikeudenkäyntiaineistoon, jossa vanhemmat kertoivat näkemyksiään tapahtumista.
Julkaistu 1.5.2020 02:00. Päivitetty 08:09.
Turun terrori-iskun suurin sankari yritti nostaa samanlaista "vammaistukea". Tuskin se ja "Julian" tapaus ovat ainoita.