Emeritaprofessori pitää Kemin vuosia kestänyttä vapaudenriistotapausta erittäin harvinaisena – "Järjestelmä on sokea tällaisille tilanteille"
Asiantuntijoiden mukaan vapaudenriistopykäliä laadittaessa ei osattu ajatella tekojen voivan kestää jopa useita vuosia.
"Jos jatkossa ilmenee lisää ylitörkeitä vapaudenriistoja, ei ole estettä harkita törkeän vapaudenriiston enimmäisrangaistuksen korottamista", sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.
Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessori Terttu Utriainen pitää Kemissä paljastunutta vapaudenriistotapausta poikkeuksellisena.
– Erittäin harvinainen juttu. Tällaisia ei ole tullut Suomessa juuri esiin, hän kuvailee.
Lapin käräjäoikeudessa käsiteltävänä olevassa jutussa kolmen miehen väitetään joutuneen vangiksi kemiläiseen yksityisasuntoon.
Syyttäjä väittää, että yksi miehistä oli vankina peräti kaksi vuotta syksystä 2015 syksyyn 2017. Osan ajasta hän oli sidottuna nippusiteillä patteriin.
Kyseiselle 49-vuotiaalle miehelle määrättiin viime keväänä yleinen edunvalvoja. Päätöksen perusteluista käy ilmi, että mies on sairauden vuoksi kykenemätön valvomana etuaan tai huolehtimaan itsestään tai varallisuuttaan koskevista asioista.
Syyttäjä vaatii vyyhdessä tuomioita muun muassa kolmesta törkeästä vapaudenriistosta. Syytetyt kiistävät syytteet.
"Tuomio ei ole tekoon nähden enää missään suhteessa"
Rikoslain mukaan vapaudenriistosta tuomitaan henkilö, joka esimerkiksi sulkemalla sisään tai sitomalla riistää toiselta liikkumisvapauden. Siitä voi saada maksimissaan kaksi vuotta vankeutta.
Jos vapaudenmenetysaika kestää yli kolme vuorokautta ja teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, on teko törkeä vapaudenriisto ja siitä voi tuomita enimmillään neljäksi vuodeksi vankilaan.
Nämä teot ovat olleet nykymuotoisina rikoslaissa noin neljännesvuosisadan. Terttu Utriaisen mukaan pykäliä laadittaessa ei osattu ottaa huomioon Kemin tapauksen kaltaisia pitkiä vapaudenriistoja.
– Ei silloin ole ajateltu, että vankeus voisi jatkua jopa vuosia ja pitää sisällään vaikka mitä, hän sanoo.
Emeritaprofessori katsoo, että lainsäädäntöä olisikin tältä osin syytä tarkastella uudelleen.
– Pitäisi miettiä, onko törkeän vapaudenriiston tunnusmerkistö ajan tasalla. Ottaako se riittävän hyvin huomioon tällaiset vuosikausia kestävät tilanteet? Ne eivät ole enää vapaudenriistoa vaan toisen vankeudessa pitämistä, hän sanoo.
Utriainen katsoo, että uhrilta riistetyn vapauden pituus pitäisi myös ottaa huomioon rangaistusmaksimissa. Hän nostaa esimerkiksi törkeän raiskauksen ja törkeän pahoinpitelyn, joista kummastakin voi saada enimmillään kymmenen vuotta vankeutta.
Törkeän varkauden maksimirangaistus puolestaan on neljä vuotta. Törkeä henkilökohtaisen vapauden riistäminen rinnastuu siis tällä haavaa törkeään omaisuusrikokseen.
– On ihan absurdia, että vapaudenriisto voi kestää viisi vuotta ja rangaistusmaksimi on neljä. Ensikertalaiselle tuomitaan korkeintaan kaksi tai kolme vuotta, josta hän istuu vuoden tai puolitoista. Tuomio ei ole tehtyyn vapaudenriistoon nähden enää missään suhteessa.
Haavoittuvassa asemassa olevia
Utriaisen mukaan Kemin tapaus osoittaa jälleen sen, että pitkälle kontrolloidusta suomalaisyhteiskunnasta voi kadota vuosikausiksi viranomaisten näkymättömiin.
– Täällä on ihmisiä, jotka ovat haavoittuvassa asemassa.
Professorin mukaan nykyjärjestelmässä ei usein kyetä tunnistamaan esimerkiksi pahantekijöitä, jotka ulospäin näyttäytyvät toisten auttajana. Esimerkiksi hoitaja voi olla todellisuudessa potilaitaan hyväksikäyttävä, pahoinpitelevä tai jopa tappava rikollinen.
– Näyttää siltä, että hän pitää toisesta ihmisestä huolta vaikka tosiasiassa hän saattaa päinvastoin käyttää tätä tavalla tai toisella hyväkseen. Järjestelmä on sokea tällaisille tilanteille.
Pahantekijä voi olla myös perheenjäsen, hän muistuttaa.
– Vaikka perheenjäsenten pitäisi auttaa toisia ja pitää huolta, voi perheidenkin sisällä tapahtua ihan kamalia asioita.
Ihmiskauppasäännökset sovellettaviksi?
Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio muistuttaa, että vapaudenriiston lisäksi rikoslaista löytyvät ihmiskauppaa koskevat pykälät.
Ihmiskaupasta tuomitaan esimerkiksi henkilö, joka käyttämällä toisen riippuvaista asemaa tai turvatonta tilaa ottaa toisen henkilön määräysvaltaansa ihmisarvoa loukkaaviin olosuhteisiin. Siitä voi saada maksimissaan kuusi vuotta vankeutta.
Törkeäksi ihmiskaupaksi teon tekee asiaan liittyvä väkivalta tai esimerkiksi se, jos rikos kohdistuu henkilöön, jonka kyky puolustaa itseään on olennaisesti heikentynyt. Törkeästä ihmiskaupasta rangaistusmaksimi on kymmenen vuotta.
– Ihmiskaupparikoksiin liittyy usein samankaltaista vapauden rajoittamista. Uhri on jossain suhteessa heikossa asemassa eikä pysty puolustautumaan. Hän voi olla esimerkiksi kielitaidoton ja kouluttamaton maahanmuuttaja, nuori tai henkilö, joka ei pärjää omillaan, Nuotio kuvailee.
Hänen mukaansa varsin usein vapaudenriistoksi katsotuissa teoissa voitaisiinkin soveltaa ihmiskauppasäännöksiä eli syyttäjä voisi vaatia niistä.
– Niissä on merkittävästi ankarammat asteikot.
Professori yhtyy emeritaprofessori Utriaisen näkemykseen, jonka mukaan vapaudenriistopykäliä laadittaessa ei osattu ajatella tekojen voivan kestää jopa useita vuosia.
– Jos jatkossa ilmenee lisää ylitörkeitä vapaudenriistoja, ei ole estettä harkita törkeän vapaudenriiston enimmäisrangaistuksen korottamista.
https://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-s ... le/835057/
Taistot ja Ternot Treblinkaan!