Onhan tuossa sekin puoli, että narahtaminen voi sattua niin monesta syystä, ettei opettajana oikein mielestäni tuota narahtamista voida pitää... Kantapään kautta mestariksi voi toki toimia, mutta montakohan kertaa saisi linnassa istua.
Ellei tietenkin linnassa istumista käyttäisi yhtenä opettajana... onhan siellä seinien sisällä muitakin joilla on kertomuksia.
Mutta tosissaan tosissaan linnassa istunut kaveri pystyy kertomaan jotakin mitä linnassa istumaton ei pysty ja täten pitäisin sitäkin puolta aika välttämättömänä käsitellä tavalla tai toisella... Itse jos tuollaista lähtisin kirjoittamaan niin pistäisin kyllä haastattelua kehiin, jotta saisin mahdollisimman monen ihmisen ajatukset, kokemukset, niksit ja mielipiteet yksien kansien väliin... Niin siitä saattaisi saada parhaimman. Tai no mistä minä tietäisin.
Ehkäpä paras opettaja onkin lukea poliisien kertomuksia ym, joissa kerrotaan mitä on tapahtunut, miten lähdettiin tutkimaan ja miten homma selviää. Näissähän mitä itse olen nähnyt on menty aika pitkälti saman kaavan mukaan:
Henkilöt x z ja y ryöstävät pankin hyvin suunnitellusti (tai vähän huonomminkin) ja vetelevät karkuun. Tunnisteita miehistä ei jää... valvontakameran nauhalta ei pystytä tunnistamaan eikämyöskään dna jälkiä löydy välttämättä ollenkaan.
tyypit sitten ajavat puoli Suomea, vaihtavat autoa, ajavat vielä pienen kiepin ja menevät koteihinsa. Ensimmäiseksi joku on nähnyt tekopaikalla outoja miehiä ja auto on jäänyt mieleen. Auto pystytään jäljittämään seuraavalle mestalle saakka, jossa taas joku kyylä on ihmetellyt ikkunassa miten kolme henkilöä on vaihtanut autoa ja seuranta jatkuu näin loppuun saakka. Tämän jälkeen poliisi penkaisee vanhat tuttunsa rekisteristä ja sieltä suunnilta, jonne viimeinen auto on mennyt löydetään esim henkilöt x ja b jotka rikoshistoriansa perusteella sopisivat ryöstöön... Eli ei muuta kuin hemmot kiinni ja tutkintaa kehiin.
Tässä vaiheessa tietenkin ensimmäinen hemmo hermoilee ja paljastaa tavalla tai toisella z ja y henkilöt sidoksiin ryöstöön ja koko soppa on valmista ja pojat linnaan.
Tämän kaavan / kaavamaisuuden olen tavalla tai toisella enemmän tai vähemmän huomannut usein toistuvan ja sehän onkin mielestäni melkein tärkein opettaja (kuten aina... parhaimmat vinkit löytyvät poliisi tv:stä tai vastaavista ohjelmista / kirjoista, jotka käsittelevät rikoksia poliisin näkökannalta.
) sen suhteen, että mihin nyt ensimmäiseksi kannattaa huomionsa kiinnittää.
Onhan noita muitakin "kaavamaisuuksia" liittyen ties mihinkä rahalla elvistelyyn, vain yhdelle kaverille kertomiseen ym, mutta eipähän noita nyt niin tarkasti tarvitse tässä pähkäillä...
Tai voihan niinkin tehdä jos kiinnostusta siihen on.
Henkirikoksista onkin muuten kirjoitettu teoksia (pari on omallekin koneelle eksynyt) ja johtunee juuri siitä, että mokoma on "helpompi" toteuttaa kuin esimerkiksi se pankkiryöstö.
Henkirikos kun ei ole paikkasidonnainen ja näin ollen ensimmäiset huolet jo katoavat mitkä yllämainitun kaltaisen tarinan mukaan on ne pahimmat kiinnijättäjät.
Melkeinpä pahinpana uhkana on se, että mennään tappamaan se henkilö, jolle ollaan paljon velkaa / jolle on suututtu hetki sitten ja muut vastaavat vihjeen antajat.
Sekin helpottaa henkirikosta verrattuna esim ryöstöön (käsittelen siis vain näitä "suurempia tekemisiä" enkä tasku / karkkivarkauksia sillä mielestäni mikäli rikollista tekisi niin ei ole mitään mieltä viedä muutamaa kymppiä jos samalla tempulla voi saada tuhatlappusiakin.), että henkirikoksen voi tehdä niin monella tekovälineellä, jossa ei tarvitse olla edes kosketuksissa kohteen kanssa, jolloin mahdolliset dna näytteet kamppailun tuloksena (tihkuva veri, kynsien alle jäänyt iho jne) voidaan neutralisoida kokonaan ja rikospaikalta periaatteessa paljon helpommin pystytään neutralisoimaan silminnäkijät...
ja ruumiskin on vain ruumis ilman muita merkkejä (paitsi tietenkin luodinreikää päässä / tylpän esineen jättämä kallomurtuma jne). Sehän on se yksi fakta, että kiinni jäädään, koska tarvittavaa "perustietoutta" ei ole (jätellään törkeästi jälkiä ja homma vaikuttaa 16 vuotiaiden tekemältä muutenkin) tai hommaa on lähdetty liikaa peittämään (=enemmnä jälkiä, joista päästä tarttumaan).
Muistelisin, että eräs sarjamurhaaja aloitti 6 vuotiaana lavastamalla veljensä kuoleman. Murha on siis 6 vuotiaan aivoilla ja logiikalla toteutettavissa pelottavaa kyllä.
Jotenkin epäilen muuten ettei "Rikollisen käsikirjaa" netistä helpolla löydy... Tuskinpa kaverit ainakaan itse ovat uppineet teoksiaan hyvillä mielin nettiin ja veikkaanpahan, ettei ne kaveritkaan sitä helpolla jaa... Mutta toisaalta aina voi löytää jonkun, joka tuntee toisen, jolla on joku teos jne.
Ja näin ollen aloitin loogisesti oman salapoliisitouhun täältä, jotta edes käsikirjan tekijä paljastuisi.
Tämähän olisi houkutteleva idea lähteä itse huastattelemaan ja kirjaamaan ylös kaikkea ja koota oma "käsikirja" muiden kertomuksiin ja kokemuksiin pohjautuen ja jopa näihin rikosraportteihin, mutta päästäisiin sitten taas aikasta lailla huonoon lopputulokseen.
Eli mitä parempi teoksesta tulisi, sitä enemmän sen maailmalle jakamista miettisi sillä kaiken tiedon ei tarvitse olla jokaiselle avointa ja näin ollen myöskin sitten olisi yksi teos lisää koneella, joka kenties yhdelle tai kahdelle kaverille korkeintaan lähtisi, jotka kenties levittäisivät sitä vain yhdelle tai kahdelle lisää jne...
Ensimmäinen oma "teokseni" onkin pikemminkin kokoelma, joka käsittelee myrkkyjä, joka samaisesta syystä jäi varmuuskopioille vain elämään. Kuitenkin löytyisi jostakin joku kilipää (tai muutama enemmänkin) jotka kokisivat suurta mielihyvää puistossa puluja myrkyttelemällä tai vastaavaa.
Toinen teos, jonka kirjoitin pohjautuu taistelulajipohjalleni ja sitä kautta ihmisen hengettömäksi tekemiseen... Heti ensimmäisillä sivuilla tiesin, että vaikka kuinka kutkuttava se olisi jakoon pistää en sitä tulisi tekemään.
Samaisia juttuja toki jo netistä löytyykin enemmän tai vähemmän, mutta Suomeksi kirjoitettua teosta ei ole tullut vielä vastaan enkä nähnyt olevani se ensimmäinen.
No ehkäpä tämä jutustelu tältä erää.
Katsotaan mitä tulee vastaan ja mitä ei tule.
