MURHA.INFO

Mielenkiintoisesti aseteltu kysymys cicero... vähän sama kuin kysyisin, että "Kuka ihmeessä olisi niin vähäjärkinen, jotta pitäisi kaljasta mistä on enemmän haittaa kuin hyötyä?"
Siinä ikään kuin kyllä vastauksen antaja asetellaan huonompiarvoiseen asemaan saattaen hänet kiusalliseen tilanteeseen vaikkei siinä sitä nyt oikeasti olekaan.
Esikuvien palvonta on toki suurta, jolta kuulostaa se, että oppia pitäisi hakea tuntemattomalta suurelta rikolliselta, mutta en nyt ollut hakemassa oppia mistään, hakemassa esikuvia tai muutakaan kuin teoksen, jonka on henkilö x kirjoittanut vankilassa syystä y, jota en tiedä.

Jos rikoksia tehtailee paljon on myöskin kiinnijäämisen riski suurempi. Näin ollen kiinnijäänyttä ei voida mielestäni sanoa huonoksi rikolliseksi välttämättä vaan ehkäpä vain vaikkapa 365 rikoksesta yhdestä on narahdettu, jolloin suhdeluku on paljon parempi kuin uskoisin monellakaan olevan jäätyään kiinni alta 10 ryöstön sarjasta.

Niin ja olen "faktakirjallisuuden" suuri ystävä. Kaikenmoiset oppaat sun muut tositarinat vain ovat kiinnostavimpia kuin keksityt ja täten kuullessani tällaisesta "oppaasta" tietenkin mielenkiintoni heräsi.
Jos jollaisella kullaisella on enemmänkin tietoa Teehoon tai vaikkapa Markkasen kirjoitteluista niin kaikenmoinen tarinointi tai vinkit mistä suunntasta voinee löytyä otetaan kiitollisesti vastaan.

murhavaari kirjoitti:Ehkä tuon kirjan kirjoittajan "ammattitaidosta" kertoo jotain se että teos on kirjoitettu nimenomaan vankilassa...

Kunnon oppaan kirjoittamiseen tarvittaisiin kokemusta sekä kiinnijäämisestä että kiinni jäämättömyydestä. Virheet on helpompi yksilöidä kun on kärähtänyt. Säkällä pystyy taasen selviämään jäämättä kiinni, tietämättä mitä tuli tehtyä oikein.

Joka tapauksessa, enpä tuollaisiin opuksiin usko.
Ehkä henkirikoksesta voitaisiin tuollainen opus kirjoittaa sillä materiaalia on niin paljon vapaasti saatavilla.

Niin ja olen "faktakirjallisuuden" suuri ystävä. Kaikenmoiset oppaat sun muut tositarinat vain ovat kiinnostavimpia kuin keksityt ja täten kuullessani tällaisesta "oppaasta" tietenkin mielenkiintoni heräsi.

Täysin samoilla linjoilla. Ei muuta kun keräilemään vaan. Jos sulle tulee kaksin kappalein joitain opuksia, vaihdellaan tuon osto-myynti-ilmoituspalstan kautta.

Nyt sitten kaikki metsästämään tätä "Rikollisen käsikirjaa". Googletusta ja salapoliisitouhua kehiin.

Onhan tuossa sekin puoli, että narahtaminen voi sattua niin monesta syystä, ettei opettajana oikein mielestäni tuota narahtamista voida pitää... Kantapään kautta mestariksi voi toki toimia, mutta montakohan kertaa saisi linnassa istua. Ellei tietenkin linnassa istumista käyttäisi yhtenä opettajana... onhan siellä seinien sisällä muitakin joilla on kertomuksia.

Mutta tosissaan tosissaan linnassa istunut kaveri pystyy kertomaan jotakin mitä linnassa istumaton ei pysty ja täten pitäisin sitäkin puolta aika välttämättömänä käsitellä tavalla tai toisella... Itse jos tuollaista lähtisin kirjoittamaan niin pistäisin kyllä haastattelua kehiin, jotta saisin mahdollisimman monen ihmisen ajatukset, kokemukset, niksit ja mielipiteet yksien kansien väliin... Niin siitä saattaisi saada parhaimman. Tai no mistä minä tietäisin.

Ehkäpä paras opettaja onkin lukea poliisien kertomuksia ym, joissa kerrotaan mitä on tapahtunut, miten lähdettiin tutkimaan ja miten homma selviää. Näissähän mitä itse olen nähnyt on menty aika pitkälti saman kaavan mukaan:
Henkilöt x z ja y ryöstävät pankin hyvin suunnitellusti (tai vähän huonomminkin) ja vetelevät karkuun. Tunnisteita miehistä ei jää... valvontakameran nauhalta ei pystytä tunnistamaan eikämyöskään dna jälkiä löydy välttämättä ollenkaan.
tyypit sitten ajavat puoli Suomea, vaihtavat autoa, ajavat vielä pienen kiepin ja menevät koteihinsa. Ensimmäiseksi joku on nähnyt tekopaikalla outoja miehiä ja auto on jäänyt mieleen. Auto pystytään jäljittämään seuraavalle mestalle saakka, jossa taas joku kyylä on ihmetellyt ikkunassa miten kolme henkilöä on vaihtanut autoa ja seuranta jatkuu näin loppuun saakka. Tämän jälkeen poliisi penkaisee vanhat tuttunsa rekisteristä ja sieltä suunnilta, jonne viimeinen auto on mennyt löydetään esim henkilöt x ja b jotka rikoshistoriansa perusteella sopisivat ryöstöön... Eli ei muuta kuin hemmot kiinni ja tutkintaa kehiin.
Tässä vaiheessa tietenkin ensimmäinen hemmo hermoilee ja paljastaa tavalla tai toisella z ja y henkilöt sidoksiin ryöstöön ja koko soppa on valmista ja pojat linnaan.

Tämän kaavan / kaavamaisuuden olen tavalla tai toisella enemmän tai vähemmän huomannut usein toistuvan ja sehän onkin mielestäni melkein tärkein opettaja (kuten aina... parhaimmat vinkit löytyvät poliisi tv:stä tai vastaavista ohjelmista / kirjoista, jotka käsittelevät rikoksia poliisin näkökannalta. ) sen suhteen, että mihin nyt ensimmäiseksi kannattaa huomionsa kiinnittää.
Onhan noita muitakin "kaavamaisuuksia" liittyen ties mihinkä rahalla elvistelyyn, vain yhdelle kaverille kertomiseen ym, mutta eipähän noita nyt niin tarkasti tarvitse tässä pähkäillä... Tai voihan niinkin tehdä jos kiinnostusta siihen on.

Henkirikoksista onkin muuten kirjoitettu teoksia (pari on omallekin koneelle eksynyt) ja johtunee juuri siitä, että mokoma on "helpompi" toteuttaa kuin esimerkiksi se pankkiryöstö.
Henkirikos kun ei ole paikkasidonnainen ja näin ollen ensimmäiset huolet jo katoavat mitkä yllämainitun kaltaisen tarinan mukaan on ne pahimmat kiinnijättäjät.
Melkeinpä pahinpana uhkana on se, että mennään tappamaan se henkilö, jolle ollaan paljon velkaa / jolle on suututtu hetki sitten ja muut vastaavat vihjeen antajat.

Sekin helpottaa henkirikosta verrattuna esim ryöstöön (käsittelen siis vain näitä "suurempia tekemisiä" enkä tasku / karkkivarkauksia sillä mielestäni mikäli rikollista tekisi niin ei ole mitään mieltä viedä muutamaa kymppiä jos samalla tempulla voi saada tuhatlappusiakin.), että henkirikoksen voi tehdä niin monella tekovälineellä, jossa ei tarvitse olla edes kosketuksissa kohteen kanssa, jolloin mahdolliset dna näytteet kamppailun tuloksena (tihkuva veri, kynsien alle jäänyt iho jne) voidaan neutralisoida kokonaan ja rikospaikalta periaatteessa paljon helpommin pystytään neutralisoimaan silminnäkijät...
ja ruumiskin on vain ruumis ilman muita merkkejä (paitsi tietenkin luodinreikää päässä / tylpän esineen jättämä kallomurtuma jne). Sehän on se yksi fakta, että kiinni jäädään, koska tarvittavaa "perustietoutta" ei ole (jätellään törkeästi jälkiä ja homma vaikuttaa 16 vuotiaiden tekemältä muutenkin) tai hommaa on lähdetty liikaa peittämään (=enemmnä jälkiä, joista päästä tarttumaan).
Muistelisin, että eräs sarjamurhaaja aloitti 6 vuotiaana lavastamalla veljensä kuoleman. Murha on siis 6 vuotiaan aivoilla ja logiikalla toteutettavissa pelottavaa kyllä.

Jotenkin epäilen muuten ettei "Rikollisen käsikirjaa" netistä helpolla löydy... Tuskinpa kaverit ainakaan itse ovat uppineet teoksiaan hyvillä mielin nettiin ja veikkaanpahan, ettei ne kaveritkaan sitä helpolla jaa... Mutta toisaalta aina voi löytää jonkun, joka tuntee toisen, jolla on joku teos jne.
Ja näin ollen aloitin loogisesti oman salapoliisitouhun täältä, jotta edes käsikirjan tekijä paljastuisi.

Tämähän olisi houkutteleva idea lähteä itse huastattelemaan ja kirjaamaan ylös kaikkea ja koota oma "käsikirja" muiden kertomuksiin ja kokemuksiin pohjautuen ja jopa näihin rikosraportteihin, mutta päästäisiin sitten taas aikasta lailla huonoon lopputulokseen.
Eli mitä parempi teoksesta tulisi, sitä enemmän sen maailmalle jakamista miettisi sillä kaiken tiedon ei tarvitse olla jokaiselle avointa ja näin ollen myöskin sitten olisi yksi teos lisää koneella, joka kenties yhdelle tai kahdelle kaverille korkeintaan lähtisi, jotka kenties levittäisivät sitä vain yhdelle tai kahdelle lisää jne...
Ensimmäinen oma "teokseni" onkin pikemminkin kokoelma, joka käsittelee myrkkyjä, joka samaisesta syystä jäi varmuuskopioille vain elämään. Kuitenkin löytyisi jostakin joku kilipää (tai muutama enemmänkin) jotka kokisivat suurta mielihyvää puistossa puluja myrkyttelemällä tai vastaavaa.
Toinen teos, jonka kirjoitin pohjautuu taistelulajipohjalleni ja sitä kautta ihmisen hengettömäksi tekemiseen... Heti ensimmäisillä sivuilla tiesin, että vaikka kuinka kutkuttava se olisi jakoon pistää en sitä tulisi tekemään. Samaisia juttuja toki jo netistä löytyykin enemmän tai vähemmän, mutta Suomeksi kirjoitettua teosta ei ole tullut vielä vastaan enkä nähnyt olevani se ensimmäinen.

No ehkäpä tämä jutustelu tältä erää. Katsotaan mitä tulee vastaan ja mitä ei tule.

niin juu..musta vaan tuntuu että useampaan otteeseen vankilaan joutuva ei sitten millään opi virheistään eikä edes tajua mitä virheitä on tullut tehtyä...voishan opus toimia tietysti siinä mielessä että miten asioita ei ainakaan kannata tehdä...

sen verran olen kuitenkin istunut porukoissa joissa noita venkuloita on ollut kertomassa omista "älynväläyksistään" että on niitä hyviä juttuja kuultu ja moni pitää itseään ihan älykkyyden huippuyksilönä...kertoen "hyviä vinkkejä" muille...sitten sitä ollaan taas kiven sisässä vähän ajan päästä...

monilla asianajajilla olisi hyviä juttuja kerrottavana jos vaan viitsisivät vaivautua...harva ihminen on niin hyvä puhumaan sivusuunsa ja kehumaan teoillaan ja "älykkyydellään" kuin tietyntyyppinen rikollinen....

cicero kirjoitti:niin juu..musta vaan tuntuu että useampaan otteeseen vankilaan joutuva ei sitten millään opi virheistään eikä edes tajua mitä virheitä on tullut tehtyä...

Tai sitten kyseessä on ns. "harkittu riski", kuten eräs tuntemani henkilö nimittää ylinopeuden ajamista. Hän ajaa paljon työssään ja joutuu päivän aikana vaihtamaan paikkaa nopeasti (pitkiäkin matkoja), tällöin on hänelle kannattavampaa ajaa ylinopeutta jatkuvasti, kun siitä kuitenkin jää vain harvoin kiinni.

No pakko myöntää, että harveminhan ne ihmiset, jotka oikeasti jaksaisivat opiskella ja suunnitella tarkasti ja huolellisesti sitä rikollista uraa valitsevat (ainakan elämäntehtäväkseen)... Näin ollen jää sitten ne vähemmän viisaat helpon onnen etsijät jäljelle.
Itse myöskin jonkin verran tuota sivupolkua kulkevaa porukkaa olen tuntenut ja tiedän ja voin myöskin vahvistaa tämän asian, että joukossa on ihan helkutin tyhmää porukkaa... Tosin sitä järjelläkin varustettua löytyy mitä kummallisimmista piireistä.

Tuosta harkitusta riskistä tulikin mieleeni, että tuossa 96 vuoden kirjassa sanotaan, että 75% (älkää kysykö nyt vain, että omaisuusrikokset, huumeiden käytöt tai mitkä) rikollisista jää kiinni. Näin ollen 25% rikoksista jää selvittämättä.
Jos ajatellaan, että jokaisella on sama lähtötaso niin se on 25% mahdollisuus olla jäämättä kiinni. Se on se harkittu riski, jonka riskitasoa pystyy pienentämään opiskelulla ja kuuntelemalla tarinoita. Jopa tyhmästä tarinasta voi oppia... jos ei muuta niin ainakin sen, että "toi on vi**n tyhmä jätkä ja hyvin menee kun tekee just päinvastoin"

No taparikollisethan toimivat aina nimenomaan tuon harkitun riskin puitteissa: loppujen lopuksi rikos kannattaa, kun kuitenkaan jokaisesta jutusta ei jää kiinni. Tuntemillani tapahulttioilla logiikka toimii juurikin näin, tuntevat itsensä voittajiksi kun virkavaltaa pääsee huijaamaan edes sen yhden kerran kolmessa vuodessa. Itse olen tietenkin menettelystä HIEMAN eri mieltä ja kannustaisin harkitsemaan korkeakouluopintoja rikollisen uran sijaan, mutta tapansa kullakin

Lisäksi olen huomannut (VAROITUS! MUTUA!), että virkavalta katsoo taparikollisten touhuja hieman läpi sormien. On järkevämpää keskittyä ensimmäisen rikoksensa tehneeseen, hairahtaneeseen nuoreen (ja saattaa tämä takaisin kaidalle polulle), kuin tuhlata aikaansa niihin jotka joka tapauksessa rötöstelevät, vaikka jäisivät ns. housut kintuissa kiinni. Ja tämä siis täysin mutua.

Tältäkin osilta mututietoa on, että kun lain rikkomista alkaa olemaan liikaa taustalla niin ei enää niihin pienimpiin ja harmittomimpiin juttuihin niinkään jakseta täysillä puuttua.
Tällaisena esimerkkinä entinen hyvä tuttuni, joka alibin kannessa on muutaman kerran komeillut. Eipä enää mitään rötöstele tai muita hakkaile niin pienimmät rikkeet menevät sitten läpi sormien. Parempi sekin kuin ei mitään niinsanotusti.

Ja muuten tuo 25% on aika kova suhdeluku loppupeleissä. Kelpo prosentti ja toinen seikka tietenkin on se, että harvoin jos on velkojat perässä niin tilillä on mitään veloitettavaa. Eli rikoksen voisi tehdä ihan hyvin ja jäädä kiinni kunhan rahoja ei löydettäisi. sitten vain kotiin taas nostelemaan tukia.
Jos liikaa alkaa rahat kuumottelemaan taskussa niin "legendaarisesti" vain vankilan lomilta jättää palamatta ja hilpasee maahan, josta on hankala löytää tai yhteistyö Suomen kanssa ei pelitä pätkääkään.

Tietenkin jos hypätään unelmista takaisin todellisuuteen niin se on oikeasti hyvä, että isommat pahantekijät rauhoittuvat... mitä niitä enää kiusaamaan pienempien juopotteluiden tai muun vastaavan takia?
Sitten 25% vaikka onkin hyvä suhdeluku niin siltikin kiinnijääminen ja linna on aika kova uhka takaraivossa, eli eipä se taida niinkään ihmisiä houkutella.
Tämän lisäksi lomilta palaaminen on vieläkin suurempi kynnys, eteenkin mikäli vuosia on niskoilla vähän ja yleensähän ihmiset jäävät kiinni eivätkä onnistu mitään vuosisadan pakotemppua tekemään....
Josta päästäänkin viimeiseen oljenkorteen. Nämä karkailevat rikolliset tyhmyyttään piiloutuvat äitinsä tai tyttöystävänsä luokse, tai karkaavat sivistyneeseen maahan, jonka poliisikin sinut jo kohta löytää... Ja myöskin yleensä nämä tyhmemmät rikolliset eivät edes saavuttele suurempia summia ja jos saavuttelevat niin se löytyy olohuoneesta muovipussista.

Tästä päästäänkin (huonot tapaukset tulikin lueteltua niin otetaan yksi "hyväkin") esimerkiksi erääseen tv:stä tuttuun persoonaan, joka muistieni ja kuulemieni mukaan nosti "suuret summat" rahaa ja katosi tämän jälkeen maan nielemänä johonkin pieneen ja lämpimään maahan, jossa eläminen on puoli-ilmaista.
Eipä se rikos oikein muulla tavalla oikeasti kannattavaksi tule...

harkittu riski

aina löytyy selitys sille, että on tullut tehtyä hölmöjä....

cicero kirjoitti:harkittu riski

aina löytyy selitys sille, että on tullut tehtyä hölmöjä....

Harkittu riski tarkoittaa tässä yhteydessä mielestäni jotain ihan muuta kun hölmöilyä, esimerkiksi tätä:

Teet ryöstön josta tienaat 1 000 000€, mutta siinä on isohko kiinnijäämisen riski mutta uskot että saat piilotettua saaliin niin hyvin, että se säilyy linnatuomiosi ajan tallessa. Joten harkittu riski on ottaa linnatuomio josta kumminkin tienaa millin (voihan sen tosin riskin sijaan laskea palkkatyönäkin, ryöstösaalis/tuomiokuukaudet=kk-palkka.), tai sitten ei jää ollenkaan kiinni ja saa rahat tai sitten jää kiinni rahat kourassa. Harkittu riski, sen on hyvin moni ihminen valmis ottamaan kun tarpeeksi lataa massia eteen.

Siis harkittu riski ei mun mielestä käsitteenä ole todellakaan mitään selittelyä. Hölmöilyähän siitä tulee vasta, kun jää kiinni. Ja jos todella on kyseessä harkittu riski, kiinnijäämistä ei tapahdu/tapahtuu niin harvoin, että hyöty jää kuitenkin hölmöilijälle

Harkittu riski...
Mietitään näin. Tiedostat, että 25% todennäköisyydellä pääset pälkähästä. Otetaan ryöstökohde, jossa tiedetään olevan paljon rahaa (ja kenties suhteessa vähän turvatomia)... Jos yhdessä kohteessa ei ole tarpeeksi niin tehdään pienoinen ketju tavoitteena saada eläkepäivien koitto heti eteensä.
Mitä useamman rikoksen teet, sitä suurempi todennäköisyys on jäädä kiinni... Tai no oikeastaan jokaisessa rikoksessa on sama riski suurinpiirtien niin pitkään kunhan niitä ei yhdistetä toisiinsa ja osata siten etsiä vihjeitä yhdistelemällä asioita.

Tämän jälkeen vähän mietit pakoreittejä, dna tunnisteita ja muita juttuja, jotka nostattavat kiinnijäämisen riskiä. Sen jälkeen todennäköisyyttä osua tuohon 25 prosenttiin osuakseen on paljon enemmän taas kerran.

Kun hommat ovat mietittyjä viimeisen päälle... ei liikaa häslinkiä mukaan vaan tarpeeksi yksinkertaisesti ettet jätä liikaa jälkiä ryöstön jälkeen mihin tarttua ja tutkia tietenkin olet pitänyt huolen ettei suunnitteluja ole tehty muualla kuin omissa ajatuksissaan.

Kenellekään ei kerrota, hiiskuta, papereihin ei ole piiretty ja tietokoneelta ei löydy muistioita. Ollaan taas otettu vähän etäisyyttä kiinnijäämiseen.
Eli ajatellaan minne rahat, ehkäpä mikä on alibi itselleen ja mikäli kakkaisesti käy niin hankkiutuuko maahan, josta saa laittomasti vaikkapa uuden henkilöllisyyden / uuden elämän "miljonäärinä".

Kun koko soppa on tehty mahdollisimman tarkaksi niin toteutetaan ryöstö. Pistetään rahat varmaan talteen... mikä se sitten ikinä onkaan. Voidaan toki miettiä myös rahan pesua vaikkapa legendaarisesti vaihtamalla ne "pelivoitoiksi" tai vastaaviksi pikkuhiljaa jne.

Jos ei jäädä kiinni ollaan rikkaita ja jos jäädään kiinni niin ei paljasteta mitään, ei myönnetä mitään ja ollaan toivottavasti kaikki rikoksesta viittaavat välineet tuhottu (Vaikkapa sitten polttamalla leirintäalueen grillipaikassa, jotta ei käy vakioita ja päästä jäljille näiden kautta niin nopeasti).
Kun ei taaskaan kerrota itse mitään ja on varmistettu ettei kaverit kerro ja alibi toimii on todennäköistä, että pääset pälkähästä. Jos kuitenkin niin huonosti käy, että jäät kiinni niin varasuunnitelma käyttöön.
Se on edelleen harkitun riskin mukaan edetty. Jopa kiinnijääminen on harkittu mukaan kuvioihin ja mikäli niin käy on mietitty miten toimitaan... Mikäli rahat säilyvät piilossa ja saa pari vuotta niin miksei niitä äkkiä istuisi pois? Jos tulee pidempää kakkua niin suunnitelma b käyttöön vain ja tehdään katoamiset jollakin lomalla.

Tarkkaan harkittu teko, otettu riskitekijät huomioon ja loppu tuuri mihin ei voi vaikuttaa on sitä harkittua riskiä. Kaikki riskitekijät on pyritty välttämään tai vähintäänkin minimoimaan.
Hommassa ollaan hölmöilty vasta kun esimerkiksi yllämainittuja juttuja ei ajatella edes. Kirjoitellaan papereille suoria tunnustuksia omassa kodissaan, jätetään jalanjälkiä, sormenjälkiä ja miksei hiuksia ympäriinsä, josta saattaa päästä vihille. Kerrotaan kaikille kavereille, pidetään rahat itsellään olohuoneessa ja eletään leveää elämää.
Sitten vielä tietenkin kuulustelussa pitää tunnustaa asiat, joihin poliiseilla ei välttämättä ole mitään näyttöä ja sen jälkeen vielä kaiken kukkuraksi pitää ylpeillä sillä miten hyvin on koko homman tehnyt.

Jopa jo se olisi hölmöilyä mikäli minä aikoisin tehdä rikoksen ja kirjoittaisin tällaista netissä mitä nyt kirjoitankaan... Joku voisi ensitöikseen keksiä, että Insneakerin ajatukset täsmäävät johonkin tiettyyn rikokseen ja sekin lisäisi kiinnijäämisen riskiä.
En voisi sanoa ihailevani rosvoutta, mutta pakko se on sanoa olevansa kateellinen heille, jotka vetävät esim 10 paikan keikan, saavat rahaa enemmän kuin laki sallii ja katoavat sen jälkeen lämpimään maahan elämään eläkepäiviään rikkaasti. Se tietotaito ja ajattelu ei ole lähelläkään sanamuotoa "on tullut tehtyä hölmöjä..." Toki tällaiset rikolliset ovat vähässä, mutta se on mielestäni harkitun riskin ottamista.
Rikollisia on turha pitää liian nerokkaina, mutta ei myöskään mielestäni pitäisi Ciceron tapaan nauraa...

Vielä jos puhutaan tuosta harkitusta riskistä ja sen pelottavuudesta. Mikä todennäköisyys on voittaa lottovoitto tai mikä todennäköisyys on hakea lottovoitto ilman lupaa ja olla jäämättä kiinni? Siinähän moninkertaistaa omat "voittomahdollisuutensa".
Samaten toinen asia, jota olen ihmetellyt on se, että taposta tai murhasta saa ylipäätänsä noin 9 vuodesta elinkautiseen, joka kestänee Suomessa yleensä siinä 13 vuoden paikkeilla muistieni mukaan. Eräät pankkiryöstäjät ovat saaneet siinä kymmentä vuotta linnaa. Jos on riskinä saada suuria vuosia linnaa ja moraali sallii tappamisen niin se on melkein sama pistää paetessa kylmäksi muutama ihminen mikäli sillä välttyy linnaan joutumisen. Jokatapauksessahan kuitenkin jos saa isot tuomiot niin niitä ei kannata istua. Mielummin välttelee sitä viimeiseen asti oman moraalin rajoissa. Se on enemmänkin kylmäverisyyttä (Ja laskelmointia) kuin hulluutta... ja harkittua riskiä kuin hölmäilyä.

Tämä ajattelumallihan lähentelee hyvin paljon amerikan mallia "kolmannesta kerrasta elinkautinen", jonka jälkeen on nähty suuria taka-ajoja ja ties mitä ammuskelua "keksivarkauden" takia.
Pitää vain todeta, että onneksemme ihmiset eivät liikaa tavoittele "pikatietä onneen" ja mikäli tavoittelevat niin yllämainitun kaltainen jopa pelottavaksi käyvä laskelmallisuus on harvassa.
Hauskahan se on näillä asioilla mässäillä ja miettiä "miten minä tekisin sen", mutta se on se 75%, (Ja miksei elämäntilanne, joka loistaa) joka pitää viimeistään ihmiset kaidalla tiellä.

kaikenlaisia tarinoita sitä on tullut kuultua mutta harvemmin ne ovat totta eli monellakaan ei ole niitä miljoonia piilossa sillä aikaa kun on lusimassa...ja niillä joilla on niin luultavasti ei tule mieleenkään kirjoittaa kirjaa siitä. Olen tästä aiheesta keskustellut usein eräiden ystävieni kanssa ja entisen ammattini puolesta on tullut kuultua kaikenlaisia hyviä juttuja siis suoraan näiltä elämää fiksummilta kriminaaleilta...minulla on siis syy naureskella näille jutuille.

Tiedän kuitenkin että viisaita ja järkeviä rikollisia on myös mutta eivät ole telkien takana koskaan käyneetkään eivätkä näillä näkymillä koskaan sinne joudukaan...ja ovat eläneet ihan mukavaa elämää "lainkuuliaisina kansalaisina".

en siis vähättele millään tavalla asiaa mutta eipä tosiaan tulisi luettua mitään opasta näiltä tiimoilta....

niin ja itse olen todella lainkuuliainen, tunnen lain hyvin eikä tulisi mieleenkään rikkoa sitä niin että seuraamuksia olisi tulossa ja saman aion opettaa myös lapsilleni

Kirjaan liittyen voi todeta, että rikollisten koulutus on Suomessa valitettavan huonolla tolalla, ja ehdottomasti tulisi saada aikaan rikollisalan koulutusta tarjoava ammattikorkeakoulu. Toki yliopistollinen tiedekuntakin olisi paikallaan, mutta AMK:sta voisi aloittaa.

Pihtiputaa-Nilsiän ammattikorkeakoulussa olisi mahdollista opiskella kriminomiksi (AMK). Tarkemman suuntautumisvaihtoehdon voisi valita seuraavista:
- omaisuusrikollisen koulutusohjelma
- henki- ja väkivaltarikollisen koulutusohjelma
- huumerikollisen koulutusohjelma
- väärennys- ja kiristyslinja.

Luonnollisesti kaikille opetettaisiin perustaitoja, kuten auton varastamista, saaliin kätkemistä maastoon ja viilan piilottamista kakkuun.