Sara kirjoitti:Minä myös peesaan edellisiä. Teko oli käsittämätön, mutta tekijä on rangaistuksensa kärsinyt. Annetaan mahdollisuus normaaliin elämään.
Olen aikalailla samaa mieltä!
Tapauksen tiimoilta jäi mieleen se kohtuuton myllytys millä tekijää etsitiin ja oltiin tuomitsemassa, ennenkuin edes oikeudenkäynti oli päässyt alkuun! Yleensä media liioittelee asioita, mutta tässä tapauksessa se oli tutkintaa johtanut poliisi ja syyttäjä. Ihan ymmärrettävää että selvittämättömässä tapauksessa haetaan medialta apua, kerrotaan yksityiskohtia ja näytetään uhrin kuvaa lehdessä. Homma meni överiksi, kun sama Eveliina Lappalaisen kuva oli iltapäivälehtien etusivulla päivästä toiseen.
Tuli mieleen että olisiko tapausta tutkittu yhtä suurella innolla, jos uhrina olisi ollut vaikkapa koditon alkoholiongelmainen vanha mies? Nyt kun uhri oli nuori, kaunis tyttö niin sympatiaa haettiin mielestäni vähän väärällä tavalla lehdistön kautta.
Kun jutulle oli saatu todennäköinen syyllinen, eli epäilty, alkoi uusi myllytys siitä millä tekijä ja teko saadaan näyttämään huomattavan törkeältä. Kuulusteluissa kävi ilmi että Otto oli tapauksen jälkeen mennyt normaalisti kotiinsa, laittanut likaiset vaatteet pesukoneeseen, ottanut keittiöstä vähän välipalaa ja istahtanut olohuoneeseen TV:n ääreen. Tutkijan mukaan tämä käytös osoittaa että Otto on tunteeton ja julma tappaja, koska hän ei kokenut mitään tunnereaktoita mikä olisi voinut järkyttää hänen normaalia päivärytmiään. Selityshän voi olla niin yksinkertainen että Otto ei tiennyt tai voinut ymmärtää tappaneensa ketään, hän luuli välikohtauksen olleen lievään pahoinpitelyyn verrattava teko. Vasta kun tapaus pääsi lehtiin, hän tajusi että uhri kuoli. Koska mitään selkeää motiivia ei tapaukselle ollut, niin taas voitiin luoda kuvaa kylmäverisestä, psykopaattisesta tappajasta.
Toinen närkästyksen herättänyt vaihe oli kun Ottoa syytettiin murhasta. Syyttäjän toimesta ihan normaali toimintamalli, silloin kun tapahtuman yksityiskohdat tai motiivi on epäselvät. Tutkinnanjohtaja päästi homman kuitenkin taas toistamiseen käsistään. Lakiteksti sanoo että tuomitaan murhasta jos surmaaminen on tehty "erityistä raakuutta ja julmuutta osoittavalla tavalla". Lakitekstien tulkinnat pitäisi jättää oikeusasteille, koska yksiselitteistä tulkintaa ei usein ole. Mielipiteitä ta mutu-tuntumaa on varmaan monilla, mutta poliisin ja syyttäjän rooliin ei kuulu se että sellaisia julkisesti esitetään.
Tappaminen on aina julma ja raaka teko, mutta tässä lainkohdassa painopiste on sanassa "ERITYISTÄ". Tuomion oikeellisuutta voi verrata oikeastaan vain tutkimalla vanhoja tapauksia, minkälaisia tuomioita mistäkin tapauksesta on annettu. Julmuus on ollut kyseessä kun uhria on kidutettu tai jätetty hänet kärsimään virumaan kuolemaan johtavien vammojen kanssa. Raakuutta on ollut tapauksissa missä ulkoista voimaa on käytetty moninkertaisesti enemmän kuin mitä kuoleman aiheuttamiseen tarvitaan. Esimerkiksi 50 puukoniskua kehon eri puolille, tai vaikka maassa makaavan uhrin pään murskaaminen isolla kivellä.
Näitä tunnusmerkkejä ei minun mielestäni tässä tapauksessa mitenkään ollut. Tapahtumien todennäköinen kulku on ollut se että syystä tai toisesta Martikainen oli aloittanut riitelyn, mikä oli edennyt fyysiseen kontaktiin ja tilanteen eskaloitumiseen. Hän oli kuristanut uhria ja painanut hänen päänsä ojan pohjalle veteen, aiheuttaen kuoleman tukehtumalla/hukkumalla. Kun katsoo tapahtumia kokonaisuutena, vastaavaat tunnusmerkit melko "perinteistä" tappoa. Teko oli tehty agression vallassa, ilman ennakkosuunnitelmaa ja ilman varsinaista halua tappaa toinen.
Oikeuslaitos toimi tässä kuitenkin mielestäni oikein, eli tuomitsi sen nojalla mitä katsotaan toteennäytetyksi ja antoi rangaistuksen mitä vastaavanlaisista teoista tässä maassa annetaan. Rangaistuskäytännöt, kuten tuomion ehdonalaistaminen ensikertalaiselle puolet kärsittyään, ovat sellaisia mitä on vaikea mennä arvostelemaan. Itse pidän tärkeänä oikeuslaitoksen tasapuolisuutta, eli samasta teosta sama rangaistus pärstäkertoimeen katsomatta.
Lyhyesti: Martikainen sai sen rangaistuksen mikä hänelle kuului. En kannata tarpeetonta mustamaalamista, jos hän on yhteiskunnan hänelle määrään tuomion kärisnyt.
Mielenkiintoista lisäluettavaa tarjoaa esim.
www.finlex.fi
Sieltä pitäisi löytyä Suomen laki kokonaisuudessaan, sekä tuhoton määrä voimassaolevia säädöksiä. Lakiteksti on monen mielestä kuivaa luettavaa. Rikoslaki uudistettiin 90-luvulla, joten kuvaukset eri teoista on nykykielellä ja varsin seikkaperäisesti ilmaistu. Sivustolla on aika toimiva hakukone, missä sopivalla hakusanalla pienen kokeilun jälkeen löytää etsimänsä lainkohdan.
Yleensä rikosnimikkeet on kuvattu aika laajasti, mutta tässä tapauksessa teon kuvaus on kovin niukka
1 § (21.4.1995/578)
«Tappo»
Joka tappaa toisen, on tuomittava taposta vankeuteen määräajaksi, vähintään kahdeksaksi vuodeksi.