MURHA.INFO

Joo, kiitoksia linkistä Sadie Manson, vaikka olikin jo tuttu sivu minulle. Tuli nimittäin tossa pari kuukautta sitten aika paljon luettua kirjoituksia Columbinesta. Ericin päiväkirjat tuli selattua ja samoin luettua Dylanin mietteitä. On paljon asioita, mihin on helppo samaistua Ericissä ja Dylanissa ja heidän teksteissä. Sitä kautta myös helpompaa pohtia, mikä sai heidät tekemään näin sairaan teon.

Itseänikin säälittää myös muiden uhrien tavoin poikien kohtalo. Ei Eric ja Dylan olleet luonnostaan pahoja. Täydellinen epäkunnioitus ja hyljeksintä sai Ericin vihan kasvamaan niin suureksi, että hän päätyi näin radikaaliin ratkaisuun. Hän yritti saada muiden ihmisten hyväksyntää, mutta joutui aina pettymään ihmisiin. Luulen, että se johti hänen yleiseen vihaan kaikkea kohtaan. Ericistä ei välitetty, joten hänkään ei välittänyt muista.

Columbinen ensimmäisen uhrin Rachel Scottin ajatuksia on puettu kirjan muotoon, "Rachel's Tears". Tuon olen ajatellut laittaa tilaukseen. Ei taida kellään täällä olla lukukokemuksia siitä? Jotenkin kosketti eniten niin herttaisen tytön poismeno, jolla oli valtava elämänhalu. Tuntuu muutoinkin niin väärältä, että ne ihmiset joutuvat pois, joita eniten kaivataan ja jotka eniten nauttivat tästä elämästä. Mutta ihmiset, joille tämä kaikki on saman tekevää, täällä päivästä toiseen porskuttaa.

Miksi toi Dylan lähti Ericin mukaan?

Eikö Eric ollut juuri se jota hyljeksittiin ja halveksittiin?

DonHessu kirjoitti:Miksi toi Dylan lähti Ericin mukaan?

Eikö Eric ollut juuri se jota hyljeksittiin ja halveksittiin?

Dylan oli Ericin ainoa läheinen kaveri. Toisaalta Dylan piti Ericiä myös parhaimpana kaverinaan ja halusi aina olla hänelle lojaali kaikessa. Ei voi varmaksi sanoa, minkä takia Dylankin lähti mukaan. Se vain on varmaa, että jos ei Eric olisi halunnut tämän asian tapahtuvan, sitä ei olisi tapahtunut. Eric oli niin vahva dominaattori ujolle Dylanille, että näin karrikoidusti sanoen Dylan teki kaikkea mitä Eric vain halusi. Olihan Dylanillakin diagnotisoitu masennus, eikä hänkään elämästään nauttinut hirveästi, joten ehkä siinä oli syitä miksi hänkin oli valmis omat päivänsä päättämään. Mutta ilman Ericiä, Dylan ei olisi missään tapauksessa mennyt tappamaan ihmisiä. Käsittääkseni Eric surmasi suurimman osan näistä uhreista, kun taas Dylan vaan katseli vierestä ja jätti tappamatta.

Kuvaavaa on myös se, että heti kun ammunnat tuli julkisuuteen, Eric Harrisin isä soitti poliisille ja epäili, että poikansa saattoi olla asialla. Dylanista taas ei olisi kukaan pystynyt uskoa, että mitä hän on tekemässä.

Mä tunnen kyllä sääliä myös Ericiä ja Dylania kohtaan. Ei sillä, että itse olisin ollut erityisen hyljeksitty tai yksinäinen teini, mutta jos nyt voisin palata 15 vuotta ajassa taaksepäin sanomaan jotakin silloiselle minälleni, kertoisin kuinka asiat muuttuvat paljon paremmiksi ajan myötä ja saavat oikeat mittasuhteet. Tuon ikäisenä ei tajua sitä kuinka nopeasti aika kuluu, ja että koulumaailma ei ole ainoa maailma, jonka elämässään kohtaa. Ongelmat eivät ole ylitsepääsemättömiä, vaikka ne siltä voivat tuntua ja johtaa epätoivoisiin ja typeriin tekoihin. Aika kukkahattutätijorina tästä näköjään tuli, mutta ehkä joku tavoitti pointinkin.

Fuhrer kirjoitti:

DonHessu kirjoitti:Miksi toi Dylan lähti Ericin mukaan?

Eikö Eric ollut juuri se jota hyljeksittiin ja halveksittiin?

Dylan oli Ericin ainoa läheinen kaveri. Toisaalta Dylan piti Ericiä myös parhaimpana kaverinaan ja halusi aina olla hänelle lojaali kaikessa. Ei voi varmaksi sanoa, minkä takia Dylankin lähti mukaan. Se vain on varmaa, että jos ei Eric olisi halunnut tämän asian tapahtuvan, sitä ei olisi tapahtunut. Eric oli niin vahva dominaattori ujolle Dylanille, että näin karrikoidusti sanoen Dylan teki kaikkea mitä Eric vain halusi. Olihan Dylanillakin diagnotisoitu masennus, eikä hänkään elämästään nauttinut hirveästi, joten ehkä siinä oli syitä miksi hänkin oli valmis omat päivänsä päättämään. Mutta ilman Ericiä, Dylan ei olisi missään tapauksessa mennyt tappamaan ihmisiä. Käsittääkseni Eric surmasi suurimman osan näistä uhreista, kun taas Dylan vaan katseli vierestä ja jätti tappamatta.

Mä en ehkä nähnyt asiaa ihan noinkaan. Jos tekoa on suunniteltu vuosi, on molempien pitänyt olla täysillä mukana. Jos Dylankin olis ollut normaali nuori, "parempi" ihminen kuin Eric, se olisi jossain vaiheessa lyönyt jarrun pohjaan. Mutta mikäpä minä oon mitään noista sanomaan kun en voi poikien pään sisään mennä. Harmi juttu, ei voi muuta sanoa..

Sadie_Manson kirjoitti:Mä en ehkä nähnyt asiaa ihan noinkaan. Jos tekoa on suunniteltu vuosi, on molempien pitänyt olla täysillä mukana. Jos Dylankin olis ollut normaali nuori, "parempi" ihminen kuin Eric, se olisi jossain vaiheessa lyönyt jarrun pohjaan.

Mä ajattelisin asian ehkä niinkin, että siihen on aluksi suhtauduttu (ainakin Dylanin puolelta) leikkinä/pelinä, jota ei aiotakaan toteuttaa

Ericin tapauksessa saattoi myös taustalla olla se, että perhe muutti suhteellisen usein. Mun käsityksen mukaan asuivat ainakin neljässä eri paikassa. Se ei varmaankaan hirveästi edesauttanut kaverisuhteiden luomisessa.

Onko joku nähnyt Dawn Anna- elokuvan? Lisäksi kiinnostaisi Untold stories of Columbine- dokumentti, mutta tältä istumalta sitä ei löytynyt Suomesta.

Katsoin tuon Zero Day:n. Hyvin tehty leffa. Näin sen kummemmin tarkistelematta, veikkaisin sen olevan sangen uskollinen löydettyihin nauhoituksiin.

Tässä törmäyskurssille osui kaksi jo nuorena elämäänsä kyllästynyttä kaveria. Molemmat valmista itsemurhakamaa. Sen sijaan päättivät pistää "ranttaliksi". Ikävää, että törmäyskurssille joutui syyttömät. Lopussa tekemänsä itsemurhat olivat kyllä yllättävänkin kurinalaisesti tehdyt. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista kuulla todelliset mietteet tekojen suorittajilta, tapahtuman jälkeen. Sikäli olisi saanut jäädä tekemättä tuo lopullinen ratkaisu.

Suomalaiset nimeltä mainitsemattomat "ohjaajat" saisivat ottaa oppia suuresta maailmasta. Näitä rikostarinoita filmataan meilläkin, mutta valitettavasti aina sotketaan fiktiota faktaan ja lopputulos on tekotaiteellinen soopa. Esimerkkejä riittää...

Katsoin kans juuri Zero Dayn, joka oli yllättävän erilainen elokuva, kuin mitä odotin.

Kuvaustyyli oli vaihtelevasti kivaa ja ärsyttävää. Kyllä ymmärsin sen, että ilmeisesti nauhoituksille yritettiin olla uskollisia (oliko näitä nauhoituksia siis ihan oikeastikin olemassa? On mennyt ihan täysin ohi.), mutta välillä ns. turhien juttujen kuvaaminen harmitti. Toisaalta, eipä varmaan ne pojatkaan ole sitten jatkuvasti kuvanneet sitä, että hehe, tässä pommi, tässä ase, tässä suunnitelma jne.

En oikein tiennyt mitä odottaa siinä vaiheessa kun poikien oma kamera jätettiin kuvaamaan ja pojat lähtivät. Mietin, että tähänkö se loppuu, eikö mitään muuta? Mutta turvakameran kuva ja taustalla kuuluvat äänet olivat uskomattoman realistisia. Oikein kävi kylmät väreet sitä loppua katsellessa ja kohta "1...2...." oli kyllä oikeasti kamala. En voinut katsella sitä suoraan, vaan piti katsoa sen itse tapahtuma-alueen sivulle, koska jotenkin niin kosketti (yllättävää kyllä!) se lopullinen päätös.

Elokuvassa pojat selittivät todella hyvin pointtinsa (onko niissä mahdollisissa nauhoituksissa ollut sitten tuo sama?), oli pelottavaa huomata miten itsekin ymmärsi ja osittain jopa kannatti niitä ajatuksia. Ei ihmiset herää ennen kuin joku tekee jotain tuommoista.

Poikien ristejähän taidettiin ihan oikeastikin sabotoida useaankin otteeseen myöhemmin, suututti ne lopun idiootit.

Mutta ihan hyvä elokuvahan se oli, ehkä ei kuitenkaan kannata katsella, jos toivoo semmoista nopeasti etenevää elokuvaa.

Niin, siitä vielä, että hyvin oli nimen muuttamisista huolimatta hiustyyleillä ja ihon kunnolla osattu ilmaista, kumpi oli kumpi. Jännä vain, kun en ole aiemmin ajatellut kumpi oli kumpi (kumpi siis Eric ja kumpi Dylan) ja jotenkin aina itse ajattelin, että Eric oli tämä vaaleahiuksinen ja Dylan tummahiuksinen, mutta eihän se näemmä näin mennytkään! Kuvien perusteella kun tuo Dylan on se ilkeämmän näköinen (ainakin omasta mielestäni) ja heti automaattisesti näin ajattelin.

Oli kyllä ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva. Käsitin, että nuo aikaisemmat olivat aika lailla yksi yhteen poikien kuvaaman (valtaisan) videomateriaalin kanssa. Täytyypä tässä jossain vaiheessa googletella ja etsiä tietoa lisää tästä. Kestänee varmaan n. puoli tuntia, mutta laiska on laiska vaikka voissa paistaisi. Tai pikemminkin ongelmana on mielenkiintoisen materiaalin levinneisyys ja runsaus, juuri kun on aikeissa paneutua johonkin uuteen aiheeseen, joku kirjoittaa jotain mielenkiintoista ja siihen se tyssää taas hetkeksi. Nimenomaan nostan stetsonia sinulle Katrina Sidin ja Nancyn tapauksen perinjuurin tonkimisesta. Samassa yhteydessä tehdään tämä myös Sadie Mansonille.

Katsopa vertailun vuoksi suomalainen elokuva tuosta Heinojen tapauksesta, oliko se nyt Pekka Lehdon ohjaama vai mikä. Tuossa Heino-ketjussa siitä kirjoitinkin "arvosteluni".

EuroJR kirjoitti:Nimenomaan nostan stetsonia sinulle Katrina Sidin ja Nancyn tapauksen perinjuurin tonkimisesta.
Katsopa vertailun vuoksi suomalainen elokuva tuosta Heinojen tapauksesta, oliko se nyt Pekka Lehdon ohjaama vai mikä. Tuossa Heino-ketjussa siitä kirjoitinkin "arvosteluni".

Eipä mitään, yllättävän mukavaa oli suomentaa niitä juttuja ja löysihän siinä samalla itsellekin ihan uutta tietoa.

Kävin katsomassa Game Overin aikoinaan leffassa (lähinnä sen pääosanäyttelijän vuoksi, kun se näytti niiiiiin ihanalta siihen aikaan ) ja tietyllä tavalla pidin kyllä elokuvasta. Olihan se hirmu tylsä ja hirmu pitkäveteinen ajoittain, mutta luultavasti tuo tykkääminen tulikin juuri siitä, että oli ihan teinityttönä siellä fanittamassa vain. En ole hankkinut kyseistä elokuvaa hyllyyn, enkä tiedä hankinkaanko, ainakin toistamiseen on se nähtävä, että osaa sanoa oliko se oikeasti semmoinen leffa, että sen haluaa omistaa, vaiko ei.

Siihen mennessä en ollut hirveästi nähnyt tositapahtumiin perustuvia leffoja, enkä varsinkaan rikoksiin (ilmeisesti tämäkin leffa perustui tosi löyhästi sitten oikeisiin tapahtumiin, ainakin tuon arvostelusi perusteella?), joten saattoi olla sekin siinä, että innosti sitten elokuvana. Nyt kun on tullut nähtyä paljon enemmän suoraan tositapahtumiin perustuvia ja muutenkin (rikos)historiallisesti tärkeitä elokuvia, voisi mielipidekin olla ihan eri tuosta. Luulenpa, että mennään linjoilla "aika kultaa muistot" jne.

Siihenhän nähden nämä kaksi elokuvaa ovat kyllä kuin päivä ja yö, todellisemmaltahan Zero day vaikuttaa kuin Game over, moninkertaisesti. Ehkäpä suomalaiset ei vielä uskalla lähteä tuohon käsivarakameraan ja ihan noin sekaviin käsikirjoituksiin, kun kuitenkin melkein jokainen leffa tarvitsee ison katsojajoukon varmuudella, että ne uskalletaan tehdä edes. Ameriikan ihmemaassakin tämä leffa olisi takuulla jäänyt tuntemattomaksi, ellei aihe olisi ollut juuri mikä oli ja sitä ei olisi mainostettu Columbinen tapahtumilla.

On taas yön pimeinä tunteina tylsää, joten suomennetaanpa sitten vuorostaan Wikipediasta tänne juttua. (Olisihan tuota tekstiä suomeksikin tuolla, mutta kun englantilaiset versiot on aina kattavempia...)

Eric David Harris (9.4.1981 - 20.4.1999) ja Dylan Bennet Klebold (11.9.1981 - 20.4.1999) olivat kaksi high schoolin seniorioppilasta, jotka järjestivät Columbine High Schoolin teurastuksen. He tappoivat 13 ihmistä ja haavoittivat 24 muuta. Molemmat Harris (18-vuotta) ja Klebold (17-vuotta) tappoivat itsensä lopuksi.

Aikaiset vuodet

Eric Harris syntyi ja kasvoi Wichitassa, Kansasissa. Hänen vanhempansa olivat Wayne ja Kathy Harris. Ericillä oli isoveli, Kevin. Perhe muutti usein, sillä Wayne oli töissä USAn armeijan ilmavoimilla lentäjänä. Kathy oli kotiäitinä. Harrisin perhe muutti Littletonin alueelle heinäkuussa 1993, jolloin Wayne jäi eläkkeelle armeijasta.

Harrisit elivät vuokra-asunnoissa ensimmäiset kolme vuotta, jotka he asuivat Littletonin alueelle ja näihin aikoihin Eric tapasi ja ystävystyi Dylan Kleboldin kanssa. 1996 Harrisit ostivat talon Columbine High Schoolin eteläpuolelta. Ericin isoveli Kevin kirjautui collegeen University of Colorado at Boulderiin.

Dylan Klebold syntyi Lakewoodissa, Coloradossa. Hänen vanhempansa, Thomas ja Susan ja isoveljensä Byron kuuluivat luterilaiseen kirkkoon ja pojat kävivätkin konfirmaation luterilaisen tavan mukaisesti.
Kotona perhe toimi usein myös juutalaisten tapojen mukaisesti pitääkseen Susanin sukujuuren perinteitä yllä. Susanin isoisä, Leo Yassenoff, oli vaikutusvaltainen rakentaja ja ihmisystävä. Dylanin isä, Thomas, oli isoveljensä kasvattama, sillä hänen molemmat vanhempansa kuolivat kun hän oli hyvin nuori.

Perhe muutti Deer Creek Canyonille, etelään Lakewoodista 1990-luvulta asti. Thomasilla oli pientä liiketoimintaa kotoa, kun Susan oli taas työpaikkaneuvoja. Dylan kävi Normandy Elementary-koulua luokat 1 ja 2, kunnes siirtyi opiskelemaan loput Governor's Ranch Elementary-kouluun, jossa päätti peruskoulun opintonsa erittäin lahjakkaiden oppilaiden-ohjelmassa.

High School

Pian ammuskelujen jälkeen huhuttiin, että Harris ja Klebold olivat epäsuosittuja ja helppoja kiusauksen kohteita koulussaan. Joidenkin tutkijoiden mukaan heidän ulkopuolisuutensa oli myytti, josta oli tullut erittäin helppo selitys suurelle yleisölle. Harris ja Klebold ovat puheiden mukaan olleet myös osa ryhmää joka kutsui itseään nimellä Trenchcoat Mafia, vaikka heillä ei ollutkaan suurempia yhteyksiä tuohon porukkaan, eivätkä he olleet mukana yhteiskuvassa vuonna 1998 Columbinen vuosikirjassa. Harrisin isän mukaan Eric liitettiin kyseiseen porukkaan 911-puhelun johdosta, jonka hän teki 20. huhtikuuta 1999 (ampumispäivänä).
Harrisilla oli pieni romanttinen suhde itseään seitsemän vuotta vanhemman Brenda Parkerin kanssa vuosi ennen verilöylyä. Kolme päivää ennen ampumisia Klebold puolestaan otti osaa päättäjäistansseihin yhdessä luokkakaverin Robyn Andersonin kanssa.

Pian ystävystymisensä jälkeen Harris ja Klebold liittivät tietokoneensa yhteen internetissä ja pelasivat useita eri pelejä netin välityksellä. Harris jopa loi useita kenttiä peliin Doom, jotka myöhemmin alettiin tuntemaan nimellä "Harrisin kentät". Harrisilla oli myös nettisivut nimeltään REB (lyhenne Rebelistä, kapinallisesta) ja useita nettinikkejä kuten Rebldomakr, Rebdoomer ja Rebdomine, kun taas Kleboldin nikkejä olivat VoDKa ja VoDkA. Ericin sivuilla oli lähinä Doom ja Quake-tiedostoja kuin myös tietoja niistä tiimeistä, joiden kanssa hän pelasi. Sivuilla oli myös ilmaistu inhoa ihmisiä kohtaan, jotka asuivat hänen lähistöllään ja koko maailmaa kohtaan yleensä. Kun Eric ja Dylan alkoivat tekemään kokeita pienillä omatekoisilla putkipommeilla, he julkaisivat pommien tekemien tuhojen tulosten myös netissä.

Harrisin lempiyhtyeisiin kuuluivat muunmuassa yhtyeet Rammstein, KMFDM, Orbital ja The Prodigy. Pian ampumisten jälkeen KMFDM kirjoitti nettisivuillaan, ettei Harrisin ja Kleboldin väkivaltaisella käytöksellä ollut mitään tekemistä heidän musiikkinsa kanssa. Huomattavin tapahtuma poikien musiikkimaun selvittyä maailmalle tapahtui, kun Marilyn Manson (jota pojat eivät edes kuunnelleet) joutui median hyökkäyksen kohteeksi pian tapahtumien jälkeen.

Maaliskuussa 1998 Jefferson County Sheriffin toimiston tutkija Michael Guerra katseli Harrisin nettisivustoja Brooks Brownin (poikien luokkalainen) vanhempien ilmoitettua Harrisin uhkauksista heidän poikaansa kohtaan. Guerra kirjoitti etsintäluvan, mutta sitä ei kuitenkaan jostain syystä koskaan arkistoitu. Tämä tieto paljastettiin yleisölle vasta syyskuussa 2001 ohjelmassa 60 Minutes, vaikka poliisit tiesivätkin siitä kaiken aikaa.

Eric ja Dylan joutuivat ongelmiin lain kanssa aikaisin murtauduttuaan lukittuun autoon ja varastettuaan työkaluja. Tammikuussa 1998 heitä syytettiin näpistyksestä, murtautumisesta, vahingonteosta ja varkaudesta. Eric ja Dylan jättivät niin hyvän vaikutuksen konstaapeleihin, että he päättivät pyyhkiä poikien rikosrekisterin jos he lupaisivat käydä läpi yhdyskuntapalvelua, psykiatrin juttusilla ja pysyä kaidalla tiellä. Eric pakotettiin lisäksi vihanhallintakursseille, jossa hän, jälleen, teki erittäin hyvän vaikutuksen. He käyttäytyivät jopa niin hyvin, että poliisit päättivät päästää heidät vapaalle jo muutamaa kuukautta ennen sovittua päivämäärää. Ericistä mainittiin lisäksi, että hän oli "erittäin fiksu yksilö, joka epäilemättä tulee menestymään elämässään". Dylanin kerrottiin olleen lahjakas, mutta "hänen täytyisi ymmärtää kuinka unelmien eteen olisi tehtävä töitäkin."

Vaikka pojat päällimmäisin puolin vaikuttivatkin tyyniltä, kasvoi viha pinnan alla sitä enemmän mitä enemmän aikaa kului. He tekivät kouluprojektina videon, jossa he ampuivat leikkiaseilla koulun oppilaita ja lopettivat heitä koulun käytävillä. He molemmat kirjoittivat väkivaltaisia tekstejä aineinaan koulussa ja Ericin opettaja sanoikin tammikuun 17. 1999 kirjoitetusta aineesta: "Aineesi on hyvin uniikilla tavalla lähestyvä ja tekstisi toimii julmalla tavalla - hyviä yksityiskohtia ja tunnelman luomista."

Kun Brooks Brown oli aamutupakalla, hän näki Ericin saapuvan kouluun sinä päivänä jolloin verilöyly tapahtui. Hän kiusasi Ericiä aamun tuntien väliinjättämisestä, koska Eric oli hyvin tunnollinen arvosanojensa ja aikataulujensa kanssa. Eric olikin sanonut Brooksille saman tien takaisin: "Brooks, minä pidän sinusta. Häivy täältä. Mene kotiin." Tarjottuaan ystävyyttään vuotta aiemmin Harrisin heitettyä jäätä hänen autonsa tuulilasiin, Brown päätti häipyä pian koulun alueelta. Kun Brooks oli kävellyt jonkin matkaa pois koululta, hän kuuli ensimmäiset laukaukset. Hän ilmoitti niistä poliisille naapurin puhelimen kautta.

Jatkuu....

Aseiden hankinta

Koska Eric ja Dylan olivat molemmat alaikäisiä, Robyn Anderson, 18-vuotias Columbinen opiskelija ja Dylanin ystävä, osti heille kaksi haulikkoa ja kiväärin. Andersonia vastaan ei koskaan nostettu syytteitä aseiden ostamisen johdosta, sillä hän auttoi vapaaehtoisesti poliisia tutkimuksien edetessä. Saatuaan laittomat aseet käsiinsä Eric ja Dylan sahasivat haulikkojen piiput lyhyemmäksi kuin 18 tuumaa, mikä on National Firearms Actin lakien vastaista.
He kantoivat myös mukanaan puoliautomaattista TEC-DC9-käsiasetta, jolla oli pitkä historia. Valmistaja myi aseen Miamilaiselle Navegar Incorporated-yhtiölle. Sieltä ase myytiin Zander's Sporting Goodsille Baldwiniin vuonna 1994. Myöhemmin ase myytiin Thorntoniin, Coloradolaiselle asediilerille Larry Russelille. Russelin kirjanpito aseista kuitenkin ontui, eikä hän voinut sanoa kenelle juuri tuo kyseinen ase oli myyty. Hän kuitenkin väitti kivenkovaan, että ostaja oli 21-vuotias tai vanhempi. Hän ei tunnistanut Kleboldin, Andersonin eikä Harrisin kuvia, joita poliisi näytti hänelle tutkiessaan aseen alkuperää. Kaksi miestä nimeltään Mark Manes ja Philip Duran tuomittiin aseiden myymisestä kahdelle pojalle. Ensimäiset kuvaukset TEC-DC9:stä väittivät että se oli täysautomaattinen ase joka ampui jatkuvasti yhdellä liipasimen painalluksella. Kuitenkaan tämä ei ollut totta. Heidän mallinsa oli pulttilukkoisen KG99:n sukuinen variaatio, joka olisi ollut melkeinpä mahdotonta muuttaa täysautomaattiseksi ilman tuliaseidentekovälineitä ja perustavanlaatuista asiantuntijuutta.


Ericin käyttämä 9mm Hi-Point 995 kivääri.


Dylanin 9mm TEC- DC9-pistooli.

Poikien itsetekemät pommit oli valmistettu hiilidioksidikanistereista, galvanoiduista putkista ja metallipropaanipulloista. Pommeissa oli lisäksi tulitikkuja asetettuna niiden toiseen päähän.
Tapahtumia edeltävänä viikolla Eric ja Dylan käyttivät muutamia satoja dollareita propaanitankkeihin ja muihin tarvikkeisiin paikallisissa rautakaupoissa. Useita ihmisiä väitti kuulleensa särkyvän lasin ja pärisevää ääntä Harrisin perheen autotallista, jossa he valmistivat pomminsa. Tony Fatre, viidesluokkalainen joka asui Harrisien viereisessä talossa, kertoi myöhemmin että "Eric oli aina siellä (autotallissa) ovi suljettuna." Harris hankki ampumapäivän aamuna vielä muutamia lisäpropaanitankkejä.

Monimutkaisimmissa pommeissa, kuten niillä jotka räjähtivät South Wadsworth Boulevardin kulmalla ja Ken Caryl Avenuella, oli ajastimet. Kaksi suurinta pommia löytyivät koulun kahvilasta ja oli tehty pienistä propaanitankeista. Ainoastaan yksi pommeista räjähti, sekin vain osittain. On arvioitu, että jos kumpikaan kahvilassa olleista pommeista olisi räjähtänyt kunnolla, olisi räjähdysaalto aiheuttanut suuret vahingot koululle ja lisännyt tappioita sadoilla. (Pakko myöntää, että tämä lause jäi hämäräksi itsellekin. Jos joku muu kykenee suomentamaan, niin alkuperäinen lause oli: It has been estimated that had any of the bombs placed in the cafeteria actually detonated properly, the blast could have caused extensive structural damage to the school and resulted in casualties in the hundreds.
-Katrina)


Eric (vasemmalla) ja Dylan turvakameran tallentamassa kuvassa koulun kahvilassa.

Jatkuu....

Oli näköjään jäänyt yksi juttu vahingossa postittamatta. Oops.

Motiivit

Eric ja Dylan kirjoittivat paljon, kuinka he toteuttaisivat teurastuksen, mutta vähemmän syistä, miksi he tekisivät sen. Päiväkirja joka löydettiin Ericin huoneesta sisälsi lähes jokaisen pienenkin yksityiskohdan mitä pojat suunnittelivat tapahtuvaksi aamuviiden jälkeen huhtikuun 20. 1999. Päiväkirjan teksteissä on paljon kirjoituksia ja juttuja muunmuassa Oklahoman pommista ja muista vastaavista tapahtumista joita he he toivoivat voivansa tehdä itse. Erityisen kiinnostuneita he olivat Timothy McVeighin Oklahoman pommista. He kirjoittivat myös siitä, kuinka voisivat jättää pysyvän muiston itsestään maailmalle tälläisellä teolla.
On spekuloitu, että alkuperäisesti suunniteltu päivä olisi ollut 19. huhtikuuta (päivää ennen kuin ampumiset todella tapahtuivat), mutta ilmeisesti heillä oli ollut ongelmia pommin valmistuksessa, ammuksia liian vähän tai asiaan oli vaikuttanut tuttava, joka oli aikonut olla poissa koulusta 20. huhtikuuta, jolloin päivämäärää vaihdettiin.

Jotkut ihmiset, kuten Robyn Anderson, joka tunsi pojat paremmin, on vastaan sitä väitettä jonka mukaan pojat olisivat tukeneet natsismia ja palvoneet Adolf Hitleriä (20. huhtikuuta on Adolf Hitlerin syntymäpäivä). Robyn kertoi medialle, että on paljon asioita, joita pojat eivät kertoneet ulkopuolisille. Päiväkirjassaan Eric mainitsee ihannoivansa luonnollista valintaa (tyyliin heikot vs. vahvat) ja kuinka hän haluaisi nostaa sen rajaa hieman ylemmäksi. Hän kirjoittaa kuinka hän haluaisi laittaa kaikki yhteen isoon Doom-peliin ja nähdä kuinka heikot kuolevat ja vahvat elävät. Ampumapäivänä Ericillä oli päällään valkoinen paita, jossa luki mustilla kirjoimilla "Natural Selection".

Eric alkoi pitämään päiväkirjaansa huhtikuussa 1998, vain vähän aikaa sen jälkeen kun hän ja Dylan olivat murtautuneet pakettiautoon ja saaneet kumpikin 10 kuukautta yhdyskuntapalvelua tammikuussa 1998. Noihin aikoihin suunnitelmakin alkoi syntymään. Pojat pääsivät vapaalle jalalle aiemmin hyvän käytöksensä vuoksi jonka he myös mainitsevat nauhoissa, jotka nauhoittivat ennen ampumavälikohtausta. Päiväkirjassa on merkintöjä "hyvistä piilopaikoista" ja alueista, joissa valaistus oli heikko. Hyökkäyksen oli määrä alkaa tarkalleen kello 11.17, sillä Eric oli laskenut tuona aikana ihmisiä olevan kaikista eniten paikalla kahvilassa.

Eric olisi halunnut liittyä Yhdysvaltojen merijalkaväkeen, mutta hänen hakemuksensa hylättiin, sillä hän käytti masennuslääkkeitä, jotka hänelle oli määrätty vihanhallintakurssilla (oli osana tuota aiemmin mainittua yhdyskuntapalvelua). Poliisin mukaan Eric ei koskaan saanut tietää tästä hylkäyksestä. Joidenkin Ericin ystävien mukaan Eric olisi lakannut ottamasta lääkettään melko piankin, mutta ruumiinavauspöytäkirjan mukaan hänen ruumiistaan pystyttiin paikallistamaan Luvoxia (tuo masennuslääke).

Eric Harrisin luonteeksi paljastuu päiväkirjan ja kanssakäymisten perusteella narsistinen, epäsosiaalinen luonne, paranoideja tapoja ja hallitsematonta vihaa. Normaalisti tälläinen ihminen ohjattaisiin suoraan psykiatrin puheille, mutta Ericin kohdalla se oli jo myöhäistä.

Dylanin rooli ampumisessa oli jonkin aikaa hämärän peitossa. Päiväkirjassaan Dylan kirjoittaa kuinka Eric ja hän olivat kuin jumalia ja jokaisen ihmisen yläpuolella. Hänen salaisessa päiväkirjassaan, kuitenkin, mainitaan masennus ja itsemurha-ajatukset. Vaikka molemmat, Eric ja Dylan, olivat vaikeuksissa yrittäessään hallita vihaansa, Dylan joutui useammin ongelmiin ja suuttui helpommin kuin Eric. Dylanin tiedettiin kiroilleen opettajilleen ja tapelleen pomonsa kanssa Blackjack-pizzeriassa. Pidätyksensä jälkeen, jonka molemmat mainitsivat traumaattisimmaksi kokemuksekseen, Dylan kirjoitti Ericille ja kertoi, kuinka heillä tulisi olemaan hauskaa tappaessaan poliiseja ja kuinka hänen turhautumisensa tammikuun pidätyksen johdosta kostautuisi (poliiseille) ikään kuin hän olisi jumala. Ampumapäivänä Dylanilla oli päällään musta t-paita, jossa oli punaisilla kirjaimilla sana "Wrath".
On spekuloitu, että pidätys oli yksi syy lisää kouluammuskeluun ja että parivaljakko oli suunnitellut isoa ammuskeluvälikohtausta poliisien kanssa lopuksi. Dylan kirjoitti myös, että kuinka elämä ei ollut hauskaa ilman kuolemaa ja että kuinka hän viettäisi elämänsä viimeiset hetket jännityksen, murhan ja veren keskellä. Hän lopetti tekstin kirjoittamalla kuinka hän tappaisi itsensä lopuksi, jättäen tämän maailman jota oli vihannut ja menisi parempaan paikkaan.

Yhden poliisiraportin mukaan Eric oli psykopaatti ja Dylan masentunut. Tutkijoiden mukaan heidän mielenterveydelliset ongelmansa ovat olleet perimmäinen syy verilöylyyn. Saman raportin mukaan kaikki muut syyt, jotka pojat antoivat syyksi tapahtuneeseen olivat esitetty vain siksi, että heitä pidettäisiin tappajina, joilla oli syy tappaa.

Joitakin Ericin ja Dylanin kotivideoita, joita kutsutaan nimellä "kellarivideot" (The Basement Tapes) on säilötty poliisille, mutta ei julkaistu. Näissä videoissa Eric ja Dylan kertovat syitä iskuun ja neuvovat pommien teossa ja antavat vihjeitä niistä. Poliisi kertoo takavarikon syyksi pelon, että videoista voisi tulla apuja ja neuvoja mahdollisille kopiomurhaajile.

Media

Pian tapahtumien jälkeen uskottiin, että pojat kuuluivat jäseniksi porukkaan joka kutsui itseään "poplarimafiaksi" (trenchcoat mafia). Poplarimafia koostui Columbinen "ulkopuolisista" ja syrjityistä jäsenistä, jotka pukeutuivat mustiin poplaritakkeihin. Porukka koostui alunperin kasasta pelaajia ja nörttejä, jotka alkoivat oleskelemaan yhä enemmän yhdessä ja pukeutumaan kaikki poplareihin yhden sen jäsenistä saatua cowboy-tyyppisen takin lahjaksi jouluna. Nimi porukalle tuli ilkkumanimistä, joita porukkaan kuulumattomat usein huutelivat heille. Tutkimusten mukaan kuitenkin Eric ja Dylan olivat vain tuttavia yhden jäsenen, Chris Morrisin, kanssa ja suurin osa Poplarimafian jäsenistä oli jo valmistunut koulusta siihen mennessä kun ammuskeluvälikohtaus tapahtui. Suurin osa heistä ei edes tiennyt Ericiä ja Dylania muuta kuin että he olivat tuttavia Morrisin kanssa.

Ammuskelun jälkeen tehtiin sosiologinen tutkimus high school-alakulttuurista tarkoituksena selvittää mitkä tekijät johtivat poikien tekoihin ja miten tulevaisuuden veriteot muissa kouluissa voitaisiin menestyksekkäästi ehkäistä. Pian tapahtuman jälkeen eteläamerikkalaisia koulun oppilaita otti osaa seminaareihin, jossa ohjattiin nollatoleranssiin kiusaamisen suhteen sekä vastustamaan kiusaajia. Seminaarien vaikutus ei kuitenkaan tullut koskaan selkeäksi kun selvisi, ettei kiusaaminen ollut syy, jonka vuoksi pojat olivat tekonsa tehneet.

Eric ja Dylan ovat vaikuttaneet Yhdysvaltojen kulttuuriin monin tavoin. Marilyn Manson mainitsi heistä kappaleessaan "The Nobodies" sanoilla "Emme ole ketään, me haluamme olla joitakin, kun olemme kuolleet, he tietävät keitä olemme." ("We are the nobodies, We wanna be somebodies, When we're dead, They'll know just who we are." ) Lisäksi Manson, jonka kimppuun media hyökkäsi tapahtuneen jälkeen, kritisoi tätä sanoilla ""Jotkut lapset kuolivat, me syötimme koneet ja sitten rukoilimme, oksensimme sairaalloisessa uskossa, olisitpa nähnyt arvostelut sinä päivänä." ("Some children died the other day, We fed machines and then we prayed, Puked up and down in morbid faith, You should have seen the ratings that day.")

Virginia Tech-ammuskelija Seung-Hui Cho mainitsee myös heidät sanoilla "marttyyrit kuten Eric ja Dylan."

Columbinen tapahtumien jälkeen keskusteltiin paljon siitä, pitäisikö pojat muistaa vai ei. Jotkut vastustivat, sanoen että he olivat murhaajia, kun toiset taas sanoivat poikien olleen yhtä lailla uhreja kuin heidän tappamansa henkilötkin. Ristit pystytettiin myös Ericille ja Dylanille, mutta Daniel Rohrboughtin (kuoli välikohtauksessa) isä repi ne alas ja ilmoitti, ettei murhaajien ristin kuulu olla samassa paikassa kuin uhrien.

Ericin ja Dylanin veritekoa on ihannoitu ja sille on syntynyt jopa omia pieniä vannoutuneita fanijoukkoja. Jotkut kouluammuskelijat ovat jopa valmistaneet putkipommeja ja hankkineet propaanitankkeja kuten Eric ja Dylan aikanaan.

Videopelit

Pojat loivat eläessään kenttiä tietokonepeliin Doom. Urbaanin legendan mukaan kentät muistuttivat koulun käytäviä ja niillä nähtävät hahmot olisivat muunnoksia Columbinen luokkatovereista. Puhuttiin myös, että Eric olisi pelannut näitä kenttiä läpi yhä uudelleen ja uudelleen harjoitellakseen oikeaa tilannetta varten. Kuitenkin, Ericin luomissa kentissä ympäristö on varsin yksinkertainen ja raaka, luoden omaa hohtoa pelin väkivaltaiseen imagoon. Ericin luomissa kentissä on runsaasti ammuksia, hirviöitä, aseita ja muita erilaisia tavaroita jaossa.

Elokuvayhteydet

Eric mainitsee murha-teemaisen elokuvan Natural Born Killers päiväkirjassaan, lauseessa "huhtikuun pyhä NBK-aamu". NBK oli ampumapäivämäärän koodinimi.

Gus Van Santin elokuvassa poikien nimet on muutettu Alexiksi ja Ericiksi, Ben Coccion elokuvassa Zero day he ovat Cal and Andre, William Hellfiren ja Joey Smackin elokuvassa Duck! The Garbine High he ovat Derwent ja Derrick, Will elokuvassa American Yearbook (Brian Gingin ohjaama) ja tuntemattomana ampujana elokuvassa Home Room. Lisäksi Columbinen tapahtumia ja siihen johtaneita syitä (+ Yhdysvaltojen aseongelmaa) käsitellään Michael Mooren dokumenttielokuvassa Bowling for Columbine.

-----

Entäpä uhrit sitten? Tapahtumassa kuoli 13 oppilasta, 21 loukkaantui ammuskelusta sekä 3 loukkaantui tuon päivän aika paetessaan paikalta. Nuorin kuolleista oli vasta 14-vuotias ja vanhin 47.



Kirjaston ulkopuolella kuolivat:

* Rachel Scott, 17 (s. 5.10. 1981)
* Daniel Rohrbough, 15 (s. 2.3. 1984)
* William David "Dave" Sanders, 47 (s. 22.10. 1951) (William palkittiin myöhemmin oppilaiden ulosjohtamisesta, vaikka saikin surmansa tapahtumapaikalla.)

Kirjaston sisällä kuolivat:

* Cassie Bernall, 17 (s. 6.11. 1981)
* Steven Curnow, 14 (s. 28.10. 1984)
* Corey DePooter, 17 (s. 3.3. 1982)
* Kelly Fleming, 16 (s. 6.1. 1983)
* Matthew Kechter, 16 (s. 19.2. 1983)
* Daniel Mauser, 15 (s. 25.6. 1983)
* Isaiah Shoels, 18 (s. 4.10. 1980)
* John Tomlin, 16 (s. 1.9. 1982)
* Lauren Townsend, 18 (s. 17.1. 1981)
* Kyle Velasquez, 16 (s. 5.5. 1982)

Molemmat ammuskelijoista kuolivat välittömästi itsemurhaluoteihinsa. Eric käytti aseena haulikkoa, Dylan 9mm pistoolia.

Seuraavat kuvat ovat otettu poikien itsemurhan jälkeen, ( HUOM! ) varoitus herkimmille ( HUOM! ); ei välttämättä kannata katsoa.

Kuva 1
Kuva 2





Eric tuhkattiin kuolemansa jälkeen ja tuhkat siirtyivät perheen omistukseen. Dylan tuhkattiin myös, mutta haudan sijaintipaikka on tuntematon.

Lähteet:
Wikipedia
Find A Grave.com

Muutamia videoita youtubesta.

Eric harris and dylan klebold tribute (sisältää oikeaa video materiaalia)
http://www.youtube.com/watch?v=_OfmDOJJqAo

Eric Harris and Dylan Klebold. Oliko tämä siihen koulu projektiin tehty?
http://www.youtube.com/watch?v=i8x34jqTv8M

Harmi kun youtube on poistanut videon missä Dylan kuristaa likkaa videolla.