Suomessa on löydetty kymmeniä vainajia, joiden henkilöllisyyttä ei tiedetä
Kesällä 2013 poliisia askarrutti mysteerivainajan tapaus.
Metsiköstä Varsinais-Suomen Ruskolta oli kesäkuun lopulla löydetty miehen ruumis. Hän oli ollut kuolleena jo pidemmän aikaa.
Sen pystyi päättelemään ruumiin kunnon lisäksi keskikesän olosuhteisiin nähden runsaasta vaatetuksesta.
Vainajalla oli yllään muun muassa ruskeanharmaa puseromallinen takki, vihreä villapaita ja sen alla vielä hupullinen college-takki.
Varustuksessa erityistä huomiota kiinnittivät kirjava kaulaliina, mustat kannattomat vapaa-ajankengät ja Casio-merkkinen rannekello.
- IMG_5015.jpeg (484.64 KiB) Katsottu 506 kertaa
Tutkimuksissa miehen iäksi arvioitiin 30–40 vuotta.
Nyt 13 vuotta myöhemmin Ruskon mysteeri on yhä selvittämättä.
– Töitä tehdään edelleen sen eteen, että vainajan henkilöllisyys selviäisi, toteaa rikoskomisario Tiia Grönberg keskusrikospoliisista (KRP).
Mitä poliisi Ruskon vainajasta tietää?
Ruskon tapaus ei ole ainutlaatuinen.
Suomessa on tunnistamatta noin 40 vainajaa.
Kadonneiden henkilöiden ja tuntemattomien vainajien rekisteriä ylläpitää KRP:n johtama uhrintunnistustoiminto, jonka vetäjänä Tiia Grönberg toimii.
Tunnistamistoiminnassa on mukana myös eri alojen asiantuntijoita; oikeuslääkäreitä, obduktioteknikoita, oikeushammaslääkäreitä, sormenjälkitutkijoita sekä DNA- ja luuasiantuntijoita muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL) sekä KRP:n rikosteknisestä laboratoriosta.
Mitä kaikkea uhrintunnistajat tekevät?
Varhaisin KRP:n tiedossa oleva tuntemattoman vainajan tapaus on vuodelta 1964.
Viimeisin on viime vuodelta, kun Pieksämäellä löydettiin osa tuntemattoman ihmisen pääkallosta. Asiaa selvittää Itä-Suomen poliisilaitos.
– Kun saamme poliisilaitoksilta Suomessa tutkittavina olevista tapauksista tunnistetiedot, tallennamme ne kyseiseen rekisteriin tunnistamista varten, Grönberg sanoo.
Millaisilla keinoilla vainajia sitten voidaan yrittää tunnistaa?
Oli kyse vähän aikaa sitten kuolleesta vainajasta tai luulöydöksestä, poliisi taltioi saatavilla olevat ensisijaiset tunnistetiedot.
Niitä ovat DNA, sormenjäljet ja hammastiedot.
Niistä kaikki ovat yksilöllisiä ja siten yhtä varmoja keinoja henkilön tunnistamiseen.
Vainajat "puhuvat"
Mortui non silent.
Kuuluisan latinankielisen fraasin mukaan vainajat eivät vaikene. Tämä toimii poliisin ohjenuorana niin henkirikostutkinnassa kuin kuolemansyyn selvittämisessä.
Yhtä lailla se pätee tuntemattomiin vainajiin. Vaikka henkilöllisyys ei heti selviäisikään, vainajasta voi päätellä paljon.
Poliisin on mahdollista arvioida esimerkiksi hänen ikäänsä tai kuolinajankohtaa.
– Jopa yksittäisistä luulöydöksistä asiantuntija voi arvioida ikää, sukupuolta, pituutta, viitteitä syntyperästä ja sitä, kuinka kauan henkilö on ollut kuolleena.
Myös vainajalta mahdollisesti löydetty omaisuus kertoo omaa tarinaansa. Varusteet voivat antaa poliisille viitteitä, voisiko henkilö olla esimerkiksi eksynyt retkeilijä tai marjastaja.
Vaikka vainaja olisi löydettäessä huonokuntoinen, voidaan esimerkiksi mahdollisen vaatetuksen perusteella tehdä arvioita henkilön elinaikaisesta koosta tai siitä, mistä vaatteita on ostettu.
– Esimerkiksi korut, niistä löytyvät kaiverrukset ja silmälasitkin ovat johtaneet tunnistamisiin.
Vainajilla saattaa olla myös tunnistamisessa auttavia erityistuntomerkkejä, kuten tatuointeja tai ihomuutoksia.
Miksi jopa noin 40 vainajaa on jäänyt Suomessa tunnistamatta?
Tunnistaminen perustuu siis vertailuun.
Jotta tuntematon vainaja voidaan tunnistaa hammastietojen, DNA:n tai sormenjälkien avulla, on poliisilla oltava myös tietoja, joihin niitä voi verrata.
Tiia Grönbergin mukaan vertailun kannalta tärkeä on KRP:n rekisteri, johon on kerätty tietoja sadoista Suomessa kadonneista henkilöistä.
Mikäli kadonneeksi ilmoitettu henkilö on elämänsä aikana käynyt hammaslääkärissä, nämä tiedot tallennetaan kadonneiden henkilöiden rekisteriin.
Siten kadonneen henkilön hammastietoja on mahdollista verrata tuntemattomien vainajien hammastietoihin.
– Suomessa on hyvä tilanne hammastietojen saatavuudessa.
Hammastietojen keräämisessä, tallentamisessa ja vertailussa poliisia auttavat oikeushammaslääkärit, jotka tekevät tunnistamisia virkatyönään.
Sama pätee myös sormenjälkien ja DNA:n vertailussa.
Jos henkilön DNA:ta ei ole hänen elinaikanaan taltioitu poliisin rekisteriin esimerkiksi rikosepäilyn vuoksi, poliisi voi pyrkiä eristämään DNA-profiilin vaikkapa hänen käyttämästään hammasharjasta.
DNA-vertailu voidaan tehdä myös kadonneen henkilön sukulaisen DNA-näytteen avulla.
- IMG_5016.jpeg (567.95 KiB) Katsottu 506 kertaa
Mitä poliisi tietää niistä noin 40 tunnistamattomasta vainajasta, jotka Suomessa on löydetty?
Mikäli Suomesta ei saada ”osumaa”, KRP voi tehdä vertailua myös ulkomaiden rekistereihin.
– Tämä voidaan tehdä kohdennetusti tiettyihin maihin tai laajemmin, Grönberg huomauttaa.
Tuntemattomasta vainajasta voidaan tehdä niin sanottu Black Notice -ilmoitus kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin sivustolle. Tällöin kaikkien maiden viranomaiset pääsevät sovittamaan tapausta omissa maissaan kadonneisiin henkilöihin.
– Kerätyt tunnisteet tallennetaan myös kansainvälisesti vertailtavaksi tietyin reunaehdoin.
Ruskon mysteerivainajankin henkilöllisyys saattaa jonain päivänä selvitä, kun muiden maiden viranomaiset täydentävät kansainvälistä rekisteriä kadonneiden henkilöiden tunnistetiedoilla.
https://yle.fi/a/74-20228251