MURHA.INFO

Mikähän sai pojan niin juomaan, että meni työ ja koko elämä lähti alamäkeen?
Olisiko ollut syyllisyys kuitenkin?
Toisaalta taas se, mitä tuolla mökillä tapahtui, tietävät vain paikalla olleet. He eivät enää puhu mitään.

Atlanta kirjoitti: La Touko 02, 2015 11:36 am Mikähän sai pojan niin juomaan, että meni työ ja koko elämä lähti alamäkeen?
Olisiko ollut syyllisyys kuitenkin?
Toisaalta taas se, mitä tuolla mökillä tapahtui, tietävät vain paikalla olleet. He eivät enää puhu mitään.

Eiköhän vastaus ole aika selkeä, ja nimeltään Kirsti Irene Karu.

Se, että mies on alkoholisti, on tragedia, mutta se että nainen on alkoholisti, on täysi katastrofi. Syystä että juoppo äiti on kaltoinkohteleva äiti. Ei ole vaikeaa päätellä, että Kirsti Karu on kaltoinkohdellut poikiaan sekä fyysisesti että psyykkisesti, ja Simo on ollut heistä nuorempi ja siksi luonnollinen fyysisen, henkisen ja sosiaalisen väkivallan kohde. Kaikki Kirsti Karun tunteneet olivat yhtä mieltä siitä, että hän oli sellainen ihminen, jota englanniksi kutsutaan naaraskoiraan viittaavalla nimellä.

Tässäpä linkki aiheesta: https://www.choosingtherapy.com/alcoholic-mother/ - siellä on yhdeksän kohdan tsekkauslista, ja olen aika varma, että Simo Karulla on ollut lapsuudestaan ja nuoruudestaan aika paha PTSD, ja myös muut kohdat ovat hänen psyykessään olleet mukana. Hän on saanut pelätä sekä sotaa että äitiään.

Kaupan päälle taipumus alkoholismiin on vahvasti geneettisesti periytyvää. Simo Karu kaiken järjen mukaan peri tuon genetiikan äidiltään, murheellisin seurauksin.

Hannu Karu on tätä kirjoitettaessa yhä elossa, mutta epäilenpä, ettei hän taida puhua asiasta mitään. Ilmailu on kuitenkin yhä edelleen vahvasti mukana Karun suvussa, ja heillä on lentäjiä nyt neljässä sukupolvessa.

Mörrimurri kirjoitti: Ti Huhti 25, 2023 11:59 am

Atlanta kirjoitti: La Touko 02, 2015 11:36 am Mikähän sai pojan niin juomaan, että meni työ ja koko elämä lähti alamäkeen?
Olisiko ollut syyllisyys kuitenkin?
Toisaalta taas se, mitä tuolla mökillä tapahtui, tietävät vain paikalla olleet. He eivät enää puhu mitään.

Eiköhän vastaus ole aika selkeä, ja nimeltään Kirsti Irene Karu.

Se, että mies on alkoholisti, on tragedia, mutta se että nainen on alkoholisti, on täysi katastrofi. Syystä että juoppo äiti on kaltoinkohteleva äiti.

Tässäpä linkki aiheesta: https://www.choosingtherapy.com/alcoholic-mother/ - siellä on yhdeksän kohdan tsekkauslista, ja olen aika varma, että Simo Karulla on ollut lapsuudestaan ja nuoruudestaan aika paha PTSD, ja myös muut kohdat ovat hänen psyykessään olleet mukana. Hän on saanut pelätä sekä sotaa että äitiään.

Yhden sanan lisään lausumaasi. Juoppo äiti on monesti myös kaltoinkohteleva äiti. Ei aina.
Ehkä jopa vielä niin, että juopot vanhemmat ovat usein kaltoinkohtelevia vanhempia

Wikipediassa muuten mielenkiintoiset viimeset virkkeet

Saatuaan tietää vaimollaan olleen suhteen erään saksalaisen lentäjän kanssa Karu oli ampunut ilmassa lentäjän konetta niin, että tämä sai surmansa. Sotaoikeudessa Karu kertoi erehtyneensä koneen tunnistamisessa ja hänen selitykseensä uskottiin.

(lähde: Matti Parjanen: Marskin ritari Paavo Koli – Itseään käskenyt mies, s. 277. Tampere University Press, Tampere 2009.)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Karu

rumilus kirjoitti: Ti Huhti 25, 2023 6:38 pm Wikipediassa muuten mielenkiintoiset viimeset virkkeet

Saatuaan tietää vaimollaan olleen suhteen erään saksalaisen lentäjän kanssa Karu oli ampunut ilmassa lentäjän konetta niin, että tämä sai surmansa. Sotaoikeudessa Karu kertoi erehtyneensä koneen tunnistamisessa ja hänen selitykseensä uskottiin.

(lähde: Matti Parjanen: Marskin ritari Paavo Koli – Itseään käskenyt mies, s. 277. Tampere University Press, Tampere 2009.)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_Karu

Ihan noin karu mies Veikko Karu ei sentään ollut.

Feissarin Ilmasotahistoria-ryhmässä oli tästä keissistä juttua. Tosiasiallisesti kyseinen Heinkel He 111 oli ollut iltayöstä eksyksissä ja väärässä sektorissa, ja ilmavalvonta oli tehnyt hälytyksen. He 111 on hyvin samannäköinen kuin Iljushin Il-4, ja ilmavalvonta oli varma, että siellä oli nyt Il-4 pudottamassa desantteja. Il-4:llä oli pitkä toimintasäde, ja se oli suosittu desanttien pudotuskone. Karu käskettiin ilmaan, ja hän sai kontaktin. Hän pyysi lupaa avata tuli, ja se annettiin. Vasta kun koneen moottori oli syttynyt tuleen, Karu näki koneessa palkkiristit.

Viidestä miehistön jäsenestä kaksi jäi eloon, ja kun heitä kuulusteltiin, niin he kertoivat olleensa eksyksissä eikä heillä ollut tietoa, missä he olivat olleet. Tapaus oli karmea tragedia.

Toinen Mannerheim-ristin ritari, Lauri Nissinen, onnistui ampumaan alas 14.4. 1944 iltahämärässä saksalaisen Ju 188:n. Näistä tapauksista on hyvät artikkelit Suomen Ilmailuhistoriallisessa Lehdessä. Nissisen tapaus on numerossa 4/2004 (3 sivua) ja Karun tapaus on numerossa 4/2005 (peräti 6 sivua). Niistä selviää, että molemmat tapaukset olivat useiden onnettomien asioiden summia.

Martti Kyttä kirjoitti: La Heinä 19, 2014 12:26 am Oli tosiaan erikoislaatuinen ja vähälle huomiolle tälläkin palstalla jäänyt henkirikos. Onko jollakin tarkempaa tietoa majuri Karun alasampumasta saksalaislentäjän tapauksesta vai onko kysymyksessä vain huhu?

Kyseessä oli Heinkel He 111 -pommikone (He-111H-6 T9+CK, Werke Nummer 7531), joka oli 25.5. 1943 yön pimeydessä eksynyt väärään sektoriin. Ilmavalvonta oli saanut hepulin ja tunnistanut sen Iljushin Il-4 -koneeksi, jolla oli hyvin pitkä kantama ja joka oli suosittu desanttien pudotuskone. Karu oli ollut ilmassa kouluttamassa hävittäjälentäjiä yöhävittäjätehtäviin, ja hänet oli hälytetty. Hän oli saanut kontaktin, ja pyytänyt lupaa avata tuli. Vasta, kun moottori oli ollut tulessa, hän oli tunnistanut koneen oikein ja nähnyt palkkiristit.

Tässä lisää tästä keissistä:

https://www.warrelics.eu/forum/german-p ... tz-811726/

Oli ns. julkinen salaisuus, että Kirsti Karun aviollinen uskollisuus oli vähän niin ja näin, mutta tuo saksalaisen koneen alasampuminen oli puhdas vahinko ja tragedia. Koneessa oli ollut viisi lentomiehistön jäsentä ja kaksi matkustajaa, joista kaksi miehistön jäsentä oli jäänyt henkiin. He kertoivat, että he olivat eksyneet eivätkä tienneet missä olivat.

Ja eikös tämä Veikko Karu kuollut noin kahdeksankymppisenä päättämällä itse päiviensä määrän? Sitä en tiedä, oliko taustalla joku sairaus tms.

Marskin ritarin musta hetki
Mannerheim-ristin ritarin Veikko Karun alaiset palvoivat häntä lähes puolijumalana. Sotasankarin mainetta varjosti kuitenkin epäilys siitä, surmasiko hän oman vaimonsa.

Iitin käräjäoikeus pui helmikuussa 1994 erikoista juttua. Vs. nimismies Heidi Mikkola vaati 76-vuotiaalle everstiluutnantti evp:lle rangaistusta hautarauhan rikkomisesta ja varkaudesta.
Syytteen mukaan everstiluutnantti oli syyskuussa 1992 rikkonut Iitin kirkonkylän hautausmaalla sukuhaudan hautarauhaa ottamalla muistokiven alaosan ja kuljettamalla sen Länsi-Suomeen. Mies oli sijoittanut hautakiven kellariinsa.
Haudassa olivat everstiluutnantin veljen, Mannerheim-ristin ritarin, majuri evp Veikko Karun ja hänen vaimonsa tuhkauurnat. Heidän nimensä oli kaiverrettu muistokiven alaosaan.
Veikko Karu oli kuollut 80-vuotiaana heinäkuussa 1991.

Everstiluutnantti oli pöytäkirjojen mukaan vaatinut Veikko Karun vanhemmalta pojalta, että uurnat on siirrettävä pois sukuhaudasta. Hän oli viitannut veljensä suvulle tuottamaan häpeään.
Käräjäoikeus oli saanut vanhemman pojan laatiman rangaistusvaatimuskirjelmän, jossa oli todella yllättävää tietoa 1960-luvun kuohuttavimpiin henkirikoksiin kuuluneen Veikko Karun tapauksen jälkinäytöksestä.

HAUTAKIVIJUTUSSA rikosilmoituksen jättänyt vanhempi poika ilmoitti, että hänen nuorempi veljensä oli tehnyt surman, jonka isä otti kärsittäväkseen.
"Veljeni tunnusti asian oikean laidan minulle isäni kuoleman jälkeen muutama kuukausi ennen omaa kuolemaansa, kun hän jo tiesi oman aikansa olleen loppumassa", mies kirjoitti.
Hän muistutti kertoneensa veljensä tunnustuksesta jo isänsä arkun äärellä.
"Oikaisin asian julkisesti isäni siunaustilaisuudessa elokuussa 1991 ilmavoimien kunniavartioston, ilmavoimien komentajan, Mannerheim-ristin ritarien, Lahden sotaveteraanien ja lähiomaisten sekä kirkontäyteisen hautajaisväen kuullen."
Karun vanhin poika kertoi ilmoittaneensa veljensä tunnustuksesta uudelleen sedälleen siunauksen jälkeen kahvitilaisuudessa.

Vanhin poika vaati sedälle rangaistusta hautarauhan rikkomisen ja varkauden lisäksi kunnianloukkauksesta sekä puhelinsoittojen vuoksi kotirauhan rikkomisesta.
Mies ei uskonut, että setä olisi pystynyt siirtämään hautakiven yksin, kuten oli väittänyt.
"Kertoessani tapahtuneesta veljelleni, hänen voimansa olivat jo melko ehtyneet, mutta uskoon tulleena ja raitistuneena hän itse asianomaisena vaati minua hoitamaan tämän asian törkeästi tuomittavana tekona ja vaatimaan rikossyytteiden tuomitsemisen esitykseni mukaisesti", mies tilitti.

KIHLAKUNNANOIKEUS tuomitsi everstiluutnantin hautarauhan rikkomisesta ja varkaudesta 20:een 244 markan päiväsakkoon. Oikeus velvoitti tuomitun korvaamaan hautakiven arvona 8 000 markkaa sekä veljensä vanhemman pojalle oikeudenkäyntikuluja 5 000 markkaa, joka vastaa nyt 1 320:tä euroa.
Oikeus hylkäsi muut syytteet.
Kouvolan hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä siten, että hautakivestä maksettavaksi määrätty korvaussumma alennettiin 4 000 markaksi.
Everstiluutnantti kuoli 1999.

Joukko ansioituneita sotilaita seisoi marraskuussa 1942 ylipäällikön, marsalkka Mannerheimin edessä päämajassa Mikkelissä. Marski palkitsi soturit Mannerheim-risteillä.
Yksi miehistä oli kapteeni Veikko Johannes Karu. Palkitsemisperusteiden mukaan hän oli johtanut erittäin tarmokkaasti ja ansiokkaasti hävittäjälaivuetta ollen itse aina valmiina taisteluihin.

RUNSAAT 22 vuotta myöhemmin, helmikuussa 1965, Mannerheim-ristin ritari seisoi synkissä tunnelmissa Kymin kihlakunnanoikeudessa Karhulassa. Syyttäjä vaati Veikko Karulle, tuolloin 54, rangaistusta vaimonsa murhasta.
Karu oli avioitunut jo ennen sotia. Vaimo oli syntynyt 1912.
Karu jätti virallisen katoamisilmoituksen vaimostaan tammikuun lopulla 1963 Karhulan piirin apulaisnimismiehelle Martti Saikalle.
Karu kertoi ampuneensa vaimonsa pistoolilla vähäisen, ehkä kymmenen minuuttia kestäneen kiistan päätteeksi 16. lokakuuta 1962 perheen mökillä Vehkalahden Merkjärvellä.

TUTKIJAT löysivät vaimon jäännökset muovipussista Karun osoittamasta kohdasta mökkitontilta. Poliisin apuna oli myös majurin tuoreeltaan tapahtumien jälkeen laatima karttapiirros.
Mökillä oli 15. lokakuuta 1962 ollut kireä tunnelma. Karun nuorempi poika oli kärähtänyt lokakuun alussa rattijuopumuksesta Kotkassa ja oikeudenkäynti oli tulossa.
Tuomio tiesi vänrikkinä Karjalan lennostossa työskentelevälle miehelle sitä, että tie Kadettikouluun menisi varmasti tukkoon. Myös suunnitelmat lentoyhtiö Aeron palkkalistoille pääsemisestä saisi unohtaa.

Oikeus tuomitsi majurin tahallisesta taposta 10 vuodeksi kuritushuoneeseen. Ruumin hävittämistä oikeus piti surmaamisen jälkitekona, josta ei rangaistu erillisenä rikoksena.
Kymin kihlakunnanoikeuden tuomio ei muuttunut ylemmissä oikeusasteissa.
Tämä jäi myös murheellisen tapauksen viralliseksi lopputulokseksi. Veikko Karun nuorempaa poikaa ei koskaan epäilty, saati syytetty äitinsä surmaamisesta. Hän kuoli 52-vuotiaana jo 1992.
Vanhempi veli elää 87-vuotiaana Helsingissä. IS ei onnistunut tavoittamaan häntä.

Lisää: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009650053.html

Ritarin vanhempi poika Hannu Akilles Karu näkyy kuolleen vuonna 2023 88-vuotiaana ja on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin. Lähde.

Näin ei ole tällekään henkirikokselle enää ensikäden todistajaa elossa.

Veikko Karu kuoli 80 - vuotiaana 30.7.1991 kotonaan Kärkölässä, mutta toisin kuin täällä jossain väitettiin, minä en ole koskaan kuullut enkä nytkään löytänyt mitään lähdettä sille, että hän olisi poistunut tästä ajasta oman käden kautta.
Tietenkin se mahdollista on. Enhän minä toki ole nähnyt Veikko Karun kuolintodistusta, mutta sellainen muistikuva minulla jotenkin on, että hänellä olisi ollut jokin pidempiaikainen sairaus, kuten monella sen ikäisellä tuppaa olemaan.

Myös vuonna 2007 kuollut ritari Taavi Törmälehto, tuomittiin aikanaan Ruotsissa henkirikoksesta. Eikä hän ollut Karun lisäksi ainoa, myös kolmas ritari syyllistyi sodan jälkeen henkirikokseen.

matlockb kirjoitti: To Kesä 05, 2025 11:56 am Myös vuonna 2007 kuollut ritari Taavi Törmälehto, tuomittiin aikanaan Ruotsissa henkirikoksesta. Eikä hän ollut Karun lisäksi ainoa, myös kolmas ritari syyllistyi sodan jälkeen henkirikokseen.

Tuo onkin jännä tilanne Karun osalta. Syytetty ja tuomittu sekä tuomionsa lusinut.

Mutta entä sitten, jos onkin tullut myöhemmin jotain uutta tietoa? Lain mukaan toki syyllistynyt tekoon ja sovittanut sen. Varmaankin silloin vaatisi uusia kuulusteluja ja tuomioita (sekä käräjäoikeudelta tuomion purkua isän osalta). Lisäkuulustelujahan tässä ei ilmeisestikään enää toteutettu Karun pojille vaikka "syytä epäillä" kynnys voisi täyttyäkin vanhemman pojan puheiden perusteella.

Varmaankaan ei katsottu aiheelliseksi siitäkään syystä, että aika paljon "koppikorvauksia" olisi pitänyt maksaa, jos ritari olisi todettu syyttömäksi. Vai tietääkö kukaan, että tuleeko moiset maksaa valtion kassasta kuolinpesälle siinä tapauksessa jos syyttömänä pidätetty/tuomittu on kerennyt jo kuolemaan?

Ja kun ei ole käyty oikeutta uudelleen, niin silloin ritari Karun tuomiota ei tietenkään voida purkaa. Tämä tekee hänestä surmaajan, vaikka ei hyvin todennäköisesti sitä tehnytkään.

^ Hyviä kysymyksiä. Käsitykseni mukaan ainakaan vainaja (= kuolinpesä/perikunta) ei voi mitään kärsimyskorvauksia enää vaatia, vaan ne ovat kyllä henkilökohtaisia.

Väitin tuossa aikaisemmin virheellisesti, että myös kolmas ritari olisi tuomittu taposta sodan jälkeen. Ihan näin ei ollut, vaan Mannerheim-ristin ritari Heikki Nykänen (1920-2011) tuomittiin Iltalehden mukaan seuraavasta teosta sodan aikana.

Osalainaus Iltalehti, lauantai 8.1.2022:

Mannerheim-ristin ritari, luutnantti Heikki Nykänen toimi jatkosodassa kaukopartiojohtajana.

Talvella 1943–1944 sattui muonavarkauksia kaukopartion varastoon. Nykäsen miehet hakkasivat vöillään epäiltyä miestä öisessä metsässä. Mukana oli 35 miestä. Hakkaaminen jatkui niin kauan, kunnes mies tunnusti.

Seuraavana päivänä mies perui tunnustuksensa. Yöllä hänet vietiin metsään ja nyt hakattiin pitkillä kuusenhavuilla Nykäsen kysellessä tunnustusta. Lopulta mies hiljeni ja muuttui elottomaksi. Kun hänet vietiin JSP:lle, voitiin vain todeta miehen kuolleen.

Ritari Nykänen tuomittiin kenttäoikeudessa vuoden ja kolmen kuukauden vankeusrangaistukseen. Hän ehti istua vain 44 päivää, kunnes hänet armahdettiin ja hän palasi kaukopartiojoukkoihin.

Nykäsen tapaus tuli ilmi Pekka Turusen viime vuona ilmestyneessä teoksessa Operaatio Kaleva (Atena).

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/14a5 ... 1aad969748

Plussan takana tuo juttu mutta tulihan tuossa referaatissa paljon ilmi. Mun taata taisi olla sotasankari. Ei Kertonut itse urotöistään vaan oon kuullut jälkipolvilta. Ilmeisesti kuitenkin täysi tappaja, ampunut hengiltä useammankin vastustajan.
Samassa kahvipöydässä kuitenkin istuttiin enkä mä koskaan aatellut et tossa istuu melko kylmäverinen tappaja.
Kare, oliko toi oikein tutkittu että metrin päästä on äitee ammuttu? Melko kylmäveriseltä kuulostaa. nostaa ase päin toisen takaraivoa ja laukaista siitä.Todella erikoista jos isä on huonoille teille ajautuneen poikansa vuoksi istunut tuomion.

Pojallahan olisi halutessaan myös ollut mahdollisuus puhdistaa isänsä maine joutumatta itse enää ongelmiin. Tappona teko olisi vanhentunut vuonna 1982, jonka jälkeen poika olisi hyvin voinut sen tunnustaa.

*vuosiluku korjattu pyynnöstä*tm