Tämä osio on varsin onneton ja kuihtumaan päässyt, joten annetaan sille uutta vauhtia.
Alibissa 7/89 toimittaja
Harry Sarpamo muistelee pari vuotta aikaisemmin Hämeenlinnassa tehtyä nuoren naisen surmaa. Tuo muistelo liittyi Alibin juhlavuoteen, jossa ao. lehden pitkäaikaiset toimittajat kertoivat jutuista, jotka aivan erityisesti olivat jääneet heidän mieleensä.
Keskiviikkona 8. heinäkuuta 1987 olivat kaverukset
Mika K, 19 ja
Kari H, 18 ryypiskelleet koko päivän. Kello 16 aikoihin heidän seuraansa liittyi
Carita Sopenperä, 18. Kolmikon reissu päättyi viimein Caritan asunnolle, jossa alkkoholin nauttiminen jatkui.
Kari ja Carita alkoivat kinastella siitä, että oliko Carita ollut raskaana Karille vai ei. Erimielisyyttä tuli mm. milloin he olivat olleet viimeksi sukupuoliyhdynnässä. Carita alkoi alkkoholin ylettömästä nauttimisesta voida pahoin mennen makuuhuoneeseen, jonne Kari vei hänelle ämpärin ja wc-paperirullan. Tällöin myös Mika sekaantui heidän riitaansa.
Kari kertoi surmasta seuraavasti: Kun Carita oli oksentanut niin aloimme tämän jälkeen hakata häntä nyrkein naamaan ja muuallekin. Mika otti häntä tukasta kiinni ja minä potkaisin kasvoihin. Caritan pudottua lattialle Mika sanoi, että se pitää tappaa. Hain keittiöstä paistinpannun ja löin sillä Caritaa pari kertaa ylävartaloon. Sitten jostain ilmestyi veitsi, jolla löin Caritaa. Veitsi kuitenkin vääntyi, mutta hain uuden, jonka löin pystyyn Caritan rintaan. Mika otti veitsen irti ja löi toiselle puolelle rintaa. Sen jälkeen minä otin veitsen irti ja vedin Caritan kurkun auki.
Eräs erikoinen yksityiskohta on se, että poikien oli tarkoitus yhtyä Caritaan, mutta ”tunsimme, että hakkaaminen on mukavampaa ja jatkoimme sitä".
Ennen surmaajien poistumista asunnolta Kari työnsi paistinpannun varren Caritan emättimeen ja Mika laittoi wc-paperirullan pannun päälle. Tämän jälkeen pojat menivät Karin kotiin syömään. Matkalla sinne he puhuivat keskenään kuinka hauskalta hakkaaminen oli tuntunut.
Carita Sopenperä oli kuolleena asunnossaan 12 päivää ennen kuin raaka surmatyö paljastui.
Kari pidätettiin Lahdessa 30. heinäkuuta. Hän tunnusti surmanneensa Mika kanssa yhteisen tuttavansa Caritan.
Juttu oli ensimmäisen kerran esillä Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa 3. syyskuuta 1987. Päätös annettiin 30.3.1988. Sekä Mika että Kari tuomittiin murhasta 10 vuodeksi vankeuteen. Lisäksi tuli 11 kuukautta lisää postiryöstöstä.
Mika ja Kari passitettiin Riihimäen vankilaan, jossa he hakeutuivat eristysselliin peläten Hämeenlinnan venkuloiden kostoa.
Kansikuva Alibin lokakuun 1987 numerosta, jossa on kertomus tästä murhasta.
Kari H (vasemmalla) ja Mika K saapumassa oikeudenkäyntiin. Mika yritti peittää kasvonsa kameralta kun taasen Kari esiintyi röyhkeästi ja hymyili nähdessään lehdistön edustajat. Kuva Alibi 7/89.
Erään tiedon mukaan Mika K on nyttemmin siis jo kuollut ja hänellä on enää yksi tuomio. Sellainen, jota ei voi paeta.
Miten tuo vankeus sujui? Tuliko muiden venkuloiden kanssa ongelmia ja vain siksi, että he tappoivat jonkun kaverin. Mutta niinhän kaikki tappajat ovat tehneet. Tappaneet jonkun kaverin ja ystävän. Entä tuo paistinpannuleikki? Tuliko sille vankilassa jatkoa ja kenen anus oli saavana osapuolena?
Kyllä nuorissa miehissä on jo pitkään ollut jotain pahasti vialla. Jo parikymmentä vuotta ennen näitä joukkosurmia. Jos hakkaaminen on hauskempaa kuin yhtyminen, niin kyllä syyt ovat jossain muualla kuin koulukiusaamisessa.
