Graavilohi
Kovin moni sanoo että sehän on helppoa tehdä. Niin se onkin. Omat konstinsa siinäkin.
Osa sanoo että on vaikeaa tehdä. Ei pidä paikkansa jos tietää muutaman niksin. Eli se itse ohje:
Hankitaan palanen norjalaista lohifilettä (kirjolohet voi suosiolla unohtaa sillä norjan lohi on kyllä kasvatettua mutta silti oikeaa lohta, mitä ei ole kirjolohi).
Leikataan tämä filepala mahdollisimman keskeltä kahtia, niin että saadaan palat jotka voidaan asettaa päällekkäin, niin että ylemmän palsen paksumpi puoli tulee alemman palasen ohuemman puolen päälle. Leikataan fileestä mahdolliset epämääräiset ohuet kohdat huitsin helvettiin, siis ne kohdat joissa on valkoista eli huonolle maistuvaa rasvaa.
Jos käytössä on huhmare, niin sinne pistetään rosé-pippuria jonnii verran. Hakataan se rosé-pippuri paskaksi eli pieneksi huolella. Tätä tehdessä voi ajatella vaikka minfon mielestään veemäisintä kirjoittajaa.
Sitten otetaan hienoa merisuolaa, huom, ei karkeaa vaikka kahvikuppiin. Sen sekaan lisätään hienoa sokeria miltei yhtä paljon kuin suolaakin. Sokeria täytyy olla noin 2 osaa viidestä suheessa suolaan.
(ja tässä olikin tää tärkein pointti jota ei tule kenties ajatelleeksi, eli sokeri. Mitä sviddua se tekee suolakalassa? Noh. se tekee kalasta pehmeää. usko pois)
Tähän suola-sokeriseokseen lisätään se paskaksi haskattu rosé-pippuri. Toisinaan olen myllystä pistänyt sekaan ihan hivenen mustaa pippuria, mutta vain jos on mylly käytössä.
Nyt tämä sekoitetaan lusikalla niin että kaikki suola, ja sokeri sekä rosé-pippuri on mahdollisimman tasaisesti sekaisin.
Sen jälkeeen kaadetaan tää seos johonkin mahdollisimman laakeaan lautaseen.
Otetaan tässä vaiheessa nämä lohipalat (fileepalahan oli jo leikattu keskeltä kahtia), ja töpötetään niitä molempia lautasella johon on kaadettu tämä suola-sokeri-pippuriseos. Niitä töpötellään niin kauan kuin kalaan tarttuu seosta.
Sen jälkeen otetaan pieneksi leikattua tilliä ja ripotellaan molempien palsten päälle. Jos tiedät että pidät suht,koht suolaisesta tai kalanpalat ovat paksuja, niin sitten tillin päälle voi vielä ripotella mielensä mukaan tuota yli jäänyttä suolasokeripippuriseosta.
Sitten haetaan alumiinifoliota ja otetaan siitä hiukan isompi pala kuin luulisi. Sen folion päälle pistetään toinen kalapala, ja sen kalapalan päälle jälkeeen jäänyt kalapala niin että päälle pistettävän kalapalan ohuempi alaosa sattuu vastakkain tuon alemman kalapalan paksumman puolen kanssa.
Kääritään siitä alumiinifoliosta mahdollisimman tiukka paketti. Sitten otetaan vaikka lähikaupan hedelmäosastolta pöllitty muovipussi, ja pistetään kalapaketti sinne. Imaistaan ilma pois ja pussin suu solmuun.
Stikataan tää hela hoito lautaselle ja lautasella jääkaappiin. Pistetään päälle hiukan painoa. Avaamaton maitotölkkikin käy.
Käännellään tätä pakettia muutaman kerran vuorokaudessa ylösalaisin ja viimeistään kahden vuorokauden kuluttua lopputuloksena on priimaa graavilohta.
Sama ohje käy tietty kirjolohellekin, mutta ainakaan itse en sitä ruokapöytääni kelpuuta.
Itse pyydystetty merilohi on tietysti vielä parempi kuin norjan lohi, ja jos sattuu saamaan käsiinsä ison siian (siika vähintään pari kiloa) niin sitten onkin ainekset käsillä parhaimpaan mahdolliseen graavikalaan, sillä iso siika on siihen vielä lohta parempi. Harvoin olen näiltä vesiltä riittävän isoa siikaa saanut mutta jos saa, niin se on graavikalan aatelia.
Ja jos semmoisen siian saa, niin jos siihen hieroo muutaman mustikan fileen pintaan, antaa se myös jännän värin, siika kun on hyvin väritön kala. Juuri muuta merkitystä sillä mustikalla ei ole kuin väri.
Ja jos joku tietää paremman tavan graavikalan tekoon, kertokoon, mutta ihmettelen suuresti jos tietää.
(eli ne salaisuudet oli a) sokeri jota tulee yllättävän paljon ja b) hieno merisuola, ei karkea.
nova-kokki