Yle tekee follow-up -uutisointia tästä saagasta.
Uasin Gishun maakunnan varakuvernööri vierittää vastuun maksamattomista lukukausimaksuista nuorten vanhemmille. Keniassa vieraillut tamperelaisdelegaatio hämmentyi varakuvernöörin sanoista.
Hämmennys varakuvernöörin sanojen jälkeen Uasin Gishun maakunnan suuressa kokoussalissa on käsinkosketeltava.
– Kaikki rahat tulevat opiskelijoiden vanhemmilta. Maakunta ei maksa mitään, me olemme vain takaajia, totesi John Barorot heti alkukohteliaisuuksien jälkeen.
Kyse on Tampereen ammattikorkeakoulussa ja Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa opiskelevista kenialaisista opiskelijoista. Suomessa on tähän asti vallinnut käsitys, jonka mukaan Uasin Gishun maakunta maksaisi nuorten opiskelun Tampereella kokonaan.
Eli pientä epäselvyyttä niinkin perustavaalaatua olevasta asiasta kuin maksajasta. Tietysti aiemmassa uutisessa sanottiin: "Nandin maakunta on lähettänyt Edusammolle dokumentin, jossa vakuutetaan että maakunta maksaa kaikki opintojen kustannukset: lukukausimaksut, matkakustannukset, lupamaksut, majoituksen ja ylläpidon." Kannattaisiko kaivaa nyt se sopimuspaperi esille, luulisi että nämä vastuut on siinä jollain tasolla kuvattuna.
Mutta eiköhän tämä tästä vielä selviä kun on päästy saman neuvottelupöydän ääreen. En kuitenkaan kehoita pidättelemään hengitystä rahojen saapumiseen asti.

- koulutusvientia.jpg (67.38 KiB) Katsottu 1776 kertaa
Onneksi sentään Keniassa ollaan tilanteeseen tyytyväisiä:
Maakuntatalon suuressa salissa varakuvernööri John Barorot vakuuttaa, että maakunnan sata päivää virassa ollut uusi hallinto arvostaa koulutusyhteistyötä tamperelaisten kanssa erittäin paljon.
– Suomen ja Tampereen tuntevat täällä kaikki. Käynnistämme koulutusyhteistyötä myös Kanadan ja Australian kanssa, mutta Suomi on meidän suuri menestystarinamme. Haluamme ehdottomasti jatkaa ja kehittää tätä toimintaa.
Ja onneksi syyllinen on löydetty
Laskujen maksamattomuuden varakuvernööri Barorot vierittää opiskelijoiden vanhempien vastuulle.
– Jotkut vanhemmat ovat levittäneet huhua, jonka mukaan koulutus olisi Suomessa ilmaista myös kenialaisille, ja siksi 43 perhettä 51:stä on kieltäytynyt maksamasta tämän vuoden lukukausimaksuja.
Kuvernööri lupaa, että maakuntahallitus ottaa lähipäivinä yksittäin yhteyttä niihin perheisiin, jotka eivät maksuja ole maksaneet. Hän uskoo että perheillä kyllä on rahat kerättynä, mutta heidät pitää vain vakuuttaa siitä että ne on maksettava – opetus kun Suomessa on ilmaista vain EU-kansalaisille.
Jos joku perhe ei suostu siirtämään rahoja maakunnan perustamalle tilille, on varakuvernöörin mielestä jäljellä vain yksi vaihtoehto.
– Heidän lapsensa eivät siinä tapauksessa voi jatkaa opiskeluja Suomessa, John Barorot toteaa.
Paikalliset tietävät miten käy jos rahat siirtää luotettavuudestaan tunnetun maakunnan tilille jota herra Barorot herkeämättä vartioi.
Paikalla on noin 30 vanhempaa, ja he myöntävät etteivät ole maksaneet tämän vuoden maksuja. Mutta syy on aivan toinen kuin varakuvernöörin esittämä.
– Meillä on rahat, ja voimme maksaa lukukausimaksut vaikka huomenna. Mutta me emme halua maksaa niitä maakunnan tilin kautta.
Vanhemmat kertovat, että heiltä on kerätty kenialaisittain huomattavia summia, lähes kaksi miljoonaa Kenian shillinkiä eli noin 15 000 euroa opiskelijalta. Rahat on maksettu maakunnan tarkoitusta varten perustamalle tilille KCB-pankkiin.
– Meille ei ole pyynnöistä huolimatta kerrottu, mitä rahoillamme on tehty. Emme tiedä, kuinka paljon on maksettu oppilaitoksille Suomessa, emmekä sitä mihin muihin tarkoituksiin rahaa on käytetty, vanhemmat sanovat.
Niin, selvä on se että sinne maakunnalle maksetut rahat päätyvät jonnekin ihan muualle kuin lukukausimaksuihin. Muutenkin tuo 15000 euroa kuulostaa paljolta kun HAMK:n lukukausimaksut on kymppitonnin tietämillä (
https://www.tuni.fi/fi/opiskelijan-opas ... uosimaksut). Mutta onhan niitä paikallisen hallinnon kuluja siinä helposti se kolmannes siitä mitä suomalainen AMK ottaa lukukauden opetuksesta.
Vaikka suhtautuisin afrikkalaiseen toteamukseen "rahat kyllä on, pystyisin maksamaan vaikka heti" hieman skeptisesti, niin pitäisin niitä opiskelijoiden perheitä silti luotettavampana maksajana kuin Uasin Gishun aluehallintoa. Tämä ei kuitenkaan onnistu koska:
Vanhemmat haluaisivat maksaa koulutuksesta suoraan TAMKille, mutta Carita Prokki selittää, että se ei ole Suomen lain mukaan mahdollista.
– Koulutusvientiä säätelevien lakien mukaan tutkintoja voidaan myydä vain ryhmille, ja maksajana pitää olla esimerkiksi toinen valtio, kansainvälinen järjestö tai säätiö.
Ajatuksena on, että tutkintokoulutusta tilaava taho on vakaa yhteistyökumppani, joka pystyy takaamaan lukukausimaksut monenkin vuoden ajaksi. Yksittäiset perheet eivät voi tällaista takausta antaa.
No, ei se nyt mennyt kovin vahvasti sen nyt valitun "vakaan yhteistyökumppanin" kanssakaan, kuten jutussakin todetaan
Mutta nyt on käynyt selväksi, että mitään takuuta ei pysty tarjoamaan myöskään Uasin Gishun maakunta. Vaikka varakuvernööri sanoi puheessaan, että maakunta on koulutuksen takaaja, ei Uasin Gishulla ole varoja puuttuvien lukukausimaksujen maksamiseen.
– Meillä on vain hyvin pieni stipendirahasto, josta maksamme korkeintaan 500 euron suuruisia stipendejä joillekin opiskelijoille kenialaisissa oppilaitoksissa. Kansainvälisiä tutkintoja varten ei budjestissamme ole rahaa, sanoo varakuvernööri John Barorot.
Jäädään jännityksellä seuraamaan miten tämä etenee.
Koko uutisen voi lukea täältä:
https://yle.fi/a/74-20012888