Perinteiset kesäiset eritreaanomellakat alkoivat Tukholmassa
Tukholmassa alkoivat perinteiset eritreaanomellakat. Järvan kentälle kokoontui useampi sata eritreaanoa ja iltapäivän mittaan otettiin mittaa siitä, että kumpi on kukkulan kuningas; hallituksen joukot vai sitä vastustavat.
Jo monena vuonna peräkkäin pidetään Järvan kentällä Tenstan ja Rinkebyn kupeessa eritrealaiset kulttuurifestivaalit. Mitä tässä sitten kulttuurilla tarkoitetaankaan, monena vuotena peräkkäin festivaalien huipennus on ollut eritrealaisten keskinäinen joukkotappelu.
Tänäkin vuonna useampi sata kikkarapäätä osallistui pitämään älämölöä yllä. Miehet tappelivat nyrkein, seipäin, kepein ja mitä kaikkea maasta sattui löytymään. Erotuomariksi saatiin normaalin protokollan mukaan ruotsalaisen veronmaksajan sponsoroimat poliisisedät.
Tänä vuonna mellakka jäi vähän vaisuksi verrattuna viime vuoteen. Viime vuonnahan poltettiin lasten karusellit, potkittiin hajalle hattarakone, revittiin riekaleiksi toriteltat ja hakattiin silmät mustiksi monelta mieheltä. Tänä vuonna käytiin lyhyt taistelu, jonka jälkeen klaanijohtajat vihelsivät pelin poikki.
Eritreaanot ovat mielenkiintoinen ryhmä ns. sotapakolaisia. Eritreassahan ei ole sotaa, vaan esimerkiksi Ruotsi myöntää turvapaikan sen perusteella, että Eritreassa joutuu armeijaan. Useimmat eritrealaiset naisia myöten ovat toisin sanoen armeijakarkureita.
Lisäksi turvapaikan voi saada sillä perusteella, että joko kannattaa hallitusta tai on hallituksen vastustaja. Ruotsissa nämä perinteiset sodat käydäänkin hallituksen kannattajien ja vastustajien välillä.
Kannattaa kuunnella filmejä äänet päällä, itseäni alkoi jotenkin naurattamaan tuo älämölö. Se kuulostaa vähän kuin 50-luvun länkkärien intiaanien sellaiselta ulinalta wäy wäy wäy.
pt-media
25.7.2024
Linkin takana siis video.
...eritrealaiset kulttuurifestivaalit...
Nämä kaksi sanaa saavat suvaitsevaistossa ihastuksen kiljahduksia, he haltioituvat. "Voi vitsi, kerrankin jotain niiku kunnon juttui, etnist ruakaa, rumpuryhmii, onpas värikkäit vaatteit, upeit seipäit ja keppei... kyl nää niiku osaa".
Tänäkin vuonna useampi sata kikkarapäätä osallistui pitämään älämölöä yllä.
Suomessa tuota älämölöä kutsutaan median toimesta iloiseksi puheensorinaksi.
...esimerkiksi Ruotsi myöntää turvapaikan sen perusteella, että Eritreassa joutuu armeijaan. Useimmat eritrealaiset naisia myöten ovat toisin sanoen armeijakarkureita.
Niih, miten on? Onko armeijasta pakoilu syy saada turvapaikka? Riippuu toki maasta mistä on paennut? Jos pakenee Ukrainasta, niin ei saa turvapaikkaa. Jos Venäjältä, jaaha, enpäs tiedä. Suuri osa irakiaanoista on myös armeijakarkureita. "Olisin joutunut sotaan, en halunnut. Pakenin".
Lisäksi turvapaikan voi saada sillä perusteella, että joko kannattaa hallitusta tai on hallituksen vastustaja. Ruotsissa nämä perinteiset sodat käydäänkin hallituksen kannattajien ja vastustajien välillä.
Toisin sanoen riidat eivät lopu, vaan siirtyvät Ruotsiin. Onko tämä kestävää turvapaikkatoimintaa? Eikä heistä tullutkaan suvaitsevaisia, kivoja, länsimaalaistuneita, sivistyneitä, työteliäitä?
Ei!
Ruotsi ei osaa kotouttaa. Silti tätä hulluutta jatketaan. Ehkä se on sen arvoista. Mene ja tiedä. Mutta tota noin... kysyn että milloin sitten saavutetaan se aito monikulttuurisuus ja millaista siellä sitten on asua elää olla?