"Italialaistaustainen" mies raiskasi naisen ja ahdisteli lapsia Helsingissä - lähes 3 v vankeutta

[JohanPomppas]

No ei ainakaan italialaistaustainen, sehän on selvää... En minäkään muuttuisi gambialaistaustaiseksi, jos kävisin siellä elelemässä vaikkapa 5 vuotta, hommaisin kansalaisuuden ja kaikkea, ja sen jälkeen menisin vaikkapa ruotsiin perseilemään. Ihan taitaisivat sanoa, että "en finne igen" ruotsin medioissa.

[taavetti]

Nyt voidaan jättää tämän asian puinti. Oli haitilainen. Edetäänkö tässä nyt johonkin vai tuleeko vielä nimimerkkejä kertomaan, kuinka kaikki maahanmuuttajat raiskaavat tai ovat ainakin yliedustettuina tilastoissa. Extreme- minfolaiset vielä suosittelevat laimeiden karkoitusten lisäksi pientä kaasutusta Aatun mallin tai vähintäänkin jotain mielenkiintoista ja kiihoittavaa seksuaaliaktia tekijälle.

[taavetti]

No se neekeriksi kutsuminen ei ole nykyään enää hyväksyttävää, koska sillä katsotaan olevan halventava merkitys. Normaaliälyinen ihminen osaa olla sanaa käyttämättä;jopa minä osaan, vaikka olen jo eläkeikää lähestymässä ja lapsuudessani sitä käytettiin suhteellisen normaalisti oppikirjoissa ja puheessa. Minulle on turha tulla selittämään, että se , mikä oli sallittua ja normaalia kymmeniä vuosia sitten on edelleenkin validia. Käytätte neekeröintiänne tasan ja taatusti omiin tarkoitusperiinne, koska tuskin niinkin suuri osa minfoon kirjoittajista on dementoituneita tai älykkyysosamäärältään vajaita. Tai no,ehkä vedän viimeisimmän takaisin.
Ja jos ihminen on fasisti, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

[Medborgare]

Mies odotti rapussa koko yön, kävi aamulla ovensa avanneen naisen kimppuun ja aloitti väki­vallan

Mies tuomittiin lukuisista naisiin ja nuoriin tyttöihin kohdistuneista seksuaalirikoksista.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1986 syntyneen Naudy Carbonen raiskauksesta, lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä sekä seksuaalisesta ahdistelusta ja lapsen houkuttelemisesta kahden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen.
Enemmän täällä: Helsingin Sanomat
19.1.2024 19:23, päivitetty 20:06

Juttua muokattu 20. tammikuuta kello 16.06: Tuomitun nimi poistettu uhrien yksityisyyden suojelemiseksi.

H.S. Varmaankin takoittaa että nimi poistettu tekijän neekeriyden vuoksi.

[taavetti]

No mutta onhan sinulla se nimi. Jos se on poistettu uhrin yksityisyyden suojelemiseksi, niin sinullahan se kuitenkin on. Mitä hyödyt nimestä? Onko sinulla joku taulukko, johon niitä merkkaat vai tuoko se sinulle vain muuten mielihyvää?

[Villeri]

Haiti on niitä maailmankolkkia, jossa raiskausta ei oikein rikoksena pidetä lainkaan. Raiskattu tosin saatetaan hylätä perheen puolesta. Ja kun arvomaailma on tällainen, on ihan relevanttia tietää tekijän taustoja - jotka eivät siis ole italialaiset.

Jo tuo Ruttopuiston toiminta on ollut sellaista, että seksuaalirikokset ovat olleet ajan kysymys.

[taavetti]

Haiti on niitä maailmankolkkia, jossa raiskausta ei oikein rikoksena pidetä lainkaan. Raiskattu tosin saatetaan hylätä perheen puolesta. Ja kun arvomaailma on tällainen, on ihan relevanttia tietää tekijän taustoja - jotka eivät siis ole italialaiset.

Jo tuo Ruttopuiston toiminta on ollut sellaista, että seksuaalirikokset ovat olleet ajan kysymys.

Asiallinen kommentointi. En Haitin tilannetta tiedä, mutta jos raiskauksia ei siellä pidetä rikoksina, niin sillä voi tietenkin olla vaikutusta tähän tekoon. Toisaalta tuo, että on oikein rappukäytävässä yöpynyt ja tullut uudestaan pyrkimään sisään vaikuttaa enemmän pakkomielteiseltä toiminnalta. Hän ei ilmeisesti kuitenkaan ollut asunnoton ja rahaton reppana.
Aloitusviestistä;
Uhrin mukaan hän ja tekijä olivat entuudestaan tuttuja. Mies oli ottanut naiseen yhteyttä ja sanonut olevansa tämän oven takana ja tulevansa naisen luo pesemään pyykkiä.

Nainen ei kuitenkaan halunnut päästää miestä asuntoonsa. Niinpä mies yöpyi naisen rappukäytävässä.

Aamulla kun nainen oli lähdössä junalle, mies oli hänen yllätyksekseen edelleen odottamassa rapussa ja työnsi naisen takaisin asuntoon.

[taavetti]

Tämä raiskaaja oli Ruttopuistossa horissut bdsm- seksistä teineille toukokuussa 2020, mutta raiskaus oli tapahtunut vajaa puoli vuotta aiemmin joulukuussa 2019. Oliko mies siis vapaalla vastaamassa syytteeseen vai mikähän on ollut homman nimi?

[taavetti]

Mutta jos palataan nyt tähän raiskaukseen, niin voisiko olla, että tuo Ruttopuistossa tapahtunut on ollut pelkkää teatteria odotettavissa olevaa oikeudenkäyntiä varten. Siis mikäli mies on tolkuissaan. Onhan näitä ollut, että raiskausta on yritetty selitetellä molemminpuolisella sitoutumisella rankempaan seksiin.

[Wildchild79]

Ja jos ihminen on fasisti, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

Ja jos ihminen on neekeri, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

[Likeavirgin]

Ja jos ihminen on fasisti, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

Ja jos ihminen on neekeri, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

Kukaan ihminen ei ole. Sen enempää kuin lumihiutalekkaan. Miksi siis pitäisi käyttää halventavia sanoja ihmisistä?

[Suorasuu]

Ja jos ihminen on fasisti, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

Ja jos ihminen on neekeri, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

Kukaan ihminen ei ole. Sen enempää kuin lumihiutalekkaan. Miksi siis pitäisi käyttää halventavia sanoja ihmisistä?

Nuoruudessani neekeri oli ihan korrekti ilmaisu, liekö peruja ulkomaan kielen sanasto negro.
Minä vuonna ja mistä syystä sana muuttui loukkaavaksi ja kielletyksi?

[Kalle-Ville]

Nuoruudessani neekeri oli ihan korrekti ilmaisu, liekö peruja ulkomaan kielen sanasto negro.
Minä vuonna ja mistä syystä sana muuttui loukkaavaksi ja kielletyksi?

Silloin, kun tänne tuli liikaa neekereitä, minkä johdosta heitä mielistelevät puolestaloukkaantujat alkoivat vaatia kyseista suomen kielen neutraalia sanaa poistettavaksi julkisesta käytöstä. Ajallisesti tämä ajoittuu lisääntyneeseen maahanmuuttoon ja sen myötä tapahtuneeseen kielelliseen itsesensuuriin Suomessa 1990-luvulta alkaen.

[Collie]

Ja jos ihminen on fasisti, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

Ja jos ihminen on neekeri, niin miksei häntä siksi voisi kutsua? Olisi vain tyytyväinen saamastaan tunnustuksesta.

Kukaan ihminen ei ole. Sen enempää kuin lumihiutalekkaan. Miksi siis pitäisi käyttää halventavia sanoja ihmisistä?

Fasisti, jolla viitataan Italian Mussoliiniin, on tosiaan halventava sana ihmisestä. Mikähän taavettia oikein riivaa? Selvää on kuitenkin ettei tämän ketjun tuomittu naisten ja lapsien raiskaaja ole italialaistaustainen vaan tummaihoinen afrikkalaistaustainen Saharan eteläpuoleista Afrikasta.

[Doctor Lecter]

Mies odotti rapussa koko yön, kävi aamulla ovensa avanneen naisen kimppuun ja aloitti väki­vallan
...
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi vuonna 1986 syntyneen Naudy Carbonen raiskauksesta, lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä sekä seksuaalisesta ahdistelusta ja lapsen houkuttelemisesta kahden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeusrangaistukseen.
Enemmän täällä: Helsingin Sanomat
19.1.2024 19:23, päivitetty 20:06

Juttua muokattu 20. tammikuuta kello 16.06: Tuomitun nimi poistettu uhrien yksityisyyden suojelemiseksi.

H.S. Varmaankin takoittaa että nimi poistettu tekijän neekeriyden vuoksi.

JSN antoi päätöksensä:

HS sai JSN:ltä huomautuksen – uhri saattoi olla uutisesta tunnistettavissa

Julkisen sanan neuvosto katsoi, että raiskauksen uhri saattoi olla Helsingin Sanomien uutisesta lähipiirinsä ja tuttaviensa tunnistettavissa tuomitun nimen perusteella.

...
HS kertoi jutussa hovioikeuden tuomiosta, jossa rikoksentekijä sai yli kahden vuoden vankeusrangaistuksen useista lapsiin ja naisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Mies sai tuomion lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä, seksuaalisista ahdisteluista, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin ja raiskauksesta.

Tuomituista rikoksista suurin osa oli kohdistunut julkisella paikalla alaikäisiin lapsiin. Vakavin teoista oli kuitenkin raiskaus, jonka uhrina oli miehen ennestään tuntema nainen.

JSN totesi nyt, että raiskauksen uhri saattoi olla jutun perusteella lähi- ja tuttavapiirinsä tunnistettavissa. Neuvostokaan ei pitänyt todennäköisenä, että uhri olisi ollut jutusta tätä laajemmin tunnistettavissa.

Journalistin ohjeiden mukaan rikoksentekijää koskevia tietoja ei yleensä tule julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin. Tässä tapauksessa hovioikeuden päätöksen julkisesta osasta kävi ilmi, että tuomittu ja uhri olivat aiemmin seurustelleet ja asuneet yhdessä ja jatkaneet tämän jälkeenkin tapailuaan.

Toimituksen olisi JSN:n mukaan pitänyt huomata, että tekijän nimen kertominen saattaisi johtaa uhrin tunnistamiseen.
...

Neuvosto totesi HS:n menetelleen oikein poistaessaan rikoksentekijän nimen jutustaan päätoimittajan päätöksellä nopeasti sen jälkeen, kun se oli saanut tietää uhrilla ja tekijällä olleen oletettua läheisempi suhde toisiinsa.

Nimen poisto ei ratkaisun mukaan kuitenkaan korvannut uutisoinnista uhrille aiheutunutta vahinkoa.

Uutisella oli yhteiskunnallista merkitystä muun muassa siksi, että osa tuomituista teoista oli kohdistunut julkisella paikalla alaikäisiin. Raiskaustapauksen kuvailulla ei kuitenkaan JSN:n arvion mukaan ollut poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä, jolla uhrin henkilöllisyyden paljastumisen voisi perustella.
...

Alla JSN: langettava päätös kokonaisuudessaan:
Langettava päätös 9103/UL/24

Helsingin Sanomat

Asia: rikoksen uhrin tunnistaminen, yksityisyyden suoja

Raiskauksen uhri saattoi olla jutusta lähi- ja tuttavapiirinsä tunnistettavissa rikoksentekijän nimen perusteella. Jutun myötä heidän tietoonsa tuli erityisen arkaluonteisia seikkoja, joiden kertominen loukkasi uhrin yksityisyyttä.

Kantelu 20.1.2024

Kantelu kohdistuu Helsingin Sanomien 19.1.2024 julkaisemaan juttuun Mies odotti rapussa koko yön, kävi aamulla ovensa avanneen naisen kimppuun ja aloitti väkivallan.

Helsingin Sanomat kertoi jutussaan seksuaalirikoksista tuomitun nimen. Kantelija katsoo, että julkaisemalla tekijän nimen lehti rikkoi uhrien tai ainakin yhden heistä yksityisyydensuojaa.

Tekijä sai tuomion useista eri rikoksista. Yksi näistä oli entiseen puolisoon kohdistunut raiskaus, jota kuvailtiin jutussa yksityiskohtaisesti. Kantelun mukaan uhrin lähi- ja tuttavapiirissä kaikki ne, jotka tunsivat tämän ex-puolison, pystyivät päättelemään jutusta uhrin henkilöllisyyden ja saivat näin tietää, mitä hänelle oli tapahtunut.

Kantelun mukaan osa uhrin tuttavista tiesi ennen jutun julkaisua pintapuolisesti tapahtumasta, mutta hän ei ollut halunnut kertoa siitä yksityiskohtia, jotka olivat nyt julkisesti kaikkien luettavissa. Kantelija katsoo, että arvio uhrin yksityisyyden suojelusta oli mennyt lehdessä pahasti pieleen.

Kantelija ja uhrin asianajaja olivat yhteydessä toimitukseen ja jutun kirjoittajaan, mutta viikonloppu hidasti asian etenemistä. Lopulta toimituksesta vastattiin, että tekijän nimi oli päätetty poistaa jutusta. Tätä ennen juttu ehti olla lähes vuorokauden luettavissa. (Juttu julkaistiin 19.1.2024 klo 20.06, ja sitä muokattiin 20.1.2024 klo 16.06.)

Jutun julkaisu aiheutti suurta kärsimystä uhrille, joka joutui miettimään, ketkä kaikki hänen tuttavistaan olivat ehtineet lukea jutun ja tunnistaa hänet ennen kuin tekijän nimi poistettiin.

Kantelussa vedotaan Journalistin ohjeeseen 33, jonka mukaan tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin. Lisäksi kantelun on tulkittu kohdistuvan ohjeeseen 34, jonka mukaan arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.

Päätoimittajan vastaus 30.9.2024

Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi toteaa vastauksessaan, että lehden julkaisema uutinen koski vuonna 1986 syntyneen miehen saamaa yli kahden vuoden vankeusrangaistusta lukuisista lapsiin ja naisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Syytteet liittyvät kolmeen eri tapahtumaan Helsingissä vuosien 2019 ja 2020 aikana.

Uutinen oli tavanomainen rikosuutinen, joka perustui oikeuden asiakirjoihin. Mies oli jo aiemmin tuomittu kahden vuoden ja kymmenen kuukauden vankeuteen käräjäoikeudessa. Nyt hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion ennallaan.

Mies sai tuomion lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä, seksuaalisista ahdisteluista, lapsen houkuttelemisesta seksuaalisiin tarkoituksiin ja raiskauksesta. Tuomituista rikoksista suurin osa oli kohdistunut julkisella paikalla alaikäisiin lapsiin. Päätoimittaja huomauttaa, että kyse oli vakavista henkeen ja terveyteen kohdistuneista rikoksista. Tuomitun nimen julkaisu noudatti Helsingin Sanomien nimenjulkaisuohjeistusta ja alan vakiintunutta käytäntöä. Uutinen oli yhteiskunnallisesti merkittävä.

Päätoimittaja toteaa, että tuomitun nimen julkaisu ei ole mediassa osa rangaistusta, eikä sen tarkoituksena ole tuoda "lisärangaistusta" tuomitulle tai tuottaa minkäänlaista julkista häpeää. Kyse on päätoimittajan mukaan yleisestä, mediakentän yksituumaisesti määrittämästä linjasta. Tästä poikkeavista ratkaisuista perusteluineen kerrotaan lukijoille.

Helsingin käräjäoikeuden tai Helsingin hovioikeuden antamiin tuomioihin ei ollut päätoimittajan mukaan kirjattu seikkoja, jotka olisivat indikoineet, että raiskausrikoksessa oli kyse kantelijan viittaamasta perheen sisäisestä tai lähisuhteeseen liittyneestä seksuaaliväkivallasta. Tuomioissa viitattiin salaisiin osuuksiin, joita uutisessa ei tietenkään avattu. Tähän ei tiedotusvälineillä ollut edellytyksiä. Julkiseen tuomioon kirjatuissa osuuksissa ei ollut otettu kantaa syytetyn ja uhrin keskinäiseen suhteeseen eli siihen, miten läheisesti he tunsivat toisensa tai mikä oli heidän henkilöhistoriansa.

Tuomion perusteella kyseessä olisi päätoimittajan tulkinnan mukaan voinut olla esimerkiksi naapuruussuhde, lyhyt tapailusuhde tai mikä tahansa muu suhde. Tämänkaltainen väljempi tuttavuus ei hänen mukaansa lähtökohtaisesti vaikuta tuomittua koskevaan nimenjulkaisupäätökseen. Koska tuomiossa ei päätoimittajan mukaan tuotu ilmi, että syytetty olisi yhdistettävissä seksuaalirikoksen uhriin, sen julkinen osuus ei antanut aihetta arvioida nimenjulkaisua pääsäännöstä poikkeavalla tavalla. Syytenimikkeestä oli pääteltävissä, ettei kyse ollut alaikäisestä uhrista.

Tuomion pohjalta kirjoitetussa uutisessa kerrottiin uhrin ja tekijän tunteneen toisensa ennalta. Tämä näkemys perustui uhrin kertomukseen puhelusta, jonka syytetty oli soittanut uhrille tekoa edeltäneenä iltana ennen saapumistaan tämän ovelle. Ilmaus oli väljä ja rikosuutisissa varsin usein käytetty luonnehdinta. Uhrista ei kerrottu jutussa uutisoinnin kohteena olleeseen rikokseen liittymättömiä tunnistetietoja, kuten ammattia, ikää, asuinpaikkaa tai suhdetta tuomittuun.

Päätoimittajan mukaan itse teko kuvattiin jutussa pääpiirteittäin hyvin tiivistetyssä muodossa. Jutussa ei kuvailtu teon kaikkia osia, eikä siinä kuvattu yksityiskohtaisesti käytettyä väkivaltaa tai raiskauksen eri tapahtumia.

Rikoksen piirteitä oli päätoimittajan mukaan tarpeen avata, jotta lukijalla oli mahdollisuus arvioida tuomioistuimen ratkaisua ja sitä, mihin se perustui. Teko, johon kantelu liittyy, oli käräjäoikeuden mukaan syytteistä vakavin, mikä sekin itsessään perusteli päätoimittajan mielestä teon uutisoimista ja sen pääpiirteiden kertomista. Jutusta suurin osa käsitteli syytetyn julkisella paikalla tekemiä rikoksia, jotka olivat kohdistuneet tekijälle ennalta tuntemattomiin lapsiin ja aikuisiin. Näihin kohdistui erittäin suuri julkinen intressi, joka puhui myös asiasta uutisoimisen puolesta.

Helsingin Sanomat katsoo, että nimenjulkaisupäätökselle oli vahvat journalistiset ja yhteiskunnalliset perusteet. Lehden tiedossa ei ollut seikkoja, jotka olisivat viitanneet siihen, että tuomitun nimen julkaisu vaarantaisi arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyyden. Huomion arvoista kantelun käsittelyn kannalta on päätoimittajan mielestä, että tuomiossa oli kyse rikoskokonaisuudesta. Tästä suurin osa käsitteli julkisella paikalla tehtyjä rikoksia, jotka kohdistuivat tekijälle ennalta tuntemattomiin henkilöihin. Päätoimittaja katsoo, että eritoten kun kyse oli suurelta osin alaikäisiin kohdistuneista, toistuvista teoista, oli vahvat perusteet ajatella, että tuomitun nimen julkaisu palveli yleistä etua. Nimenjulkaisulla voi näin olla myös suurta yleisöä varoittava, mahdollista rikoksenuusintaa ehkäisevä funktio.

Uutisen julkaisun jälkeen Helsingin Sanomien tietoon saatettiin seikkoja, joiden perusteella nimenjulkaisuratkaisua oli perusteet harkita uudelleen. Kantelijan kertoman perusteella oli ilmeistä, että tekijän ja uhrin suhde oli ennalta tiedettyä likeisempi, ja näin tekijän nimenjulkaisu saattoi rajatussa piirissä vaarantaa uhrin yksityisyyden.

Helsingin Sanomat ei pidä todennäköisenä tai uskottavana, että tekijän nimen julkaisu olisi vaarantanut uhrin yksityisyyden suuren yleisön silmissä. Päätoimittaja toteaa, että yksinomaan kantelun kohteena olevan jutun perusteella uhri tuskin oli tunnistettavissa tämän läheisintä tuttavapiiriä laajemmin. Uutisen myötä uhrin lähipiirin tietoon saattoi kuitenkin tulla arkaluonteisia seikkoja, jotka eivät aiemmin olleet hänet ennestään tuntevienkaan tiedossa.

Tältä pohjalta Helsingin Sanomat käytti Julkisen sanan neuvoston antaman verkkosisältöjen poistamista koskevan lausuman mukaista mahdollisuutta sisällön jälkikäteiseen muokkaamiseen. Toimituksen tietoon oli tullut jutun julkaisun jälkeen ratkaisevaa uutta tietoa, joka liittyi uhrin asemassa olevan yksityishenkilön elämään. Päätoimittajan ratkaisulla uutisesta poistettiin tuomitun nimi 20.1.2024 kello 16.06. Perusteena poistolle oli uhrien yksityisyyden suojaaminen, mikä kerrottiin asianmukaisesti myös lukijoille.

Tämä menettely osoittaa Helsingin Sanomien näkemyksen mukaan toimituksen johdonmukaista ja vilpitöntä pyrkimystä välttää rikoksen uhreille mahdollisesti koituva ylimääräinen kärsimys. Päätoimittaja muistuttaa, että tällöinkin yksityisyyttä ja sen suojelua tulee ensi sijassa arvioida suuren yleisön, ei uhrin ja tapahtumat jo vähintäänkin osittain tuntevan ja tietävän lähipiirin näkökulmasta.

Ratkaisu

JO 33: Tietoja rikoksentekijästä, syytetystä tai epäillystä ei yleensä pidä julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin.

JO 34: Arkaluonteisen rikoksen uhrin henkilöllisyys on suojattava, ellei sillä ole poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.

Helsingin Sanomat kertoi jutussaan tuomiosta, jossa rikoksentekijä sai yli kahden vuoden vankeusrangaistuksen useista lapsiin ja naisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista. Vakavin näistä oli raiskaus, jonka uhri saattoi olla jutusta tekijän nimen perusteella tunnistettavissa. Lehti poisti rikoksentekijän nimen jutustaan julkaisua seuranneena päivänä muutama tunti sen jälkeen, kun uhri oli tätä pyytänyt.

Julkisen sanan neuvosto muistuttaa, että rikoksentekijää koskevia tietoja ei yleensä tule julkaista, jos ne paljastavat erityisen arkaluonteisen rikoksen uhrin. Tässä tapauksessa hovioikeuden päätöksen julkisesta osasta kävi ilmi, että tuomittu ja uhri olivat aiemmin seurustelleet ja asuneet yhdessä ja jatkaneet tämän jälkeenkin toistensa tapaamista. Toimituksen olisi siten pitänyt huomata, että tekijän nimen kertominen saattaisi johtaa uhrin tunnistamiseen.

Neuvosto ei pidä todennäköisenä, että uhri olisi ollut jutusta tunnistettavissa lähi- ja tuttavapiiriään laajemmin. Jutun myötä heidän tietoonsa saattoi kuitenkin tulla erityisen arkaluonteisia seikkoja, joiden kertominen loukkasi uhrin yksityisyyttä. Jutun julkaisu saattoi myös laajentaa raiskauksesta ja sen yksityiskohdista tietävien piiriä.

Neuvosto toteaa lehden menetelleen oikein poistaessaan rikoksentekijän nimen jutustaan päätoimittajan päätöksellä nopeasti sen jälkeen, kun se oli saanut tietää uhrilla ja tekijällä olleen oletettua läheisempi suhde toisiinsa. Tämä ei kuitenkaan korvannut uutisoinnista uhrille aiheutunutta vahinkoa.

Itse uutisella oli yhteiskunnallista merkitystä muun muassa siksi, että osa tuomituista teoista oli kohdistunut julkisella paikalla alaikäisiin. Raiskaustapauksen kuvailulla ei kuitenkaan ollut poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä, jolla uhrin henkilöllisyyden paljastumisen voisi perustella.

Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat on rikkonut Journalistin ohjeita 33 ja 34 ja antaa sille huomautuksen.

Ratkaisu tehty: 25.9.2024

Ratkaisun tekivät:
Eero Hyvönen (pj), Heidi Finnilä, Tommi Hatinen, Johanna Konttori, Johannes Koponen, Paula Liesmäki, Alma Onali, Mari Paalosalo-Jussinmäki, Vivianne Pesonen, Jani Tanskanen, Mari Tuohiniemi ja Marjukka Vainio-Rossi.

Enemmän täällä: Helsingin Sanomat
27.9.2024 12:14

Mistä helvetistä HS olisi voinut alunperinkään tietää, että raiskaajalla ja yhdellä uhrilla olis ollut suhde? Pelkkä nimen poisto olisi ollut jees, mutta nyt piti valittaa JSN:ään saakka.
- Toivottavasti Carbonen raiskauksen uhri - se seurustelija - osaa vastedes valita paremmin hänet kenelle aikoo jakaa sydämensä ja siveytensä aarteen. Ehkä hän halusi - sittenkin - suojella exäänsä? Jollain tapaa sääli häntä.