MURHA.INFO

loaded kirjoitti: La Heinä 20, 2024 9:23 am Varmasti omistajassa ollut vikaa niin tässä kuin noiden butt-koirienkin tapauksessa. Mutta saksanpaimenkoirissa on myös paljon luonnevikaisia. Muistaakseni nainen väitti käyneensä koiran kanssa kouluttajalla. Tästä ei kuitenkaan taida olla mitään todistetta?

Se että joku käy koiransa kanssa kouluttajalla, ei kerro muuta kuin sen, että ihminen haluaa oppia jotain, jota ei vielä koe osaavansa tai jossain on ilmennyt ongelmaa ja omistaja siksi kokee koulutukselle tarvetta tms. Kouluttajalle meno, ei siis kerro koirasta eikä ihmisestä oikeastaan vielä mitään, koska ongelma näyttäisi tässäkin olevan koiran ylläpidossa. Tuskin mm. jälki- tai agilitykoulutuksissa saa paljonkaan apua niihin ongelmiin, mitä esiintyy kotona ja kotipihassa, kun promillet on mukana. Sama siis, kuin ylipainoisen painon hallinnasta lääkärillä olisi tiedossa; "että kyllä se kuitenkin harrastaa" jne. Ja harrastuksena voikin potilaalla olla päivisin sodukot ja iltaisin viinien maistelu sekä ketoosissa tehty silavan grillaus, niin tuskin hoitosuunnitelma etenee lääkärin suunnittelun kannalta mitenkään eteenpäin.
Ja täytyy sanoa, että aika huonosti on (varsinkin omistajan) koulutus mennyt, kun neitokainen vieläkin "viihteellä" puretuttaa kylän vietikkäitä kolleja koirallaan
Mutta, onhan noita vitsejä ollut iät ja ajat, missä dominovat isä-ukot antaa hauleja perään, kaikille innokkaimmille kolleille, mitkä tyttäriä vonkaa kieli poskella oman talonsa ympärillä iltaisin. Tästä uutisesta on itselle tullut myös mieleen, että koira on joutunut ottamaan sosiaalisen johtovastuun juopuneiden ("vapautuneet" ympäriinsä kiljuvat akat ja murisevat ukot) viettiörvellyksestä, koiran reviirillä

Monenlaisia koiria ja koiranpitäjiä. Meillä oli 14 vuotta maailman kiltein ja ihanin mopsipoika. Oli rohkea ja luottavainen kaikkia kohtaan. Ei osannut pelätä ketään. Sitten jackrussellin terrieri tuli kylään emäntänsä kanssa. Tuo terrieri tarttui mopsipoikaamme turvasta kiinni. Poika huusi tuskissaan ja viimein kaksi ihmistä sai terrierin irti. Ei kannata ottaa noita pitkänokkaisia koiria, ei terriereitä, ei paimenkoiria, mutta eihän sitä aina tiedä, mistä koirasta tulee vihainen. Semmosia luonnevikaisija on eikä kasvatus aina auta. Sama kuin ihmisillä, voi epäonnistua jälkeläisten kanssa vaikka olisi yrittänyt parhaansa mukaan kasvattaa.

rahima kirjoitti: Ma Heinä 22, 2024 10:07 pm Monenlaisia koiria ja koiranpitäjiä. Meillä oli 14 vuotta maailman kiltein ja ihanin mopsipoika. Oli rohkea ja luottavainen kaikkia kohtaan. Ei osannut pelätä ketään. Sitten jackrussellin terrieri tuli kylään emäntänsä kanssa. Tuo terrieri tarttui mopsipoikaamme turvasta kiinni. Poika huusi tuskissaan ja viimein kaksi ihmistä sai terrierin irti. Ei kannata ottaa noita pitkänokkaisia koiria, ei terriereitä, ei paimenkoiria, mutta eihän sitä aina tiedä, mistä koirasta tulee vihainen. Semmosia luonnevikaisija on eikä kasvatus aina auta. Sama kuin ihmisillä, voi epäonnistua jälkeläisten kanssa vaikka olisi yrittänyt parhaansa mukaan kasvattaa.

Ei pahalla, mutta omasta mielestäni koirien rodun jalostus on mennyt liian pitkällä ja koiran pitäisi olla sellainen suht lähellä sutta. Joskus vaan tekee pahaa katsoa kun jollain mummelilla on sellainen pieni ja herttainen mopsi ja saa jännittää että kuoleeko se astmakohtaukseen kun kävelee 5 metria kerrallaan, ottaisi sitten vaikka kissan jos sellaisen pienen sylilemmikin haluaa.

Sipi kirjoitti: Pe Heinä 19, 2024 6:40 pm

Joten olen havainnut, että jos itse esimerkiksi yöllä olen heräänyt jonkun känniääliön kolisteluun, olen itse ollut valmistautumaton, uninen, itse ollut tietämätön tulijasta -ja koira reagoi minuun. Se reagoi minun tunnetiloihini.

Jos olen rauhallinen, huomioin koiran ja sanon ettei ole hätää, se rauhoittuu.

Mulle välittyy tästä saksanpaimenkoiracasesta sellainen tunne, etä nainen on ehdollistanut koiraansa ja tukenut sen suojeluviettiä väärillä keinoilla.


Joten eläinrakkaana ja asiaan perehtyneenä on pakko todetä, että saksanpaimenkoira oli väärässä kodissa. Se tekee ihan mitä tahansa omistajansa eteen. Miksi sillä oli sellainen tunne, että sen piti tehdä niin kuin se teki? Miksi?`Ei koiran pitäisi olla vastuussa turvallisuudesta, vaan ihmisen pitäisi. Aina, kun koira tekee itsenäisen päätöksen voin sanoa, ettei se ole omistajansa hallinnassa.

Koirat peilaa aina ihmistään samoin kuin lapset vanhempiaan. Tunnetilat tarttuu. Tutkimuksien mukaan kissat ja koirat tosiaan käyttäytyvät monissa tilanteissa kuin olisivat lapsiamme.

Koirat kortille, tulevat huoltajat tiukkaan syyniin vaadittuine perusteluineen, perusteellisille kursseille ja oppimaan mitä koirat ja koiranpito oikeasti on ja rangaistukset sen verran koviksi, että horjahduksia ja vaaratilanteita ei enää tapahdu. MAKSOI MITÄ MAKSOI, sillä ei koirien pito lopu. Se on meillä ihmisillä jo geeneissä. Tämä pätee kaikkiin rotuihin kaikkialla. Ihminen itse on AINA koirastaan vastuussa, ei koira.

^Tässä tapauksessa veikkaan, että koira peilasi päinvastoin, eli hoiti ja suojeli omistajaansa kuin vanhempi lastaan. Ehkä siksi, ettei oikein luottanut omistajansa tilannekontrolliin tms. Humalaisia vieraita ihmisiä on koirienkin hyvin vaikea lukea ja lisää vaikeusastetta tulee, jos omistajakin on humalassa, eikä taas ymmärrä miten koira lukee tilannetta, kun jurriset pälyilevät, säntäilevät ja äänehtivät jne.

Tähdet kertovat kirjoitti: Ti Heinä 23, 2024 12:12 am ^Tässä tapauksessa veikkaan, että koira peilasi päinvastoin, eli hoiti ja suojeli omistajaansa kuin vanhempi lastaan. Ehkä siksi, ettei oikein luottanut omistajansa tilannekontrolliin tms. Humalaisia vieraita ihmisiä on koirienkin hyvin vaikea lukea ja lisää vaikeusastetta tulee, jos omistajakin on humalassa, eikä taas ymmärrä miten koira lukee tilannetta, kun jurriset pälyilevät, säntäilevät ja äänehtivät jne.

Aivan totta. Ja tästä syystä omistajan ei pitäisi asettaa koiraansa sellaiseen tilanteeseen, jossa se kokee ainoaksi vaihtoehdokseen hyökätä ja ottaa tilanne haltuunsa.