JohannaK kirjoitti: To Joulu 18, 2025 9:34 pm
Vankilan tehtävä on rangaista eikä ymmärtää ja silitellä päätä, siksi sadismi on täysin sallittavaa. Nimenomaan koin pään silittelyy ja ymmärtämistä, jota vangit ei todellakaan tarvitse, tekevät uusia rikoksia vaan jos ei rankaista kunnolla. Siellä jopa pidettiin kokkauskerhoja ja saunomaankin pääs, ei todellakaan kuulu vankilaan tollaset. Itellä se jopa edesauttoi vankilaan joutumista ku tiesin et Suomen vankilat on hotelleja nii en sit välittänyt vaik jouduinkin vankilaan. Itellä kuten monella muullakaan vangilla ei ole lapsuudentraumoja, on paremminkin ollu turhankin helppoo ku saanu aina tahtonsa läpi. Ne lapsuudentraumoja kokeneet on hoidon piirissä eikä vankilas.
Mä näen asian niin, että se rankaisu on mahdollista ilman sadismiakin ja se rangaistus vankilaan joutuessa on jo se
vapauden menetys. Ja esim. se, että joku välillä vaikka
ymmärtää, ei tarkoita silti hyväksymistä. On mahdollista tuntea ja osoittaa myötätuntoa vaikka murhaajaa kohtaan tän kertoessa jotain kamalaa taustastaan, mutta se ei ole ollenkaan sama kuin se, että hyväksyisi tän henkilön tekemän murhan.
Ei pidä valitettavasti ollenkaan paikkaansa, että lapsuudessaan traumatisoituneet olisivat hoidon piirissä. Kyllä heistä tosi moni siellä vankilassa on.
Eihän kaikilla vangeilla tokikaan välttämättä lapsuuden traumoja ole (tai sitten niitä ei vain tiedonpuutteen ja tunteiden turruttamisen takia tunnista). Esimerkiksi osa ihmisistä syntyy jo valmiiksi alttiimpina psykopatialle (geenit) ja siihen liittyy suht varhain selkeästi määriteltyjä piirteitäkin. Mikäs se sanontakin on - että rakastavassa perheessä psykopaatista voi tulla huippujohtaja, kun taas välinpitämättömässä ja väkivaltaisessa perheessä siitä tulee todennäköisemmin rikollinen. Kärjistetysti sanottuna.
Oli miten oli; sulla vaikuttaa olevan tosi rangaistuskeskeinen maailmankuva? Esim. Sen sijaan, että näkisit vankilan hoitoa ja kuntoutusta tarjoavana laitoksena, jossa rangaistus on se vapauden menettäminen ja tavoite se, että vanki kuntoutuisi pärjäämään yhteiskunnassa omien valmiuksiensa ja lain mukaisesti, näet sen ilmeisesti niin, että vankilan tarkoitus on tarjota teille rikoksia tehneille pelkästään niin sanottua keppiä ja kohdella teitä ylipäänsä jopa sadistisesti?
Toisaalta taas kuvaat, että vankilassa oli sitä ja tätä "mukavaa?" ja, että sun kohdalla se edesauttoi sitä, että mielellään menit/menisit sinne takaisinkin. En yhtään epäile tätä kokemusta; oon monesti kuullut, että jotkut tosiaan elää mieluummin vankilassa kuin vapaalla, koska siellä elämä on säännöllistä, saa ruokaa, aktiviteetteja ym.
Mutta entä, jos sun omassa elämässä olis samoja elementtejä ja sama määrä turvaa - olisko sulla silloinkin tarve jatkaa rikosten tekemistä ja päästä takaisin vankilaan?
Vapaalla ei toki ole saatavilla sitä henkilökuntaa, mitä linnassa on, mikä parhaimmillaan tuo vangeille niitä rajoja ja rotia ja turvaa sen lisäks, että hyvät vartijat saattaa ekan kerran koko vangin elämän aikana kohdella häntä kuin ihmistä.
Ja siis en vähättele ollenkaan muutoksen tekemisen vaikeutta. Ei ole kellekään todellakaan helppo rasti muuttaa melkein "tosta noin vaan" elämänsä erilaiseksi. Onneksi siihenkin voi hakea tukea esim.
KRIS:
https://kris.fi/
Naistenkartano:
https://www.naistenkartano.com/
Ja muualtakin.
No, tää aihe on tätäkin totta kai monimutkaisempi enkä sen enempää tätä tänään jatka. Mutta kiitos ajatusten vaihdosta.

Arvostan sitä, että oot täällä Minfossa "puhumassa niin sanotusti omasta puolestasi". Toivottavasti kirjoittelet täällä jatkossakin. Mielelläni mäkin keskustelen sun kanssa uudestaankin.