Kyse on ehkä sukupolvien välisestä kuilusta. Usein 70- ja 80-luvuilla lapsuutensa viettäneet aloittivat jo suunnilleen siinä ekalla luokalla siirtymän "aikuisten maailmaan" sarjiksien, kirjojen ja TV:n/videoiden välityksellä. Jo varhain tuli selväksi että kaikessa fiktiossa asiat mitä näki eivät olleet totta.Orge Gerwell kirjoitti: Su Joulu 21, 2025 4:13 amJep. Ei oikein taida nuo urpot hahmottaa, että minkä ikäisiä esikoululaiset ovat. Aika vitun häiriintynyttä mölinää.Bird kirjoitti: Su Joulu 21, 2025 12:44 am Mutta ei, luolamies-minfolaiset pitää lapsia heikkoina, jos eivät tajua väkivaltaa ja joulupukkia, joka yrittää tukehduttaa lapsia muovipussilla.
Ahdistusta itsellä saattoivat aiheuttaa jotkin mondo-dokumentit kuten Africa addio jossa kuvattiin shokeeraavin esimerkein pimeän maanosan raakuuksia.
Varhainen siirtymä toi vain läpi elämän kestävän kiinnostuksen kaikkeen kulttuuriin, kirjallisuuteen ja elokuviin.
Nykykersat eivät enää lue sarjiksia tai kirjoja eivätkä katso elokuvia sillä silmällä että hei, tämähän on kokonainen kiinnostava maailma. Keskittymiskyky ei yksinkertaisesti riitä. Itsellä taas 11 - 12 vuotiaana suosikkielokuvani oli Andrei Tarkovskin Solaris. Sitten tuli kuvioihin scifi ja kauhu, kirjojen ja elokuvien muodossa ryyditettynä. Lucio Fulcin ja Dario Argenton myötä taas kiinnostus italialaiseen elokuvaan yleensä, ranskalaiseen ja espanjalaiseen elokuvaan, kung-fu ja samuraileffojen myötä taas aasialaiseen elokuvaan. Elokuvamusiikin myötä myös rakkaus klassiseen musiikkiin ja kaikkiin elektron subgenreihin.
Syntyykö nykykersoilla enää mitään kipinää mihinkään kulttuuriseen kiinnostukseen just jossain siinä ekaluokkalaisen herkässä iässä?
Mutuna että ei. Nyt on varsinkin pojilla tärkeintä miettiä kampauksia, hengailla jossain parturiliikkeissä, nuuhkia hajuvesiä kosmetiikkaosastoilla ja tuijottaa herkeämättä älypuhelinta. Lonnia toimettomana jossain kauppakeskuksissa ja matkia matunuorisoa kaikessa mahdollisessa. 90% nykylapsista viiraa päässä, on nepsyä ja autismia, käydään apinan raivolla päälle päiväkodeissa ja kouluissa. Mielenterveysongelmia, ahdistusta ja masennusta enemmän kuin koskaan.
Ja EI siihen väittämään että kyllähän "takavuosinakin" oli lapsilla autismia, ADHD:tä ja muita nepsyjä mutta niitä ei osattu silloin diagnosoida. Ei takuulla ollut, nykyään tilanne on käytännössä rajähtänyt käsiin.
Mikä ulkoinen jatkuva mekanismi tai ärsyketulva olisi aiheuttanut esim. 80-luvulla lapsille mielenterveysongelmia tai neuroepätyypillisyyksiä tässä nykyisessä skaalassa?
.