Ifigeneia kirjoitti: To Maalis 12, 2026 9:45 pm
Uskovaisten mielestä elukoilla ei ole sielua, joten eipä yllätä ettei eläimen kärsimys kiinnosta.
Kuka tahansa voi teeskennellä, että eläimen kärsimys kiinnostaa, jos kaikki, mitä tarvitsee tehdä, on räksyttää asiasta Internetissä. Tuplasti helpompaa se on vielä jos hyökkää itse jollekin toiselle keksimiään mielipiteitä vastaan.
Silloin voi upota sellaisen totaalisen harhakuvitelman valtaan, että ihanteellisessa maailmassa kaikki kärsimys on absoluuttisen kiinnostavaa, koska kaiken kärsimyksen voi absoluuttisesti poistaa, koska kaikki kärsimys on absoluuttisesti tunnistettavissa ja poistettavissa. Ainoastaan absoluuttisen kokematon ja elämää ymmärtämätön voi sortua tällaiseen kuvitelmaan.
Ethän sinä tiedä yhtään mitään siitä, mikä kärsimys minua kiinnostaa ja ei kiinnosta. Enkä minä antanut sinulle edellisessä viestissäni mitään materiaalia, mistä päätellä asiaa suuntaan tai toiseen. Enkä minä sitäpaitsi ole nyt aiheena millään tavalla, joten lakkaa paskomasta keskustelua henkilökohtaisuuksiin menemisellä. Enkä minä ole sinulle velkaa mitään tilintekoa asiasta, vaikka miten metelöisit.
Minua kiinnostaa lähinnä se, ettei poromiehistä puhuttaisi ihan rajattomasti paskaa. Ei se tarkoita, että olisin edes poromiesten puolella, tai pitäisin heidän toimintaansa mitenkään virheettömänä. Se tarkoittaa vain, että olen paskapuhetta vastaan. Turhia ja perättömiä olettamuksia vastaan. Vähän sama kuin joku pienen otannan perusteella yleistäisi, että kaikki kirjoittelijat täällä ovat viettäneet aikaa vankilassa ja suljetulla osastolla. Ei se pidä paikkaansa sen enempää.
Minua ei kiinnosta myöskään satunnaisten uskovaisten tunteet tai mielipiteet mistään asiasta. Sinä saat laittaa niille ihan niin paljon painoa kuin haluat, mutta älä turhaan sotke minua siihen. Katolisen teologian mukaan sielu tarkoittaa prinsiippiä, mikä tekee materian eläväksi. Joten siinä merkityksessä ihmisillä, eläimillä ja ruukkukasveilla on sielu. Tietenkin nämä ovat pelkästään biologisina eliöinä eri tasoisia, joten kasvin sielulla, sienen sielulla ja eläimen sielulla tarkoitetaan hieman eri asiaa.
Asia, mikä erottaa ihmisen eläimistä, on henki. Se on jotain, mikä ei ole aineeseen, eikä siten aikaan sidoksissa. Kasveilla ja eläimillä ei ole henkeä, vaan niiden olemassaolo tapahtuu kokonaan ajassa. Kun ne kuolevat, niin se oli sitten niiden osalta siinä. Kun ne kärsivät, niin ne eivät kykene tulkitsemaan sitä kärsimystä minään kommentaarina omasta arvostaan tai tarkoituksestaan. Ne vain kärsivät. Ilman mitään suurempaa jaloutta, katkeruutta, toivoa tai pettymystä. Poro, jonka hirvi potkii tohjoksi, ei ajattele siinä olevan mitään oikeaa tai väärää, kohtuullista tai kohtuutonta. Se vain menee tohjoksi, ja sen ymmärryksen taso on tasan siinä.
Poro ei angstaa viimeisiä hetkiään sitä, että nyt sen ainutkertainen elämä meni pilalle hirven tai poromiehen takia. Eikä se sen enempää mieti, millä tavalla kärsimyksen rohkea hyväksyminen voi palvella jotain korkeampaa päämäärää. Sillä ei ole mahdollisuutta sen enempää keksiä tai ymmärtää tällaista ajatusta kuin suostua siihen tai kieltäytyä siitä. Ihmisillä on tällainen mahdollisuus. Kuten esimerkiksi katolinen oppi ristin merkityksestä kertoo. Parkuminen jää niile, jotka liian myöhään tajuavat olleensa liian tyhmiä tämän käsittämiseen.
Nykyihmisen suhtautuminen eläimiin ja eläinten kärsimykseen on sekasotku, jossa ei osata erottaa fyysistä ja henkistä kärsimystä toisistaan. Joten siinä otetaan ensin ihmisen kauhu siitä, että oma elämä meni täysin pilalle ja hukkaan jonkin onnettomuuden johdosta. Sitten höystetään sillä olettamuksella, että ihmisen elämällä ei ole mitään pysyvää merkitystä. Siis koetaan ahdistusta jonkin sellaisen asian menettämisestä, minkä ei edes uskota olleen olemassa tai mahdollinen. Sen jälkeen projisoidaan se ajatus kuolettavan tällin saaneeseen eläimeen.
Se pitää sanoa itämaiden uskonnoista, että ne eivät sortuneet tällaiseen tyhmään toisiinsa liittymättömien käsitemaailmojen yhdistelyyn. Ne käsittivät sielun lähemmäs sitä, miten katolinen teologia, kuin sitä, miten länsimaalaiset kuukristallien ja jäniksenkäpälien kanssa sekoilevat hipit. Koko puhe porojen sieluista ei tarkoita sitä, että eläimen elämä ja tietoisuus saisi jotain ihmiselle kuuluvia piirteitä ja merkityksiä. Vaan sitä, että lopulta minkään eliön, ihmisen kuin eläimen, kärsimyksellä ei ole mitään syvempää merkitystä.
Hipit yrittävät salakuljettaa sieluun hengen ominaisuuksia. Sillä tavalla yrittävät saada aikaan, että pelkästä biologisesta olemassaolosta jotenkin kumpuaisi joku moraalinen ja filosofinen merkitys, joka tarpeeksi kummuttuaan tulisi yllättäen tietoiseksi itsestään. Vitsi on siinä, jos porolle onnistuu jotenkin sumuttamalla ja hämäämällä antamaan tällaisia merkityksiä, niin sitten ei tarvitse pysähtyä hoksaamaan, että ihminen on saanut ja saa ne, historiallisesti ja loogisesti, ainoastaan kristinuskosta. Ainoastaan ristin esimerkin mukaisesti. Mutta jos ei se kelpaa, niin voihan siinä tilalla palvoa sitä poroa. Vaikka luulen, että tärkeämpää tässä olikin poromiehen halveksiminen.