MURHA.INFO

markja kirjoitti:

joey kirjoitti:Tuen ehdottomasti kaikenlaisia henkiparantajia, kunhan eivät vie jalansijaa oikealta lääketieteeltä. Homma toimii samaan tyyliin kuin lumelääkkeetkin ja säästää pitkän pennin.

Millä ihmeen logiikalla toimimattoman hoidon käyttäminen SÄÄSTÄÄ jonkun rahoja yhtään?

Kuka tässä toimimattomasta hoidosta on puhunut?

Sorsakkeelle: en missään nimessä sano, että "vain uskolla ja asenteella" parantuisi (juujuu, et väittänytkään minun niin sanoneen ), mutta omaan parantumiseen uskominen auttaa parantumisessa, toisinaan voi olla merkittävässäkin osassa parantumista. Perustan väitteeni niille samoille tutkimuksille (sekä omakohtaisille kokemuksille), joita sinä kritisoit, joten menee ehkä juupas-eipäs-väittelyksi

Niin, en minä tiedä mikä on totuus, enkä ole lääketieteen asiantuntijakaan. En myöskään ole lähemmin tutustunut noihin tutkimuksiin, sen vain tiedän, että arkipäivän totuutena (ja joidenkin tutkijoidenkin väittämänä) esitetty lausuma, että usko tai asenne auttaa on jo keritty kyseenalaistamaan muiden taholta. Itse asiassa jotkut ovat kyseenalaistaneet pitkään hyväksytyn placebo-vaikutuksen olemassaolonkin. Jos jotakuta kiinnostaa, tuossa on linkkejä:

http://www.news.com.au/story/0,23599,23 ... 98,00.html

http://skepdic.com/placebo.html

On aina hyvä pohdiskella. Sinänsä minulla ei ole mitään sitä ajatusta vastaan, että usko paranemiseen auttaa, voi olla tottakin, mutta toisaalta kuten esimerkissäni kerroin sitä voidaan joskus soveltaa aika ikävälläkin tavalla asenteissa muihin ihmisiin.

Itse olin valmis lyömään puolikkaan pääni vetoa, että harrastamani jooga auttoi liikenneonnettomuudessa loukkaantuneen olkapääni paranemisessa, vaikka harjoittelu oli aluksi äärimmäisen tuskallista (luultavasti aloitin sen aivan liian aikaisin). Epä-joogi ystäväni kuitenkin tyrmäsivät ajatuksen, koska heidän mielestään en voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos en olisi harjoitellut. Niin, kuka tietää.

http://skepdic.com/placebo.html:

Beecher started a wave of studies aimed at understanding how something (improvement in health) could be produced by nothing (the inactive placebo). Unfortunately, many of the studies have not been of particularly high quality. In fact, it has been argued by Kienle and Kiene (1997) that, contrary to what Beecher claimed, a reanalysis of his data found "no evidence of any placebo effect in any of the studies cited by him." The reported improvements in heath were real but were due to other things that produced "false impressions of placebo effects." The reanalysis of Beecher's data claims that the improvements were due to:

Spontaneous improvement, fluctuation of symptoms, regression to the mean, additional treatment, conditional switching of placebo treatment, scaling bias, irrelevant response variables, answers of politeness, experimental subordination, conditioned answers, neurotic or psychotic misjudgment, psychosomatic phenomena, misquotation, etc.

Juttu vaikuttaa erittäin heikolta tai jokin tässä selonteossa on vialla.

sorsake kirjoitti:Niin, en minä tiedä mikä on totuus, enkä ole lääketieteen asiantuntijakaan. En myöskään ole lähemmin tutustunut noihin tutkimuksiin, sen vain tiedän, että arkipäivän totuutena (ja joidenkin tutkijoidenkin väittämänä) esitetty lausuma, että usko tai asenne auttaa on jo keritty kyseenalaistamaan muiden taholta. Itse asiassa jotkut ovat kyseenalaistaneet pitkään hyväksytyn placebo-vaikutuksen olemassaolonkin. Jos jotakuta kiinnostaa, tuossa on linkkejä:

http://www.news.com.au/story/0,23599,23 ... 98,00.html

http://skepdic.com/placebo.html

On aina hyvä pohdiskella. Sinänsä minulla ei ole mitään sitä ajatusta vastaan, että usko paranemiseen auttaa, voi olla tottakin, mutta toisaalta kuten esimerkissäni kerroin sitä voidaan joskus soveltaa aika ikävälläkin tavalla asenteissa muihin ihmisiin.

Itse olin valmis lyömään puolikkaan pääni vetoa, että harrastamani jooga auttoi liikenneonnettomuudessa loukkaantuneen olkapääni paranemisessa, vaikka harjoittelu oli aluksi äärimmäisen tuskallista (luultavasti aloitin sen aivan liian aikaisin). Epä-joogi ystäväni kuitenkin tyrmäsivät ajatuksen, koska heidän mielestään en voi tietää mitä olisi tapahtunut, jos en olisi harjoitellut. Niin, kuka tietää.

Jos vaikka joogalentäminen auttaisi? Muutama vuosi sitten tiedotusvälineissä levisi kuva suomalaisesta (?) joogalentäjästä. Kaveri oli valokuvassa 30 senttiä ilmassa tukka pystyssä ja naama virneessä. Sitten paljastui että kuva oli videosta jossa kaveri pomppi ristiasennossa ylösalas. Mutta en väitä etteikö ahkera pomppiminen voisi johtaa siihen että kaveri jääkin joskus ylös.

Mulla oli lapsena todella paha migreeni. Sellainen että laatta lensi enkä nähnyt kasvoja ja kaikki äänet ja hajut sai mut toivomaan kuolemaa.

Kun olin teini-ikäinen, äitini joka on aina ollut vähän vaihtoehtoihminen ehdotti, että lähdettäisiin henkiparantajan luo. Lääkäreillä oltiin siis käyty kyllästymiseen asti. Sen ikäisenä reaktioni oli tietenkin että mitäs vittua, en todellakaan lähde.

Mutsi kuitenkin lähti tuttunsa luo valokuvani kanssa. Sen jälkeen ei ole migreenikohtauksia ollut yhtä ainutta. Darra- ja niskajännityspäänsärkyä kyllä välillä, mutta ainakin ne joilla on joskus ollut migreenikohtaus ymmärtää että se on vähän eri juttu.

En vieläkään osaa suhtautua asiaan oikein millään lailla. Teini-ikäisenä migreeni yleensä hellittää, mutta kun toi loppu jumalauta kuin seinään. Ihme juttu.

Tutuntutun tuttu oli kärsinyt kroonisesta selkäsärystä vuosikaudet, hän kävi muutaman kerran jossain jeesusvouhotuslahkon kokouksessa jossa parannetaan ihmisiä (muistaakseni Nokia-missio) ja kas, selkä ei kuulemma ole enää vihoitellut. Itse en oikein jaksa uskoa tohon..

Ihan henkiparantajille tuskn menisin, mutta sellaiset hoitomuodot kuin akupunktio, vyöhyketerapia, hermoratahieronta jne. ovat niitä, joihin kyllä menisin ja uskon niiden auttavan eri vaivoissa. Akupuntiota olen kokeillut ihan meidän terveyskeskuslääkärin suorittamana ja hyvin auttoi. Kun kaikki muut hoitomuodot on koettu ja toivottu tulos jäänyt saamatta sitä kai siirtyy kokeilemaan niitä mitä ei vielä ole läpi käyty. Osteopatia ainakin kuulemma auttaa eri tuki-ja liikuntaelinsairausten hoidossa, samoin jooga. Ihan hyviä molemmat.

Dr Bergmeister kirjoitti:Ihan henkiparantajille tuskn menisin, mutta sellaiset hoitomuodot kuin akupunktio, vyöhyketerapia, hermoratahieronta jne. ovat niitä, joihin kyllä menisin ja uskon niiden auttavan eri vaivoissa. Akupuntiota olen kokeillut ihan meidän terveyskeskuslääkärin suorittamana ja hyvin auttoi. Kun kaikki muut hoitomuodot on koettu ja toivottu tulos jäänyt saamatta sitä kai siirtyy kokeilemaan niitä mitä ei vielä ole läpi käyty. Osteopatia ainakin kuulemma auttaa eri tuki-ja liikuntaelinsairausten hoidossa, samoin jooga. Ihan hyviä molemmat.

Kyllä voisin kokeilla akupunktiota, MUTTA minusta tässäkin yhteydessä pitäisi pitää erossa, kuka hoidon antaa, onko se joku jonkun kurssin käynyt vaikka vuoden kahden tai enemmänkin vai joku todellinen ammattilainen. Tässäkin maassa toimii yliopistotutkinnon suorittaneita jopa väitelleitä vaihtoehtoisen lääketieteen ammatinharjoittajia esim. Kiinasta. Olisin valmis luottamaan vaihtoehtoiseen lääketieteeseen tällä tasolla ja siis ainoastaan tällä tasolla, että siitä voisi olla hyötyä. Tämän myöntää osin jo länsimainen lääketiedekin.