Itse olin intissä lääkintämiehenä paljonkin tekemisissä mm. antenniosastolle lähtevien parissa ja putkassa oleville jakamassa rauhoittavia sekä kuuntelijana. Varuskuntasairaalan ylimmässä kerroksessa porrastasanteella istuttiin loppuaikana monet kerrat "terapiaistunnoissa" vetämässä röökiä ja sivuun vedettyjä pameja kun oltiin kineksessä. Niin monia tarinoita ja hassunhauskoja muistoja inttiaika täynnä mm. käsittämätömän määrän söin silakkapihvejä kun oikeastaan kukaan muu ei niistä tykännyt ja ne jäi meikäläisen syötäväksi sekä perinteeksi muodostunut potilasarkiston täydellinen sekoittaminen uusien lääkintäkulien riesaksi. Skipattiin ja väärennettiin nopeasti myös kertausharjoitukseen tulevien krapulaisten reserviläisten verenpainelukemat kun oli niin kiire sotkuun kahvi/lärpäkepizza/munkki-aterian pariin.Sivustahuutelija kirjoitti: Ti Heinä 21, 2026 3:51 pm Ei ne itsarit yleensä mihinkään palvelukseen suoraan edes liity. Muinoin intissä yksi oli tappamassa itseään kun työpaikka meni konkkaan ja tyttöystävä jätti.
Jos itse palvelus ahdistaa, niin sieltä pääsee pois, eikä ole pakko edes mennä.
Intissä saa sarjatulikiväärin ja patruunoita käteen, niin monen on helpompi tehdä päätös, kun lopputulos on jokseenkin varma ja nopea..
Nämä rikokset lienevät jo vanhentuneet.
