Barbie kirjoitti: La Elo 15, 2026 10:36 pm
RL11/6 kirjoitti: La Elo 15, 2026 10:31 pm
Barbie kirjoitti: La Elo 15, 2026 9:53 pm
koko elämä on ollut sellainen katulapsimainen
Eli siis juuri sellainen kuin pitääkin. Ilman mara salvatruchamaisuutta lapsuus ja nuoruus olisi sangen turhaa, tylsää ja jopa korutonta. Ainoa asia, jota omasta lapsuudestani kadun, on se, että en ampunut molempia vanhempiani alle 15-vuotiaana. He olivat nimittäin liian huonoja esikuvia minulle, enkä sen vuoksi ottanut minkäänlaista oppia heiltä. Sen sijaan omaksuin ajattelumallin, jonka myöhemmin tajusin olevan olleen Salvatore Riinankin käytössä. Ainoa aikuinen, jota katsoin ylöspäin nuorena aikuisena, oli Vasili Blohin, jolle olin suoranaisesti hiukan kateellinen hänen upeasta elämästään ja työstään, jota hänkin intohimoisesti rakasti. Hippokrateen mukaan ihminen on mitä hän syö, mutta tosiasiallisesti ihminen on sitä, mitä hän tekee työkseen. Esim. Tk-lääkärikin on ihminen, mutta hänen asiakkaansa eivät, koska he ovat heikosti koulututettuja, sairaita ja huonosti toimeentulevia ei-ihmisiä. Ali-ihmisiä. Vammaisia. Ihmisroskia.
Mä hurahdin Order of Nine Anglesiin ja satanismiin. Nykyään se on taas muodikasta, mutta en mä sitä paskaa jaksa. Saatana pitää hyväksyä jo lapsena, niin se ei kiinnosta enää aikuisena.
Persoonalliseen pahuuteen uskominen on osa joulupukinkin alkuperäissanomaa. Wehrmachtin rakkaasta kotimaasta peräisin oleva todellinen joulupukki, Krampus, ei pyrkinyt turhaan hyvyyteen, vaan äärimmäiseen ihmisyyteen, johon kuuluu oleellisesti raiskaaminen, tappaminen ja ryöstäminen. Sillekin on syy, miksi hautausurakoitsijat ja vainajankuljettajat pukeutuvat mustaan tyylikkääseen pukuun, eikä ambulanssin punaiseen, mikä on kyllä hyvin jouluinen väri. Yhdessähän ne olisivat UB:n jengivärit, mutta se oli kyllä sellainen kuoropoikien kirkkosakki, joka ei tiennyt pahuudesta yhtään mitään. Pelkkiä mielenterveysongelmaisia narkkareita.
Kerran minulla oli yksityispraktiikassani potilaana bussikuski, joka kertoi saavansa nautintoa, kun pääsee sulkemaan oven ihmisen nenän edessä ja lähtemään liikkeelle aikataulun mukaisesti. Se hiukan liikutti minua. Ihan silmät kostuivat. Mikään ei nimittäin voi olla niin hienoa kuin päästä kokemaan miltä se tuntuu, kun lasi erottaa teidät, toinen lämpimässä autossa, toinen talvipakkasessa epätoivoisena. Siinä, kun pääsee vielä painamaan kaasua, joka luo ilmaan tummanpuhuvaa birkenaulaista kuolemaa enteilevää pakokaasua. Samanväristä mitä Muumilaakson tarinoissa aavemaisesti (kaukopartio) liikkuva mörkö edustaa yhdessä tupakkateollisuuden kanssa. Harmaata, syöpää ja mustantervaista adenokarsinoomaa.
Itsenäisen Suomen Kansallisen Taistelujoukon Rintaman kunniajäsen jo vuodesta 1997. Tarkemmin alkukesästä, kun Captain Jack soi listahittinä radioaalloilla ja maailmassa oli vielä kaikki hyvin.