MURHA.INFO

Goodfellas elokuvasta Derek and the dominosin (lue Eric Clapton) Laylan instrumentaalinen loppuosa. Joka soi siinä kohtauksessa jossa Jimmy Conwayn tappamia/tapattamia gangstereita löytyy ympäri kaupunkia. Tarina kertoo, että Martin Scorsese halusi kappaleen soivan myös kohtausta kuvatessa jotta päästiin oikeaan tunnelmaan.

Henkilökohtaisesti pidän Casino elokuvan koko soundtrakkiä aivan mahtavana. Mutta se taitaakin toinen tarina se...

Vanha topikki, mut kausittaisena leffa-ahmattina täytyy kommentoida. Listasin muutaman mitkä pelittää upeasti ilman leffaakin.

Conan the barbarian: verisuonet pullistuu päässä kun Anvil of Crom lähtee massiivisilla patarummuilla käyntiin ja pasuunat alkavat puhaltamaan sankarillisia säveliä. Riders of doomissa lähtee viimeistään järki. Hail Basil Poledouris.

Kellopeli appelsiini: toinen suurklassikko. Terry Tuckerin Overture to the sun ja Gene Kellyn Singing in the rain ehkä ne siisteimmät siivut.

Hyvät, pahat ja rumat: kaikkihan tän tietää. The ecstacy of gold nostaa sisällä asuvan Clintin pinnalle.

Alien 1-3: Pimeää, autiota ja paikoin melkein tortut housuun säikäyttävää revittelyä.

Schramm: depressiivistä syntikkamusaa ultrasaastaisella tunnelmalla.

Suspiria: Goblinin hurmeisia maalailuja.

Re-Animatorin tunnusmelodia on myös aika säväyttävä.

Erittäin vaikuttava juuri siksi, ettei siinä ole mitään liikaa...

- http://www.youtube.com/watch?v=Z4n3dbPqk58

Joidenkin Beck-elokuvien loppumusiikki ja Midsommerin murhien tunnusmusiikki.

Midsomerin murhien kohtauksien leimallinen musiikki, josta voi päätellä tapahtumien luonteen. Tietyt teemat toistuvat, mutta joka jaksossa on myös vain siihen tehtyä mittatilausmusiikkia. Musiikilla saadaan usein Midsomerin murhissa vaikuttava kontrasti lempeän maalaiskylän kauneuden ja siellä muhivien kammottavuuksien välille.

Valdovas kirjoitti:Erittäin vaikuttava juuri siksi, ettei siinä ole mitään liikaa...

- http://www.youtube.com/watch?v=Z4n3dbPqk58

Olipas tosi hyvä pätkä! Tuota samaa voisi kokeilla moneen muuhunkin.

Vähän asian viereen, mutta mua sitte harmittaa (nätisti sanottuna) nykyaikainen touhu, että kotona dvd:tä katsoessa haluis kuulla hyvin puheen, mutta sitte ääniefektit ja musakin tulee vähän hiton kovaa. Koiratkin on noin miljoona kertaa pompanneet kattoon asti pelästyksestä. Mä en ainakaan oo keksinyt, että niitä tehosteita säätääkään voi, joten veivattava on vaan puhekin pienelle. Ei hyvä.

Mä kyllä arvostan, että leffaan on tehty ihan oma musiikki. Mm James Horner ja John Barry on säveltänyt hienoja ja täällä mainittu Carpenter.

Irma Lam kirjoitti: Mä kyllä arvostan, että leffaan on tehty ihan oma musiikki. Mm James Horner ja John Barry on säveltänyt hienoja ja täällä mainittu Carpenter.

Totta, joskin luova elokuvantekijä osaa käyttää hienosti myös olemassaolevaa musiikkia, ja tässä omassa luokassaan on muutamassa muussakin yhteydessä kehumani Stanley Kubrick, joka pahus on saanut aikaan mm. sen, että nykyään on varsin vaikea kuunnella Tonava kaunoista ilman, että avaruusalukset ja asemat alkavat liikehtiä mielikuvissa majesteettisen hitaasti tai Singing In the Rainia ilman mielikuvaa Malcolm McDowellin Alexista potkimassa Mr. Alexanderia ja raiskaamassa Mrs. Alexanderia ko. kappaleen tahtiin Kellopeliappelsiinin kuuluisassa pahoinpitelykohtauksessa monesta muusta puhumattakaan.

Koska nuo kaikki ovat varmasti kaikille tuttuja (tai ainakin pitäisi olla! ), niin säästän klippien linkkaamisessa ja otan esimerkiksi vain yhden helmen, elokuvahistorian epäilemättä eleganteimman viettelykohtauksen, niin visuaalisen ilmeen, musiikin kuin varsinkin kohtauksen äärimmäisen pidättyväisyyden vuoksi! Ah, Taidetta isolla T:llä!

- http://www.youtube.com/watch?v=LXq45wL2 ... re=related

Ai niin, ja mitä rytmiin tulee, niin leffa ei välttämättä parane sillä, että se leikataan parinsadan kuvan minuuttivauhtia kuten nykyään usein tunnutaan tehtävän, vaan itse asiassa usein juuri päinvastoin...

Eräs klipin kommentaattoreistakin tuntuu ymmärtävän hyvän päälle...

"This is the most perfect scene of all-time in the most perfect movie of all-time."

Tähän on jo niin monta hyvää liitetty mm. M; kaupunki etsii murhaajaa, kaikki mihin Morricone on ikinä koskenut, Hitchcock jne. + kaikki ne kohtaukset, jotka tulevat mieleen suuremmalla viiveellä kuin kakki nämä ns. varmat legendat, joten edetään fiilispohjalta.

Heti tulee mieleen "jenkkien Kaurismäki", AKA; Jim Jarmusch, joka osaa tapetoida vähäeleisen kerrontansa aina hienolla soundtrackilla, mutta valitettavasti kaikkia kohtauksia ei youtubekaan tunne, joten tässä pari medium-tason pätkää tuota kautta: Johnny Depp + Neil Young = Dead Man-leffa sekä yksi mustan Gibsonin sävyttämistä tappokohtauksista. Aivan eri aikakausi, soundtrack sekä meininki, mutta yhtä sopiva väkivallan sekä musiikin liitto oli vuorossa Ghost Dogissa mm. tässä kohtauksessa.