Valdovas kirjoitti:Niin arvelinkin. Tuohon näyttäisi liittyvän jo monia virhelähteitä; tilastollista vinoumaa, jälkikäteisperusteluja, kulttuurieroja ym. Tarvittaisiinkin enemmän ja laajempipohjaisia tutkimuksia aiheesta.
Noh... tieto taitaa olla vinoumineen ja kulttuurieroineen parasta mitä on tarjolla. Vai voisitko esittää jotain faktelsbergiä asiasta toiseen suuntaan?
Miksi tehdä tämän hetken tiedon vastaisia ratkaisuja tunnepohjalta?
Valdovas kirjoitti:Niin, tosin niistäkin on tietysti hiukan vaikea arvioida muuttuneen lainsäädännön osuus suhteessa muihin muuttujiin ja kummassakin tapauksissa viimeisimmistä lakumuutoksista on vasta muutama vuosi, joten pitemmän aikavälin muutoksia ei vielä täysin pysty arvioimaan.
Anteeksi sivistymättömyyteni. Mikä oleellinen muutos brittein vuonna -97 voimaan astuneeseen käsiasekieltoon on viime vuosina tehty? Miekkojen kieltämistä ei mielestäni voida sotkea tähän keskusteluun.
Entä mikä hankaluus on arvioida sitä, että Belgiassa kiellon voimaanastuttua vain murto-osa kontrolloiduista aseista palautettiin valtiolle, noin 670tuhatta asetta muuttui laittomaksi? Tarvitseeko tilannetta seurata, että jos he vaikka palauttelevat aseet pikkuhiljaa? Ei varmaan, mutta Belgian käsiasekieltoa ollaan kovaa vauhtia perumassa. Fiaskosta ei varmaan tarvita yli kahden vuoden tutkimustuloksia.
Valdovas kirjoitti:Eivät kai nuo mitenkään toisiaan poissulkevia olekaan. Riskialttiiden ihmisten "rajoittaminen" (mitä kaikkea se sitten sisällään pitääkin..) lienee tosin useimmiten vieläkin hankalampaa. Ase on riski siinä mielessä, jos ja kun sen saatavuus vaikuttaa rikoksentekokynnykseen ja tehdyn rikoksen seurauksiin.
Tottakai riskialttiiden henkilöiden karsiminen on hankalampaa. Pitääkö aina mennä siitä mistä aita on matalin ja joutua ojasta allikkoon?
Selitä minulle ymmärrettävästi, miksi minun aseeni ovat riski. Ne eivät ole helposti saatavilla, tiedän ainakin yhden poliisilaitoksen jonka asevarastosta ovat aseet helpommin saatavilla. Useat PV:n aseet ovat helpommin saatavilla. Eli kukaan minun lisäkseni ei voi saada aseitani haltuunsa.
Entä miten minun aseeni vaikuttavat rikoksen seurauksiin? Jos ajatellaan siltä kantilta, että minulla on tarvittava tietotaito tehokkaan räjähdysaineen kotivalmistukseen? Käsitätkö mitä helposti varastettavalla bensarekalla saa aikaiseksi? Saisin myös anastettua valtion aseita rynnäkkökivääristä panssarivaunuun. Siis niin miten käsiaseeni muodostavat sellaisen riskin, että niiden kieltäminen tekee minusta vähemmän vaarallisen?
Valdovas kirjoitti:Toisaalta ne ovat isompia ja hankalammin mukana kuljetettavia, varsinkin kätkettynä, joten suunnitelmallisissa rikoksissa niitä käsittääkseni käytetään selvästi vähemmän. Toki perheväkivalta- ja riitatilanteissa niitäkin käytetään ja aselupakäytöntöjä pitäisikin varmaan näiltä osin tarkistaa ja tarkentaa.
Anna minulle rautasaha ja viila, niin teen metsästysaseesta (kivääristä tai haulikosta) helposti kätkettävän minuuteissa. Toimenpide on niin helppo, että uskon voivani kouluttaa apinan tekemään tätä sarjatyönä.
Ja tietääkseni yksi yleisimmistä laittoman aseen muodoista on helposti kätkettävä ja järkyttävän tuhovoimainen vanha kunnon katkaistu haulikko. Esimerkiksi näissä tunteita nostattavissa kouluammuskeluissa katkaistu haulikko olisi luultavasti moninkertaistanut kuolonuhrien määrän. Sen saatavuus olisi myös ollut parempi / helpompi.
Valdovas kirjoitti:Niin, ei varmaan ainakaan suhteellisesti kovinkaan suurta. Varmasti fiskaalisiakin keinoja voisi harkita varsinaisten rajoitusten täydentämiseksi. Ikärajat ovat tietysti myös yksi tekijä, vaikkei viime vuosien kouluampumistapauksien merkitystä ylikorostaisikaan. Periaatteessa 18 on tietysti keskeisin täysi-ikäisyysraja, mutta monta muutakin asiaa kontrolloidaan tätä korkeammalla ikärajalla, joten mitään periaatteellista estettä ei olisi sillä, että aseenkantoluvilla olisi korkeammat ikärajat. No, erinäiset lainvalmisteluelimet ja työryhmät pohtikoot näitäkin tekijöitä eri näkökulmilta.
Miksi ikäraja tulee vastaan nuorissa, kun yleisimmät ampuma-aseella väkivaltaan syyllistyneet ovat vanhempia? Saako kouluammuskelijat taas hiukan kuitenkin tunteet pintaan?
Kyllä se siitä ajan kanssa helpottaa. Lähtisitkö kanssani ampumaan, jotta sinun ei tarvitsisi pelätä aseita niin paljoa, kun ensin tutustuisit niihin?
Valdovas kirjoitti:Luulen kyllä, että noissa korostuu enemmänkin ammattimaisempien sotilaiden tietotaito ja kaikki muu aseistus. En vähättele harrastusammunnan vaikutusta, mutta ei sitä toisaalta pidä yliarvioidakaan. Sitä paitsi juuri harrastus- ja urheilupuolella näkisin ei-fataalien simulointikeinojen sovellettavuuden varsin hyvänä ampumatarkkuuden, visuaalisen arviointikyvyn ym. tekijöiden treenaamisessa.
Huh huh, luule vain. Oletpas pihalla Suomen sodanajan puolustuksen rakenteesta. Okei, Suomen sodanajan armeija on yhtä kuin reserviläiset. Ammattisotilaita on vain murto-osa edes upseereista. Varsinaisesta taistelevasta miehistöstä ammattilaisia ei ole käytännössä kukaan. Suomessa esimerkiksi korkeampaa teknistä taitoa vaativien kommunikaatiovälineiden suurin tietotaito löytyy kyllä reservin henkilöstöltä, siis niiltä ketkä toimivat siviilissä samoissa tehtävissä. Minkä maan armeijassa on yliopistotason professoreita? Suomen reserviläisarmeijassa. Suomea vaan ei kukaan kykene nujertamaan tekniikalla, sellaista ylivertaista tulevaisuuden armeijaa ei olekaan edes jenkkien märissä unissa. Suomen olosuhteissa kivääri ja sitä taitavasti käyttävä reserviläinen on edelleen puolustuksen kulmakivi.
Ja aseenkäsittelyä ja ampumista ei oikeastaan voida yhtä tehokkaasti harjoitella mitenkään muuten kuin rastityyppisessä ammunnassa sotilasaseilla.
Ihmettelen kovasti, miten noin fiksulla järkeilyyn kykenevällä ihmisellä, voi olla niin vahva käsitys aseista (myös maanpuolustuksesta), kun itsellään ei kuitenkaan selkeästi ole oikein mitään tietotaitoa tai kokemusta aseista ja niihin liittyvistä asioista? Miten siis olet muodostanut mielipiteesi asiasta? Median perusteellako?
On erittäin mielenkiintoista, että aseiden parissa, vaikkapa vain työn puolesta, olevat henkilöt pitävät lähes poikkeuksetta totaalikieltoa typeryytenä. Sen sijaan ihmiset, ketkä eivät kanna työssään asetta tai eivät omaa muutakaan kosketuspintaa ampuma-aseeseen taas kannattavat sitä. Miksi näin?
Luulisi että ampuma-aseiden muodostaman uhan kanssa päivittäin tekemisiin joutuvat poliisit kannattaisivat kieltoa, mutta suurin osa heistä vastustaa sitä? Jos poliisi ei usko kiellon auttavan, niin miksi kukaan asiasta täysin sivullinen uskoisi sen auttavan?