MURHA.INFO

ABC kirjoitti:Kulttuurissamme nyt on tapana kutsua epäitsekkäiksi tekoja, joista ei ole luvassa välitöntä hyötyä, vaan pikemminkin epämukavuutta tekijälle.

Tuolla perusteella esimerkiksi säästäminen ja sijoittaminen on epäitsekästä toimintaa, koska raha on poissa nyt sijoittajan taskusta, mutta välillisesti tuottavat hyötyä kun sijoitus kasvaa jne. Heh.

Esimerkiksi juutalaisia toisen maailmansodan aikana pelastaneiden tekoja voisi monessa tapauksessa sanoa epäitsekkäiksi, koska niistä olisi voinut olla tekijöilleen merkittävää haittaa. Ainoa välitön palkinto oli omien arvojen edistäminen, mutta tuossa vaiheessa ei ollut myöskään mitään tietoa näiden arvojen myöhemmän menestyksen lisääntymisestä.

Mitä epäitsekästä siinä on, että tekee jotain, minkä kokee olevan oikein? Silloinhan vaan itsekkäästi toimii sen mukaan, mikä on myötä oman arvomaailman kanssa. Epäitsekästä olisi voinut olla se, että joku natsi suojelee juutalaisia, vaikka "tietää", että juutalaiset ovat "saastaa joka pitää tuhota" ja tämä natsi sitten kokee vastenmielisyyttä siitä, että suojelee juutalaisia sen sijaan, ettei toimita heitä kaasukammioon...juutalaiset hyötyvät, mutta mikään ko. teossa ei hyödytä eikä miellytä sen tekijää, natsia...se olisi epäitsekästä. Montako tuollaista natsia oli ja on? Nolla. Exactly my point.

Sinun määritelmäsi mukaan ainoa täysin epäitsekäs teko olisi samalta täysin järjetön: esimerkiksi ampua itsensä menestyksensä kukkuloilla tms.

Jeps. Juuri pointtini onkin, että epäitsekkyyttä ei esiinny ja jos esiintyisi, se vaikuttaisi todella oudolta toiminnalta.

Hyvä esimerkki epäitsekkyydestä oli kait heti Tsernobylin jälkeen, kun eräs fyysikko alkoi pelätä, että sula ydin aiheuttasi höyryräjähdyksen, kun valahtaisi reaktrorin alapuolisiin kerroksiin, jotka olivat täyttyneet vedellä. Päätettiin, että pohjaventtiili avataan, jolloin alapuoli tyhjennetään vedestä. Varmaan kuolemaan tarvittiin kolme vapaaehtoista ja kolme tosiaankin löytyi, vaikkei fyysikon teoriasta oltu edes yksimielisiä, eikä uskottu tehtävässsä onnituttavan. Kaikki kolme kuolivat lähes välittömästi, eikä venttiiliä saatu auki, vaikka sille oli vain muutaman metrin matka. Lopulta palokunta pumppaisi veden pois pumpulla, hyvin hitaasti eikä höyryräjähdystä tapahatunut, vaikka vettä ei poistettukkaan ajoissa.

Aitoa epäitsekästä tekoa ei yleensä tunnisteta, tai siitä kukaan saa tietää mitään. Juuri siinä on se jutun juoni, tekijä ei hae itselleen kunniaa, eikä hänellä ole teolleen motiivia, mutta silti hän voi toimia puhtaasti toisten tahdon mukaisesti.

markja kirjoitti:
Mitä epäitsekästä siinä on, että tekee, mitä kokee tärkeäksi tehdä ja uhrautuu asian puolesta, jonka sosiaaliset normit katsovat oikeaksi?

Tässä edellytät, että väestö olisi niin homogeenistä, että kaikkien normeille uhrautuminen sodassa olisi oikea teko.

Turhia turinoita

Kyllä se tuhoaa!

(Käänteinen todistustaakka)

konsta kirjoitti: Tässä edellytät, että väestö olisi niin homogeenistä, että kaikkien normeille uhrautuminen sodassa olisi oikea teko.

Ei väestö niin homogeenistä olekaan. Mutta niin homogeenistä se kyllä on, että sotaan lähteminen on sotatilanteessa hieman hyväksytympää kuin sotakarkuruus. Samoin yksilö saattaisi potea huonoa omatuntoa, mikäli jättäisi maanmiehensä tositilanteessa pulaan.

Tämä onkin siis ainoa asia, josta koskaan olen ollut markjan kanssa sataprosenttisesti samaa mieltä; minunkaan mielestäni ei ole mitään, minkä ihminen tekisi epäitsekkäästi. Toki oman edun tietoinen tavoitteleminen ja vastoinkäymisten vältteleminen ovat hieman eri asioita, mutta tähtäävät silti yhteen ja samaan - omaan hyvinvointiin. Ja niin sen pitää ollakin, niin se on eläimilläkin. Mitä tulee jälkeläisten paapomiseen, sitäkään ei voi pitää täysin epäitsekkäänä. Vanhempi toimii jälkeläisistään huolehtiessaan niin viettipohjaisesti. Tavoitteena on lajin säilyminen ja suvun jatkaminen. Aika itsekkäältä sekin minusta kuulostaa.

Ja minusta hra Benedictus voisi vaikkapa aloittaa seksuaalikasvatuksen, abortin ja ehkäisyn hyväksymisestä maailmanparannustalkoissaan.

^Abortista olen ihan samaa mieltä.

Joskus vaan ihmiset myös syytävät Paavia myös afrikan aids-epidemiasta mikä on sinänsä on aika kohtuutonta koska käsittääkseni Paavi vastustaa myös avioliiton ulkopuolista seksiä.
Ja sitten jotkut vaan nyppivät rusinat pullasta eli eivät käydä kondomia koska uskonto kieltää sen mutta silti naiskentelevat ympäriinsä ihan kuin uskonto ei sitä kieltäisi.

markja kirjoitti:

Ponzi kirjoitti:Onko suvussasi ollut miehiä, jotka olisivat taistelleet Suomen sodissa? Bonusta tulee, jos vieläpä vapaaehtoisesti.
Eihän tämä sota nyt alkuunkaan istu noihin Paavin puheisiin, mutta haen tässä sitä yhden ihmisen epäitsekästä tekoa omassa elämässään.

Mitä epäitsekästä siinä on, että tekee, mitä kokee tärkeäksi tehdä ja uhrautuu asian puolesta, jonka sosiaaliset normit katsovat oikeaksi?

Luettuani ketjua voin aivan helposti myöntää tietämättömyyteni sekä ymmärtäneeni väärin epäitsekkyyden merkityksen.

En vain tahdo uskoa väitettä, etteikö kukaan ihminen pystyisi toteuttamaan ajatuksiaan, vai eikö ihminen kykene edes ajattelemaan epäitsekkäästi?
Voisiko epäitsekkäitä ihmisiä löytyä mieleltään sairaista ihmisistä?
Voiko valehdellessa toimia epäitsekkäästi?

markja kirjoitti:

ABC kirjoitti:Kulttuurissamme nyt on tapana kutsua epäitsekkäiksi tekoja, joista ei ole luvassa välitöntä hyötyä, vaan pikemminkin epämukavuutta tekijälle.

Tuolla perusteella esimerkiksi säästäminen ja sijoittaminen on epäitsekästä toimintaa, koska raha on poissa nyt sijoittajan taskusta, mutta välillisesti tuottavat hyötyä kun sijoitus kasvaa jne. Heh.

Eiköhän sijoittajilla yleensä ole sen verran pätäkkää, ettei sen poistuminen aiheuta edes väliaikaista epämukavuutta noin niin kuin konkreettisella tasolla.

Esimerkiksi juutalaisia toisen maailmansodan aikana pelastaneiden tekoja voisi monessa tapauksessa sanoa epäitsekkäiksi, koska niistä olisi voinut olla tekijöilleen merkittävää haittaa. Ainoa välitön palkinto oli omien arvojen edistäminen, mutta tuossa vaiheessa ei ollut myöskään mitään tietoa näiden arvojen myöhemmän menestyksen lisääntymisestä.

Mitä epäitsekästä siinä on, että tekee jotain, minkä kokee olevan oikein? Silloinhan vaan itsekkäästi toimii sen mukaan, mikä on myötä oman arvomaailman kanssa.

Täyttyykö itsekkyyden määritelmä silloinkin, kun panoksena on oma henki? Sehän edellyttää oman henkiinjäämisvietin asettamista syrjään. Ymmärrän kyllä mitä ajat takaa, mutta sanana itsekkyys tässä yhteydessä ei oikein natsaa määritelmänsä (eli niiden merkitysten, joita siihen liitämme) puolesta. Menee semiotiikaksi.

Sinun määritelmäsi mukaan ainoa täysin epäitsekäs teko olisi samalta täysin järjetön: esimerkiksi ampua itsensä menestyksensä kukkuloilla tms.

Jeps. Juuri pointtini onkin, että epäitsekkyyttä ei esiinny ja jos esiintyisi, se vaikuttaisi todella oudolta toiminnalta.

M.O.T.

Ponzi kirjoitti: En vain tahdo uskoa väitettä, etteikö kukaan ihminen pystyisi toteuttamaan ajatuksiaan, vai eikö ihminen kykene edes ajattelemaan epäitsekkäästi?
Voisiko epäitsekkäitä ihmisiä löytyä mieleltään sairaista ihmisistä?
Voiko valehdellessa toimia epäitsekkäästi?

Mielestäni ihminen ei kykene ajattelemaan epäitsekkäästi. Esimerkiksi: jos sinä haluat auttaa vanhuksen tien yli (tätähän sattuu Suomessa jatkuvasti ), johtuuko se siitä että todella haluat vanhuksen pääsevän turvallisesti yli tien, vai siitä, että mikäli jättäisit auttamatta, sinua vaivaisi koko päivän ärsyttävä syyllisyydentunne?

Ihminen pyrkii toimimaan siten, että selviytyy itse parhaiten, joten minusta itsekäs ajattelu on hyväksyttävää ja jopa suotavaa. Toki minusta pitää menetellä niin, että omien tarkoitusperien toteuttamisesta ei koidu haittaa muille, ts. sellaiset mielihalut jotka aiheuttaisivat kiistatonta haittaa viattomille sivullisille, on jätettävä väliin. Ja tätä kautta päästäänkin viisauden ytimeen - viisas ihminen osaa sanoa itselleen ei.

ABC kirjoitti: Täyttyykö itsekkyyden määritelmä silloinkin, kun panoksena on oma henki? Sehän edellyttää oman henkiinjäämisvietin asettamista syrjään.

Jos jonkin sortin kriminaali iskisi kotiini yöllä ja käskisi minua valitsemaan oman ja yökylässä vierailevan kaukaisen sukulaiseni hengen välillä, pyytäisin kriminaalia säästämään sukulaiseni. Enkä mistään ylevistä syistä vaan yksinkertaisesti siksi, etten pystyisi elämään loppuelämääni uskomattomien itsesyytöksieni kanssa, jotka eittämättä seuraisivat jos valitsisin toisin.

Tässä epäitsekkyydessä on se mielenkiintoinen seikka, että yleensä epäitsekkäät teot liittyvät suuriin moraalisiin kysymyksiin. Ei kukaan mene vapaaehtoisesti työskentelemään tehtaaseen liukuhihnalle ilman palkkaa. Paitsi yksi tyyppi mutta se olikin kommari.
Ja jos ihmiset tekevät vapaaehtoistyötä,he tekevät sitä sairaalassa tai jossain muussa paikassa jossa voi näyttää Äiti Teresalta muttei missään sahalla tai kaupankassalla.

Hmm.... on aika päättelyketjun. Sotaa ovat kautta historian käyneet ja halunneet miehet. Miksi näin? Vaikka joskus syy näyttäisi olevan verhoontunut uskonriitoihin tai vastaaviin ei-materialistisiin, näyttäisi pinnan alla kuitenkin aina löytyvän "todellinen syy", eli rikkauksien ja/tai maa-alueiden valtaus (jälkimmäinen liittyy rikkauksien turvaamiseen).

Miksi sitten mies haluaa lisää? Mies haluaa lisää rahaa ja valtaa, jotta saa enemmän ja parempia naaraita itselleen. Ilman naisia äijät olisivat varmaan omassa rauhassaan vatsaa rapsuttaen ja löysäilisivät, eikä omaisuuden haalinta kiinnostaisi.

Syy on siis naisten

konsta kirjoitti:Kaikki kolme kuolivat lähes välittömästi

Onko ihan oikeasti tietoa siitä, että nämä kolme oikeasti tiesivät kuolemansa varmasti? Toisaalta, ihmiset uhrautuvat muiden hengen vuoksi muutoinkin. Tällöin ihminen kokee kuolemisen arvokkaan asian vuoksi tärkeämpänä kuin oman henkensä. Eli ihminen valitsee itsekkäästi paremman vaihtoehdon. Moni esimerkiksi uhraisi oman henkensä vaikkapa tuhansien viattomien ihmisten hengen vuoksi, luultavasti juurikin siitä syystä, ettei voisi elää itsensä kanssa jos antaisi tuhansien viattomien kuolla ja toisaalta, saahan siitä melkoisen tyydytyksen kun tietää, että väistämätön kuolema (kukaan ei elämästä selviä hengissä) ei olekkaan merkityksetön.

ABC kirjoitti:Täyttyykö itsekkyyden määritelmä silloinkin, kun panoksena on oma henki? Sehän edellyttää oman henkiinjäämisvietin asettamista syrjään.

Moni on valmis uhraamaan itsensä, jotta heidän mielestään arvokas asia voisi paremmin. Epäitsekästä olisi se, että kommunisti uhraisi henkensä anonyymisti, ilman palkkiota, kunniaa ja muistoa, jotta kapitalisti hyötyisi. Kerrohan, montako tuollaista kommunistia maailma tuntee? Ei yhtään. Exactly my point.

Marja tyttöseni!

Entäs toisinpäin?

Sitäpaitsi miten maailma voisi tuntea anonyymin kommunistin?

markja kirjoitti: Kerrohan, montako tuollaista kommunistia maailma tuntee? Ei yhtään. Exactly my point.

Tässä juuri Marja-typyn logiikka heittää häränpyllyä: jos maailma tuntisi, niin silloin teko ei voisi olla epäitsekäs. Naisen logiikkaa.