Re: Vankeinhoidon ulkoistaminen
Lähetetty: Su Maalis 08, 2009 6:32 pm
Niin, ajattelet siis, että rikollinen on paha ihminen, joka aktiivisesti suunnittelee jotain pahoja ja hieroo käsiään yhteen. Ajattelee mitä pahaa sitä voisin tänään tehdä muiden pahojen kanssa. Tällä logiikalla ajatellen, on loogista, että mitä enemmän pahoja uhkaillaan suuremmilla rangaistuksilla, sitä vähemmän ne uskaltaa tehdä pahojaan. On siis tällainen pohdiskeleva pahantahtoinen rikollinen. Rikollinen jolla on vaihtoehtoja ja punnitsee niitä mielissään.
Mutta kun ei ole niin, että on ne rikolliset ja sitten lainkuuliaiset. Rikollinen voi olla nyt ja loppuikänsä lainkuuliainen sen jälkeen. Jokainen meistä voisi olla rikollinen. Suurin osa rikollisista jotenkin vain yrittää tulla toimeen. Rikollinen kokee usein, että tämä on hänen ainoa keinonsa selviytyä, vaikka voitaisiin myöhemmin jälkiviisastella, mitä kaikkia vaihtoehtoja olisi ollut. Ei ole juurikaan edellisessä kappaleessa mainittuja pohtija-rikollisia, ainoastaan epätoivoisia ongelmaisia ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen ongelmiensa ja elämänsä kanssa. He eivät useinkaan pohdi mitä tästä seuraa.
Toki on olemassa taparikollisia, joiden kaikki elämän sektorit ovat rikollisella puolella, siis sosiaalisuus jopa perhe-elämä ja siteet perustuvat rikolliseen toimintaan. Näitä tapauksia on todella vähän.
Kun pyrimme vähentämään rikollisuuttamme nostamalla rangaistuksia emme pääse hyvään tulokseen. Ymmärrän, että topikki oli hymyssä suin kirjoitettu. Rikollisuutta pitää saada laskettua, jotta yhteiskuntamme turvallisuus paranee ja rikollisuus on selvä indikaattori yhteiskuntamme voinnista. Joskus tuntuu, että jollekin on tärkeämpää saada kostettua sille rikolliselle. Jotenkin unohdetaan, että rikollinen pitäisi saada yhteiskuntakelpoiseksi ja mitä tärkeintä sille rikoksen uhrille pitäisi saada apua ja tukea.
Rikoksen uhrit unohdetaan!!! Ensimmäiseksi pitäisi kääntyä katsomaan miten uhri toipuisivat varmasti.
Rikoksen tekijää yhteiskuntamme tarvitsee ei rikoksen tekijänä, mutta muuten vanhempana, työntekijänä veronmaksajana jne.
Mutta ymmärrän kuinka hyvää tekee, kun unohtaa kaikki muut ja yrittää saada vain oman pahan olon ja vihan tunteen puretuksi. Kun oikein on siis itsekäs. Minuakin raivostuttaa esimerkiksi raiskaukset ja tulee ajateltua, että turpaan vaan oikein kunnolla. Mutta se onkin minun ajatukseni ja tunteeni. Ehkä se turpaan antaminen vaan lisää sen raiskarin halua. Mitä se uhri haluaisi? Kannattaisiko yrittää jotenkin purkaa omat vihan tunteensa vaikka maalausterapiassa ja yrittää auttaa sitä uhria.
Tällaista ajatuksen kulkua.
Mutta kun ei ole niin, että on ne rikolliset ja sitten lainkuuliaiset. Rikollinen voi olla nyt ja loppuikänsä lainkuuliainen sen jälkeen. Jokainen meistä voisi olla rikollinen. Suurin osa rikollisista jotenkin vain yrittää tulla toimeen. Rikollinen kokee usein, että tämä on hänen ainoa keinonsa selviytyä, vaikka voitaisiin myöhemmin jälkiviisastella, mitä kaikkia vaihtoehtoja olisi ollut. Ei ole juurikaan edellisessä kappaleessa mainittuja pohtija-rikollisia, ainoastaan epätoivoisia ongelmaisia ihmisiä, jotka yrittävät tulla toimeen ongelmiensa ja elämänsä kanssa. He eivät useinkaan pohdi mitä tästä seuraa.
Toki on olemassa taparikollisia, joiden kaikki elämän sektorit ovat rikollisella puolella, siis sosiaalisuus jopa perhe-elämä ja siteet perustuvat rikolliseen toimintaan. Näitä tapauksia on todella vähän.
Kun pyrimme vähentämään rikollisuuttamme nostamalla rangaistuksia emme pääse hyvään tulokseen. Ymmärrän, että topikki oli hymyssä suin kirjoitettu. Rikollisuutta pitää saada laskettua, jotta yhteiskuntamme turvallisuus paranee ja rikollisuus on selvä indikaattori yhteiskuntamme voinnista. Joskus tuntuu, että jollekin on tärkeämpää saada kostettua sille rikolliselle. Jotenkin unohdetaan, että rikollinen pitäisi saada yhteiskuntakelpoiseksi ja mitä tärkeintä sille rikoksen uhrille pitäisi saada apua ja tukea.
Rikoksen uhrit unohdetaan!!! Ensimmäiseksi pitäisi kääntyä katsomaan miten uhri toipuisivat varmasti.
Rikoksen tekijää yhteiskuntamme tarvitsee ei rikoksen tekijänä, mutta muuten vanhempana, työntekijänä veronmaksajana jne.
Mutta ymmärrän kuinka hyvää tekee, kun unohtaa kaikki muut ja yrittää saada vain oman pahan olon ja vihan tunteen puretuksi. Kun oikein on siis itsekäs. Minuakin raivostuttaa esimerkiksi raiskaukset ja tulee ajateltua, että turpaan vaan oikein kunnolla. Mutta se onkin minun ajatukseni ja tunteeni. Ehkä se turpaan antaminen vaan lisää sen raiskarin halua. Mitä se uhri haluaisi? Kannattaisiko yrittää jotenkin purkaa omat vihan tunteensa vaikka maalausterapiassa ja yrittää auttaa sitä uhria.
Tällaista ajatuksen kulkua.