"Lystitappaja" Jerry Brudos Oregonissa 1968-69

[MotiivitOn]

Usein niillä, joiden murhaamiseksi nähdään erityisen paljon vaivaa, on ollut myös jotain sanottavaa...

Muttei riittävästi järkeä olla sanomatta sitä ääneen...

[Valdovas]

Useimmiten aloitusvaiheessa vain tilanne on se, että tiedetään tasan sen verran, että joku on kuollut (yleensä) ja tekijä on joko kuollut tai vapaalla myös. Taustoista ja muista ei tässä vaiheessa monikaan osaa sanoa mitään, joten ajankohtaista-osion aloitukset ovat tästäkin syystä ymmärrettävästi ns. tynkäaloituksia.

Niin, kuinka järkeviä moiset sitten ylipäätään on, mutta jos sellaiset joitakuita kiinnostaa, niin mikäs siinä. En ole muutenkaan viitsinyt kiinnittää huomiota asioihin, jotka eivät minua kiinnosta tai ovat huonosti laadittuja, vaan skippaan ne. Lähinnä olen puuttunut vain asiavirheisiin tai väitteisiin, jotka minusta ovat huonosti tai yksipuolisesti perusteltuja.

Muissa osioissa mielestäni olisi parempi, jos tapauksesta olisi kerätty mahdollisimman paljon tietoa saman otsikon alle.

Joskus tietoa on kyllä niin paljon, että moinen periaate tuottaisi melkoisen infoähkyn. Sitä paitsi voisi ehkä yleisemminkin miettiä, mikä tällaisen keskustelupalstan perusidea ylipäätään on. Onko se tiedon jakaminen, keskustelun herättäminen vai yleinen sosiaalinen ajankulu? Epäilemättä kaikkea tätä ja vähän eri suhteissa eri ihmisillä, mutta itse painottaisin kyllä tuota alleviivaamaani sanaa keskustelu eli jonkin asian pohdiskelua ja käsittelyä eri näkökulmista, mielipiteiden ja näkemysten vaihtoa jne.

Kovin valmiiksi puleerattu ja loppun käsitelty keskustelunavaus ei välttämättä ole paras mahdollinen keskustelunavaus, sillä mitä muuta sellaiseen juuri voi sanoa kuin että "aha, kiitos vaivasta" ja "oho, olipa kauhea juttu!". Itse asiassa jos katsoo noita huolella aloittamiasi ketjuja, niin varsin usein keskustelu sitten noille linjoille on jäänytkin. Mikäli haluaa generoida keskustelua, niin ei ehkä kannata tyhjentää koko jassoa kerralla, vaan jättää tilaa lisätiedoille ja näkökulmille...

Ja noita "oletko kuullut tapauksesta x"-aloituksia tietenkin löytyy, koska ne ovat usein kyselyosiosta siirtyneet omiksi ketjuikseen itse pääfoorumille, kun joku onkin osannut yllättäen lisää ja enemmän tietoa tapauksesta antaa.

Tuohon ylläsanomaani viitaten varsin paljastava on tuo käyttämäsi ilmaus "yllättäen". Eli et näytä oikeasti olevan kiinnostunut tasavertaisesta keskustelusta vaan enemmänkin "massojen" yksisuuntaisesta opastuksesta. Tuollainen yksisuuntaisen kommunikoinnin idea ei ole enää aikoihin ollut erityisen korkeassa kurssissa edes kouluissa yliopistomaailmasta nyt tietysti puhumattakaan. Hiukan hupaisaa törmätä sellaiseen tällaisen harrastuspuuhastelun yhteydessä...

[Valdovas]

Usein niillä, joiden murhaamiseksi nähdään erityisen paljon vaivaa, on ollut myös jotain sanottavaa...

Muttei riittävästi järkeä olla sanomatta sitä ääneen...

Jos haluaa saada jotain maailmassa tai edes lähiympäristössään aikaan, pitää yleensä olla myös rohkeutta sanoa se ääneen. Vähemmän rohkeat voivat sitten jupista itsekseen tai lähetellä viestejä nimettöminä tai nimimerkin suojissa...

[MotiivitOn]

Jos haluaa saada jotain maailmassa tai edes lähiympäristössään aikaan, pitää yleensä olla myös rohkeutta sanoa se ääneen.

Niin ja toisten egot kirjoittavat jatkuvasti shekkejä, joita heidän kehonsa eivät kykene lunastamaan.
Jos on älyä ja halua saada jotain aikaan, pitäisi olla älyä ja halua hoitaa se siten, että ei joudu keräilemään ruumiinosiaan asfaltilta.
Kuolleen älykkyys on harvoin hyödyllistä, josta on tälläisen yksinkertaisemmankin helppo vetää johtopäätös siitä, että typeryys ja rohkeus on valitettavan usein sama asia.

Vähemmän rohkeat voivat sitten jupista itsekseen tai lähetellä viestejä nimettöminä tai nimimerkin suojissa...

Tarkoititko, että Kennedyn "rohkeuden ja viisauden" johdattamana, aiot siis paljastaa henkilöllisyytesi ja lopettaa nimimerkin suojista kirjoittelun?

Tuollainen yksisuuntaisen kommunikoinnin idea ei ole enää aikoihin ollut erityisen korkeassa kurssissa edes kouluissa yliopistomaailmasta nyt tietysti puhumattakaan. Hiukan hupaisaa törmätä sellaiseen tällaisen harrastuspuuhastelun yhteydessä...

Eipäs nyt aliarvioida taas vastakumppania... sehän on typerin, lapsellisin ja amatöörimäisin virhe mihin voi sortua, missään maailmassa, edes yliopistomaailmassa.
Ja nyt kun päästiin tuohon yliopistomaailmaan, niin enpä keksi äkkiä toista yhtä yliarvostettua laitosta, joka tuottaisi liukuhihnalta vanhoja pöhöttyneitä jääriä, jotka uskovat olevansa jotenkin erikoisia ja arvokkaita, ehkä jopa muita parempia. Koko instituutio uskoo olevansa kehityksen kärjessä, mutta vetää menneisyytensä kivirekeä perässään mm. omien sisäisten arvojensa vuoksi, jotka asettavat näitä vanhoja jääriä hidastamaan nuorien lupaavien tutkijoiden kehitystä.

[Valdovas]

Niin ja toisten egot kirjoittavat jatkuvasti shekkejä, joita heidän kehonsa eivät kykene lunastamaan.
Jos on älyä ja halua saada jotain aikaan, pitäisi olla älyä ja halua hoitaa se siten, että ei joudu keräilemään ruumiinosiaan asfaltilta.

No, jos nyt esim. Kennedystä edelleen puhutaan, niin mitenkäs hänen olisi sitten mielestäsi pitänyt toimia ja esiintyä, paitsi tietysti käyttää umpiautoa avoauton sijaan Dallasissa...??

Kuolleen älykkyys on harvoin hyödyllistä, josta on tälläisen yksinkertaisemmankin helppo vetää johtopäätös siitä, että typeryys ja rohkeus on valitettavan usein sama asia.

No, tuossa on totta varmasti ainakin se, että moinen johtopäätös lienee juuri vähän yksinkertaisemman helppo tehdä. Johtopäätöksiä ei muuten vedetä vaan tehdään. Niiden vetäminen ainakin taannoisen äidinkielenopettajani mukaan on paha svetisismi, jota pitää ehdottomasti välttää. Voin kyllä lohduttaa hairahtanutta, ettet ole suinkaan ainut siihen retkahtanut. Jotenkin se vain tulee niin helposti, jos ei jaksa ajatella...

Eipäs nyt aliarvioida taas vastakumppania... sehän on typerin, lapsellisin ja amatöörimäisin virhe mihin voi sortua, missään maailmassa, edes yliopistomaailmassa.

Kukas nyt sellaista on harrastanut...?? Muistaakseni tämäkin keskustelu, jossa muuten ollaan jo aika kaukana ketjun otsikosta, mutta jos tämä nyt kerran kiinnostaa enemmän kuin varsinainen aihe, niin mikäs siinä, alkoi nimen omaan siitä, että minua kritisoitiin voimakkaasti siitä, että olin ketjun avauksessani yliarvioinut lukijoiden kielitaidon, hoksottimet ja netinlukutaidon enkä ollut kirjoittanut tapauksesta täydellistä kuvausta selkokielellä suomeksi.

Ja nyt kun päästiin tuohon yliopistomaailmaan, niin enpä keksi äkkiä toista yhtä yliarvostettua laitosta, joka tuottaisi liukuhihnalta vanhoja pöhöttyneitä jääriä, jotka uskovat olevansa jotenkin erikoisia ja arvokkaita, ehkä jopa muita parempia. Koko instituutio uskoo olevansa kehityksen kärjessä, mutta vetää menneisyytensä kivirekeä perässään mm. omien sisäisten arvojensa vuoksi, jotka asettavat näitä vanhoja jääriä hidastamaan nuorien lupaavien tutkijoiden kehitystä.

Siis liukuhihna tuottaa vanhoja pöhöttyneitä jääriä, jotka hidastavat nuorien lupaavien tutkijoiden kehitystä...?? Ja mistäs ne nuoret lupaavat tutkijat sitten tulevat? Etteivät vain juuri tuolta samaiselta liukuhihnalta...?? Kun nyt ilmeisesti olet asiaan hyvinkin syvällisesti perehtynyt kun kerran tuollaisia varmoja mielipiteitä täällä julkisesti esität, niin kertoisitko sitten missä tutkintonsa tai työuransa vaiheessa nuo lupaavat nuoret tutkijat yhtäkkiä pöhöttyvät ja jääriytyvät...??? Moisesta tiedosta olisivat epäilemättä ainakin yliopistojen päättäjät ja rahanjakajat erittäin kiitollisia...!

[Kataja]

Täälläpäs ollaan syvällä m.infon ytimessä

Itsekin useita alustuksia tehneenä en enää jaksa miettiä asiasta mahdollisesti syntyvää keskustelua, sillä kommentit sinällään eivät ole mikään itseisarvo jutun tarpeellisuudeelle ja lukukertojahan juttu kerää helposti yli tuhatkin. Kommentteja on niin laidasta laitaan ja osa keskusteluista ajautuu pikkumaiseen kinasteluun, eivätkä suuretkaan vastausmäärät juuri asiaa vie mihinkään, joten välttämättä kymmenenkään kommenttia eivät tuo yhtä harkittua ja perusteltua vastausta enempää "keskustelua". Itsekin kommentoin ehkä noin 5%:iin lukemistani jutuista, sillä usein en vain koe tuovani mitään oleellista juttuun vain parin sanan tuotoksellani ja osaltaan arvostus hyvin tehtyä juttua kohtaan estää itsestään selvien asioiden lisäämisen vain ketjun jatkeeksi.

Muiden kiinnostusta ei pysty kontrolloimaan ja vaikka aina on tietenkin mukava kommentteja saada, mutta varsinkin jo ratkenneiden juttujen osalta ei aina jää hirveästi sanottavaa, joten vähäinen keskustelu ei juuri yllätäkään. Kehittyvät rikostutkinnat tuovat herkemmin tunteen, että itsekin voi tuoda omaa pohdintaansa esiin, kuin jo ratkenneet tapaukset. Tärkeimpänä syynä kirjoittaa alustus on ensisijaisesti oma kiinnostus asiaan ja siitä haluaa tuoda mahdollisimman kattavan paketin, jotta mahdollinen keskustelu lähtisi pääfaktojen pohjalta, eikä oleellisia asioita tarvisi kysellä jälkeenpäin.

Pelkkänä lukuelämyksenäkin ehjä tarina on mukavampi ja tällaisessa palstassa on sekin hienous, että pelkästään jostain tapauksesta kirjoittaminen jättää siitä suomenkielisen koosteen arkistoihin, josta joku voi sen vuosienkin päästä löytää. Vaikka heti ei keskustelua syntyisikään, ei se tarkoita etteikö ketju voisi "herätä eloon" paljon myöhemminkin. Monet tapaukset, joista itsekin olen jutun tehnyt, ovat vuosikymmeniä vanhoja ja voisi olettaa niiden herättävän jonkun kiinnostuksen vielä myöhemminkin, sillä murhahan ei kiinnostuksenkaan kohteena vanhene koskaan, vaikka selvitetty olisikin.

Ei oma kiinnostus johonkin juttuun oikein anna lupaa jättää aukkoja vaan, jotta muut tarttuisivat näihin ja alkaisivat täydentämään lisäten näin kommenttejen määrää. Bodom-keskustelu on esimerkki mitä loputon spekulointi saa aikaan ja mielestäni tuo osio ei enää hirveästi palvele asiaan juuri tutustuvaa, sillä lankakerän päätä on vaikea löytää. Ei täällä jaksa suosion perässä kulkea ja vertailla kenellä on pisin ketju, vaan mielestäni palstan vahvuus on juuri siinä, että tänne kertyy paljon rikosaiheisia juttuja, jotka löytyvät haulla aikojenkin kuluttua ja pelkästään niiden lukeminenkin on antoisaa, vaikka ei kommentoida jaksaisikaan. Harvaa juttua pystyy pitkällä alustuksellakaan loppuun kaluamaan, mutta monet tapaukset ovat kuitenkin keskenään samantapaisia, eikä jokaisen lapsenraiskaajankaan kohdalla enää jaksa ihmetellä miten joku pystyy moiseen, jos samaa keskustelua on jo monessa aiemmassakin tapauksessa ja esimerkkejä vastaavista teoista löytyy kaukaakin rikoshistoriasta.

Työ tekijäänsä kiittää... vai minkä kliseen tähän nyt vielä laittaisi

[MotiivitOn]

No, jos nyt esim. Kennedystä edelleen puhutaan, niin mitenkäs hänen olisi sitten mielestäsi pitänyt toimia ja esiintyä, paitsi tietysti käyttää umpiautoa avoauton sijaan Dallasissa...??

Hyvä alku olisi sekin ollut. Viisas mies olisi tietysti noudattanut Secret Servicen neuvoja myös muilta osin. Riittänee Kennedystä tässä ketjussa?

No, tuossa on totta varmasti ainakin se, että moinen johtopäätös lienee juuri vähän yksinkertaisemman helppo tehdä. Johtopäätöksiä ei muuten vedetä vaan tehdään. Niiden vetäminen ainakin taannoisen äidinkielenopettajani mukaan on paha svetisismi, jota pitää ehdottomasti välttää. Voin kyllä lohduttaa hairahtanutta, ettet ole suinkaan ainut siihen retkahtanut. Jotenkin se vain tulee niin helposti, jos ei jaksa ajatella...

Koska sinun taannoinen äidinkielenopettajasi pukkaa jo roimasti horsmaa (rauha hänen sielulleen), en ole kovin kiinnostunut hänen kommenteistaan mitä kirjoittamani tekstin kielioppiin tulee. En myöskään henkilökohtaisesti kaipaa itseäni vanhemman miehen lohdutusta, koska en ole "sellaisesta kiinnostunut", pidän sitä jopa hiukan "svetisisminä". Kiva kuitenkin että tarjosit.

Kukas nyt sellaista on harrastanut...?? Muistaakseni tämäkin keskustelu, jossa muuten ollaan jo aika kaukana ketjun otsikosta, mutta jos tämä nyt kerran kiinnostaa enemmän kuin varsinainen aihe, niin mikäs siinä, alkoi nimen omaan siitä, että minua kritisoitiin voimakkaasti siitä, että olin ketjun avauksessani yliarvioinut lukijoiden kielitaidon, hoksottimet ja netinlukutaidon enkä ollut kirjoittanut tapauksesta täydellistä kuvausta selkokielellä suomeksi.

Anteeksi, korjaan, et aliarvioinut muita, vaan pikemminkin yliarvioit itsesi. Tarkemmin sanottuna asetit itsesi palstan lukijoiden yläpuolelle.
Voin kyllä lohduttaa hairahtanutta, ettet ole suinkaan ainut siihen retkahtanut. Jotenkin se vain tulee niin helposti, jos kuvitteellisesti luulee olevansa asemassa, jossa on mahdollista arvioida toisia arvioimatta kunnolla ensin itseään.

Siis liukuhihna tuottaa vanhoja pöhöttyneitä jääriä, jotka hidastavat nuorien lupaavien tutkijoiden kehitystä...?? Ja mistäs ne nuoret lupaavat tutkijat sitten tulevat? Etteivät vain juuri tuolta samaiselta liukuhihnalta...?? Kun nyt ilmeisesti olet asiaan hyvinkin syvällisesti perehtynyt kun kerran tuollaisia varmoja mielipiteitä täällä julkisesti esität, niin kertoisitko sitten missä tutkintonsa tai työuransa vaiheessa nuo lupaavat nuoret tutkijat yhtäkkiä pöhöttyvät ja jääriytyvät...??? Moisesta tiedosta olisivat epäilemättä ainakin yliopistojen päättäjät ja rahanjakajat erittäin kiitollisia...!

Ei ei ei... ymmärsit kovin väärin.
Ei niitä nuoria lupaavia tutkijoita tahdo juuri siksi tullakaan liukuhihnalta, koska liukuhihnan varrella näitä on muokkaamassa juuri ne pöhöttyneet jäärät (joilla on kovat kuvitelmat omasta asemastaan). Linjan päästä tuleekin lähinnä lisää pöhöttyneitä vanhoja jääriä jatkamaan uusien lupaavien tutkijoiden lannistamista ja muokkaamista uusiksi pöhöttyneiksi jääriksi.
Ja yliopistojen päättäjät ja rahanjakajat kun sattuvat kuulumaan juurikin näihin reliikkeihin, niin en usko yliopistomaailman kehittyvän riittävän nopeaan säilyttääkseen arvonsa muuttuvassa maailmassa.

Se varmaan riitti yliopistomaailmasta tässä ketjussa?

Joten, jos jollakulla olisi nöyryyttä ja tarvittavaa kielitaitoa, nyt olisi helppoa osoittaa olevansa lapsellisen kinastelun yläpuolella ja tehdä kunnon tiivistelmä tästä sangen kiinnostavasta aiheesta, mieluiten kielellä, joka kai edelleen on tämän palstan lingua franca.

[Valdovas]

Täälläpäs ollaan syvällä m.infon ytimessä

Keskustelun saama käänne oli tosiaan hiukan yllättävä, mutta osoittanee siten ehkä tarpeellisuutensa, ja että asiaa on tosiaan syytä käsitellä ainakin jossain mitassa.

Itsekin useita alustuksia tehneenä en enää jaksa miettiä asiasta mahdollisesti syntyvää keskustelua, sillä kommentit sinällään eivät ole mikään itseisarvo jutun tarpeellisuudeelle ja lukukertojahan juttu kerää helposti yli tuhatkin. Kommentteja on niin laidasta laitaan ja osa keskusteluista ajautuu pikkumaiseen kinasteluun, eivätkä suuretkaan vastausmäärät juuri asiaa vie mihinkään, joten välttämättä kymmenenkään kommenttia eivät tuo yhtä harkittua ja perusteltua vastausta enempää "keskustelua". Itsekin kommentoin ehkä noin 5%:iin lukemistani jutuista, sillä usein en vain koe tuovani mitään oleellista juttuun vain parin sanan tuotoksellani ja osaltaan arvostus hyvin tehtyä juttua kohtaan estää itsestään selvien asioiden lisäämisen vain ketjun jatkeeksi.

Allekirjoitan täysin tuon monia keskustelupalstoja vaivaavan ja valitettavan keskustelun heikon laadun, enkä sellaisesta luonnollisesti pidä itsekään. Sen sijaan laadukkaasta argumentoivasta keskustelusta kyllä pidän, sillä se tuo yleensä aina jotain lisäarvoa ja moniäänisyyttä verrattuna yhden kirjoittajan monologiin, vaikka kuinkakin laadukkaaseen. Sen sijaan jonkin sellaisen asian toistaminen sellaisenaan, joka jo löytyy jostain muualtakin ja suhteellisen helposti (esim. netistä; joku harvinainen kirja tai vanha lehtijuttu on sitten jo hiukan toinen juttu, sillä sellaisten saatavuus ei ole välttämättä ollenkaan yksinkertaista ja silloin pelkkä kopiointi tai referointikin voi olla huomattava palvelus monille), ei ainakaan minua puhuttele läheskään niin paljon. Tästä keskustelusta on kyllä havaittavissa, että toisenkinlaisia näkemyksiä asiasta on ja kunnioitan niitä, mutta itse pitäydyn kyllä myös omissa näkemyksissäni omalta osaltani.

Muiden kiinnostusta ei pysty kontrolloimaan ja vaikka aina on tietenkin mukava kommentteja saada, mutta varsinkin jo ratkenneiden juttujen osalta ei aina jää hirveästi sanottavaa, joten vähäinen keskustelu ei juuri yllätäkään. Kehittyvät rikostutkinnat tuovat herkemmin tunteen, että itsekin voi tuoda omaa pohdintaansa esiin, kuin jo ratkenneet tapaukset. Tärkeimpänä syynä kirjoittaa alustus on ensisijaisesti oma kiinnostus asiaan ja siitä haluaa tuoda mahdollisimman kattavan paketin, jotta mahdollinen keskustelu lähtisi pääfaktojen pohjalta, eikä oleellisia asioita tarvisi kysellä jälkeenpäin.

No, kuten tuossa yllä totesin, itse ajattelen tässä hiukan toisin, mutta edelleen korostan sitä jo iät ajat sitten toteamaani, että kukin toimikoon niin kuin parhaaksi näkee ja jos kokee, että joku avaus on puutteellinen, niin ei muuta kuin täydentämään sitä. eihän täällä kenelläkään ole mitään tekijänoikeuksia tai yksinoikeutta käsittelemiinsä tapauksiin.

Pelkkänä lukuelämyksenäkin ehjä tarina on mukavampi ja tällaisessa palstassa on sekin hienous, että pelkästään jostain tapauksesta kirjoittaminen jättää siitä suomenkielisen koosteen arkistoihin, josta joku voi sen vuosienkin päästä löytää. Vaikka heti ei keskustelua syntyisikään, ei se tarkoita etteikö ketju voisi "herätä eloon" paljon myöhemminkin. Monet tapaukset, joista itsekin olen jutun tehnyt, ovat vuosikymmeniä vanhoja ja voisi olettaa niiden herättävän jonkun kiinnostuksen vielä myöhemminkin, sillä murhahan ei kiinnostuksenkaan kohteena vanhene koskaan, vaikka selvitetty olisikin.

Niin, miksei, joskin tuollaisen kirjoituksen käyttöön sitten vakavammin otettavana tietolähteenä liittyy lähde- ja muita ongelmia, mutta kuten sanottu, siitä vaan sormet näppikselle tanssimaan ja juttuja kirjoittamaan!

Ei oma kiinnostus johonkin juttuun oikein anna lupaa jättää aukkoja vaan, jotta muut tarttuisivat näihin ja alkaisivat täydentämään lisäten näin kommenttejen määrää. Bodom-keskustelu on esimerkki mitä loputon spekulointi saa aikaan ja mielestäni tuo osio ei enää hirveästi palvele asiaan juuri tutustuvaa, sillä lankakerän päätä on vaikea löytää. Ei täällä jaksa suosion perässä kulkea ja vertailla kenellä on pisin ketju, vaan mielestäni palstan vahvuus on juuri siinä, että tänne kertyy paljon rikosaiheisia juttuja, jotka löytyvät haulla aikojenkin kuluttua ja pelkästään niiden lukeminenkin on antoisaa, vaikka ei kommentoida jaksaisikaan.

Tuo "suosion perässä kulkeminen" ja aiemman kirjoittajan puhe kunnioituksen hankkimisesta ovat toki peräti inhimillisiä ja varmaan useimmille tuttuja asioita, mutta en oikein jaksa kytkeä niitä tällaiseen kuitenkin nähdäkseni varsin kevyeeseen harrastukseen. Voi olla, että toiset ottavat tämän palstan vakavammin kuin toiset (varmasti ainakin tuolla kinaosastolla! ), mutta minusta olisi kyllä jos tähän osattaisiin suhtautua hiukan rennommin ja vähemmän vakavissaan. Ehkei silloin niitä kiistoja ja oman kunnian perään huutelujakaan tulisi ihan niin tiuhaan kuin mitä näyttää tulevan...

Työ tekijäänsä kiittää... vai minkä kliseen tähän nyt vielä laittaisi

Niin, kaiketi suotavaa olisi, että palstan käyttäjät jotain siitä saisivat. Tuskinpa muuten he siellä pitkään sitten roikkuisivatkaan...

[Valdovas]

Hyvä alku olisi sekin ollut. Viisas mies olisi tietysti noudattanut Secret Servicen neuvoja myös muilta osin. Riittänee Kennedystä tässä ketjussa?

Ainakin minun puolestani. Hiukan outoa minusta olikin, että ylipäätään keskustelu ajautui siihen, sillä sillähän ei keskustelun sisällön kanssa ollut juuri mitään tekemistä.

Koska sinun taannoinen äidinkielenopettajasi pukkaa jo roimasti horsmaa (rauha hänen sielulleen), en ole kovin kiinnostunut hänen kommenteistaan mitä kirjoittamani tekstin kielioppiin tulee.

Sattuu muuten olemaan vielä hengissä! Sitkeä tapaus! Sitä paitsi hän ei ole ainoa, joka teemaa on pitänyt yllä.

En myöskään henkilökohtaisesti kaipaa itseäni vanhemman miehen lohdutusta, koska en ole "sellaisesta kiinnostunut", pidän sitä jopa hiukan "svetisisminä". Kiva kuitenkin että tarjosit.

Ja mitäs tuo nyt sitten on tarkoittavinaan? Ettei vain menisi kielikuvat solmuun...

Anteeksi, korjaan, et aliarvioinut muita, vaan pikemminkin yliarvioit itsesi. Tarkemmin sanottuna asetit itsesi palstan lukijoiden yläpuolelle.

Jaa, millähän perusteilla...??

Voin kyllä lohduttaa hairahtanutta, ettet ole suinkaan ainut siihen retkahtanut. Jotenkin se vain tulee niin helposti, jos kuvitteellisesti luulee olevansa asemassa, jossa on mahdollista arvioida toisia arvioimatta kunnolla ensin itseään.

Niin, kenenkähän arvioinneista kenestäkin tämäkin keskustelu lähti liikkeelle? Muistaakseni en ole kyllä oma-aloitteisesti aloittanut tässäkään keskustelussa kenenkään tai minkään arviointia, vaan lähinnä vastannut esitettyihin näkemyksiin.

Ei niitä nuoria lupaavia tutkijoita tahdo juuri siksi tullakaan liukuhihnalta, koska liukuhihnan varrella näitä on muokkaamassa juuri ne pöhöttyneet jäärät (joilla on kovat kuvitelmat omasta asemastaan). Linjan päästä tuleekin lähinnä lisää pöhöttyneitä vanhoja jääriä jatkamaan uusien lupaavien tutkijoiden lannistamista ja muokkaamista uusiksi pöhöttyneiksi jääriksi.

Edelleen kiinnostaisi kuulla millaiseen tilastotietoon, tutkimukseen, omakohtaiseen kokemukseen yms. tuo väite perustuu. Siinä on jälleen varsin voimakas yleistävä lausunto, joka tullakseen otetuksi vakavasti, vaatisi luonnollisesti myös joitain perusteita taakseen.

Ja yliopistojen päättäjät ja rahanjakajat kun sattuvat kuulumaan juurikin näihin reliikkeihin, niin en usko yliopistomaailman kehittyvän riittävän nopeaan säilyttääkseen arvonsa muuttuvassa maailmassa.

Itse asiassa se on tälläkin hetkellä yksi kaikkein voimakkaimmassa muutosprosessissa oleva yhteiskunnan sektori, minkä toteamiseen ei tarvita edes mitään salatiedettä, vaan pelkkä mediankin seuraaminen riittää. Jälleen tuo väite ei nyt kauheasti herätä luottamusta esittäjänsä tietämykseen ja kokemukseen asiasta, josta hän puhuu.

Joten, jos jollakulla olisi nöyryyttä ja tarvittavaa kielitaitoa, nyt olisi helppoa osoittaa olevansa lapsellisen kinastelun yläpuolella ja tehdä kunnon tiivistelmä tästä sangen kiinnostavasta aiheesta, mieluiten kielellä, joka kai edelleen on tämän palstan lingua franca.

Kuten olen parille aiemmallekin keskustelukumppanilleni todennut, niin siitä vaan s’il vous plaît! Nythän olisi komeaa, jos kaikesta tästä keskustelusta olisi tuloksena vähintään kolme vimosen päälle hiottua ja briljanttia esitystä tästä ehkä sittenkin vain varsin keskinkertaisesta sarjamurhatapauksesta! Sehän olisi kunniaksi koko Minfolle ja osoittaisi, ettei tämäkään keskustelu satunnaisista tylsyyksistään ja jankkauksistaan huolimatta sittenkään ole ollut täysin turha!

[Turri]

Olisi todellakin kiva lukea suomeksi tästäkin tapauksesta. Vaikka englantia lukee sujuvasti, silti luen mieluummin alustuksia suomeksi.

Voisitteko jompi kumpi tuon väittelyn sijaan tehdä aiheesta hyvän suomenkielisen alustuksen. Menisi energiankäyttönne ainakin hyvään tarkoitukseen.

[maija turjukka]

Kappas, täällähän on ylletty huimiin suorituksiin OT-jankutuksissa Näyttää pahasti siltä, että isoegoiset herrasmiehet ottavat mittaa toisistaan yhteisen kiinnostuksen äärellä... mikäs siinä, mutta pieni kurinplautus voisi olla tarpeen molemmille, jos vielä kinaatte asiasta muualla kuin Lautamiehissä

Kiitokset Katajalle kommentoinnista, onnistuit sanomaan lähes kaiken sen, mitä itsekin ajattelen noista avausten tekemisistä.

Oma vaatimaton panokseni tähän ketjuun olkoon lyhyt selostus Jerryn tekosista (heitä ajatellen, joiden aika ja into ei riitä kahlata vieraskielistä tekstiä sivukaupalla, puhumattakaan jonkun pitkän dokumentin katsomisesta)

Käännösvirheet mahdollisia, mutta toivottavasti pääasiat tulevat oikein. Kuvotuksen tunne esti mua katsomasta dokumenttia loppuun asti, mutta tässä se, mitä sain tiivistettyä noista avaukseen laitetuista linkeistä:

Jerome (Jerry) Brudos syntyi nuoremmaksi pojaksi ihan tavalliseen, keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen äitinsä olisi ilmeisesti halunnut toiseksi lapsekseen tytön ja tuhlasi äidinrakkautensa vanhempaan veljeen Jerryn kustannuksella. Jo alle kouluikäisenä Jerry kiinnostui naisten kengistä ja kehitti vahvan fetissin naisten jalkoihin. Äidin hermostuttua tästä taipumuksesta poika jatkoi kengillä leikkimistä ja laajensi fetisismiään naisten alusvaatteisiin teini-ikäisenä.
Valokuvauksesta kiinnostunut poika sai ensimmäiset seksuaalisesti kiihottavat kuvansa uhattuaan puukolla naapurin teinityttöä ja pakotettuaan tämän alusvaatekuvauksiin. Tämän session seurauksena hän joutui 16-vuotiaana mielisairaalaan, jossa hänen pakkomielteensä tulkittiin "ohimeneväksi vaiheeksi" ja hänet kotiutettiin 9 kuukauden kuluttua skitsofrenia-diagnoosilla. Lukemissani artikkeleissa ei kuitenkaan mainittu, saiko hän tuohon skitsofreniaan minkäänlaista lääkitystä.

Collegesta jerry valmistui niukinnaukin, eikä armeijakaan häneltä onnistunut. Kerrottuaan armeijan kallonkutistajille mieltymyksistään hän sai pikaiset lähtöpassit yksiköstään. Ilmeisesti pakkomielteet pysyivät kuitenkin jotenkuten kurissa, koska Jerry onnistui kouluttautumaan sähkäasentajaksi. Hän oli myös töissä pienellä radioasemalla ja löysikin sitä kautta itselleen 17-vuotiaan "nukkevaimon" ollessaan itse 23-vuotias. Aluksi Jerry tyydytti taipumuksiaan valokuvaamalla alastomana keittiöpuuhia tekevää vaimoaan, myöhemmin kuvaan tuli mukaan vaimon alusvaatteisiin pukeutuminen ja kuvien ottaminen myös itsestä näissä vetimissä.
Pariskuntaa siunattiin myös kahdella lapsella, mutta Ralphene-vaimon keskittyessä talouspuuhiin ja lasten kasvattamiseen Jerryn taipumukset saivat hänestä vallan.

Ensimmäinen uhri oli tammikuussa -68 19-vuotias Linda Slawson, joka toimi ovelta ovelle -tietosanakirjamyyjänä. Jerry tainnutti hänet lyömällä kakkosnelosella ja päätti surmatyön kuristamalla. Valokuvattuaan uhriaan kyllikseen kellarissa hän sahasi tältä irti toisen jalkaterän. Tätä voitonmerkkiä hän myöhemmin säilytti pakastimessa ja sovitteli kenkäkokoelmansa kenkiin Ruumiin hän upotti lähistöllä olevaan jokeen.
Tämän surmatyön hehkussa kului yli puoli vuotta, ennenkuin seuraava nainen katosi. Jerry oli perheineen muuttanut Portlandista Salemiin, missä loput kolme srmaa tapahtuivat kiihtyvässä tempossa.

Toinen uhri, Jan Whitney, oli 23-vuotias opiskelija, joka joutui Jerryn kynsiin autonsa rikkoonnuttua marraskuussa -68 Albanyssa. Hänet Jerry kuristi ja raiskasi autossa ja kuljetti ruumiin kotiinsa autotalliin valokuvattavaksi. Hän myös jatkoi ruumiin häpäisyä seksuaalisesti useiden aktien verran. Voitonmerkiksi hän irrotti Janin oikean rinnan, josta suunnitteli tekevänsä myöhemmin paperipainon. Karmaisevinta jutussa on kuitenkin se, että hän jätti ruumiin roikkumaan koukkuun autotallin kattoon useiksi päiviksi, koska perhe lähti viikonlopun viettoon pois kotoa. Läheltä piti, ettei ruumis löytynyt, kun eräs auto törmäsi talon seinään aiheuttaen selviä vaurioita rakennukselle. Juttua tutkivat poliisit eivät kuitenkaan kurkistaneet autotalliin perheen ollessa pois kotoa. Kotiin palattuaan kylmäverinen murhaaja kääri vain ruumiin muoviin ja siirsi piharakennukseen siksi aikaa, kun poliisit tutkivat autotallin. Myöhemmin sitten Janinkin ruumis päätyi jokeen heitetyksi, josta löytyi vasta vuoden -70 puolella.

Kolmannen uhrinsa, 19-vuotiaan Karen Sprinkerin, Jerry kaappasi ostoskeskuksen parkkipaikalta maaliskuussa -69. Jerry oli ilmeisesti väijynyt ensin toista naista, mutta tämän onnistuttua pekenemaan (naisen vaatteisiin pukeutunutta) Jerryä uhriksi joutuikin Karen. Hänet Jerry pakotti autoon aseella uhaten, vei kotiinsa raiskattavaksi ja kuvattavaksi aiempien uhrien tapaan. TV-dokumentissa kerrottiin vielä, että Karen ripustettiin henkitoreissaan roikkumaan koukkuun ja että hän kuristui pikkuhiljaa kuoliaaksi Jerryn siirryttyä keittiöön ruokailemaan Karenin ruumis silvottiin leikkaamalla irti molemmat rinnat, koska aiempi kokeilu paperipainojen valmistamiseksi oli epäonnistunut. Lopun ruumiin uppoamisen järveen Jerry vielä varmisti sitomalla lisäpainoksi auton moottorin.
(tämän pidemmälle en enää dokumenttia katsellut, ehkä rohkaistun katsomaan loputkin tämän kirjoitukseni postaamisen jälkeen, mikäli pahoinvointini menee ohi )

Viimeinen uhri oli 22-vuotias Linda Salee, joka katosi jo kuukauden kuluttua Karenin tapauksesta. Lindan Jerry houkutteli mukaansa väärennetyn poliisimerkin avulla ostoskeskuksesta. Jo tutuksi tulleiden valokuvaus- ja raiskaussessioiden lisäksi Linda joutui kokemaan myös sähkökidutusta, kun Jerry antoi hänelle sähköiskuja ennen lopullista surmaamista.

Surmat alkoivat selvitä vasta sitten, kun ensin löytyi Linda Saleen ruumis 10.5.-69 ja muutamaa päivää myöhemmin myös Karenin ruumis. Toukokuun lopulla pidettyjen kolmepäiväisten kuulustelujen aikana Jerry tunnusti tekosensa, eikä osoittanut juurikaan katumusta. Hän katsoi olevansa olosuhteiden uhri ja väitti tekojensa olevan seurausta lapsuuden traumoista. Osatekijäksi Jerry väitti myös vuonna -67 saadun sähköiskun (työtapaturma) seurauksena häntä vaivanneen migreenin.
Pitkän vankeutensa aikana Jerry anoi useasti armahdusta, väittipä jopa parantuneensa taipumuksistaan, mutta vankilaan hän kuitenkin kuoli maaliskuussa 2006, 67-vuotiaana.

Tässä tapauksessa lienee elinkautinen vankeus todellakin ansaittu. Jopa kuolemantuomion olisin itse hyväksynyt mukisematta.

[Valdovas]

Kappas, täällähän on ylletty huimiin suorituksiin OT-jankutuksissa Näyttää pahasti siltä, että isoegoiset herrasmiehet ottavat mittaa toisistaan yhteisen kiinnostuksen äärellä... mikäs siinä, mutta pieni kurinplautus voisi olla tarpeen molemmille, jos vielä kinaatte asiasta muualla kuin Lautamiehissä

Heh heh, käypä huviksesi katsomassa noita aserajoitusketjuja. Varsin komeisiin suorituksiin sielläkin yllettiin, varsinkin aiheesta sivuun menon suhteen... Tosiaan kuten totesin, varsin yllättävään suuntaan keskustelijoiden kiinnostus tämän ketjun osalta meni, mutta ilmeisesti siihen oli tarvetta kun niinkin moni siihen niinkin pontevasti osallistui. Nyt kyllä olettaisin, että kaikki ovat saaneet sanansa sanottua ja paineensa purettua ja aiheen käsittely tuolta osin voidaan päättää. Ainakaan minulla ei asiaan ole enää mitään lisättävää.

Kiitokset tuosta käännöksestäsi/koosteestasi myös. Eiköhän se nyt tyydytä tiedonjanoisia ja mahdollisesti jopa johtaa keskusteluun itse aiheesta. Siitähän ei vielä yhtään ole ehdittykään keskustella, kun on ollut näitä tähdellisempiä...

[Valdovas]

Valokuvauksesta kiinnostunut poika sai ensimmäiset seksuaalisesti kiihottavat kuvansa uhattuaan puukolla naapurin teinityttöä ja pakotettuaan tämän alusvaatekuvauksiin. Tämän session seurauksena hän joutui 16-vuotiaana mielisairaalaan, jossa hänen pakkomielteensä tulkittiin "ohimeneväksi vaiheeksi" ja hänet kotiutettiin 9 kuukauden kuluttua skitsofrenia-diagnoosilla. Lukemissani artikkeleissa ei kuitenkaan mainittu, saiko hän tuohon skitsofreniaan minkäänlaista lääkitystä.

No, nyt kun on ilmeisesti päästy "pakollisista" alkuseremonioista, niin voitaneen keskittyä vaihteeksi itse tapaukseenkin... Kuten aiemmin totesin en ole vielä Rulen kirjaa ehtinyt lukemaan, mutta pari huomioita tulee mieleen tässäkin vaiheessa. Tuohon ylläolevaan voisi lisätä lähinnä sen, että maskiin pukeutunut Brudos ei toki naapurintyttöä hämännyt, mutta koska Brudos oli isokokoinen ja vaikutti arvaamattomalta puukkoineen, tyttö päätti totella ja joutui alusvaatteiden lisäksi poseeraamaan myös alasti. Brudos ei vielä tästä tapauksesta saanut passitusta hoitoon, sillä ko. tyttö ei kertonut tapauksesta pelätessään Brudosin uhkailuja.

Hoitoon hänet passitettiin kahdeksan kuukautta myöhemmin huhtikuussa 1956 tapahtuneen tapauksen jälkeen. Hän oli houkutellut 17-vuotiaan tytön autoonsa ja ajanut maaseudulle aution maatalon pihaan, jossa oli alkanut hakkaamaan tyttöä ja vaatimaan tätä riisumaan vaatteensa. Tytön onneksi läheisen maatilan isäntäperhe kuuli tytön avunhuudot, tuli apuun ja kutsui poliisin. Tästä hyvästä Brudos passitettiin ensin nuorisovankilaan ja sitten puolittaiseen hoitoon, jolloin hän saattoi jatkaa koulunkäyntiään ja lopulta hänet vapautettiin kokonaan. Mahdollisesta lääkityksestä en minäkään löytänyt mainintaa.

Surmat alkoivat selvitä vasta sitten, kun ensin löytyi Linda Saleen ruumis 10.5.-69 ja muutamaa päivää myöhemmin myös Karenin ruumis.

Dokumentissa viitattiin lyhyesti poliisin pohdintoihin mm. uhrien sitomisesta sähköasentajille tyypillisillä solmuilla, mikä oli merkittävä Brudosiin viitannut johtolanka. Rulella näyttää olevan huomattavasti enemmän kuvausta aiheesta ja mm. tutkimuksissa keskeisesti vaikuttaneen etsivä Jim Stovallin pohdinnoista. Tähän voi ehkä mielenkiinnon vuoksi koota hänen pohdintojaan tekijän profiilista siinä vaiheessa kun Sprinkerin ja Saleen ruumiit oli löydetty joesta ja epäiltiin vahvasti, että myös Slawsonin ja Whitneyn katoamiset liittyivät tapaukseen. Hän kokosi paperille kahdeksan arvausta tekijästä, eli että tappaja:

1. On 20-30 vuotias lähinnä siksi, että uhrit olivat nuoria. (Brudos oli murhien aikaan 29-30 vuotias.)

2. On älykkyydeltään vähintään keskitasoa tai sitä älykkäämpi, sillä ruumiiden sitomisessa käytetyt solmut olivat taidokkaita. (Brudos väitti olevansa erittäin älykäs ja että hänen ÄO olisi 166, tosin pidätyksen jälkeen hänelle mitattu lukema oli vain 105, mutta toki pidätystilanteesta on voinut aiheutua myös lukemaa alentanutta stressiä.)

3. On sähköasentaja tai muuten kaapeleiden kanssa tekemisissä oleva henkilö, sillä solmut olivat sähköasentajille tyypillisiä. (Brudos oli todellakin sähköasentaja.)

4. On luultavasti lähtöisin yksinhuoltajaperheestä (äiti) tai perheestä, jossa on vahva äiti ja heikko isä, sillä inho äitiä kohtaan ilmeni tavasta, jolla hän häpäisi uhrejaan, eli hänellä oli voimakas naisviha. (Brudosin äiti Eileen oli hyvin dominoiva, isä Henry pienikokoinen ja vaikkei varsinaisesti nynny kuitenkin selvästi vaimoaan heikompi.)

5. On luultavasti omannut antisosiaalisia häiriöitä jo pitkältä ajalta. (Brudosin kenkäfetissileikit alkoivat jo 5-vuotiaana ja jatkuivat ja monipuolistuivat läpi koko hänen elämänsä.)

6. Ei luultavasti ole kontaktilajien harrastaja, sillä uhreja ei oltu hakattu vaan ainoastaan kuristettu, mutta toisaalta vahva, sillä jokeen upotetut tytöt oli sidottu raskaisiin autonmoottorinosiin. (Brudos ei ollut urheilijatyyppiä, mutta kylläkin kookas ja vankka ruumiinrakenteeltaan.)

7. Ei luultavasti ole töissä ollenkaan tai hänellä on epäsäännölliset työajat, sillä uhrit olivat kadonneet pääosin normaaliin työaikaan. (Brudos oli töissä, mutta hänellä oli varsin vapaat työajat.)

8. Noudattaa jonkinlaista (kuukautis-?) sykliä, sillä kaikki uhrit olivat kadonneet kuun loppupuolella; Slawson 26.1., Whitney 26.11., Sprinker 27.3. ja Salee 23.4. (Ilmeisesti sattuma, tai ainakaan syytä tähän ei vielä ole sattunut silmiin.)

Eli varsin osuvia Stovallin arvaukset näyttäisivät olleen, ja niinpä Brudos sitten suhteellisen pian kiinni saatiinkin epäilemättä monen nuoren oregonilaisnaisen onneksi! Tulee mieleen tuolta kotimaisten tapausten puolelta suomalaisen poliisin toimet samoilta ajoilta ja kieltämättä mieleen tulee, että onkohan täkäläinen rikostutkimus ollut ihan samalla tasolla ja olisiko useampiakin selvittämättä jääneitä tapauksia saatu selvitettyä vastaavanlaisella tutkimusotteella ja profiloinnilla...

[Turri]

Kiitos Maija Turjukalle ja Valdovasille. Mielenkiintoinen persoona tämä Jerry. Varmasti, jos ylipäänsä on lääkkeitä saanut, on lääkkeet jäänyt ottamatta.

[nöyhtä]

Todellakin, kiitos Maija Turjukka. Tuo alun kinastelu ( ) jo miltein tappoi kokonaan kiinnostukseni aiheeseen, mutta sinäpä sait sen heräämään uudelleen.

Tuo juttu kyllä sai ihokarvat pystyyn. Lähinnä jäi mietityttämään, saivatko Jerryn lapset elellä isältään rauhassa, vai onko kenties jostain ilmennyt, että olisi heitäkin ahdistellut? Ja olivatkohan lapset sukupuoleltaan kumpaa sorttia vaiko kenties sekä että?

OT, mutta pakko sano sen verran, että itse arvostan suuresti huolellisesti tehtyjä alustuksia, joihin on faktat kasattu fiksusti yhteen. Silloin kun kiireiltäni ehdin tänne lueskelemaan, haluan ja yritän imeä itseeni mahdollisimman paljon ja laajasti tietoa, eikä silloin ole aikaa poukkoilla sivulta sivulle ja linkistä linkkiin, vaikka kiinnostus ja kielitaito sattuisivatkin riittämään.

Joten kiitos kaikille jotka viitsivät ja ehtivät näitä juttuja tänne kirjoitella.