MURHA.INFO

Eka oma auto kolkytvuotiaana, saatanan kallis ja paska auto, maksanut enemmän korjauksina kun lainoina, tuossa se nytkin on taas hajonneena pihassa, roskalaatikko pyörillä.

Kirjoittaja Hexan päivämäärä To Elo 13, 2009 12:58 am

Eka oma auto kolkytvuotiaana, saatanan kallis ja paska auto, maksanut enemmän korjauksina kun lainoina, tuossa se nytkin on taas hajonneena pihassa, roskalaatikko pyörillä.

Paska tuuri. Et viitsisi ystävällisesti vihjata, mistä merkistä on kyse? Itsellä olisi autonhankinta tulossa kohtapuoliin, joten autapa miestä mäessä.

^Tuhannen taalan vinkki: älä osta ranskista. Ne on hyviä vain ketsupilla. Eikä perustu vain minun kokemuksiin vaan olen tehnyt pienimuotoista galluppia sen jälkeen kun oma alkoi leveillä tielle.

No, samperi. Justiinsa olin miettinyt Citroënia, koska niitä saa aika edullisesti käytettynä. Miksiköhän...

Just siks että ne on niin paskoja,vältä myös Opeleita.

^
Kiitän ja kumarran vinkistä!

Kannattaa katsoa varaosien hintoja, ja ostaa sellainen auto, mihin on halvat osat. Kaikki autot hajoaa kuitenkin jossain vaiheessa, toiset ennemmin, toiset myöhemmin ja kaikkiin pitää kuluvia osia vaihtaa tuon tuosta, suodattimia, niveliä, pakoputkia jne.

Tuulitukka84 kirjoitti:Kannattaa katsoa varaosien hintoja, ja ostaa sellainen auto, mihin on halvat osat. Kaikki autot hajoaa kuitenkin jossain vaiheessa, toiset ennemmin, toiset myöhemmin ja kaikkiin pitää kuluvia osia vaihtaa tuon tuosta, suodattimia, niveliä, pakoputkia jne.

Toisaalta toiset autot hajoo harvemmin,toiset useammin.Tuleeko sitten halvemmaksi ostaa halpoja osia useasti vai vähän hintavempia harvemmin:Mene ja tiedä.
Itse olen kallistunut jälkimmäisen vaihtoehdon kannalle.

Kalliit varaosat ei takaa sitä, etteikö auto olisi susihuono. Esim ooppelin varaosat oli hirmuhintasia(+ niitä ei koskaan saanut mistään), kun taas Volvon osat olivat puoli-ilmaisia, Volvossa ei koskaan ollut vikoja, vain kuluvia osia vaihdettiin, ooppeli taas seisoi enemmän tallissa, mitä ajossa. Tällähetkellä on keskihintaisten varaosien autot ja samaan tahtiin näyttää kuluvan niin bemarin kuin nissaninkin kuluvat osat.

Eka autoni oli kuplavolkkari vuosimallia -72 vai olkos se -74.

Ja mitä tulee noihin autojen laatuun/kestävyyteen tms. Niin itse olen koittanut välttää noita uusia "tietokoneautoja", hitto siellä tarvii olla kun joku bitti jossain mustassalaatikossa poikittain, niin mittaristo on kuin stockkan näyteikkuna jouluviikolla. Poro ja pukki vaan puuttuu.. mut valoja vilkkuu samanverran.

Honda monkey vm -81

Tummansininen Solifer-mopo, jota tuli enemmän työnnettyä kuin sillä ajettua, loppupeleissä. Jumalatonta meteliä piti, vuosimallista ei mitään hajua. En jäänyt kaipaamaan.

Seuraavana oli skootteri jostain 90-luvulta, jonka 18 täytettyäni sain vaihdettua '87 Nissan Micraan; alaosa hopeanharmaa, yläosa musta, 100km/h vain alamäessä. Sen jälkeen on ollut Toyotaa ja muita Nissaneita, yksi Opelkin pyörähti jossain välissä, mutta eniten kyllä olen jäänyt jollain epämääräisellä tavalla sitä Micraa kaipaamaan. Viimeksi kun kyttäsin tietoja, niin oli menossa jossain Turussa päin. BFM on rekkarin alku, jos joku törmää niin sanokaatten terveisiä! (Jos joskus rikastun ja se pötpötin on yhä olemassa, ostan sen takaisin!)

Edit: Jaha, Turusta onkin siirtynyt Tervajoen maisemiin...

Myöhäinen Edit: Ainiin tässä kysyttiinkin ensimmäistä moottoriajoneuvoa, eikä varsinaista ensimmäistä autoa.
No ihan ensimmäinen moottoriajoneuvo oli ns. Lokari-auto jonka sain muistaakseni 6-vuotiaana.



Ei tosin juuri tuo yksilö.. mutta samanlainen väri oli vaan keltainen. Kuukkelista hain jonku random kuvan.

Ensimmäinen moottoriajoneuvo tais olla Suzuki pv, eli pikku suikka meilläpäin. Sitä seuraava olikin jo nissan sata aakkonen, mikä tais mennä rusetilleen hmm...

Nykyään en kyllä ajele enää "varaosilla" vaan kulkuneuvoilla, jotka jättäessään tielle tarttee vis ingenjööran, Hondan CRV ja Chevrolet Captiva ovat käytössä.

Siis kaikkein eka moottoriajoneuvoni on ollut -74 Tunturin Pappamopo, jota fillaroitiin käyntiin. Siis polkupyörämäisesti, eikä polkaisemalla tavalliseen mopotapaan. Väri on ollut harmahtavan oranssi. Kesti ja kulki luotettavasti, eikä koskaan jättänyt tielle, vaikka se savutti melkoisesti ja loppuunkuluneet iskarit pomppasivat huimasti vähän joka töyssyssä.
Seuraava mopo, -83 Helkama Raisu, on ollut vähän enemmän vika-altis ja bensatankki on ollut vähän liian pieni menevän nuorukaisen käytössä. Sain työnnellä mopoa silloin tälloin.

Eka oma autoni on ollut isäni ostama vähän käytetty Mazda-avolavapaku. Laiska nokivasara, jonka ohjaus oli niin jumalattoman raskas, että auton kulmat menivät vähän lommoille, kun ei jaksettu vääntää rattia loppuun saakka. Eka itse ostamani oli -75 amerikkalainen Ford F250-avolavapaku. V8 on ollut mahtava tehopakkaus väljänäkin, mutta joi bensaa ja tiputti öljyä niin jumalattomasti, että rahat eivät enää riittäneet... Vain pari kuukauden jälkeen vaihdettiin menevän näköiseen -73 Ford Consul Coupeeseen.