MURHA.INFO

jaw kirjoitti:minusta kirjassa oli niin paljon selittelyn makua, puolueellisuutta ja ihmeellistä arvostelua "vastapuolta" vastaan (esim. alatyylinen tuomisen kaljun kuvailu), että tuli lähes myötähävettävä olo. ng:stä kirja ei juurikaan syvemmin kerro. siihen tekijällä olisi ollut varmaankin mahdollisuus, ja se olisi ollut hyvin kiinnostava aihe. hätäisesti ja puoliväkisin väännetty puolustuspuhe, sanon minä. mutta miksi syytöntä pitää tällä tavalla puolustaa...

strangelove kirjoitti:

Bodomin varjo on kieltämättä kuitenkin Palon kirjoista mielenkiinnottomin.

papillon kirjoitti:

strangelove kirjoitti:

Bodomin varjo on kieltämättä kuitenkin Palon kirjoista mielenkiinnottomin.

Olet sitten lukenut kaikki Palon parikymmentä teosta!
No eikö mikään yltänyt lähellekään mielenkiinnottomuudessaan?

Hessu52 kirjoitti:No eivät nuo Palon muutamatkaan kirjat kovin juhlallista tunnetta anna, sillä olen niitäkin muutaman mielenkiinnon vuoksi lukenut.

Sellaista oman elämänkerran piilokirjailua.

Jotenkin tuli mieleen Kalle Päätalon Iijoki sarja, mutta paljon vaatimattomammin ilmaistuna.

Kallekin alkoi lopulta toistaa itseään ja kirjoitusten taso mielstäni laski.

Palon taso ei korkeaksi ole koskaan noussut ainakaan Bodomin kirjoilla, jotka olen kaikki lukenut.

Hessu52 kirjoitti:Eiköhän kirjoiteta kirja kimpassa, niin saataisiin siitä puolueeton?

Bodomin pitkät jäähyväiset Jorma Palon viimeiseksi jäänyt teos on synnintunnustus

Julkaistu: 8.6.2006 lehdessä osastolla Kulttuuri
Helsingin Sanomat

Asiat saattavat saada yllättävistä käänteistä outoja merkityksiä. Näin näyttää käyneen äkillisesti kuolleen emeritiusprofessori Jorma Palon vanhoja asioita lämmittävälle teokselle Nils Gustafsson ja Bodomin varjo.

Yhteiskunta- ja mediakriittiseksi tarkoitettu pamfletti huomiotaherättäneestä oikeudenkäynnistä on kirjoittajan kuoleman seurauksena muuntunut henkilökohtaisiksi hyvästeiksi.

Dramaattisten tapahtumien jälkeen kirjaa on vaikea lähestyä löytämättä siitä lähes testamentillista sanomaa. Teos on Palon synnintunnustus ja anteeksipyyntö, joka eittämättä on tekijälleen tärkeämpi kuin lukijalleen.

Jorma Palon elämän voi jakaa aikaan ennen ja jälkeen Bodominjärven murhia. Nuori lääketieteen amanuenssi kohtasi sairaalaansa hakeutuneen saksalaisen Hans Assmannin, jonka outo käytös pani epäilemään häntä kolmoissurman tekijäksi.

Poliisin osoittama vähättely jäi kalvamaan Paloa vuosikymmeniksi ja muovasi hänen kriittistä näkemystään yhteiskunnasta ja virkavallasta. Tiedemiehen uransa jälkeen hän pyhitti aikansa kolmoissurman ratkaisemiseen ja oikeassa olemisensa todistamiseen.

Bodom ei ollut analyyttisyydestään ja pragmaattisuudestaan tunnetulle Palolle enää pitkään aikaan tiedon vaan puhtaasti uskon asia. Eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti aiheesta kolme kirjaa kolmessa vuodessa.

Ensimmäisenä julkaistiin Bodomin arvoitus keväällä 2003, vain vuotta myöhemmin ilmestyi yhdessä Matti Paloaron kanssa kirjoitettu Luottamus tai kuolema. Hans Assmannin arvoitus. Kolmas teos
Nils Gustafsson ja Bodomin varjo tuli myyntiin eilen, kolme päivää kirjailijan kuoleman jälkeen.

Viimeisen kirjoittamiseen Paloa ajoi huono omatunto. Hän uskoo, että Assmannin syyllisyyttä kolmoissurmaan todistellut Bodomin arvoitus pakotti keskusrikospoliisin avaamaan 40 vuotta vanhan tutkimuksen uudelleen. Kirjan seurauksena telttaretkeltä ainoana hengissä selvinnyt ja uhrina pidetty Nils Gustafsson joutui Palon mielestä poliisin kiinnostuksen ja suoranaisen syylliseksi lavastamisen kohteeksi.

Nils Gustafsson ja Bodomin varjo on Palon kädenojennus oikeudenkäynnissä syyttömäksi todetulle Gustafssonille ja hänen perheelleen. Kirja perustuu Gustafssonin, hänen vaimonsa ja tyttärensä kokemuksiin sekä poliisitutkinta- ja oikeudenkäyntipöytäkirjoihin. Se on kirjoittajan subjektiivinen käsitys siitä, mitä espoolaisella telttaretkellä tapahtui ja mitä siitä vuosikymmeniä myöhemmin yksityisille ihmisille seurasi.

Se on tähän saakka vaienneiden puheenvuoro, jossa syytettyjen penkille vuorostaan istutetaan asiaa selvittäneet poliisit, syyttäjät ja media. Heidän mielipidettään ei ole kysytty, koska se Palon mielestä on ollut jo ennestään tiedossa.

Vaikka Palo ei pyri varsinaiseen analyysiin, hän nostaa esiin tärkeitä kysymyksiä: miten on mahdollista, että poliisit olivat liikkeellä niin hatariksi osoittautuneilla todisteilla ja todistajalausunnoilla, miksi syyttäjät lankesivat harhaan ja ennen kaikkea minkä vuoksi toimittajat halusivat kritiikittä uskoa kaiken mitä virkavalta sanoi.

Palo murehtii, että syyttömäksi todistettu Gustafsson joutuu elämään lopun elämäänsä Bodomin varjossa. Lähes kymmenen vuotta sitten kuolleen Hans Assmannin maine ei sen sijaan ole huolettanut, koska hänet kirjailijan vapaudella jälleen kerran tuomitaan selvittämättömiin murhiin syylliseksi.

Olipa Palon teorioista ja todisteluista mitä mieltä hyvänsä, varmaa on vain se, että hänen kaltaisiaan auktoriteetteja vastaan nousevia, omasta maineestaan piittaamattomia uskalikkoja on meillä nyt yksi vähemmän.

Jouni Tervo