MURHA.INFO

Kalessin kirjoitti:itsekin olen tarot-kortteja joskus kokeillut ja kuolemaahan sieltä vaan nousi ja tornia, joten jätin sen sikseen...

Tarot-korteissa kuoleman kortti ei ole paha kortti, sillä se ei välttämättä merkitse fyysistä kuolemaa, vaan sitä että jokin jakso elämässä päättyy, jotta uusi jakso voi alkaa.

Es. muutto, työpaikan vaihto, vanha riitaisa parisuhde päättyy, olet tavannut uuden ihmisen, jonka kanssa sinulla alkaa uusi elämä jne.

Kuoleman viikate niittää menneisyyden satoa ja jotakin uutta alkaa taas kasvaa tilalle. Sitähän elämä on jatkuvaa uudistumista ja vanhasta täytyy päästää irti, jotta uusi jakso voi alkaa.

Mitä nämä tarot kortit on?:/

Täällä paljon tietoa Tarot-korteista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tarot-kortit

Kiitos

Olishan mulla ton spiritismipelin teko-ohjeet Mutta aika saatananpalvonta hommaa kuiteskin ei oo viittinyt kokeilla.

Jostain syystä mä uskon siihen, että se jokin "paha" ei voi tulla mun luo jos mä en itse kutsu sitä, joten oon jättänyt kutsumatta.

Asia on aikoinaan vaivannut niin paljon että näin painajaisia kutsuneeni niitä meille ja heräilin aina itkussa silmin, että vahingossa olen pyytänyt pahan luokse. Yritän olla ajattelematta koko asioita, koska ne pelottaa multa oikeastikin k**et housuun.

Spiritismiä on joskus tullut kokeiltua tyttökavereiden kanssa. Mieleenpainuvin oli se kerta, kun kesken pelisession kuulimme ystävän keittiöstä omituisen äänen, sellaisen kovan paukahduksen. Ihmettelimme, mutta jatkoimme pelaamista. Kun sitten lopetimme ja menimme keittiöön, oli hämmästys melkoinen: Joka ainoa kaapinovi oli keittiössä auki. Kaikki. Eikä niitä ollut kovin vähän.

Tarot-korttien kanssa olen ollut kanssa tekemisissä. Itse olen taroteista saanut sellaisen kuvan, ettei niillä mitään ennustella, vaan ne vain kertovat, mitä on ollut, mitä on nyt, ja antavat vaihtoehtoja tulevaisuudelle. Itselleni ainakin lukukerrat ovat lähinnä selvittäneet paremmin asioita, jotka ovat olleet jo tavallaan tiedossa, muttei selviä. Neuvojahan ne kortit lähinnä antavat, eivät mitään varmoja tulevaisuudennäkymiä.

Nuorena sitä on tullut kokeiltua jos jonkinmoista, mutta enää en lähtisi spiritismiä kokeilemaan leikilläänkään. Se fiilis oli jotenkin ikävä, se ei ollut kyllä mitenkään "rakentavaa". En usko että spir.kokeiluista hyötyy todellisuudessa, haittaa voi olla senkin edestä. Ainakin heikkopäiset saattaa saada harmia siitä.

Joskus olen tehnyt ne kortit, joissa on tähti, pallo, aallot ja mikä se neljäs nyt olikaan. Niissä harjoittelemalla alkoi tulokset selvästi parantua siinä, että tiesi mitä korttia toinen katselee. Se oli sellainen tunne, että itsellä nousi niinkuin silmiin se kyseinen kortti, sen niinkuin näki. Hyvien tulosten esiintyvyys oli jo tilastollisen merkittävyyden rajoilla ainakin. Sellaista en pidä mitenkään vahingollisena enkä usko, että se olisi S....nasta peräisin tms.

Läheisten ihmisten ajatukset monesti "lukee" ihan arkisissa asioissa. Se ehkä johtuu siitä, että tietää miten toisen ajattelu menee ja pääsee oikeaan tulokseen päättelyssä sen kummemmin rasittumatta.

Omia voimia tullut kokeiltua , varhaisin niistä on varmaankin tällainen:

Oltiin jollakin turistirysärannalla etelässä ollessani varmaan 10-12v, ja muistan viereisillä aurinkotuoleilla makoilleen perheen tytön katsoneen minua, ei mitenkään vilkaisseen, vaan niinkuin arvioineen katseellaan. Esiteinille sellainen epäilyttävä käytös on tietysti äärimmäisen provosoivaa, ja muistan ottaneeni sellaisen kunnon teatraalisen evil eye -ilmeen (jotai tämän tapaista: ) ja keskittyneeni tuijottamaan minua yhä oudosti mulkoilevaa tyttöä. Pinnistelin ja toivoin tytölle tapahtuvan jotain pahaa, kun merituuli repi jo ennestään vinossa olleen aurinkovarjomme rantahiekasta irti. Varjo liisi tietysti suoraan viereistä perhettä päin, ja mennessään huitaisi jalallaan tyttöä otsaan. Hirveä itku ja häslinki. Muistan vieläkin onnistumisentunteen, kun tyttö katsoi minua itkunsa seasta hirveän pelästyneen näköisenä

Oisinko ollut 10-15v kun yritin "kutsua" lapsena kuollutta kaveriani kertomaan mitä rajan taakse kuuluu. Tein kynttilöistä alttarin ja mielessäni keskityin kovasti kutsumaan kaveria luokseni. Olin vielä väsännyt spiritismilaudan mikäli vainaja haluaisi kommunikoida sitä kautta. Näitä rituaaleja suoritin muutaman kerran ja kyllästyin lopulta. Ei tullut toivottua tulosta.

Esineiden siirtelyä ajatuksen voimalla olen myös yrittänyt useamman kerran. Etenkin joskus lukioaikana tylsien oppituntien aikana sitä tuijotteli pöydällä olevaa kynää ja keskittyi oikein kovin. Ja muutaman kerran minut valtasi se tunne että olen täyttänyt tajuntani ko. kynän olemuksella niin hyvin kuin mahdollista ja että nyt jos koskaan... Mutta ei, ikinä eivät kynät liikahdelleet atominkaan vertaa.

Ehkä näissä syy miksi olen niin kovin skeptinen kaiken yliluonnollisen suhteen. Ei voi yrittämisen puutteesta syyttää..

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että jos jotain tapahtuu, se tapahtuu silloin kun kukaan ei ole varmasti katsomassa Eli tuo kynäjuttu kaatui mielestäni siksi, että sen olisi voinut vahingossa joku olan yli nähdä

^Taidan olla liian nyhvö kokeillakseni moisia enää. Kastelisin varmaan housuni jos jotain tapahtuisi.

nim. hän joka katsoo sängyn alle aina ennen nukkumaan menoa.

Pliis, me kokeneemmat tajutaan jättää aina yövalo päälle, tarvi sängynalusia tutkia!

Hurjaa, Joey. Kerro lisää kokeiluitasi, jos tohdit...

Mikäs se on sellainen temppu, jossa kaveri nostetaan kahdella sormella tuolilta tai sängystä ilmaan? Eli nostettavan pitäisi muuttua todella kevyeksi. Joskus opiskelijakavereiden kanssa kokeiltiin, muttei toiminut. Taisi olla yksi skeptinen henkilö mukana