MURHA.INFO

Ilmeisesti myös pojan sitomiseen käytetyistä köysistä oli saatu esille sukulais-DNA:ta, mutta kirjeistä (postimerkistä ja sulkijanauhasta) näitä toistaiseksi tunnistamattomia mies- ja naispuolisia löydöksiä. Kirjekuoret aiotaan nyt tutkia vielä sisäsaumoista, sinne päätyneiden hiukkasten varalta.
Villeminin suku on paikkakunnalla laaja, on mainittu ainakin 100 klaaniin kuuluvaa pienehköllä alueella. Tekstien perusteella tuo sukukäsitys siellä on omituisen tiivis ja samalla poissulkeva, jos sukuun kuuluvalla on jotain poikkeamaa tai jos hän ei ole menestynyt elämässään. Eli klaaninsisäisiä vihoja ja kateuksia vaikuttaa olevan vaikka kuinka paljon. Motiiveja myös voi löytyä yllättävistäkin paikoista.
Juttu antaa kiinnostavan tuulahduksen frankofonisesta maailmasta, joka tuntuu olevan aika lailla erilainen murhienkin osalta kuin esim. amerikkalainen. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Tämä on erittäin mielenkiintoinen tapaus, kiitos avaajalle ansiokkaasta avauksesta!

Mielestäni myös syylliset ovat hyvin läheltä perhettä, olisi todella epätodennäköistä, että eivät olisi.

Tuo nauhoitus oli minusta epäselvä, mutta tietysti liittyy siihen ja johtuu siitä, että ranskan kieli on aika vaikea ulkomaalaisille.

Olisi mielenkiintoista tietää ovatko poliisit saaneet nauhoituksesta mitään irti.

Mielenkiintoinen arikkeli Crime Magazine sivuilta, joka käsittelee tapahtumien kulkua ja valottaa perheen taustoja (lyhennettynä, loput laitan kun ehdin)

Gregory by Anthony Davis, Crime Magazine (03.2009)

Ranskan maaseudun kylissä, kuten pienillä paikkakunnilla eri puolilla maailmaa, pinnan alla kytee monenlaista intohimoa: on kateutta ja kaunaa toisten asemaa ja menestystä kohtaan, sitä on miltei yhtä paljon kuin ylpeyttä oman perheen omaisuudesta (jota mitataan kuinka paljon maata kukin omistaa, ei väliä kuinka köyhä ja karu tontti on kyseessä) .
Murha, jos se tapahtuu, liittyy usein suvun- tai perheen sisäisiin kiistoihin.

Villeminin suku oli etuasemassa Lepangessa, he kuuluivat eräänlaiseen sinikaulus-eliittiin, jotka yleensä saivat aina parhaat työpaikat paikkakunnalla. Monet asukkaat olivat sukulaissuhteissa, syntyperäisesti tai avioliiton kautta, mutta Gregoryn äiti Christine Villemin oli poikkeus.

Hän oli syntynyt ja kasvanut toisessa kyläsä, eri laaksossa, joten ulkopuolisena hän oli Lepangen kyläyhteisössä heikommassa asemassa ja suvun jäseneksi häntä ei koskaan hyväksytty.

Häntä pidettiin onnenonkijana joka yritti parantaa sosiaalista asemaansa menemällä naimisiin varakkaan ja vaikutusvaltaisen Villeminin suvun jäsenen kanssa, tämä aiheutti suvussa katkeruutta, joka kasvoi Jean-Marien taloudellisen menestyksen myötä.

Kolme vuotta ennen tragediaa Jean-Marie Villemin ylennettiin tekstiilitehtaalla työjohtajaksi, häntä pidettiin joskin autoritaarisena esimiehenä, joka toi hänelle lempinimen Le Chef ( "pomo")

Vaikka pikkupojan murha olikin kyläläisille shokki, kuvasi itse tapahtuma sosiaalisia jännitteitä jotka olivat muhineet pienessä, suljetussa yhteisössä jo pitkään, myös Jean Marien vanhemmat olivat saaneet uhkauksia kirjeitse.

Vaikka kukaan ei tunnistanut uhkapuhelujen soittajaa, kyseessä täytyi olla hyvin perheen tunteva henkilö, hän tiesi että esimerkiksi Gregory kutsui eno Barnardia lempinimellä "Popof", ja oli hyvin perillä perheen menneistä ja nykyisistä kinasteluista.

Pääepäilty oli Jean-Marie Villemin serkku, Bernard Laroche, 29, joka asui Aumontzay-kylässä muutaman kilometrin päässä Lepangesta. Hänet tiedettiin olevan katkera serkkunsa menestykselle. Christine kertoi että että Laroche oli yrittänyt vietellä häntä. Vuonna 1976 hän meni naimisiin Marie-Ange Bollen kanssa, ja heillä oli samanikäinen poika (10 päivää vanhempi kuin Gregory), poika oli kehitysvammainen ja tarvitsi jatkuvasti hoitoa.

Larochen äiti ja isä kuolivat, kun hän oli nuori, ja Jean-Marie Villemin vanhemmat ottivat pojan kasvatettavakseen, joten kaksi serkkua varttuivat yhdessä. Vaikkakin läheisiä, Jean-Marie kieltäytyi kun Laroche pyysi häneltä suosituksia kun yritti saada työpaikkaa tehtaalta.

Tutkinnan alkuvaiheessa toinen epäilty oli Jean-Marie oma veli, Michel, joka oli myös saanut (niin hän väitti) vähintään yhden puhelun Corbeau'lta ('korppi' uhkailijalle annettu ranskankielinen kutsumanimi). Oli yleisesti tiedossa, että Michel oli kateellinen veljelleen ja vain kaksi päivää ennen murhaa pariskunnat olivat tavanneet pitkästä aikaa, - ja tuolloin Jean -Marie oli heille tyytyväisenä näyttänyt uutta taloaan, ja esitellyt nahkakalusteita ja modernia keittiötä.

Lehdistön mielenkiinto oli valtava. Olihan tapauksessa kaikki ainekset kohujuttuun: julma rikos jonka uhrina suloinen pikkupoika, surevat vanhemmat, myrkkykynällä kirjoitetut kirjeet, lukuisia epäiltyjä jne. Kuten tuomari Lambert ja poliisi, niin myös lehdistö oli vakuuttunut siitä, että kyseessä on ns family affair. Sen jälkeen kuin Lambert oli vahingossa vuotanut luottamuksellisia tietoja lehdistölle tutkinnan edistymisestä, alkoivat toimittajat haastattelemaan potentiaalisia todistajia, jota jossain tapauksissa poliisi ei ollut ehtinyt heitä vielä kuulustella, joten pian tiesi suuri yleisö asioista yhtä paljon tai jopa enemmän kuin poliisi.

Marie-Ange Laroche


Myös Bernard Larochen vaimoa Marie-Ange Laroche kuulusteltiin, poliisi piti epäilyttävänä että hän oli hyvin aktiivisesti kiinnostunut tutkinnasta, selvisi myös että hän ei ollut tullut töihin sinä päivänä kun Gregory murhattiin eikä myös seuraavana päivänä. Tiedettiin myös että hän oli soittanut poliisille kadulla sijaitsevasta puhelimesta, kun hän teki kantelun eräästä eläkeläispariskunnasta, vaikka hänellä oli kotona puhelin.

Kuulusteluissa avaintodistaja, Marie-Ange sisko -15 vuotias Murielle Bolle – kertoi että Laroche oli hakenut hänet koulusta autolla iltapäivällä, sanoen että hänellä on tytölle töitä. Hänen mukaansa he nappasivat Gregoryn kotiinsa pihalta ja sitten ajoivat läheisen kylään Docelles'een ja autö parkeerattiin syrjäiseen paikaan Vologne joen rannassa.

Murielle Bolle


Tutkijat ensin uskoivat että Murielle'n tehtävä oli rahoittaa poikaa jotta tämä ei alkaisi huutamaan ja itkemään. Murielle kertoi kuitenkin että hän ei ollut aikaisemmin tavannut poikaa, joten tuskin lapsi olisi luottanut tuntemattomaan ihmiseen. Hän asui siskon perheen luona ja hän oli ilmeisesti hoitanut myös Larechen kehitysvammasta Sèbastien-poikaa. Joten hänen tehtävä oli ilmeisesti rauhoittaa häntä joka oli siis myös autossa mukana.
Murielle kertoi että Laroche oli sitten poistunut Gregoryn kanssa ja palanut yksin.
Muriellen lausunnon perusteella Laroche pidätettiin, ja jopa tuomari Lambert kertoi televisiokameroille hymy huulillaan että tapaus on selvitetty.

Mutta kuinkas kävikään.

Jo seuraavana aamuna Marie-Ange Laroche soitti TV asemille, pyytäen toimittajia paikalle. Suorassa lähetyksessä Murielle kertoi että hänen kertomus ei pidä paikkansa ja hän oli antanut poliisille lausunnon vain kovan painostuksen alla (siitä huolimatta että hän oli kuulustelupäivänä kehunut että poliisi oli kohdellut häntä hyvin.)
Murielle oli vähä-älykäs, ei erityisen heikkolahjainen, mutta hidas oppimaan. ulkonäöltään aika vaatimaton, joten hän käytti jokaista tilaisuutta hyväkseen jotta saisi tuntea itsensä tärkeäksi.
Joten tuomari mitätöi hänen tunnustuksen poliisitutkijoiden vihaisesta vastalauseesta huolimatta.
Poliisin mukaan tunnustuksen jälkeen tyttö ei olisi saanut päästä takaisin Laroche'n taloon, jossa häntä painostettiin vetämään tunnustuksensa pois. Marie-Therése Lamboley, yksi perheen jäsenistä paljasti myöhemmin että iltalla Murielle oli joutunut pakenemaan talosta kovan riidan jälkeen.
Murielle kertoi nyt että hän oli tullut bussilla kotiin, kukaan ei ollut häntä kuitenkaan bussissa nähnyt ja myös hänen antama kuvaus bussikuljettajasta ei pitänyt paikkansa.

Pian tutkinta siirrettiin pois Gendarmerie'lta, joka kuuluu puolustusvoimiin mutta hoitaa myös poliisin tehtäviä ja juttua alkoi tutkimaan Police National, joka on kilpaileva siviilipoliisi.

ttp://www.crimemagazine.com/09/gregory-villem ... 308-09.htm

En nyt saanut kiinni, että mistä tuo käsitys "myrkkykynällä" kirjoitetuista kirjeistä on peräisin? Siis oikeasti myrkkykynällä? Luulin että kyse oli vain ns. poison pen -kirjeistä eli pahansuovista panettelu- tai herjakirjeistä.
Täytyy jatkaa artikkelien kahlaamista ja etsiä alkutekstinen maininta myrkystä, jos sellainen on.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että jollain perheenjäsenellä on jakautunut persoonallisuus. Eikö silloin myös käsiala olisi erilainen eri persoonallisuuksilla ja toinen persoona ei tietäisi mitä toinen tekee joten ihminen vaikuttaisi täysin normaalilta paitsi silloin kun Jekyll-puoli napsahtaa päälle?

Maybrick kirjoitti:En nyt saanut kiinni, että mistä tuo käsitys "myrkkykynällä" kirjoitetuista kirjeistä on peräisin? Siis oikeasti myrkkykynällä? Luulin että kyse oli vain ns. poison pen -kirjeistä eli pahansuovista panettelu- tai herjakirjeistä.
Täytyy jatkaa artikkelien kahlaamista ja etsiä alkutekstinen maininta myrkystä, jos sellainen on.

Sinä saatat olla aivan oikeassa, herjakirjeistä on kyse. hyvä huomio.
'poisonous' tai 'poison-pen' on selvästi vaan metafori. kas kun itsekään en huomannut.

Näissä artikkeleissa on usein ristiriidasta tietoa, erilaisia tulkintoja tms,ja rikoksesta on kulunut aikaa.
Myös ns faktatiedot ovat usein aika pielessä.

Mutta mikä minu mietitytti eniten oli tämä että kirjeet lähetettiin perheelle anonyymisti eli herjaaja halusi pitää oman henkilöllisyytensä piilossa. Hän oli siis pelkuri. Kuitenkin sitten ryhtyi tälläiseen sieppaukseen jolloin riski jäädä kiinni oli suuri.

Hän oli aika johdonmukainen ja vainonut perhettä jo pitkään.

Mutta sieppauksen ovat harvoin suunniteltuja vaan tekijä yleensä käyttää tilaisuutta hyväkseen

Mielestäni on aivan mahdollista että herjaaja ja sieppaja/murhaaja olivat eri henkilöitä.

Puhelinsoitot suvun muutamille eri jäsenille (ei siis pelkästään pikkupojan vanhemmille) olivat alkaneet 80-luvun alussa, ja soittajia oli kaksi, naisääni ja miesääni. Molemmilla soittajilla oli omanlaisensa jutut, mutta yhteinen pääajatus. Kirjeet alkoivat saapua vasta paria vuotta myöhemmin, eli kyse oli melko pitkään jatkuneesta piinaamisesta.

Pojan äitiä alettiin epäillä murhaajaksi, kun grafologien tutkimusten perusteella oli mahdollista, että hän olisi kirjoittanut kirjeet. Hän myös käyttäytyi erityisen teatraalisesti ja mm. romahti täysin poikansa hautajaisissa. Jostain syystä hänen käytöstään pidettiin epäaitona. Kyläläiset ja etenkin Villeminin suku suhtautuivat naiseen alun alkaenkin negatiivisesti, koska hän oli kotoisin eri pitäjästä.

Myöhemmin rva Villemin kuitenkin pystyttiin sulkemaan pois epäiltyjen listalta, hän oli murhan tapahtuma-aikana (joka siis tunnetaan erittäin tarkasti, lähes minuuttien tarkkuudella) jumittuneena liikenneruuhkaan ja hänellä oli todistaja tilanteessa.

Ranskalaisesta linkistä löytyy kiinnostava yhteenveto, jonka kokenut nimettömien panettelukirjeiden asiantuntija on laatinut:
1) Kirjoittaja on maantieteellisesti lähes aina erittäin lähellä vastaanottajaa, jopa niin että hän saattaa suorastaan nähdä, kun vastaanottaja avaa kirjeen ja lukee sen ja järkyttyy
2) Kirjoittaja edustaa lähes aina ihmisryhmää, jota ympäristössään pidetään korkealla moraalisella tasolla olevana
3) Kirjoittaja kokee epäonnistuneensa elämässään tai valitsemallaan uralla jollain tavalla. Tämä voi koskea jo melko nuoriakin kirjoittajia
4) Kirjoittaja on esim.työyhteisössään tai perheensä keskuudessa asemassa, jossa hänellä ei ole sananvaltaa. Hän kuitenkin kaipaa saada puhua suunsa puhtaaksi ja - kirjoittaa nimettömiä herjakirjeitä

linkki ylläolevaan: http://gregoryvillemin.free.fr/DossierG ... orbeau.pdf
Mitä enemmän tästä jutusta oppii, sen kiinnostavammaksi menee.

Epäiltyjä voisi etsiä seuraavista suunnista:
1. Suku. Jos sisäisiä kähinöitä ja kateutta on yleisesti ollut olemassa. Lisäksi jonkin sukulaisen pyöriminen sieppausalueella ei ehkä herätä huomiota niin paljon kuin ventovieraan. Voivat lisäksi tietää perheen käytännöistä ja suunnitella sopivan hetken iskeä. Tietäisivät myös perheen sisäisistä lempinimistä jne
2. Naapurit. Eivät herätä huomiota ja lisäksi Maybrickin postauksessa mainittiin panettelukirjeitten lähettäjistä yhtenä piirteenä lähellä asuminen. Lisäksi voisivat helpommin "vakoilla" sopivaa hetkeä sieppaukseen.
3. Tekstiilitehtaan työntekijät. Onko Gregoryn isän eteneminen tai toiminta muuten herättänyt jossakin raivoa. Irtisanomisia?

En tiedä kuinka suuri määrä epäiltyjä tuosta tulee? Mutta muistaakseni takavuosina oli murhatapaus, jossa erään ranskalaiskylän kaikki miespuoliset asukkaat testattiin syyllisen löytämiseksi. Voisiko tässä tapauksessa suorittaa ison testauksen?

Kuka Laroche haki siis autolla Gregoryn?

Bernard Laroche (Jean-Marie Villeminin serkku) haki pojan autollaan. Nämä serkukset olivat viettäneet lapsuutensa yhdessä, asuneet samassa talossa, ja myöhemmissä vaiheissa J-M alkoi menestyä paremmin elämässään ja pääsi jo nuorena tekstiilitehtaassa nokkamieheksi. Bernard-serkulla oli aihetta olla kateellinen J-M:lle monesta syystä. Heidän poikansa olivat vain 10 päivän erolla samanikäiset, mutta Bernardin poika oli lievästi vammainen. Lisäksi J-M epäsi Bernardilta tietyn aseman tehtaalla, mikä lisäsi hänen katkeruuttaan. Pahana pidettiin myös sitä, että Bernard vaimoineen ei kelvannut halutuille sunnuntaivierailuille J-M:n hienoon taloon.

Siis ihan tuulesta temmattuja epäilyt B:n syyllisyydestä eivät olleet, ja ampumalla Bernardin J-M vaiensi lopullisesti henkilön joka olisi voinut kertoilla halukkaille kuulijoille kaikista "le chef:in" tekemistä törkeyksistä.

Ylläolevassa viestissä pohditaan, voisiko tekstiilitehtaan työntekijä olla salaperäinen kirjeenkirjoittaja. Todella voisi, ja monet tehtaan työntekijät olivat saman suvun jäseniä. Kuten oli myös Bernard.

Mielenkiintoinen avaus. Kyseessähän saattaa olla pariskunta vai pystyykö ihminen muuttamaan ääntään niin perusteellisesti, että välillä on miehen ja välillä naisen?

^Minusta Bernard on niin syyllinen kuin vain voi olla. Mutta ilmeisesti ne kuuluisat ratkaisevat todisteet puuttuvat.

Mutta onkos niitä postimerkin dna -jälkiä verrattu Bernardiin? En nyt muista keihin niitä oli verrattu.

Maybrick kirjoitti:
Bernard Laroche (Jean-Marie Villeminin serkku) haki pojan autollaan.

Siis onko tämä nyt sen Murielle Bollin todistuksen mukaan vai löytyikö tähän muutakin? Löytyikö esim. autosta jälkiä Greogorysta/hänen vaatteistaan? Vai mihin tämä perustuu? (En osaa ranskaa riittävän hyvin, joten ainakin osa linkkimateriaaleista jää lukematta).

Muriellen todistus jäi lopulta omaan arvoonsa, toisten uskoessa siihen, toisten uskoessa, että poliisi olisi painostanut tytön todistamaan Bernardia vastaan. Tyttö kuvataan vähälahjaiseksi, ja pidettiin vääränä toimintana sitä, että hänet päästettiin kuulemisen jälkeen perheenjäsenten luokse juonien punontaan. Uskotaan, että totuus autoajelusta olisi selvinnyt jo silloin pelkästään tyttöä pitempään kuulustelemalla.

Joka tapauksessa Bernardilla ei ole alibia väitetyn autolla sieppauksen ajaksi. Uhrin sitomiseen käytetyn kaltaista narua löytyi Villeminien ullakolta, mikä sekoitti asiaa lisää ja sai yleisön epäilemään, että lavastettuja todisteita löytyy niin paljon, että lopulta ketään ei voida oikeasti sitoa juttuun. Epäiltiin itse poliisin istuttaneen kyseisen köyden ullakolle. On vaikea ymmärtää tätä, mutta poliisilla kuuluu olleen kovasti paineita tämän jutun selvittämiseen, kun pari aiempaa murhaa oli jäänyt selvittämättä (kuulostaa tutulta).

J-M:n varmuus serkkunsa syyllisyydesta ei kuitenkaan horjunut vaikka tämä vapautettiin todisteiden puutteessa. Bernard oli huutanut ja uhonnut, että Villeminin perhe sai ansionsa mukaan, kun pikkuinen tapettiin.
Sieppausauton tutkimisesta en ole vielä löytänyt tarkempaa selostusta. Onko kellään tietoa siitä? Keep on...

Kiitos Maybrick hienosta panoksestasi ketjuun

Laitan vielä lisätietoja samasta Crimemagazine artikkelista

Villemineille, 16 lokaluuta oli samanlainen päivä kuten kaikki muutkin päivät.
He menivät aamulla töihin, Christine poistui työpaikaltaan 4:53 pm, jonka jälkeen hän nouti Gregoryn hoitajalta. Kotiin he saapuivat klo n. 17.

Christine oli sisällä silittämässä jotain vaatteita ja poika leikki iloisesti pihalla hiekkalaatikossa. Oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Hän huomasi pojan kadonneeksi 17.15 min myöhemmin.

***********

Sandarmien työtä haittasi myös tutkintaa valvovan tuomari Lambertin kyvyttömyys hoitaa tehtäviään.
Esim haastatteluja suoritettiin ilman lain vaatimaa kolmannen osapuolen läsnäoloa, alkuperäiset käsiala-asiantuntijoiden lausunnot mitätöitiin, sillä nämä olivat virheellisesti merkitty tai näitä ei ollut kyetty lisäämään tutkintamateriaaliin määräajassa.
Edellä mainituista syistä ei kelpuutettu todisteeksi esim käsiala-asiantuntijan lausuntoja jotka vahvistivat Larochen olevan kirjeiden lähettäjä, eikä asiantuntija-lausuntoja, jonka mukaan kirjeissä löytyi painautumia josta ilmenivät nimikirjaimet B.L.

Myös puhelujen nauhoituksien laatu heikkeni huomattavasti sillä nauhoja oli kuunneltu niin monta kertaa.
Näin ollen 4 helmikuu 1985 Laroche vapautettiin, vastoin syyttäjän neuvoja.

Kolmen viikon kuluttua Laroche vapauttamisesta, Jean Ker (joka oli journalisti ja ystävystynyt Villemin'ien kanssa), oli jotenkin saanut käsiinsä kopion Murielle Bolle'n kuulustelunauhoista.
Näitä nauhoituksia kuunnellessa Jean-Marie raivostui, otti sitten metsästysaseensa ja vannoi kostoa.

Ker rahoitti häntä kunnes sai Jean-Marielta lupauksen ettei hän tee mitään harkitsematonta.
Aamuneljältä Ker kuitenkin heräsi ja huomasi että Jean Marien auto ei ollut parkissa, joten hän kiirehti Larochen taloon. Laroche oli ollut yövuorossa ja hänen piti saapua kotiinsa pikapuolin jossa Jean Marie odotti häntä aseen kanssa.
Ken sai vakuutettua hänet palaamaan takaisin kotiin, myöhemmin hän tietysti kirjoitti tapauksesta lehteen kohujutun
Kun Police nationale alkoi tutkimaan juttua, he päättivät aloittaa jutun tutkinnan puhtaalta pöydältä, tutkinnanjohtajaksi nimettiin Commissioner Corazzi.

Poliisin katseet kääntyivät heti Christineen jota myös sandarmit olivat alkaneet epäilemään.
Poliisi halusi painostaa Christinea ja samalla valmistella yleisöä, joten ilmoitti lähestyvästä pidätyksestä mediassa. Cristine oli parhaillaan autossa anoppivanhempiensa kanssa kun pidätysuutinen radiossa kerrottiin. Raskaana oleva Christine sai järkytyksen seurauksena verenvuodon ja hänet kiidätettiin sairaalaan

Vaimon ollessa sairaalassa, epäiltynä murhasta, ja Larochen ollessa vapaana, epätoivoinen Jean-Marie Villemin päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä.
29. maaliskuuta noin puolenpäivän jälkeen, kun Bernard Laroche oli poistunut työpaikaltaan, Jean Marie ampui häntä kerran ylävartaloon. Laukaus oli kohtalokas.
Jean Marie ilmiantoi itsensä poliisille mutta sitä ennen hän kävi sairaalassa Christinen luona ja kertoi hänelle mitä hän oli tehnyt

Christine joutui nyt kohtamaan kaiken yksin, kun mies oli vankilassa, hän muutti vanhempiensa luo.
Mutta poliisin toivomaa tunnustusta ei tullut.

Huhtikuussa, kun Gegory murhasta oli kulunut kuusi kuukautta, Lambert ja hänen liittolaisensa väittävät löytäneensä auton renkaan jälkiä lähellä paikkaa, jossa poika oli luultavasti heitetty jokeen.. Jälkien kerrottiin olevan peräisin Renault Ami merkkisestä autosta, jonka omisti Christine.
Tätä johtolankaa seuratessa kuitenkin selvisi että Christine oli myynyt autonsa 3 kk aikaisemmin ja uusi omistaja oli ajanut autolla yli 1000 kilometriä, joten näiden jälkien perusteella ei häntä ei voitu pidättää.
Seuraavaksi löytyikin raskauttava todiste Christine vastaa, eli ullakolta pojan sitomiseen käytettyä narua.

Christine väitti että kyseisen narun he olivat saaneet Larochelta
Kuitenkaan Larochen taloon kotietsintää ei suoritettu ja samoin ihmetytti ettei tekijä ole muistanut tätä narua hävittää vaan jättänyt sen ullakolle poliisille löydettäväksi. Monet epäilivät lavastusta.
Hänet pidätettiin 5 heinäkuuta.

Poliisi arveli että Cristine oli tehnyt rikoksen 'hulluuden hetkellä',
useat psykriatit tutkivat häntä vankailassa mutta mitään mielenterveyteen liittyviä ongelmia ei löydetty

Valitettavasti suurin osa lehdistöstä noudatti tuolloin virallista linjaa, ja Cristine leimattiin syylliseksi.
Yleinen mielipide oli vielä pitkään häntä vastaan.

Christinen onneksi, syyttäjän puuttui tilanteeseen. Hän päätti, että näyttöä häntä vastaan on vähän. Hänet vapautettiin 11 päivää sen jälkeen kun hänet oli vangittu. Vuonna 1994 hänelle 70000 euroa korvauksia virheellisesti pidätyksestä.

Jean Marie myönsi syyllisyytensä Larochen surmaan.
Marraskuussa 1993 hänet tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen , mutta koska hän oli kärsinyt suuren osan tuomiotaan, hänet päästettiin vapaaksi muutaman viikon kuluttua.

*********
Nyt Ranskan poliisi tutki nyt tapausta uudestaan.

Uuden oikeudenkäynnin on määrä alkaa 11 huhtikuuta, 2011.

Vastoin huhuja, että Christinen ja Jean-Marien avioliitto ei ollut onnellinen - ajatus joka ruokki epäilyjä Christinea kohtaan – ovat Villeminet edelleen yhdessä,. He asuvat Lèpanges at Ètampessa,
n 100 km Pariisista. Heillä on kolme lasta, kaksi poikaa Julien, 23, ja Simon, 10, ja tytär Emelyne, 18.

http://www.crimemagazine.com/09/gregory ... 308-09.htm