PaulaDrew kirjoitti:Sain tutulta pienen Valittujen palojen julkaiseman vanhan kirjasen Bermudan kolmiosta ja ajattelin koota tännekin muutamia sen sisältämiä katoamistarinoita ja niiden selityksiä. Kirjan tiedot eivät ole siis mitään uutta tietoa, vaan lyhennelmä on suomennos ranskalaisen Guillemette de Sairignén kirjasta Le mystérieux triangle des Bermudes, joka on julkaistu vuonna 1978. Kirjaseni suhtautuu loppujen lopuksi melko skeptisesti Bermudan kolmioon, mutta Wikipedian mukaan alusten katoaminen on Bermudan kolmiossa 1000 kertaa muita merialueita yleisempää. Wikipedian hajanaisten tietojen lisäksi en uudempaa tietoa jaksanut tähän hakea mukaan.
Suosittelen
Lawrence (Larry) Kuschen klassista "debunkeria"
The Bermuda Triangle Mystery - Solved, joka monien kolmiofanien harmiksi melkein yksin tappoi koko ilmiön jo 70-luvun loppupuolella ja sen jälkeen asiasta ovat olleet kiinnostuneita lähinnä vain die hard -fanit, vaikka
Steven Spielberg Kolmannen asteen yhteydellään yrittikin nostaa teemaa taas parrasvaloihin. Kirja on edelleen lukemisen väärti ja sitä saa halvalla mm. Amazonista:
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Larry_Kusche
-
http://www.amazon.co.uk/gp/offer-listin ... ition=used
Kuvaavaa muuten kotimaioselle kustannuspolitiikalle, että toisin kuin Berlitzin ja Winerin sensaatio-opuksia, Kuschen teoksia EI ole käännetty suomeksi!
Lyhyitä huomioita allaolevista tapauksista Kuschen pohjalta ja vähän muutenkin:
ROSALIE, 1840
Ranskalainen Hampurista Havannaan matkalla ollut Rosalie löydettiin 1840 täysin vahingoittumattomana ja täydessä lastissa, mutta miehistö oli kadonnut jäljettömiin.
On hiukan epäselvää, onko koko alusta ollut edes olemassa, mutta 1800-luvun alkupuolella ennen radioita ja höyrykoneita laivoja katoili muutenkin tuon tuostakin. Muutamia löytyi pinnalta mutta miehistönsä hylkääminä, kuuluisimpana kaikista tietysti kaikkien aavelaivojen äiti
Mary Celeste, jonka senkin monet mielellään kytkisivät kolmioon,. olkoonkin, että se löytyi Azoreilta itään tuhansia merimaileja kolmiosta itään, muttei se ole ainoa kerta kun kolmion rajoja on "sopivasti" vähän venytelty...
-
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mary_Celeste
ELLEN AUSTIN, 1881
Amerikkalainen kuunari Ellen Austin kohtasi 1881 Bermudasaarten ja Bahamasaarten puolivälissä suuren, hylätyn purjealuksen. Alus oli hyvässä kunnossa. Lastina oli mahonkia. Koska aluksella ei näkynyt ketään, otti Ellen Austinin kapteeni Baker sen haltuunsa ja jakoi sille uuden miehistön omista miehistään. Laivojen purjehtiessa kohti Bostonia nousi ankara myrsky ja laivat ajautuivat erilleen. Vasta kahden päivän kuluttua Ellen Austinin väki sai vallatun aluksen jälleen näköpiiriinsä ja todettiin, että uudestakaan miehistöstä ei näkynyt jälkeäkään. Kapteeni Baker asetti laivaan vielä kerran uuden miehistön, tällä kertaa aseistautuneena ja ohjeistettuna käskyllä hylätä alus heti, jos jotain outoa tapahtuisi. Alukset purjehtivat aivan vierekkäin, kunnes puhkesi entistäkin rajumpi myrsky ja yhteys menetettiin taas. Sen jälkeen mystistä alusta tai sen miehistöä ei enää koskaan nähty.
Hiukan sama kuin Mary Celesten tapaus, joskin sitä huomattavasti heikommat perustiedot. Joissain tarinaversioissa väitetään jopa, että "aavelaivaan" asetettiin kaksikin miehistöä ja että molemmat katosivat. No, mitä arkistolähteisiin tulee, niin Wikin mukaan tiedetään tämä:
A check of Lloyd's of London records proved the existence of the Meta, built in 1854; in 1880 the Meta was renamed Ellen Austin. There are no casualty listings for this vessel, or any vessel at that time, that would suggest a large number of missing men placed on board a derelict which later disappeared.
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Bermuda_Triangle
Eli taitaa mennä enemmän vanhojen merimiesten juttujen puolelle tämäkin tapaus...
CYCLOPS, 1918
Cyclops oli Yhdysvaltain merivoimien suurin hiilialus, joka lähti purjehtimaan maaliskuussa 1918 Barbadokselta kohti Norfolkia. Lastina oli mangaania ja mukana 309 miestä. Cylopsin lähistöllä kulkenut laiva sai Cyclopsilta viestin, jonka mukaan kaikki oli hyvin ja sää mitä parhain. Cyclops ei kuitenkaan koskaan saapunut määränpäähänsä eikä se lähettänyt missään vaiheessa hätäsanomaa. Alusta etsittiin tuloksetta laajalta alueelta pitkin Atlanttia.
Cyclopsin kohtaloksi arveltiin miinaa tai saksalaisen sukellusveneen ampumaa torpedoa. Myöhemmin kuitenkin pystyttiin osoittamaan, ettei noilla alueilla ollut tuolloin sen enempää miinoja kuin sukellusveneitäkään. Toisena syynä esitettiin raskaan lastin asettelu väärin, jolloin laiva olisi kaatunut kumoon. Hurjemman teorian mukaan laivalla olisi puhjennut kapina, jonka seurauksena laiva olisi luovutettu saksalaisten käsiin. Laiva kuljetti ruumassaan myös kolmea murhasta syytettyä merimiestä sekä kahta sotilaskarkuruudesta syytettyä sotilasta oikeuden eteen. Kapteeni Worley oli syntyjään saksalainen, ja kertomuksen mukaan mitä ilmeisimmin mielipuoli.
Suurin ja kaunein (tai oikeasti kauhein, sillä yli 300 miestä menehtyi!) Bermuda-tapaus, joka ilmeisesti upposi rakennevirheiden takia talvimyrskyssä Norfolkin edustalla kuten tuossa edellisessä postauksessani jo mainitsinkin.
Kannattaa ehkä kiinnittää huomiota mm. siihen, että samaisen Cyclopsin kaksi sisaralusta
Proteus ja
Nereus katosivat niinikään jäljettömiin seuraavan sodan aikana kuukauden välein toisistaan (marras- ja joulukuussa 1941) lähes identtisellä reitillä Cyclopsin kanssa, mutta kummankaan osalta ei ole tietoja miinoista tai saksalaisista sukellusveneistä. Sen sijaan kyse oli talvisin myrskyisestä Atlantista kuin Cyclopsinkin tapauksessa.
-
http://en.wikipedia.org/wiki/USS_Proteus_(AC-9)
-
http://en.wikipedia.org/wiki/USS_Nereus_(AC-10)
Jos saman neljä alusta käsittäneen sarjan aluksista peräti
kolme katoaa jälkiä jättämättä, niin epäilykset vakavista rakennevirheistä ovat kyllä melkoiset, ja itse asiassa sellaisia on löydettykin sekä runkorakenteista että tasapainoa heikentäneistä raskaista kiinteistä lastausrakenteista, jotka antavat aluksille leimallisen varsin kömpelön ulkoasun. Sarjan neljäs Jupiter oli onnekkaampi, se ei kadonnut vaan konvertoitiin USA:n laivaston ensimmäiseksi lentotukialukseksi USS Langleyksi.
-
http://en.wikipedia.org/wiki/USS_Langley_(CV-1)
Bermudalla kadonneita lentokoneita
LENTO NUMERO 19, 1945
Vähän sodan päättymisen jälkeen vuonna 1945 viisi amerikkalaista Avenger-pommikonetta olivat harjoituslennolla pommittamassa vanhaa laivanhylkyä Bahamasaarten tienoilla ihanteellisissa lento-olosuhteissa. Harjoituksiin osallistui kaikkiaan 14 miestä. Neljännestuntia ennen tukikohtaan palaamista lentueen johtaja ilmoitti lennonjohdolle, etteivät he olleet enää varmoja kurssista eikä maata ollut näkyvissä. ”Emme enää tiedä missä länsi on, kaikki on epänormaalia ja omituista...” viestissä sanottiin. Puolen tunnin kuluttua saatiin vielä yksi epäselvä viesti, jonka jälkeen koitti hiljaisuus.
Mariner-lentovene lähti etsimään lentuetta. Mariner oli kaikin mahdollisin laittein varustettu jättiläismäinen kone, jossa oli 13 hengen miehistö. Puolen tunnin kuluttua lähdöstään se ilmoitti lähestyvänsä Avengereitten viimeisintä todennäköistä sijaintipaikkaa. Se jäikin viimeiseksi viestiksi eikä Marinerkaan enää palannut. Kadoksissa oli siis kuusi konetta ja 27 miestä. Etsintöjä suoritettiin yli 725 000 neliökilometrin alueella. Mitään järjellistä selitystä koneiden katoamiselle ei löytynyt. Oikeastaan juuri näiden kuuden koneen tapaus johdatti Bermudan kolmio -myytin syntymiseen 20 vuotta myöhemmin toimittaja Vincent Gaddisin kirjoittaessa tapauksesta. Gaddis huomasi, että samalla alueella oli kadonnut jälkeäkään jättämättä sekä 30-luvulla kieltolain aikaan salakuljetukseen käytettyjä lentokoneita, toisen maailmansodan sotilaskoneita että lukuisia laivoja pitkältä ajalta.
Jos Cyclops on kadonneiden laivojen kuningas (kuningatar?), niin Lentue 19 on vastaavasti sama lentokoneiden puolella ja on tosiaan päässyt keskeisesti mukaan mm. Spielbergin kolmannen asteen yhteyteen monen muun ufoloren klassisen tapauksen kanssa (kiinnostavaa kyllä Roswell ei muuten ole mukana siinä siitä yksinkertaisesta syystä, että koko tapaus olennaisilta osiltaan
keksittiin vasta ko. leffan tekemisen 1977 jälkeen!
Independence Dayhin se toki sitten jo ehtikin mukaan!) ja sen jälkimainingeissa itse asiassa koko käsite Bermudan kolmiosta syntyikin kuten yllä ihan oikein todetaankin.
Kuten yllä mainitsemastani Kusche-linkistä näkyy, hän kirjoitti Kolmio-kirjansa ohella myös ihan oman teoksensa Lentue 19:a ja kuvaa siinä hyvin perusteellisesti ja uskottavasti mitä oikein tapahtui. Varsin kokemattomista lento-oppilaista koostunutta lentuetta komensi Luutnantti
Charles C. Taylor, joka mitä ilmeisemmin ei ollut ollenkaan tilanteen tasalla, eksyi, panikoitui (näkyy tai paremminkin kuuluu selvästi säilyneistä radiokeskustelunauhoituksista) ja luuli olevansa Floridan eteläreunalla olevien Keys'ien päällä kun tosiasiassa oli Bahama-saarten yllä ja johdatti sitten lentueensa pohjoiseen aavalle atlantille, jonne koneet tekivät pakkolaskut polttoaineen loputtua ja Golf-virta vei sitten mahdollisesti koneista selvinneet miehet aavalle Atlantille. Kyse oli muuten jälleen talvesta eli joulukuusta 1945 ja talvinen Atlantti ei ole sitä mikä mielikuva Karibiasta yleensä syntyy.
Etsintäkone Martin Mariner taas räjähti, mistä on silminnäkijäkuvauksiakin, joten mitään mystistä ei siinäkään.
Laivasto ei omissa tutkimuksissaan löytänyt mitään outoa koko jutusta, ja ymmärsi hyvin, että syy onnettomuuten oli luutnantti Taylorin karkea suunnistusvirhe ja se, että autoritaarisessa armeijakurissa kokemattomat lento-oppilaat eivät uskaltaneet kyseenalaistaa lentueenkomentajan arvovaltaa ja päätöksiä, vaikka viimeisistä radiokeskusteluista hyvin ilmeneekin hämmennys ja kiistely radioaalloilla lentäjien kesken.
Se, miksi laivasto sitten myöhemmin pidättäytyi Taylorin syyttämisestä avoimesti ja sanoi, ettei tapaukseen ole löydetty selitystä, mikä on osaltaan jättänyt pelikentän auki kaikenkarvaisille "bermudologeille", on se inhimillinen tekijä, että luutnantti Taylorin äiti aloitti huomattavan aktiivisen kampanjan poikansa maineen pelastamiseksi ja kun hänellä sattui vielä olemaan vaikutusvaltaisia tuttavia, ja koska syyllinen Taylor oli kuollut, niin laivasto päätti vaieta hankalan asian kuoliaaksi ja Taylorin äitiä hyvitelläkseen poisti virallisista asiakirjoista suorat viittaukset Taylorin töppäyksiin, vaikka ne laivaston sisällä toki koko ajan tiedettiin.
STAR TIGER ja STAR ARIEL, 1948 ja 1949
British American Airways -yhtiön Star Tigerin piti vuonna 1948 tehdä välilasku Bermudasaarille ennen määränpäätään Kingstonia. Koneessa oli 31 ihmistä, joista 25 matkustajia. Noin puoltatoista tuntia ennen tarkoitettua laskeutumistaan koneen kapteeni lähetti kentälle viestin, jonka mukaan säätila oli erinomainen ja laskeutuminen tapahtuisi määräajassa. Kuinka ollakaan – kone katosi. Tutkintapöytäkirjassa todettiin ”jonkin ulkoisen tekijän vieneen voiton ihmisestä ja koneesta.”
Vuoden kuluttua samanlainen kone, Star Ariel, lähti Bermudasaarilta määränpäänään myös Kingston. Miehistöä oli 7 henkilöä ja matkustajia 13. Star Ariel lähetti samansisältöisen viestin kuin edeltäjänsäkin ja koki saman kohtalon. Tuolloin alueella oli meneillään laajat sotaharjoitukset, joiden koko kalusto komennettiin mittaviin etsintöihin, tuloksetta. Eräs liikennelentokone ilmoitti havainneensa vihreää valoa Bermudan lähistöllä, mutta kyseisestä paikasta ei kuitenkaan löydetty mitään.
Jälleen talvi Atlantilla (joulukuut 1948 ja 1949), ensimmäisiä Atlantin ylityksiä sodanaikaisista pommikoneista muunnetuilla Avro Tudoreilla, ei ihan sen luokan navigointi- ja muulla tekniikalla varustettuja koneita kuin tämän päivän matkustajakoneet.
"Tähti Tiikeri" oli itse asiassa vasta lähestymässä Bermudaa idästä ja lensi ilmeisesti tähystyssyistä tai mahdollisesti paineistusongelmien takia liian matalalla ja mahdollisesti puhtaan korkeuden väärinarvioinnin tai polttoaineen loppumisen (koneessa oli tuolle pisimmälle reittivälille Azorit-Bermuda vain hyvin pienet polttoainereservit) vuoksi syöksyi aaltoihin keskellä pimeää yötä.
Ariel sentään katosi ihan "oikean" kolmion sisällä Bermudan ja Jamaikan välillä, mutta radioseurannan virhearvioinnin takia koneen katoamisesta välittyi tieto vasta niin myöhään, että pelastustoimet saatiin paikalle vasta seuraavan vuorokauden aikana ja koneen reitti kulki suoraan voimakkaasti virtaavan ja mahdolliset mereensyöksyn jäljet nopeasti hajoittavan Golf-virran yli. Varsinaista mereensyöksyn syytä ei tiedetä, mutta mahdollisia teknisiä tai inhimillisiä virhelähteitä on runsaasti. Tapauksen jälkeen Avro Tudorit vedettiinkin pois matkustajaliikenteestä, varmuuden vuoksi.
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Star_Tiger_and_Star_Ariel
DC-3
Joulukuussa 1948 alueella katosi 29 puertoricolaista joulunvietosta palaavaa nuorta kuljettanut DC-3 -charterkone. Koneen kapteeni ehti ilmoittaa olevansa jo lähes kiitoradan tuntumassa ja näkevänsä määränpäänsä Miamin valot. Kaiken järjen mukaan koneen olisi pitänyt löytyä rannikolta, jos se olisi pudonnut, mutta mitään ei tälläkään kertaa löytynyt.
Vanha kone, väsyneet pilotit (eivät olleet nukkuneet Puerto Ricon välilaskun aikana), todistettavia toimintahäiriöitä suuntima- ja radiolaitteissa ja jälleen talvi, jolloin Karibiallakin yöt ovat pimeitä ja usein myrskyisiä. Kone oli ilmeisesti huomattavan pohjoistuulen aiheuttaman sivutuulikomponentin vuoksi ajautunut kurssiltaan etelään ja kun pilotit luulivat lähestyvänsä Miamia, he olivatkin siitä huomattavasti etelään ja tuntemattomasta syystä kone syöksyi mereen sen verran syvään kohtaan, ettei sitä ainakaan vielä ole löydetty.
Oudot ilmiöt
Jo Kolumbuksen kronikassa kertomuksen mukaan mainitaan havaitun”salaperäistä valoa säteilevää valkoista vettä” Bahamasaarten alueella kaksi tuntia auringonlaskun jälkeen. Valoläiskiä on havaittu myöhemminkin ja niistä on otettu vesinäyte. Vesi sisälsi runsaasti (29%) rikkiä. Oletettiin, että pinnan alla oli vulkaanisen purkauksen synnyttämää kivimassaa. Puhuttiin myös fosforinhohtoisten kalojen parvista tai suurten kalojen pohjasta nostattamasta valkoisesta savesta.
Kolumbus kirjoitti myös taivaita halkovasta tulivanasta joka kiersi hänen aluksensa ja sekoitti kompassin.
Tuohon aikaanhan monet merimiehet pelkäsivät, että meri loppuu yhtäkkiä loputtomaan pudotukseen tai alkaa kiehua. Ei ihme, että noissa oloissa mielikuvitus laukkasi...
Yllättävän kesyjä havaintoja itseasiassa...
Selittämättömäksi ilmiöksi on jäänyt myös Yhdysvaltain merivartioston miinanraivaaja-aluksen Yamacrawn miehistön Sargassomerellä näkemä suuri maa-alue, paikalla, jossa lähimmän maan olisi pitänyt olla Dominikaaninen tasavalta vasta 800 mailin päässä. Sää oli tyyni ja ilma kirkas sekä navigointilaitteet toimivat normaalisti. Valtava maa näytti peittävän koko horisointin päästä päähän. Lähemmäs tultuaan miehistö havaitsi jonkinlaisen ”muurin, joka näytti leijuvan puoli metriä vedenpinnan yläpuolella ja jonka huippua ei kyennyt erottamaan.” Laiva yritti tunkeutua omituisen muurimaisen massan sisään, jossa ympäröivä ilma oli niin sakea, että näkyvyys kannella oli olematon. Ilma ei ollut liikkeessä ja sen lämpötila ja kosteus pysyivät samana. Muuri pysyi paikallaan koko yön ja katosi aamunkoitteessa kuin taikaiskusta. Alukselta ei myöskään löytynyt pölyä tai merkkejä mistään laskeumasta.
Tapauksesta on tunnettu aluksella kuulema olleen
Frank Flynnin raportti yli 20 vuotta tapauksen jälkeen. Olisi kiinnostavaa tsekata rannikkovartioston omat raportit asiasta ja mitä niissä asiasta sanotaan. Pikaisesti en löytänyt mitään virallista selontekoa asiasta.
-
http://www.bermuda-triangle.org/html/frank_flynn.html
-
http://www.history.navy.mil/danfs/y1/yamacraw.htm
Laitteiden sekoamista on selitetty magneettisilla häiriöillä. Kävi ilmi, että Japanin kaakkoisrannikon, Filippiinien pohjoiskärjen ja Guaminsaaren väliinjäävä merialue, Paholaisen meri, jolla myös oli tapahtunut useita selittämättömiä katoamisia, sijaitsee täsmälleen Bermudan kolmiota vastapäätä maapallon toisella puolella.
Ei itse asiassa pidä paikkaansa, sillä molemmathan ovat pohjoisella pallonpuoliskolla eivätkä siis symmetrisesti. Sitä paitsi pituuspiireissäkin on ainakin 20 asteen heitto. Bermudan "kolmiohan" sijaitsee n. 63 (Bermuda) ja 80 (Miami) pituusasteiden (läntistä) välissä ja vastaavat 180 astetta siirrettyinä vievät lukemiin 100 ja 117 (itäistä) pituutta eli keskelle Kiinan sisämaata! Eli se siitä "bermudologien" kartanlukutaidosta...!
Sitä paitsi tuolla "paholais-" tai "lohikäärme-kolmiossa" on kadonnut vain muutamia pääosin radiottomia kalastusaluksia muutamien vuosien aikana 50-luvulla ja ainakin osin todistettavasti merenalaisen vulksaanisen toiminnan uhreiksi jääneinä. Kuvaavinta lieneekin, ettei Japanissa tunneta koko käsitettä, vaan se on läntisten "bermudologien" vientikamaa kuten tuossa alkuperäisessäkin lainauksessa todettiin!
The Japanese, on the other hand, do not consider the Devil's Sea to be more mysterious or dangerous than other coastal waters of Japan. Contrary to several claims, neither the Devil's Sea nor the Bermuda Triangle is located on the agonic line, where the magnetic north equals the geographic north. The magnetic declination in this area is about 6°.
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Devil%27s_Sea
Samaten todettiin, että molempien alueiden läntisimmät kärjet ovat ainoita alueita maapallolla, jossa maantieteellinen ja magneettinen pohjoinen menevät sekaisin, mikä merenkulussa on otettava huomioon. On ajateltu jopa, että tietyillä alueilla magneettisuuden ja painovoiman lait eivät olisi lainkaan voimassa ja lentokoneet voisivat ”tippua valtaviin reikiin ilmassa.”
Kuten ylläolevasta lainauksesta ilmenee, tämäkään ei siis pidä paikkaansa.
Yhtenä selityksenä ovat kylmien ja lämpimien merivirtojen kohtauspaikat, jotka synnyttäisivät veden alla radioyhteyksiin, magneettisuuteen ja jopa painovoimaan vaikuttavia pyörteitä. Bermudan ja Paholaisen meren lisäksi on löydetty 10 muutakin samanlaista aluetta, joissa esiintyvät samanlaiset epätavalliset ilmiöt. Kaikki nämä alueet sijaitsevat yhtä kaukana päiväntasaajasta ja 72 asteen päässä toisistaan sekä lisäksi ovat samanmuotoisia.
Tämä on ns.
Dr. J. Manson Valentinen teoria, jota mm. Berlitzin kirjoissakin on käsitelty ja on vielä paksumpaa puppua ilman mitään evidenssin häivääkään.
Jotta selityksiä ei puuttuisi, on Bermudan kolmion vesialueen pohjalta löydetty massiivisia kiviteoksia, rakennelmia, jotka voisivat olla teitä, satamalaitureita tai muureja. Jotkut ovat uskoneet, että tuolla meren pohjassa sijaitsee kadonnut kaupunki Atlantis, jonka asukkaat olisivat kehityksellään tuhonneet itsensä jo ennen nykyisen ihmiskunnan syntyä. Ajateltiin, että Atlantiksessa voimanlähteenä olisivat olleet jonkilaiset ”kiteet”, jotka nyt vaikuttelisivat merenpohjassa.
Joo, tämän ns. "Biminin tien" kautta soppaan on saatu sotkettua vielä Atlantis, psyykikko
Edgar Cayce ja ties mitä kaikkea mukavaa!
Gavin Menzies omassa mielikuvituksellisessa keisarillisen Kiinan laivaston maailmanmatkoja kuvanneessa ja yllättäen suomeksikin käännetyssä opuksessaan
1421 teki siitä tietysti Kiinan laivaston laiturin, kuinka muuten!
-
http://en.wikipedia.org/wiki/Bimini_Road
-
http://fi.wikipedia.org/wiki/Edgar_Cayce
-
http://en.wikipedia.org/wiki/1421_hypothesis
En tiedä maksoiko vaivan laatia näinkin kattava kommentaari koko jutusta, varsinkin kun alkuperäisessäkin lainauksessa oli kiitettävästi myös kriittisiä näkökulmia, mutta toisaalta se oli ihan hauskaa ja toisaalta antaa toivon mukaan vinkin, että erinäisiin tarinoihin kannattaa aina suhtautua kriittisesti, pyrkiä erottamaan alkuperäiset lähteet erinäisistä myöhemmistä kerrostumista sekä etsimään aina sitä helpointa ja yksinkertaisinta selitystä. Yllättävän usein sellainen on myös se oikea selitys.
yksityinen amerikkalaisten liikemiesten kuuasema vuosikausia kuun pimeällä puolella 