MURHA.INFO

^Todella surullinen on tuossa klipissäkin taustamusiikki.

Vähän vaikea ottaa moraalisesti kantaa täydessä psykoosissa tehtyihin rikoksiin. Psykoosissa olevan ihmisen todellisuudentaju on täysin hämärtynyt, eikä hän todellakaan tajua tekevänsä mitään kauheaa. Eiköhän vastuu ole enempi ympäristöllä, jos mielenterveyden vakavat ongelmat ovat tiedossa. Kenen tahansa mielenterveys voi pettää (ja se eo todellakaan ole ihmisen omassa vallassa), vaikka seuraukset harvemmin ovatkin noin dramaattisia. Tuskin kukaan tarkoituksellisesti haluaa psykoosiin. Tragedioita tuollaiset tapaukset toki ovat, mutta syyllisyys... niin, en tiedä.

Soitto

Aamukymmenen tienoilla 20. kesäkuuta 2001 Rusty Yates sai hätkähdyttävän puhelimen vaimoltaan Andrealta, jonka oli hyvästellyt vain tuntia aikaisemmin.
"Sinun pitää tulla kotiin", vaimo Andrea sanoi.
Hämmästyneenä mies kysyi: "Mitä nyt on meneillään?
"Sinun pitää tulla kotiin. On aika. Minä tein sen."
Rusty ei ollut aivan varma, mitä hän tarkoitti, mutta arveli sen liittyvän sairauteen, josta vaimo oli viime ajat kärsinyt, ja hän pyysi tätä selittämään tarkemmin asiaansa. "Lapset."
Rustyn sisuskaluja väristi. "Kuka heistä?"
"Kaikki heistä."

Hän jätti heti kaiken siksi ja lähti työpaikaltaan Johnsonin avaruuskeskuksesta, jossa oli NASAn insinöörinä. Hän viiletti kotiin 15 minuutissa ja poliisit ja ambulanssi olivat jo hänen talollaan Houstonissa, Texasissa, Beachcomberin ja Sea Larkin kulmauksessa Clear Lake alueella. Rustyä kiellettiin menemästä sisään, joten hän painoi otsansa vasten tiiliseinää, yritti käsitellä kauheaa tilannetta, ja odotti.

Levottomana kun ei saanut mitään tietoa, hän meni ikkunalle takovelle ja huusi "Miten saatoit tehdä tämän?"
Timen julkaiseman artikkelin mukaan Rusty Yates luhistui sikiöasennossa pihanurmelle, takoen maata katsellessaan kun hänen vaimonsa vietiin pois käsiraudoissa.

John Cannon, poliisien edustaja, kuvaili medialle mitä tiimi oli löytänyt.

Parisängyssä, makuuhuoneessa, oli neljä lasta, lakanan alla, puettuina ja likomärkinä. Kaikki he olivat kuolleet ja heidän silmänsä olivat auki, suurina. Kylpyammeeseen oli upotettu nuori poika, pinnalle oli noussut oksennusta ja hän makasi siellä ulosteen seassa. Hän näytti vanhimmalta ja hän oli myös kuollut.

Tuona aamuna viisi lasta oli hukutettu alle tunnin sisällä.

Lasten laiha, silmälasipäinen äiti - nainen, joka oli soittanut hätänumeroon pyytäkseen apua - näytti voivan puhua johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi, mutta hänen tyylitön, raidallinen paitansa ja ruskea tukkansa vuosivat vettä. Hän päästi poliisit sisään, kertoi heille tunteellisesti tappaneensa lapsensa ja istui alas kun he katselivat talossa ympäriinsä.

Etsivä Ed Mehl tuumi hänen näyttävän keskittyneeltä, kun he esittivät hänelle kysymyksiä. Hän kertoi heille olevansa huono äiti ja odotti että häntä rangaistaisiin. Sitten hän antoi poliisin ottaa hänet talteen samalla kun lääketieteen henkilökunta tarkisti, oliko lapsissa mitään merkkejä elämästä. Andrea Yates näytti maltilliselta kun häntä vietiin poliisiauton uteliaiden naapurien lauman edestä.

Kaikki jotka astuivat sisään tuohon espanjalaistyyliseen taloon, saattoivat nähdä pieniä koulupulpeteita yhdessä huoneista, jossa nainen oli pitänyt kotikoulua heille. Talo oli sotkuinen ja likainen. Keittiössä oli tiskivuori ja kylpyhuoneessa vallitsi sekamelska.


Yatesien perhekuva

Tunnustus

Yatesien lapset olivat 6 kuukaudesta 7 vuoteen vanhoja, ja kaikkien nimet tulivat Raamatun henkilöhahmoilta: Noah, John, Luke, Paul ja Mary. Neljä oli poikia, yksi oli tyttö.

Kun lapset oli todettu kuolleiksi, heidät jätettiin paikkaan kolmeksi tunniksi odottamaan lääketieteellisen tutkijan pakettiautoa. Rustya, 36, ei päästetty omaan kotiinsa, sanoi Suzy Spencer Breaking Pointissa, viiteen pitkään tuntiin. Hän kertoi poliisille vaimonsa olevan sairas ja kärsivän depressiosta. Hän oli ollut lääkityksellä.

Houstonin poliisin päämajassa poliisivirkailija laittoi nauhurin päälle ja sinne tyhjän kasetin saadakseen muodollisen tunnustuksen naiselta, joka oli jo myöntänyt tappaneensa kaikki lapsensa. Naisen nimi oli Andrea Pia Yates ja hän oli 36 vuotta vanha. Hän tapitti silmillään suoraan eteensä vastatessaan kysymyksiin ja sanoi, hiukan ponneekkaasti, että tiesi oikeutensa.

"Kuka murhasi lapsesi?" virkailija kysyi."
"Minä murhasin lapseni." Hänen silmänsä olivat eleettömät, tyhjät.
"Miksi murhasit lapsesi?"
"Koska olen huono äiti."

Sellaiset 17 minuuttia he painostivat häntä kertomaan yksityiskohtaisesti, mitä hän oli sinä aamuna tehnyt.

Hän oli noussut vuoteesta noin 10 yli 8, ja odottanut, että aviomies Rusty lähtisi töihin 9:ltä. Lapset olivat kaikki täysissä pukeissa syömässä aamiaismuroja. Andreakin söi niitä vähän. Kun Rusty oli lähtenyt, Andrea meni kylpyhuoneeseen ja avasi hanan ja antoi ammeen täyttyä. Veden pinta jäi kolme tuumaa ammeen alapuolelle.

Yksi kerrallaan hän hukutti sinne kolme pojistaan: 2-vuotiaan Luken, 3-vuotiaan Paulin ja 5-vuotiaan Johnin. Hän laittoi heidän kasvonsa veteen ja piti siinä samalla kun he kamppailivat vastaan. Kun kaikki olivat kuolleet, hän vei heidät yhä märkinä vuoteeseen, kasvot kattoa kohti, ja peitti lakanalla. Lapset olivat pyristelleet vain muutaman minuutin. Sitten oli 6 kuukauden ikäinen Mary, nuorin lapsista, joka oli ollut kylpyhuoneessa koko tämän ajan, istuen rattaissaan itkien. Kun Andrea oli hoidellut Maryn, hän jätti tämän kellumaan veteen ja kutsui vanhinta poikaansa, Noahia.

Tämä tuli välittömästi.
"Mitä Marylle on tapahtunut?" hän kysyi.
Sitten hän tajusi, mitä hänen äitinsä oli tekemässä, juoksi pois kylpyhuoneesta, mutta Andrea sai hänet kiinni ja raahasi ammeeseen. Hän pakotti tämän laittamaan kasvonsa veteen ja hukutti tämän Maryn viereen. Andrea myönsi tunnustuksessaan, että Noah oli tapellut vastaan eniten. Välillä hänen oli onnistunut livetä äitinsä lujasta otteesta ja saada vähän ilmaa, mutta Andrea pakotti hänet joka kerta laittamaan päänsä takaisin veteen. 7-vuotiaan Noahin viimeiset sanat olivat "Olen pahoillani".
Andrea jätti hänet ammeeseen, joka oli - kun poliisi löysi pojan - täynnä ulostetta, pissaa ja oksennusta. Andrea nosti Maryn pienen ruumiin ja vei tämän vuoteeseen poikien viereen. Andrea peitti hänet hellästi ennen kuin soitti poliisille ja miehelleen.

"Olivatko lapset tehneet jotain, minkä takia halusit tappaa heidät?" virkailija kysyi.
"Ei."
"Et ollut vihainen?"
"En."
Hän myönsi syövänsä masennuslääkkeitä ja nimesi lääkärinsä, jota oli tavannut kaksi päivää aikaisemmin. Hän uskoi, ettei ollut hyvä äiti, koska lapset "eivät kehittyneet oikein". Hänellä oli ollut heidän vahingoittamiseensa liittyviä ajatuksia viimeisten kahden vuoden ajan. Häntä piti rangaista siitä ettei hän ollut hyvä äiti.

Virkailija oli hämmentynyt. Väittikö tämä nainen murhanneensa lapsensa tavoitellen virallista kurinpalautusta? "Halusitko rikosoikeusjärjestelmän rankaisevan sinua?"
"Kyllä."

Virkailija kysyi kaikkien lasten syntymäpäivä ja pysäytti nauhan.

Hän oli melkein tehnyt nämä teot kaksi kuukautta sitten, hän myönsi. Hän oli täyttänyt ammeen. Mutta Rusty oli ollut kotona silloin, joten se oli lykkääntynyt.

Media sai pian tietää Andrean kärsineen kaksi vuotta masennuksesta ja että hän oli ollut sairaalassa hoidettavana itsemurhayrityksen vuoksi.

Tuon kauhean päivän lopussa Andrea Yates sai syytteet "tahallisesti ja tietoisesti tehdystä" kohtalokkaasta murhasta - kolmen lapsensa kuoleman aiheuttamisesta, käyttäen vettä aseenaan. Häntä ei syytetty kahden nuorimman pojan murhista. "Tässä raportissa", Spencer sanoi, "ei ole viitteitä siitä, että hänellä olisi ollut mielenterveysongelmia."

Rusty kertoi hänen kärsineen vakavista masennuskausista heidän neljännen lapsensa syntymisestä saakka, eli kahden vuoden ajan.


Andrea Yates vankilassa

Itse asiassa Andrean viimeisin psykiatri tohtori Mohammed Saeed oli soittanut Rustylle hukkumisaamuna. Hän oli tuntunut lamautuneelta ja halunnut tehdä selväksi, että oli luullut Rustyn äidin olevan aina talossa paikalla.

Paikallisradion talk-show-isäntien puhelimet pirisivät loputtomasti, kun ihmiset ilmaisivat raivonsa naista kohtaan, joka oli tehnyt jotain tällaista lapsileen. Heidän mielestään Andrea Yates olisi ansainnut kuoleman.

Joka tapauksessa, Rusty oli tehnyt päätöksensä. Hän sanoi, että hänestä tuntui hirveältä, hänen sydäntään riipi, mutta se ei ollut hänen vaimonsa, joka oli tappanut lapset, vaan vaimon sairaus. Hän meni ulos toimittajien tungokseen pidellen potrettia perheestä, joka oli kerran ollut onnellinen, ja hän kertoi kaiken, minkä kykeni palauttamaan mieleensä siitä hirveästä päivästä. Hän uskoi, ettei se Andrea, jonka hän oli tuntenut, ollut kääntynyt lapsia vastaan. Etsiessään epätoivoisesti, mikä oli ajanut hänen vaimonsa tähän, hän teki selväksi, että tuki vaimoaan.
"Hän ei ollut oma itsensä", Rusty Yates sanoi.

Määrittely

22. kesäkuuta Andrea ilmestyi ennen tuomari Belinda Hilliä ja kuunteli syyttäjä Kaylynn Willifordin lausunnon tapauksessa häntä vastaan. Tämä oli Willifordin ensimmäinen iso keissi ja hän paneutui täysillä. Andrea sanoi nopeasti, ettei tarvinnut asianajajaa. Tuomaristo palkkasi julkisen puolustajan Bob Scottin, joka pyysi suukapulamääräystä. Piirikunnan syyttäjän toimisto ei ollut vielä kertonut, halusivatko he Yatesille kuolemantuomion, mutta Williford ja hänen partnerinsa Joseph Owmby kertoivat lehdistölle, etteivät he aikoneet kertoa päätöstään julkisuuteen. Owmby sanoi, että tämä oli hirvein tapaus, jonka hän oli ikinä nähnyt.
Rusty etsi Andrealle asianajajaa. Hän puhui perhetutulle George Parnhamille, joka lupasi hoitaa asiaa. Ensitöikseen hän vei sukulaiset katsomaan Andreaa.

Jeppee kirjoitti:Hieman kummastutti sekin tässä, että miksi ihmeessä pariskunta on hankkinut lisää lapsia, kun jo aiemmin todettiin lapsien teon aiheuttavan naiselle masennusta.

Rouvasta joskus vuosia sitten tulleessa dokumentissa mainittiin miten he halusivat niin paljon lapsia kuin Jumala suo, vaikka lääkärin kanta oli ettei yhtään lasta saa enää syntyä. Minun mittakaavassani hulluja ei välttämättä ollut ainoastaan rouva, jos herrassakaan ei sytyttänyt, ettei pahasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsivää vaimoa ole välttämättä järkevä saattaa raskaaksi kerran toisensa jälkeen. Aivan kuin heidän molempien kohdalla arvostelukyky lisääntymisasioissa olisi pettänyt jo kauan ennen kuin lapset kuolivat.

Tämän jutun tekee ikäväksi myös se, että käsitykseni mukaan Andrea heitettiin useampaan kertaan ulos mielisairaalasta, kun sairasvakutuus hänen kohdallaan raukesi, eikä se varmasti ainakaan parantanut hänen tilaansa. Jälkiviisaus on jälkiviisautta, mutta mieleeni ei voinut olla juolahtamatta, että olisiko tämäkin murhenäytelmä voitu estää, jos hänet olisi sairaalassa pidetty. Siitä en sitten tiedä miksi häntä ei olisi voitu laittaa sellaiseen mielisairaalaan, jossa potilaana oleminen ei ole tuota sairasvakuutusta vaatinut, mutta olisiko toisaalta sellainen ollut edes mahdollista...

Mua lähinnä säälitti tuo nainen ja pahasti. Sellanen joka tietää masennuksesta ja psykoosista tajuaa että se nainen on oikeasti sairas eikä tappanut lapsiaan esim kostoksi paskelle miehelleen. Enemmän se mies on syyllinen kun nainen tässä. Musta on järkyttävää ajatella sitä hetkeä kun se nainen tajuaa tappanneensa lapsensa eli siis silloin kun se masennus saadaan hoidettua ja psykoosista pois. Tuo on todella yleistä että sairastuu lapsen saannin jälkeen masennukseen mutta onneksi ne ei yleensä pääty näin radikaalilla tavalla. Mä en edes viitti noita videoita katsoa kun tekee niin pahaa jo ajatella koko asiaa

Andrea Yatesin vankilan henkilötiedot

Spencer kuvailee tapaamista Rustyn ja Andrean välillä Rustyn mukaan. Andrean ensimmäiset sanat olivat: "Sinut tullaan palkitsemaan ruhtinaallisesti." Hän torjui Rustyn tarjoaman asianajajan ja sanoi tälle: "Hyvää loppuelämää." Rusty kertakaikkisen hämmentynyt. Myöhemmin hänelle selvisi, että Andrealle oli annettu rauhoittavia.

Wendell Odom tuli tapaukseen avustamaan Parnhamia, ja hän kertoi, että kun Andrea istui, hän kysyi vain, millainen oikeusjuttu tästä oli tulossa ja että hän ei aikonut tunnustaa syyllisyyttään. (All Andrea asked when he sat with her was what kind of plea they were going to enter and insisted she did not want to plead not guilty.) Hän katseli naista, tämän vaipuneita silmiä ja tukkaa, joka roikkui kasvojen edessä, ja arveli, ettei tämä ehkä olisi pätevä edes olemaan oikeudessa. Hän oli sanonut kuulleensa ääniä: Saatana oli ollut tulossa seinien läpi hänen selliinsä. Tohtori Lucy Puryear, psykiatri Baylorin lääketieteen yliopispöta sanoi Court TV:n Mugshots-ohjelmassa "Hän on sairain ihminen, jonka olen koskaan eläessäni nähnyt."
Noina päivinä Andrea näytti siltä, ettei ollut kylpenyt, hän oli oranssissa vangin asussa ja ei selvästikään ollut tietoinen siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui. Hän tärisi ja raapi päätään hajamielisesti. Puryear uskoi hänen kärsivän lapsivuodepsykoosista.

Andrean lääketieteelliset asiakirjat tuotiin todisteiksi oikeuteen (were subpoenaed) Devereux Texas Treatment Networkista, jossa hänet oli nähty viimeksi.

Kun synnytyksen jälkeistä masennusta ilmenee 20 %:lla naisista, psykoottiset ilmentymät ovat paljon harvinaisempia, ja sitäkin vähemmän ymmärrettyjä. Vain yhdellä viidestä tuhannesta todetaan lapsivuodepsykoosia, sanoo rikospsykiatri Michael Welner. Toisin kuin Britanniassa, jossa synnyttäneiden äitien mielenterveyttä seurataan, masennuksen ja mielialan vaihtelun merkit kirjataan, amerikkalaisten on vaikea ymmärtää kuinka hormonaaliset muutokset voivat aiheuttaa väkivaltaisia hallusinaatioita ja ajatuksia. Sellaiset naiset voivat olla sekavia, paranoidisia, aivan epäloogisia ja heillä voi olla deluusioita. Heillä voi olla yhtä mittaa hallusinaatioita ja he ovat itsemurhan yrittäjien riskiryhmässä ja saattavat vahingoittaa lapsiaan - minkä he tekevät yleensä "lapsen omaksi parhaaksi". Nämä naiset itse eivät ymmärrä olevansa sairaita, joten niissä maissa, missä on ohjelmia lapsivuodepsykoosin hoitamiseksi, suositellaan välitöntä sairaalahoitoa.

Andrealle järjestettiin psykiatriset testit. Eräs psykiatri, joka oli mukana Mugshotsissa, kysyi Andrealta, mitä hän arveli, mitä lapsille olisi käynyt. Tämä sanoi, että Jumala oli "ottanut heidän luokseen." Psykiatri perui kysymyksen ja kysyi, mitä lapsille olisi tapahtunut, jos hän ei olisi tappanut heitä.
"Luulen, että he olisivat jatkaneet kompurointia", mikä tarkoitti: "he olisivat joutuneet Helvettiin."

Psykiatri tahtoi tietää täsmälleen, mitä lapset olivat tehneet, mikä oli saanut Andrean ajattelemaan, etteivät he käyttäytyneet hyvin. Andrea vastasi, etteivät he kohdelleet Rustyn äitiä hyvin, lisäten: "He eivät tehneet asioita mistä Jumala tykkää."

Viisi päivää myöhemmin, sinä päivänä kun lapset haudattiin, tuomaristo antoi suukapulamääräyksen, estäen tehokkaasti tiedon vuotamisen lehdistölle. Ainakin silloin ensi alkuun. Tiedon palasia vuoti silti edelleen.

Timen toimittaja Michelle McCalope osallistui viiden lapsen hautajaisiin 27. kesäkuuta Clear Laken Kristuksen kirkossa ja julkaisi selonteon jumalanpalveluksesta. Rusty näytti väsyneeltä ja synkältä. Hän katsoi pieniä kermanvärisiä ruumisarkkuja, avasi ne hetkeksi nähdäkseen lapset ja laittoi Maryn ruumiin vierellä tämän lempihuovan. Rusty itki lausuessaan viimeisiä sanojaan tälle - samoin kuin muille neljälle aukinaiselle arkulle, kertoen heille, että he olivat nyt hyvissä käsissä, ja vei arkkuihin lasten lempitavaroitaan heidän viimeiselle matkalleen.

Hän piti puolen tunnin ylistyspuheen, jossa kuvaili kunkin lapsen luonnetta ja kertoi perhetarinoita. Hänellä oli projektori, josta hän näytti kuvia lapsistaan, onnellisina ja pitämässä hauskaa. Hän lausui joitain pyhiä kirjoituksia, sanoi, että se mitä oli tapahtunut, oli Jumalan tahto. Sitten hän istui alas, yhä shokissa.

Andrean sukulaiset olivat myös hautajaisissa.

Kesäkuun 28. päivänä, ABC Newsin vakioreportteri lähti ennakoimaan, mitä Yatesille tapahtuisi. Siinä missä tuomareilla oli tapana rangaista ankarasti tuntemattoman ihmisen surmanneita, he ovat usein höllempiä äitien kanssa. Tuomareiden on hankalaa antaa äidille tappavaa kaasua tai sähkötuolia. Vuonna 2000 Christina Riggs oli huomionarvoinen poikkeus. Hän surmasi kaksi lastaan itsemurhayrityksen yhteydessä ja hänelle määrättiin kuolemantuomio Arkansissa.
ABC Newsin artikkelin ilmestymisen aikaan 8 muutakin naista odotti kuolemaan tuomitsemista, ja vuosittain äidit murhaavat noin 180 lasta.

Tavallisesti naisella on uskottava, traaginen tarina, jolla hän oikeuttaa lastensa murhaamisen, vaikkakin toisinaan osoittautuu, että jotkut kuten Mary Beth Tinning, Susan Smith ja Marie Noe tappavat eri syistä kuin mitä ovat aluksi väittäneet. Lisäksi tällaisten naisten selitykset muuttuvat epäilyttäviksi. Ja joskus lapsen murha on niin musertava, että tuntuu, ettei sitä voi mitenkään selittää, oli äiti miten mielisairas tahansa.

Juridisia päätöksiä

31. heinäkuuta, Houstonin todistetuomaristo* syytti Andrea Yatesta Noahin, Johnin ja Maryn kohtalokkaasta murhasta. Koska hän oli tappanut alle 6-vuotiaan ja useamman ihmisen kerralla, häntä saattoi odottaa kuolemantuomio. Puhuttiin, että syyttäjät - prosecutors would keep the other two deaths as fallback, siinä tapauksessa, että eivät saisi langetettua tuomioita. Tuomari Hill järjesti kolmannen psykiatrisen tutkimuksen, jonka tulokset tulisivat ennen kuin Yatesin tuomiosta päätettäisiin.

todistetuomaristo=grand jury eli (ymmärtääkseni) tuomaristo, joka päättää, onko rikoksesta tarpeeksi todisteita oikeudenkäyntiin - parempaa suomennosta en keksinyt*

Heikkenevä ja rapistuva Andrea meni oikeuteen 8. elokuuta puolustautuen mielen sairaudella. Hän oli vielä laihempi kuin kesäkuussa, vaikka häntä oli lääkitty Haldolilla, ainoalle lääkkeellä, joka toimi hänellä. Oikeudelle tehdyssä alustavassa psykologisessa raportissa viittauksia siihen, ettei hän voinut tulla oikeuteen. Mutta Parnham ja Odom eivät olleet tyytyväisiä. He halusivat tuomariston tekevän määräyksen, kun heidän omat psykiatrinsa eivät olleet päätyneet siihen tulokseen, ettei hän voinut tulla oikeuteen.
Toisin sanoen, hän ei ollut kykeneväinen osallistumaan omaan puolustukseensa syystä että ei voinut ymmärtämään oikeuden tiedonantoja.


Puolustusasianajaja George Parnham

Tuomaristo suostui heidän pyyntöönsä vilkaista terveyteen liittyvää todistusaineistoa, jonka tohtori Saeed oli todistustuomaristolle antanut. Lisäksi he kirjasivat kalenteriin, milloin Andrealle pidettäisiin kuuleminen, jossa päätettäisiin, oliko hän pätevä oikeudenkäyntiin. Hän suostui syyttäjien pyyntöön saada syyttäjien omat asiantuntijat tutkimaan Andrea.

Seuraavana päivänä syyttäjät kertoivat, että hamuilivat kuolemantuomiota Andrealle. Kenenkään ei sallittu kommentoivat julkisesti, ei edes Rustyn.
Siitä huolimatta Rusty meni 5. syyskuuta tapaamaan Ed Bradleyta ohjelmasta 60 minutes vastaillakseen kysymyksiin. Hän näytti videoita lapsista ja puhui Andreasta, mutta oli vaisu tuntemuksistaan tulevaa oikeudenkäyntiä kohtaan. Hän myös valmistautui vastailemaan Time-lehden kysymyksiin ja arveli heidän pyytävän haastattelua kuulemisen jälkeen. Hän oli palkannut asianajajan Edward Mallettin, taistellakseen suukapulamääräystä vastaan. Kuulemisen aikana piirikunnan asianajaja Chuck Rosenthal puhui myös 60 minutes-ohjelman miehistölle.


Suzy Spencerin kirja Breaking Point

Syyskuun 18. päivä (se lykkääntyi syyskuun 11:n terrori-iskujen takia), lähdettiin valitsemaan tuomareita Andrean oikeuskelpoisuuskuulemista varten. Siihen valittiin 11 naista ja 1 mies. Kirjassaan Breaking Point Spencer antaa kattavan kuvauksen tiedonannoista.

Andrean asiantuntijoilla oli tuhansien paperien kasat tietoa hänen mielenterveyshistoriastaan. Heidän asiantuntijansa väittivät, ettei hän ollut valmis, samalla kun syyttäjien asiantuntijat julistivat hänen kykenevän tulemaan oikeuteen.
Andrean äiti ja sisarukset haastettiin oikeuteen todistamaan, kuten myös vankilan henkilöstö. Lakimiehet tappelivat osavaltion psykologin kanssa, kun tämä oli tavannut Andreaa puolustuksen tietämättä, ja tuomaristo määräsi, että tietoa ei voisi käyttää --- judge made a ruling that the information could not be used—although toward the end of the hearing, it was.

Parnham soitti tohtori Gerald Harrisille, klinikkapsykologille joka oli haastattelut Andreaa vankilassa neljään otteeseen. 25. kesäkuuta hänessä oli näkynyt merkkejä psykooseista ja haluusinaatioista. Hän oli nähnyt Saatanan sellissään ja tämä oli puhunut hänelle. Hänen oli ollut vaikea käsittää Harrisin kysymyksiä ja välillä hän ei nähtävästi ollut kuullut niitä ollenkaan. Hänn teki selväksi, että halusi tulla teloítetuksi, jotta hän ja Saatana, joka riivasi häntä, tuhoutuisivat. Hän oli vakuutellut, että myöntäisi oikeudessa syyllisyytensä rikoksiin. Hän ei asianajajaa, ja hän halusi leikkauttaa hiuksensa hair cut into the shape of crown. Hän uskoi että Antikristuksen numero, 666, oli painettu hänen päälakeensa.

Elokuun lopussa Andrea oli edistynyt paljon, kiitos lääkityksen. Hän ei kertonut omaavansa hallusinaatioita ja hän kykeni normaalin keskusteluun. Hänellä oli yhä deluusioita Saatanasta, mutta vakuutti, ettei ollut henkisesti sairas. Hänen älynsä oli suunnilleen keskitasoa, mutta hänen oli vaikea muistaa asioita - tärkeä ominaisuus oikeuskelpoisuudessa. Hän uskoi, että Saatana asui hänen sisällään ja päästäkseen siitä eroon, hänen, Andrean, täytyisi kuolla.


Andrea Yates oikeudessa, jossa voi jo paremmin lääkityksen ansiosta

Tohtori Lauren Marangell, masennuksen asiantuntija, todisti aivoissa tapahtuvista muutoksista erilaisten psykologisten tilojen vallitessa ihmistä. Hän näytti karttaa Andrean psykoottisista episodeista vuodelta 1999. Hän tuli siihen tulokseen, että Andrea olisi tulevaisuudessa pätevä tulemaan oikeuteen, kunhan hoitoa jatkettaisiin.

Syyttäjät toivat todistajansa - joista suurin osa oli vankilan henkilökuntaa - yli 13 huomiota liittyen oikeuskelpoisuuden määrittelyyn. He esittivät kysymyksiä tohtori Steve Rubenzerille, joka oli viettänyt yli 10 tuntia Andrean kanssa ja joka oli johtanut "oikeuskelpoisuustutkimuksia" lukuisilla peräkkäisillä kerroilla (who had administered a competency examination on several successive occasions) - arviointeja, joista saatiin kinata paljon, koska ne oli tehty Parnhamin tietämättä. Hänen mielestään syytetyn eli Andrean ymmärryskyky oli kohentunut ja hän täytti osavaltion oikeuskelpoisuusehdot.
Joka tapauksessa hän uskoi Andrealla olevan vakavia mielenterveysongelmia, hän uskoi, että psykoottiset ilmentymät olivat vain osa sairauden lievenemistä.

Ristikuulustelussa hän myönsi, että Andrea uskoi Saatanaan, joka eli hänessä ja että kuvernööri Bush voisi tuhota Saatanan. Mutta Bush ei ollut silloin Texasin kuvernööri.

Kaksi muuta mielenterveyden asiantuntija todisti, ja kun he and while they were divided on the competency issue - kaikki tunnistivat psykoosin Andrean tilassa, eikä kukaan ajatellut hänen yrittävän teeskennellä.

Syyskuun 24. tuomaristo totesi Andrea Pia Yatesin päteväksi seisomaan oikeudessa. Puolustus valmistautui nopeasti vetoomuksiin.

Nyt oli molempien puolien aika oppia, kuka Andrea oli, millainen oli hänen mielenterveystaustansa, mikä avioliittonsa laatu, ja mitkä seikat olivat ajaneet hänet tappamaan lapsensa.

Sairauden evoluutio

Andrea Yates syntyi 2.6.1964 keskiluokkaiseen perheeseen Houstonissa, nuorimpana viidestä lapsesta. Hänelle kehittyi hyvin läheinen suhde isääänsä, lukion opettaja, ja nuori Andrea oli aina valmis auttamaan muita. Hän valmistui lukioista luokkansa priimuksena ja oli ollut uimajoukkueen kapteeni. Hän oli ujo poikien kanssa, mutta itsetietoinen perheen kesken ja hänellä oli hyviä ystäviä. Hän suoritti hoitajan tutkinnon Texas Health Science Centerissä ja työskenteli rekisteröitynä hoitajana. Hän meni pian naimisiin ja sai ensimmäisen lapsensa.

Timothy Roche hänen penkonut hänen menneisyyttään tarkasti Timen takia. Esiin piirtyi melko ahdistava kuva ongelmaisesta perheestä, jossa mielenterveysongelmat olivat pitkään kulkeneet käsikkäin Yatesin kanssa.
Mielenterveysongelmat kiinnittävät usein ulkopuolisten huomion, mutta tällä kertaa ne olivat pysyneet salakavalasti piilossa.

Andrea ja Rusty olivat tavaneet toisensa, kun he olivat kumpikin 25. Rusty oli nähnyt hänet uima-altaalla ja päättänyt olevansa kiinnostunut tästä. Andrea oli esittäytynyt ja he seurusuteliva 3 vuotta. Vuonna -93 he olivat naimisissa ja seuraavana vuonna syntyi Noah. He halusivat niin monta lasta kuin saattoivat saada, niin monta kuin Jumala heille haluaisi, ja kertoivat ystävilleen odottavansa kuutta.

Pian Noahin syntymän jälkeen Andrealle tuli väkivaltaisia näkyjä: hän näki jotakuta puukotettavan. Hän ajatteli Saatanan puhuvan hänelle. Kuitenkin hänellä ja hänen miehellään oli idealistisia, Raamatun inspiroimia haaveita perhe-elämästä ja äitiydestä, joten hän piti piinaavat salaisuudet itsellään. Hän ei ymmärtänyt, kuinka paljon mielensairautta hänen omassa perheessään oli, masennuksesta bipolaariseen mielialahäiriöön - jotka voivat kehittyä lapsivuodepsykoosiksi. Sairauden alkuvaiheessa häntä ei diagnosoitu eikä hoidettu. Hän piti salaisuudet itsellään.

Rusty esitteli Andrean saarnajalle, joka oli tehnyt häneen vaikutuksen collegessa - miehelle nimeltä Michael Woroniecki. Hän oli terävä ja sukkela ja kärkäs puheiltaan, itsejulistautunut "profeetta", joka saarnasi yksinkertaista viestiä Jeesuksen seuraajille, mutta oli julkisesti niin hyökkäävä synnintekijöistä (joihin lukeutui suurin osa ihmisistä), että hän oli usein hankaluuksissa. Mugshots-ohjelman mukaan hän jopa lähti Michiganista, päästäkseen karkuun syyttäjiä.


Michael Woroniecki

Rusty oli kirjeenvaihdossa Woronieckin kanssa, joka oli vuosia hortoillut perheensä kanssa ympäriinsä, kunnes oli yllättäen tuntenut löytäneensä Pyhän Hengen. Woroniecki vietti paljon aikaa katuseremonioissaan ja kirjoittaen syntisinä pitämilleen ihmisille kirjeitä, joissa moitti heitä ja varoitti Jumalan rakkauden menettämisestä. Ennen kaikkea hän korosti, että ihmiset olivat vastuussa lapsista ja hän puhui tuskasta, joka voisi seurata ihmistä vain yhden virheen jälkeen. Woroniecki sanoi kerran:
"Minusta tuntuu, että tarvitsen lekan saadakseni sinut kuuntelemaan." Hän tuomitsi tai jopa parjasi katolilaisuutta, uskoa, jossa Andrea oli kasvanut, ja stressasi tämän syntisestä sielusta.

Woroniecki saarnasi myös vaatimattomuuden puolesta, ja hänen ajatuksensa olivat apuna Yatesien valitsemassa elämäntavassa. Kun Andrea sai lapsen toisensa jälkeen, hän otti tehtäväkseen kouluttaa heidät kotona vain kristillisten tekstien parissa ja yritti tehdä sitä, mitä Woroniecki ja hänen vaimonsa Rachel olivat sanoneet hänelle.

"Rachel Woronieckin Andrealle kirjoittamissa kirjeissä, joita minulla on", Suzy Spencer sanoo Mugshotsissa, "lukee näin: "Sinä olet paha. Sinä olet häijy. Sinä olet Eevan tytär, joka on (Eeva on) häijy noita. The window of opportunity for us to minister to you is closing. Nyt sinun on aika katua."

Woronieckien entisten seuraajien mukaan, hänen saarnoihinsa liittyi ajatus, että naisilla oli Eevan noitamainen luonto, ja naisten piti olla miesten alamaisia. Saarnaja tuomitsi ankarasti äidit, jotka olivat sallivia ja antoivat lastensa kulkea väärällä polulla. Toisin sanoen, jos nainen jostain syystä päätyi Helvettiin, se johtui siitä, ettei hän ollut hyvä kasvattaja.

Kun lapsia oli tullut kaksi lisää, Rusty päätti lähteä reissaamaan mukanaan vain välttämättömimmät tavarat, ja hän laittoi perheensä myymään, mitä heillä oli, ja he asuivat ensin huviautossa ja sitten bussissa, jonka Woroniecki oli vaihtanut uskonnolliseen ristiretkeen ja myynyt Yatesielle. Andrea ei valittanut - hän oli sellaine nainen, joka myötäili miehensä päätöksille - mutta hän tuli uudestaan raskaaksi ja sai keskenmenon.
Eipä aikaakaan, kun hän oli taas raskaana ja sai 4. lapsensa ja heidän 350 neliöjalan asuintila kävi ahtaaksi. Hän jatkoi kirjeenvaihtoa Woronieckisien kanssa ja sai näiltä varoituksia. He ajattelivat, että oli parempi, että lapsi kuoli, kuin että hän olisi päätynyt jonkun muun kuin Jeesuksen polulle - ajatus, jota Andrea toisti myöhemmin vankilahaastatteluissa.

Ei ollut mikään yllätys, että Andrea vaipui depressioon. Hän oli yksinäinen. Hän yritti olla hyvä äiti, mutta paineet olivat kovat. Samaan aikaan hänen isänsä sairastui Alzheimeriin ja hänen täytyi auttaa pitämään huolta tästä. Asiat alkoivat mennä huonosti.

Uusi väliotiskko

1999 Andrea soitti Rustylle töihin ja kertoi tarvitsevansa apua. Kun Rusty tuli kotiin, hän löysi tämän tärisevänä ja sormiaan pureskelevana, joten mies vei hänet ja lapset vanhempiensa kotiin, jossa Andrean olo helpottui. Sitten hän yritti tappaa itsensä ottamalla yliannoksen isänäs lääkkeitä, ja Andrean äidin avulla, Rusty sai vaimonsa lopulta hoitoon. Myöhemmin Andrea sanoi halunneensa vain "nukkua ikuisesti". Hänellä diagnosoitiin vakava masennus. Hän myönsi lopulta ahdistavat ja musertavat tunteensa. Ne, jotka olivat tarkkailleet Rustya ja puhuneet tämän kanssa, uskoivat hänen olevan kontrolloiva.

Andrealle määrättiin Zoloftia masennukseen, mutta hän ei ollut halukas syömään sitä, luultavasti koska halusi voida rintaruokkia nuorinta lastaan. Monet uskoivat, että hän kieltäytyi lääkkeistä, jotta Woroniecksit eivät läksyttäisi häntä ankarasti. Andrea alkoi arkailla sairauden hoitamisen kanssa ja nukkua paljon. Hän murehti sairaalalaskuista, eikä puhunut elämästään kotona. Sairasvakuutus loppui.

Kivulias äiti vapautettiin/erotettiin (was discharged) ja toinen psykiatri laittoi hänelle Zyprexaa, antipsykoottista lääkettä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja skitsofreniaan. Andrea veti lääkkeet vessasta alas.

Hän kertoi psykiatrille, että kuuli jälleen ääniä ja näki näkyjä, joissa hänellä oli veitsi. Hän alkoi naarmuttaa itseään, jättäen märkähaavoja jalkoihinsa. Sitten Rusty löysi hänet kylpyhuoneesta painamassa veistä kurkulleen. Hän otti veitsen pois ja vei tämän sairaalahoitoon.

Andrea myönsi yhdelle tohtorille pelkäävänsä, että vahingoittaisi jotakuta. Hän kieltäytyi lääkityksestä ja torjui kaikki muiden yritykset auttaa häntä. Hän kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin. Lopuksi hän otti sekoituksen antipsykoottista lääkettä Haldolia. Hänen olonsa parani vähän, sitten paheni, joten hän otti lisää Haldolia. Hän toipui vähän, mutta ei syönyt. Hän oli huolissaan siitä, mitä hänen näkynsä voisivat tarkoittaa.

Sukulaiset painostivat Rustya ostamaan talon perheelleen, joten hän teki niin ja bussi jäi heidän Clear Lake kotinsa autotallin pihalle.

Andrea puhui välillä sosiaalityöntekijöiden kanssa, mutta usein muutti tarinaansa. Hän oli ollut itsemurhahakuinen... ei kun ei, eipäs ollut ollutkaan. Hän myönsi potevansa ahdistusta kun hänellä oli stressiä ja epämääräisesti hän yhdisti ahdistuksen lapsiinsa. Lääkäri ounasteli, että elektrosähköshokkihoito voisi olla tarpeen. Hoitomenetelmä oli kiistanalainen, mutta osoittanut hyviä tuloksia sovellettaessa vanehmpiin naisiin. Andrean, tuo lääkäri kirjoitti, tarvitsee myös kehittää stressinhallintakykyjään. Kaksi päivää hän kieltäytyi ottamasta lääkettä. Sitten hän oli - Then she was discharged with more prescriptions for pills that she would avoid taking.

Hän jatkoi terapiaa, johon kuului myös ryhmäterapia, ja hän sanoi haluavansa lopettaa lääkityksen, jotta voisi tulla taas raskaaksi. Hän näytti ahdistuneelta, joten hänen psykologinsa - avohoidosta, ei sairaalasta - tohtori Eileen Starbranch antoi hänelle reseptin rauhoittavaa Ativania. Starbranch oli huolissaan siitä, että Andrean suunnitelmat hankkia lisää lapsia, laukaisisivat psykoosin. Andrea ei ottanut Ativania.

Kotona Andrea tuntui salailevalta ja syventyi vimmatusti lukemaan Raamattua. Rusty ajatteli, että se oli hyvä merkki. Andrean terapeutti otti häneltä Haldol-lääkkeet pois, mutta jatkoi lukuisten muiden antidepressanttien syöttämistä hänelle. Andrea päätti itse lopettaa niiden popsimisen. Huolimatta lääkärin varoituksista, hän hankki lisää lapsia: tyttövauva Mary syntyi heille vuoden 2000 lopussa. Rusty uskoi, että hän voisi huomata masennuksen puhkeamisen ja auttaa tarvittaessa. Hän oli varma, että kaikkia huonoja vaikutuksia voisi kontrolloida lääkityksen avulla.

Tässä vaiheessa Andrea oli siis kokenut lukuisia psykoottisia hallusinaatioita, selvinnyt kahdesta itsemurhayrityksestä, syönyt kasoittain lääkkeitä, ja useat tahot olivat diagnosoineet hänellä masennuksen. Hänellä oli 5 pientä lasta huolehdittavanaan, joista kolme oli yhä vaipoissa.

Kun Andrean rakas isä kuoli muutama kuukausi myöhemmin, hän "lakkasi toimimasta". Hän ei ruokkinut vauvaa, nälkiinnytti itseään, ja vetäytyi kuoreensa, omaan maailmansa. Rusty pakotti hänet hoitoon Devereux Texas Treatment Networkiin huhtikuussa, ja taas yksi lääkäri, Ellen Albritton, laittoi hänet syömään antidepressantteja.

Sitten Andrea pääsi psykiatri Mohammed Saeedin huomaan. Saeed sai niukasti tietoa naisen edellisistä hoitopaikoista, eikä mitään infoa Andrealta itseltään, joten hän kirjoitti tälle reseptin uutta lääkettä Risperdolia mieluummin kuin Haldolia. Hän ei ollut kuullut hallusinaatioista, eikä itse huomannut psykooseja potilaassaan, joten piti Haldolia tarpeettomana. Kumminkin Suzy Spencer viittaa että - Suzy Spencer indicates that the notes kept on Andrea were disorganized and scribbled over someone else's chart. Kuvaukset Andrean tilasta, joka oli lähellä katatoniaa, olivat epäselviä.
Saeed laski Andrean aviomiehensä huomaan, suosittelen osittaista sairaalahoitoa ja antaen lääkemääräyksen kahdelle viikolle.

Rustyn äiti tuli Tennesseestä auttamaan lasten hoidon kanssa, mutta Andrea vietiin takaisin sairaalaan. Kun hän alkoi syödä ja käydä suihkussa, hänet lähetettiin takaisin kotiin, ja hän jatkoi avohoidossa. Eräänä päivänä hän täytti ammeen ja hänen anoppinsa kysyi, miksi.
"Siltä varalta, että tarvitsen sitä", hän vastasi.

(Tummennus on oma, toim. huom.)

Se tuntui kummalliselta vastaukselta, eikä kukaan tiennyt miten sitä pitäisi tulkita, joten he antoivat asian olla. He eivät nähneet varoitusmerkkejä, jotka jälkikäteen ajateltuina tuntuivat miltei selviltä.

Kun Rusty huolestui, hän vei Andrean takaisin lääkärille, kertoen hänelle, ettei Andrealla mennyt hyvin. Rochen mukaan Saeed raporttien mukaan vakuutti tälle, ettei Andrea tarvinnut sähköshokkihoitoa, eikä Haldolia, mutta Spencer sanoo hänen ehdottaneen shokkihoitoja ja määränneen Haldolia. Andrea kömpi (shuffled) ees taas ja kesäkuun alussa tohtori Saeed lopetti antipsykoottisen lääkityksen.

Sitten 18. kesäkuuta Rusty tuli takaisin. Andrealla oli ongelmia. Saeed kehotti Andreaa "ajattelemaan positiivisia ajatuksia", ja tapaamaan psykologia terapiassa. Hän sanoi varoittaneensa Rustya, ettei Andreaa pitäisi jättää yksin. Rusty kertoi kirjailija Suzy Spencerille, että sinä päivänä kun Saeed oli lopettanut Andrean lääkityksen - nyt se oli Effexor - liian radikaalisti ja Rusty protestoi sitä, mutta lääkäri oli vakuutellut, ettei ollut hätää. Rusty halusi Andrean jatkavan lääkkeiden syöntiä, yhä hämmästellen sitä, että lääkäri julisti, ettei tällä selvästi sairaalla naisella ollut hätää. Tämä tapahtui kaksi päivää ennen kuin lapset kuolivat.

Andrea istui kotona katatoniaa lähenevinä päivinä, ja Rustyn mielestä hän näytti hermostuneelta. Mies ei kuitenkaan arvellut hänestä olevan vaaraa lapsille, joten kesäkuun 20. hän jätti naisen yksin kotiin. Hänen äitinsä oli sitä paitsi tulossa heille ja hän oli varma, että kaikki oli hyvin.
Andrea mutusti halpoja muroja, mikä ei ollut hänen kaltaistaan, mutta hänen käytöksensä näytti normaalilta. Rusty uskoi, että hänet voisi jättää muutamaksi minuutiksi ilman, että mitään sattuisi.

Mietin, miksi tarina kuulosti niin tutulta. Googlailin vähän, ja tämä rva Yates oli kuin olikin päähenkilön vaimon esikuvana Martin Scorsesen elokuvassa Suljettu saari (2010).

Another peculiar aspect of the film is how self-contained it is. It doesn’t speak to the times (the 1950s setting is seemingly arbitrary beyond aesthetic and technological expedience), it doesn’t tackle big, compelling themes (flashbacks that deal with the holocaust are somehow out of place and dull — how can you possibly fail to make the holocaust compelling?), and manages to make the most horrific crimes seem mundane and trivial (the drowning of children by a deluded wife appears to have been inspired by the real-life case of Andrea Yates — the wikipedia article on the actual murders is more compelling than the entire two hours of Shutter Island).

http://reelthinker.com/2010/02/19/shutt ... he-island/

Tuossa edellisellä sivulla joku sanoi naista "hullun näköiseksi", on varmasti sitä sairaimmillaan ollutkin, mutta tässä kuvassa hän ei ole hullumman näköinen, jos niin voi sanoa.

Niin, tässä kuvassa hän ei ole "hullumman" näköinen, vaan vaikuttaa terveeltä ja on itse asiassa kaunis. Mutta sairaudelle ei voi mitään, ja valitettavan usein joku vakava psyykkinen sairaus, kuten skitsofrenia, voi saada ihmisen tekemään kammottavia tekoja. Olen lukenut aika paljon aiheesta, ja nämä sairaat henkilöt sanovat, että äänet käskivät tekemään jotain. Joskus he kokevat, että ääni oli Jumalan, joskus taas että saatanan. Pieniin lapsiin kohdistuneet murhat ja muut rikokset ovat kammottavinta luettavaa mitä voi vain olla. Ei tällaista tahtoisi pystyä oikein lukemaan.

Miten väärässä hän olikaan.

Tuona aamuna, Andrealla oli suunnitelma.

Juridista taktikointia

Lokakuun 30. Parnham ja Odom jättivät melkein 3 tusinaa oikeudenkäyntiä edeltäviä vetoomuksia, joihin sisältyi myös pyyntö, että oikeus harkitsisi uudelleen oikeudenkäyntimenettelyä Texas Criminal Codessa - Court reconsider a procedure in the Texas Criminal Code that prohibited jurors from learning that a verdict of not guilty by reason of insanity (NGRI) was not an outright acquittal. Siihen liittyi ihmisen lähettäminen mielisairaushoitolaan hoidon ja jaksollisen uudelleen arvioimisen vuoksi. Nuo syytetyt eivät vain kävele vapaina. Asianajajat uskoivat, että sellaisella tietoisuudella voisi olla suuri merkitys, siinä mitä tuomaristo päättäisi Andrean kohtalosta.

Kaksi asianajajaa halusivat myös Yatesin tunnustuksen hylättävän, koska hän ei ollut ollut tietoinen oikeuksistaan (not been competent to waive her rights) ja he pyysivät oikeutta julistamaan vetoomuksen mielensairauteen, kuten Texasin laissa todettiin, ei-perustuslaillisesti, koska - silloin mielisairauksista ei ollut tiedetty niin paljon kuin nyt (as it was stated in Texas law, to be unconstitutional, because it was not in touch with what we now know about the true nature of mental illness.)

Marraskuussa syyttäjien psykiatri tohtori Park Dietz tuli haastattelemaan Andreaa. Kansallisesti merkittävä psykiatri, joka oli neuvotellut FBI:lle ja työskennellyt sellaisten tapausten parissa kuin Jeffrey Dahmer ja Susan Smith (toinen nainen, joka hukutti lapsensa), työskenteli yleensä vain syyttäjille. Hänen tietonsa synnytysmasennuksesta olivat rajalliset.


Park Dietz todistaa oikeudessa

Haastattelu nauhoitettiin ja oikeudenkäynnin jälkeen se laitettiin julkiseen levitykseen. Andrea kertoi Dietzille että kesäkuussa tappojen aikaan, Saatana oli hänen sisässään, antaen hänelle ohjeita.
"Olin aika määräiltävissä", hän tunnustaa, "tehdessäni mitä Saatana käski."
Tappamalla lapsensa, ennen kuin he menivät moraalisesti täysin alamäkeen, hän varmisti, että he pääsisivät Taivaaseen. Se oli ainoa paikka, jossa he olivat turvassa. Dietz kysyi useita kertoja Andrealta, ymmärsikö hän, että oli tehnyt väärin, ja tämä vastasi kyllä. Hän oli luonnostellut mielessään ainakin kuukauden tappavan lapsensa, kun olisi joskus yksin heidän kanssaan.

Joulukuu oli vaikea kuukausi. Andren asianajat yrittivät taistella murhasyytteitä vastaan ja epäonnistuivat. Kun he laittoivat kasan aloitteita eteenpäin, he eivät saaneet niitä, jotka tuntuivat välttämättömimmiltä. -
While they were granted a number of motions, they did not get those they felt were most crucial. In particular, the jury would not learn that in the event of an NGRI verdict, Andrea would go into treatment.
(Auttakaa suomentamaan NGRI = ei syyllinen, koska mielisairas)

Sekä Rusty että rikospaikalla käyneet poliisit todistivat oikeuden kuulemisessa. Tuomaristo päätti Andrean hätäkeskuspuhelun ja tunnustuksen kelvollisiksi. Rusty oli syyskuussa ottanut kantaa suukapulamääräykseen ja hänen 60 Minutes-ohjelman haastattelunsa oli lähetetty televisioihin joulukuun 9. päivä. Eräs syyttäjä määrättiin tutkimukseen prosecutor was appointed to probe the violation sekä Rustyn että piirikunnan asianajaja Rosenthalin toimesta, mutta puhetta oli, että tutkimus pidettäisiin - kovaa vauhtia lähestyvän - oikeudenkäynnin jälkeen. Oikeudenkäynnin loputtua palattaisiin ongelmaan. (A special independent prosecutor was appointed to probe the violation by both Rusty and DA Rosenthal, but the talk was that he would delay it until after the trial, which was fast approaching. By the end of the trial, the issue would be moot.)

Tuomaristoa alettiin valitsemaan 7. tammikuuta 2002. Sitä valittiin viikon päivät, ja siihen pääsi kahdeksan naista ja neljä miestä. Seitsemällä heistä oli lapsia ja kahdella psykologian loppututkinto. He olivat "kuolemaan varautunut tuomaristo." Oikeudenkäynnin päivä pistettin helmikuulle.

(Kuolemaan varautunut tuomaristo = Death-qualified jury = tuomaristo, joka mahdollisesti antaa kuolemanrangaistuksen)

Andrean pitäisi voida todistaa, että sinä aamuna, kun hän oli hukuttanut lapsensa, hänellä oli ollut mielensairaus tai jokin vika, jonka vuoksi hän ei ollut ymmärtänyt, että se mitä hän oli tekemässä, oli väärin. Koska hän väitti tienneensä, että se oli väärin, lakimiehet tarvitsivat asiantuntijat, jotka voisivat todistaa hänen olleen psykoosissa.

Heidän ei pitänyt ainoastaan tavata yhtä Not only did they have to meet one of the most restrictive standards in the country for insanity heidän piti valistaa tuomaristoa mielisairaudesta, josta rehotti stereotypioita ja väärinkäsityksiä ja auttaa heitä to help them get beyond the literal interpretation of "right" and "wrong."
Jäljittelevässä oikeudenkäynnissä (mock trial) puolustus oli yrittänyt näyttää heille, että tuomariston oli omalla alueellaan ehkä vaikea uskoa, että joku tunnustaisi sellaisen rikoksen, eikä silti ymmärtänyt, mitä oli tehnyt.

Heillä oli iso urakka edessään.

Tapaus häntä vastaan

Andrea Yatesia vastaan oli kaksi syytettä kohtalokkaasta murhasta - yksi syyte kahden vanhimman pojan murhasta ja yksi Maryn murhasta. Koska tapaus oli kiinnittänyt kansan huomion ja koska se oli niin kiistanalainen, siitä tuli korkean profiilin taisteluareena lääketieteen eksperteille.

Avauslausunnot alkoivat 18. helmikuuta. Syyttäjäviranomainen väitti Andrean hukuttaneen viisi lastaan ja tietäneen, että se oli laitonta ja väärin. Useat seikat tukivat sitä. Andrea oli esimerkiksi odottanut Rustyn lähtevän töihin, ettei aviomies voisi estää häntä, hän oli valmistellut murhia, hän oli toiminut suunnitelmallisesti ja soittanut itse jälkeen päin poliisille. Owmby ja Williford halusivat keskittää tuomariston huomion siihen, oliko Andrea tiennyt tehneensä väärin. Hänen mielenterveysongelmansa, he väittivät, eivät kuuluneet tähän.


Syyttäjä Joseph Owmby

Puolustus ilmoitti, ettei nainen ollut ymmärtänyt, mitä oli tekemässä, koska oli mielisairas. Hän oli kärsinyt synnytysmasennuksesta, jossa oli psykoottisia piirteitä ja hänen deluusionsa olivat ajaneet hänet tappaamaan lapsensa. Hänen sairautensa, sanoi Parnham, "oli niin vakava, niin pitkäkestoinen, että Andrea Yatesin kyky ymmärtää abstrakteja käsitteitä ja antaa kysymyksiin kunnollisia vastauksia, oli heikentynyt." Hän selitti, että oli tärkeää olla antamalla tuomaristolle sellaista vaikutelmaa, että he käyttäisivät "paholainen laittoi minut tekemän tämän"-puolustelua. He yrittivät valottaa lautamiehille Andrean sairauden värittämää ajatusmaailmaa.

Toisin sanoen, ensisijainen kysymys oli, oliko Yates tappanut lapset lamauttavan psykoosin vallassa vai tietoisesti paetakseen elämää, jota vihasi taikka rangaistakseen aviomiestään.

Puolustuksen todellinen ongelma oli se, että lääkitys oli vakauttanut Andreaa yli 8 kuukauden ajan siitä kun rikokset olivat suoritettu. Oikeudessa hän näytti normaalilta - mihin oli ollut pitkä matka siitä henkilöstä, jota kohtalokkaana kesäpäivänä oli haastateltu vankilassa. Vielä he eivät voineet eettisistä syistä pitää salassa lääkitystä näytöstarkoituksessa. (Yet they ethically could not have withheld medication for demonstration purposes.) Se oli ongelma.

Syyttäjäpuoli levitti ensin ensin oman materiaalinsa (The prosecution laid out its case first): hätäkeskuspuhelu, paikalla käyneiden poliisien todistukset, Andrean tunnustus vankilassa, ja ruumiinavausraportit. Valamiehet kuulivat, kuinka yksi lapsista oli hylätty pienten sormiessa puristaessa äitinsä tukkaa. He näyttivät valokuvia ja kotivideoita lapsista Andrean itkiessä.

Andrean anoppi todisti oikeudessa ja kuvaili tekemiään huomioita "rakkaasta miniästään" kun oli hoitanut lapsia. Tämä rouva Yates kuvaili Andreaa lähes katatoniseksi, sanoi, että tämä oli tuijottanut tyhjyyteen, ja ettei hän uskonut Andrean olleen tietoinen, mitä oli tekemässä, kun tappoi lapset. Hän oli paremminkin puolustuksen todistaja.

Syyttäjät olivat tuoneet lasten pyjamat todistusaineistoksi - Parnhamin vastusteluista huolimatta - näyttääkseen, kuinka paljon lapset olivat äitiään pienempiä. Parnhamin mielestä se ei ollut ollenkaan hyvä idea, mutta tuomari Hill oli Owmbyn puolella. Hän työskenteli ahkerasti todistaakseen, että Andrea Pia Yates oli tappanut lapset tietoisesti.

Kolmen päivän jälkeen syyttäjäviranomaiset pitivät paussin ja puolustus kutsui sen ensimmäisen todistajan.

Andrean puolustus

Puolustuksen esitellessä todisteita Andrean hulluudesta, Parnham ja Odom käyttivät vankilapsykiatri Melissa Fergusonia todistamaan, mikä oli ollut Andrean mielentilan pian pidätyksen jälkeen. Kun häntä oli lääkitty, jotta hän voisi käsittää kysymyksiä ja vastatakin niihin, hän oli myöntänyt pelkonsa Saatanasta: tuo olento oli puhunut hänelle ja lapsille piirrettyjen kautta, joita lapset olivat katselemassa televisiosta. Lapset olivat pahoja, koska he söivät liikaa karkkia. Saatana oli määrännyt Andrean tappamaan heidät ja päästäkseen eroon hänestä, Saatanasta, Andrean tulisi saada kuolemantuomio. Lapset eivät koskaan voisi pelastautua, koska hän ei ollut kasvattanut heitä oikein. Hän oli päättänyt hukuttaa heidät, koska puukottaminen olisi ollut liian veristä.

Rusty puhui myös oikeudessa ja kuvaili vaimonsa lasten kasvatustapoja. Hän myönsi, ettei ollut aivan perillä vaimonsa sairaudesta ja oli usein joutunut tilanteisiin, jossa ei ollut tiennyt, mitä tehdä. Andrea ei kertonut hänelle hallusinaatioista, eikä äänistä ja hän oli otaksunut, että lääkärit, joilla hän vaimoaan käytti, tekisivät kaiken, minkä saattoi. Hän myönsi olevansa turhautunut tohtori Saeedin, joka ei halunnut Andrealle sairaalahoitoa eikä edes syöttää Haldol-lääkkeitä.

Saeed oli kirjoittanut Andrean tietoihin, ettei hänessä ollut merkkejä psykoosista. Tohtori Saeed oli oikeudessa puhumassa kolme viikkoisen oikeudenkäynnin alussa. Hän oli diagnosonut tällä psykoottisen masennuksen, mutta ei ollut todisteita, että Andrea olisi ollut psykoottinen kaksi päivää ennen kohtalokasta vahinkoa. Parnham syytti häntä merkintöjensä tohtoroimisesta puolustamaan itseään. Tämä Parnhamin uskomus perustui oletukselle, että käsinkirjoitetut huomionsa psykoottisten piirteiden puuttumisesta olivat niukemmat kuin muut potilaasta tehdyt raportit. Saeed ilmoitti tulisesti, että oli kirjoittanut merkinnät samana päivänä.

Andrean äiti puhui oikeudessa kymmenen minuuttia siitä, että Andrea oli ollut loistava äiti. Ristikuulustelua ei ollut.

Merkittävät ihmiset pääsivät todistamaan tässä oikeudenkäynnissä. Odom ja Parnham kutsuivat psykiatrit Phillip Resnickin Case Westernin yliopistosta Ohiosta, Steve Rosenblattin ja Lucy Puryearin selittämään, että Andrea oli kärsinyt skitsofreenisista deluusioista ja uskonut tekevänsä oikein tappaessaan lapsensa.

Puolustuksen psykiatrit yrittivät hartaasti näytää lautamiehille, ettei Andrea ollut lapsensa tappaessaan normaalissa tilassa, eikä kykenevä ymmärtämään tekojaan.

"Se ei ollut niin, että hänellä oli lista vaihtoehtoja", Puryear sanoi. "Hän oli psykoottinen sillä hetkellä ja hänet ajoivat siihen deluusiot siitä, että lapset olivat matkalla Helvettiin ja hänen piti pelastaa heidät."

Rosenblatt, joka oli haastatellut häntä viisi päivää tappojen jälkeen, sanoi huomanneensa, että Andrea oli syvässä psykoosissa ja siihen tilaan pääsy oli kestänyt viikkoja. Hän tuli siihen tulokseen, että Andrea oli ollut hallusinaatioiden vallassa hukkuttaessaan lapsensa. Hän ei kyennyt sanomaan, miksi Andrea oli lopettanut lääkityksensä.

He kuvailivat Andrean itsemurhayrityksiä ja hallusinaatioita ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Puryear puhui noiden ajatusten aiheuttamasta häpeästä ja Andrean tarpeesta salailla tuntemuksiaan. Hän myös valaisi tuomaristoa synnytysmasennuksen ja lapsivuodepsykoosin välisistä eroista, ja viittasi Andrean epäilevän, että Saatana oli saattanut vaikuttaa hänen lääkäreihinsä.

Tohtori Phillip Resnick

Tohtori Resnick, joka on spesialisti mitä tulee lapsensa murhaaviin vanhempiin, kuvailee näitä tappoja "altruistisiksi". Hän myöntää, että Andrea tiesi toimivansa laittomasti, mutta uskoi kuitenkin, että päätös tappaa lapset, oli oikea - nimittäin näiden ikuisten sielujen suojelemiseksi.
Resnick uskoo, nähtyään Andrean kahdesti vankilassa, että tämä kärsi skitsofreniasta ja masennuksesta. Väitellessään asiasta toisten lääkärien kanssa, hän sanoi, että kullakin oli oma tulkintansa asiasta.

Vastaväitteitä

Tohtori Park Dietz oli puolustuksen vastaanväittävä todistaja, hänen todistuksensa oli ristiriidassa toisen todistajan kertomuksen kanssa. Paljolti median ansiota oli, että Resnick ja Dietz pääsivät otsikoihin. Heillä oli ollut vastakkaisia mielipiteitä useissa korkean profiilin jutuissa ja yleensä Dietz voitti ne tapaukset. Hänen vahvuteenaan oli tehdä hankaloittavat, psykologiset ongelmat helpoiksi tuomaristolle ja tässä Yatesin tapauksessa hän näytti heille Power Point-esitystä. Hän myönsi, että Andrea oli vakavasti sairas, ehkä jopa skitsofreenikko, mutta oli silti tiennyt lapset tappaessaan, että se oli väärin.

Hän toi esiin sen, ettei Andrea käyttäytynyt kuin äiti, joka uskoi olevansa pelastamassa Saatanalta, ja hän oli pitänyt pitkään kehittelemänsä suunnitelman salassa muilta. Lisäksi kun hänellä oli ollut deluusioita muiden vahingoittamiseen liittyen, hän ei ollut tehnyt mitään suojellakseen lapsiaan niiltä.

Hän jopa on tunnustanut tienneensä, että se oli väärin - se oli syntiä - ja Texasin lain puitteissa faktat riittivät Yatesin tuomitsemiseen ensimmäisen asteen murhasta. Hän tiesi ansaitsevansa kuolemantuomion ja että rangaistus annettiin, kun oli tehnyt jotain väärin. Hän uskoi myös, että Jumalan rankaisevan häntä yhtä ankarasti, ja Dietz tulkitsi ruumiiden peittelemisen lakanalla olevan todiste syyllisyydestä. Yates ei ollut suonut lapsilleen "mukavaa" ja kivutonta kuolemaa: tapot eivät siis olleet rakkauden ja suojelun ele.

"Tavallisesti kun joku pitää rikollisen suunnitelmansa salassa", Dietz sanoi, "hän tekee niin koska se on väärin."

Hän syytteli muita, erityisesti Rustya. Hän kertoi tohtori Saeedin ilmoittaneen, ettei Andreaa saisi jättää yksin. Siitä olisi pitänyt tajuta, että Andrean tila oli heikentynyt ja ettei häntä ollut turvallista jättää yksin lasten kanssa.

Dietz tähdensi, ettei nainen ollut seurannut useiden lääkäriensä neuvoja ja perustanut päätöksensä sille, minkä itse uskoi parhaaksi. Sairautensa aikana hän oli elänyt epäterveellisessä elämäntilanteessa, eikä ollut saanut yhtäjaksoista huolenpitoa. Sellissään, kun Dietz oli haastatellut häntä, Andrea oli myöntänyt olleen huono idea tappaa lapset ja sanonut "Minun ei olisi pitänyt tehdä sitä." Hän uskoi, että demoni oli jättänyt hänet sen jälkeen, kun hän oli tehnyt rikoksensa. "Hä tuhoaa ja sitten lähtee."

Vastatakseen siihen, mitä puolustuksen psykiatrit olivat julkilausuneet, Dietz esitti tuomaristolle sellaisen ehdotuksen, että Andrean psykoosi olisi voinut pahentua murhien jälkeisenä päivänä, jolloin psykiatrit tapasivat hänet ensi kerran. "Hänellä näytti olevan uusia deluusioita ja epäjohdonmukaista ajattelua kesäkuun 21. päivä." Motiivi lapsen tappamiselle oli sama kuin itsemurhayrityksille: paeta sietämätöntä, stressintäytteistä elämäntilannetta.

Dietzille selvisi myös, että Andrea oli hulluna televisio-ohjelmaan Kova laki (Law & Order), josta hän keskusteli, ja uskoi, että jakso, jossa näytettiin äidin hukuttavan lapsensa kylpyammeeseen, oli inspiroinut Andreaa. Hänen havaintonsa loi vaikutelman, että Andrean teot olivat harkittuja.

Dietz oli viimeinen "ase" ennen kuin sekä syyttäjät että puolustajat luovuttivat yhteenvetonsa tuomaristolle.

Oikeuden päätös

Lausunnot lopettaakseen Kaylynn Williford pyysi tuomaristoa hiljentymään 3 minuutiksi, jotta he voisivat käydä läpi, mitä kukin lapsi oli joutunut kestämään juuri ennen poistumistaan elävien kirjoista. Se oli dramaattinen maneeri ja Parnhamilla ei ollut mitään sitä vastaan. Hän tiivisti tapauksen psykiatrien tekemiin huomioihin. Oli selvää, että hän välitti todella paljon siitä, mitä Andrealle tulisi tapahtumaan.

Oikeudenkäynti kesti 3 viikkoa, mutta 12.3.2002 tuomaristolta kesti alle kolme tuntia julistaa Yates syylliseksi. Rusty hautasi kasvonsa käsiinsä ja alkoi kaikertaa. Andrea katsoi selkänsä taakse veljeensä Brianiin ja yritti hymyillä, mutta alkoikin itkeä ja kääntyi kävellääkseen pois vangin vartijan kanssa.

"Olin varma, että tuomaristo toteaisi hänet syylliseksi ja hylkäisi mielisairaudella puolustelun", sanoi Owmby.
Williford taasen sanoi: "Luulen, että tuomaristo keskittyi lapsiin."

Kansa kävi nyt kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö Andrea Yates tuomita kuolemaan. Moni koki, että oikeuden päätös oli epäreilu ja toivoi tuomariston tekevän minkä kokivat oikeaksi ja antavan ainakin elinkautisen. Moni muu taas tuumi tuomariston tehneen päätöksen hyvin nopeasti näyttämättä laupeutta. Jotkut nostivat esiin sen, että tuomaristo olisi saattanut tehdä erilaisen päätöksen, jos olisi ymmärtänyt, että NGRI päätös (Not guilty by reason of insanity - ei syyllinen, koska mielisairas) olisi pitänyt Andrean laitoksessa - ja hän olisi saanut hoitoa. Miksei heille kerrottu mitään?

Puolustuksen asianajajat, sanoi Roche, löysivät merkittävän virheen Park Dietzin todistuksessa. Kova laki-sarjan jaksoa, jonka hän väitti innoittaneen Andreaa, ei oltu koskaan näytetty tv:stä. Dietz lähetti kirjeen, jossa myönsi tämän virheen ja sen, ettei Andrea koskaan ollut maininnut koko ohjelmaa hänelle.
Hän teki myös tuomion jälkeen haastatteluja, joissa sanoi ettei hyväksynyt sanamuotoa, jolla Texasissa määriteltiin mielenvikaisuuden käsite. Hän uskoi, että ihmisiä, jotka olivat niin sairaita kuin Andrea Yates, pitäisi käsitellä eri tavalla kuin muita rikollisia.

Kaiken tämän valossa Parnham ja Odom pyysivät uutta oikeudenkäyntiä. Tuomari Hill kieltäytyi.

Eräässä sinä keväänä pidetyssä oikeudenkäynnissä sama tuomaristo päätti alle 40:ssa minuutissa, että Andrea Yates ansaitsi ennemmin elinkautisen kuin kuoleman - ja nainen sai uutisissa hieman myötätuntoa osakseen. Hänellä on mahdollisuus päästä koevapauteen vuonna 2041, jolloin hän on 77 vuotta. Hänet lähetettiin Mountain Viewin osastolle, osavaltioon vankimielisairaalaan itä-Texasissa.

Rusty julisti, että mielenterveydenhoitosysteemi oli tunaroinut hänen perheensä kanssa. Häntä ei mielestään ollut varoiteltu riittävästi, eikä Andrea ollut saanut asianmukaista hoitoa. Hän päätti laittaa pystyyn www-sivuston, jossa informoi ihmisiä mielisairaudesta ja laittoi tietoa ja kuvia lapsistaan.

Lapsivuodepsykoosi: mielen vankila

21. lokakuuta -02 Kansas Cityssä, Mary Bass, 32, tuomittiin kahdesta toisen asteen murhasta - kahden poikansa kuolemasta. Hän väitti, että hänen toinen persoonansa "Sharon", jota hän ei voinut kontolloida, oli pahoinpidellyt nuo kaksi lasta kuoliaaksi. Hän oli lukinnut heidän huoneeseen, näännyttänyt, polttanut heidän jalkojaan ja heittänyt polttavan kuumaa vettä rangaistakseen heitä. Psykologit sanoivat hänen kärsineen masennuksesta, posttraumaattisesta stressihäiriöstä, skitsofreniasta ja sivupersoonahäiriöstä. Hän oli myös itsemurhanhakuinen. Hän kertoi poliisille: "Tapoin vauvani. Minut pitäisi laittaa vankilaan." Sosiaalityöntekijät olivat olleet tietoisia siitä, että hän pahoinpiteli lapsiaan, mutta eivät olleet tehneet elettäkään.

Wisconsissa, Kristin Scott, 22, antoi vastasyntyneen vauvansa kuolla eräänä tammikuisena päivänä ja piilotti ruumiin muoviseen ammeeseen. Hänelle luettiin syytteet 18. kesäkuuta 2003; syyllisyyttään hän ei myöntänyt, syystä mielenterveydenhäiriö. Hän oli myös piilottanut samalla tavalla toisen lapsen, jonka väitti syntyneen huhtikuussa -01. Scottin omat vanhemmat löysivät tämän viimeisimmän lapsen jäänteet, kun Scott muutti Texasiin kesäkuussa, ja oli jättänyt ammeen heidän kotinsa taakse. Hän sanoi synnyttäneensä lapsen salassa tammikuussa, ja oli tappanut sen, koska pelkäsi, mitä ihmiset sanoisivat. Jos hänet tuomitaan taposta ja ruumiin piilottamisesta, hän saa 75 vuotta linnaa.


Naomi Gaines

Naomi Gaines, 24, oli kärsinyt pitkään synnytysmasennuksesta ja maanisuudesta. 6. heinäkuuta -03 hän vei 14-kuukauden ikäiset kaksosensa, Supreme Knowledge Allahin ja Sincere Understanding Allahin, Missisippi-joelle lähelle St. Paulia. Hän pudotti heidät sillalta veteen, 75 jalan korkeudesta. Sitten hän hyppäsi heidän peräänsä huutaen "Vapaus!"
Hän ja toinen pojista selvisivät, mutta toinen vastasyntynyt hukkui ja hänen ruumiinsa löydettiin useiden mailien päästä alajuoksusta lähellä saarta.
Naomi Gainesia syytetään toisen asteen murhasta.

Myös Minnesotassa, Khoua Her, 24, kuristi viisi lastaan, koska oli masentunut niiden tuoman vastuun takia. Lapset olivat iältään 5:stä 11:sta. Poliisi oli käynyt hänen kotonaan 15 kertaa puolentoista vuoden aikana, saatuaan puheluita kotiväkivallasta - mutta sosiaalityöntekijät eivät olleet huomanneet mitään, mikä vaarantaisi lapset. Äiti, joka soitti 911:n, kertoi teurastaneensa lapset ja puhui itsemurhasta, siirretiin sairaalaan yhä jatkojohto löysästi kaulansa ympärillä. Lapsia löytyi ympäri taloa.
Tehtyään sopimuksen, hän sai "vain" 50 vuotta vankeutta.

Evonne Rodriguez tappoi 4-kuukautisen vauvansa vuonna -97 Houstonissa, Texasissa, koska uskoi demonien riivaavan tätä. Omien sanojensa mukaan hän oli yrittänyt "kiskoa ne ulos", mutta päätynyt tappamaan vauvan. Rodriguez väitti kuulevansa kirkuvia ääniä, "ihan niin kuin Helvetti", joten hän löi lastaan kädellä ja sitten kuristi rukousnauhalla. Hän kietaisi pojan muoviin ja heitti veteen, mutta poliisille keksi tarinan, että lapsi olisi kidnapattu - eli hän luultavasti tiesi tehneensä väärin. Hänen puolustuksensa väitti, että huono suhde pojan isään oli saanut hänet suunniltaan. Rodriguezin äiti todisti oikeudessa, että syytetty oli kärsinyt masennuskausista. Tuomaristo vapautti hänet syytteistä ja lähetti hoitoon.

Amerikassa ei ole aivan selkeitä toimintamalleja henkisesti sairaiden äitien varalle - ei edes saman kaupungin alueella. Andrea Yates tappoi viisi lastaan säästääksen heidät Helvetiltä ja saa viettää lopun ikänsä lukkojen takana. Evonne Rodriguez tappoi yhden, koska demonit olivat vallaneet tämän, ja hänet vapautettiin syytteistä.

CNN:n tv-lähetyksessä David Williams tähdensi, kuinka vaikeaa on saada lautamiehet ymmärtämään synnytyksen jälkeistä masennusta. Ensisijainen syy miksi tuomaristo ei sellaisen sortin depressiota ehkä ymmärrä on se, että se on ohimenevää ja hoidettavissa (eikö muu masennus sitten ole hoidettavissa?, toim. huom.) Synnytysmasennuksesta kärsivät voivat olla psykoottisia ja vakavasti häiriintyneitä vähän aikaa masennuksen jälkeen, mutta kun he menevät oikeudenkäyntiin, olo on jo parantunut. Lautamiesten on vaikea käsittää sen tilan, jossa he ovat olleet, vakavuutta.

Se on myös vaikeaa maassa, jossa äitiys näyttäytyy pyhänä asiana ja naisen ei ole helppo myöntää, että synnytys on syy hänen masennukseensa. Äitejä, jotka todella kärsivät synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, on luultavasti 10:sta 20:neen prosenttiin.

29 muuta maata tunnistavat synnytysmasennuksen lailliseksi puolustukseksi, kirjoittaa Williams, myös Kanada, Britannia ja Australia. Jos nainen tappaa lapsensa ennen kuin tämä on saavuttanut tietyn iän - yleensä vuoden - voidaan todistaa, että heidän mielenterveytensä oli järkkynyt ja heitä voidaan syyttää enimmillään taposta. Nämä äidit saavat ehdonalaisia ja terapiaa. Heidän ei tarvitse erikseen todistaa, että he olivat hulluja tehdessään rikoksensa.

(Liitänpä tähän Suomen rikoslain 21. luvusta edelliseen kappaleeseen liittyen: 4 § (21.4.1995/578) Lapsensurma. Nainen, joka synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa surmaa lapsensa, on tuomittava lapsensurmasta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Mikä tuo ikäraja Suomessa on, en tiedä, minulla on mielikuva, että olisi alle vuoden.)

Jotkut naiset taas tappavat vauvansa muista syistä ja käyttävät hyväksi synnytysmasennus-puolustelua. Amerikkalaiset korostavat valinnan vapautta ja henkilökohtaista vastuuta, ja täten lautamiehet todennäköisesti jatkossakin sivuuttavat mielenterveysongelmat.

Jälkimainingit

Andrea meni vankilaan, mutta moni oli sitä mieltä, ettei hän ollut tragedian ainoa roisto. Rustya oli varoitettu, ettei hänt saa jättää yksin lkasten kanssa ja lääkäri oli lopettanut lääkityksen samaan aikaan kun uskoi Andrean voivan olla vaaraksi itselleen ja muille. Moni uskoi, että aviomies ja lääkäri ansaitsisivat yhtä lailla kuulla kunniansa.


Andrea Yates pidätyskuvassa

Viikko sen jälkeen kun Yatesin tapaus oli saatu päätöksen, Harris piirikunnan asianajaja Chuck Rosenthal lähti pohtimaan muutamia ongelmia. Hänen toimistoonsa oli tullut kasoittain sähköposteja, joissa vaadittiin, että Rustya tutkittaisiin, ja painotettiin, ettei Rusty ollut totellut lääkäriä. Lääkäri oli sanonut, että jotain voisi tapahtua vain lyhyessä hetkessä - ja Rusty oli lähtenyt ajamaan töihin samalla kun hänen äitinsä - Andrean anoppi - oli vasta matkalla. Rustyn asianajaja Edward Mallett vakuuttaa, ettei Rusty ole tehnyt mitään väärää.

"On tragedia, että Rustyn pitää nyt puolustaa itseään seisottuaan vaimonsa takana", sanoi Mallet lehdistölle.


Rusty Yates oikeudessa

Rusty oli sitä mieltä, että vastuussa tässä olivat lääkärit ja sairaalat, jotka eivät olleet hoitaneet Andreaa asianmukaisesti.
Hän kertoi, että meinasi nostaa kanteen heitä vastaan.

Loppujen lopuksi mitään tutkimuksia ei sitten enää tehty.

Mielisairastelusta

Elokuvassa Kaunis mieli selittää yksityiskohtaisesti mielisairauden aiheuttamaa vääristynyttä maailmankuvaa. Elokuvan pääsankari on John Nash, loistava taloustieteilijä, joka kärsi paranoidisesta skitsofreniasta suuren osan elämästään. Elokuva paljasti, että aivan normaalilta vaikuttava ihminen voi olla deluusioiden riivaama ja nähdä ihmisiä, joita ei ole, ja käydä keskusteluja näiden kanssa. Aikanaan Nashin läheiset huomaavat, ettei hänellä ole kaikki kotona, mutta häneltä itseltään kestää paljon pidempään ymmärtää se. Hänelle harhojen täyttämä maailma oli todellinen.

Lääkärit todistivat oikeudessa Yatesin puolesta.
"Hän teki sen, minkä uskoi olevan oikein maailmassa, jonka näki psykoottisista silmistään", väitti psykiatri Phillip Resnick. Toisin sanoen, jos hän ymmärsikin oikean ja väärän eron, hän ei tajunnut mitä oli tekemässä.

Syyttäjien mielestä hän taasen oli ollut tietoinen siitä, että teki väärin.

Se tapa, millä nämä kaksi osapuolta asettuivat [tai ryhmittyivät] keskenään päinvastaisten tulkintojen kannalle, osoittaa suurta kahtiajakoa toisaalta henkisen sairauden käsitteen ja toisaalta lain tarkoittaman mielenvikaisuuden käsitteen välillä USA:ssa. Tämä juttu teki selväksi että tuomioistuinten on aika puuttua tähän kahtiajakoon.

Yatesin puolustustiimi todisti hänen historiaansa harhakuvitelmien, masennuksen, antipsykoottisten lääkkeiden ja itsemurhayritysten kanssa, ja on tietoa, että synnytyksen jälkeiset mielialanvaihtelut voivat joskus laukaista psykoosin. Ei ollut merkitystä, kuinka moni lääkäri todisti Yatesin mielenterveyden rappion, väliä oli vain sillä, missä kunnossa hän oli ollut hukuttaessaan lapsensa. Kun hän yksi kerrallaan hukutti kaikki lapset, myös vastaan hangoitelleen 7-vuotiaan Noahin, oliko hän tiennyt tekevänsä väärin? Jos oli, niin hänellä oli ollut valinnanvaraa ja hän oli kylmäverisesti valinnut hukuttavansa lapset.

Viime aikojen lautamiehet ovat väittäneet, että myös deluusioiden piinaamat ihmiset voivat päätellä tekojensa oikeellisuuden. Jeffrey Dahmer, wisconsilainen mies, joka tuomittiin 17:n miehen taposta vuonna -91, on yksi sellainen. Hän myöntää poranneensa reikiä joidenkin uhriensa päähän, jotta näistä tulisi eläviä zombeja. Hän oli myös visioi pyhäkön rakentamista kalloille.


Jeffrey Dahmer

Tohtori Park Dietz toi esiin Dahmerin tekojen rationaalisuudet: tavatessaan poliisin, joka oli tullut puhumaan eräästä uhrista, hän sepitti harhaanjohtavan tarinan, ja sitten otti nuoren miehen kotiinsa tappaakseen tämän.
(he invented a misleading story and then took the young man home to kill him. Eli hän kai tappoi tuon poliisin? Yritin etsiä tietoa Dahmerin uhreista, mutta en saanut tähän selvyyttä, toim. huom)
Kyllä, hän oli mielisairas, mutta hän myös tiesi, että hänen tekonsa veisivät hänet vankilaan, ja hän hallitsi käyttäytymistään ainakin jossain määrin.
Ja toisekseen hän oli lain edessä täysijärkinen (legally sane).


Kendra Webdale, uhri & Andrew Goldstein

Andrea Yates tiesi sen myös. Itseasiassa hän aivan odotti rangaistusta, jonka uskoi lopulta tuhoavan Saatanan. Hän oli valmistautunut vangitsemiseen ja jopa mestaamiseen. Hänen tapauksensa muistuttaa Andrew Goldsteinin tapausta - vuonna -98 Goldstein työnsi Kendra Webdalen Manhattanin metron eteen. Webdale kuoli heti. Hän nojasi seinää vasten ja sanoi "Oli hänen vuoronsa."
Kuten Yates, hänkin tunsi että häntä painostettiin ja myös hän oli lopettanut lääkityksen, joka oli määrätty lieventämään skitsofrenian oireita.
Vaikka tuomaristo näkikin todisteet psykoosista, videonauhoitetusta tunnustuksesta, he tuomitsivat hänet toisen asteen murhasta.

Kuilu kasvavan tietämyksemme mielisairauksista ja hulluuden välillä, juurtuu muuan oikeuden päätöksestä 1843. Englannissa eräs Daniel M'Naghten tunsi kuvitteellisten vakoojien vainoavan häntä, joten hän ampui salaa pääministerin. Hänellä oli kyllä aikomus tappaa, mutta hänen kognitiivinen häiriönsä oli sen laatuinen, että oikeus käytti hänen tapaustaan muotoilemaan hulluuden määritelmän (his case to formulate a test of insanity): syytettyä pidetään mielisairaana, jos hän ei ymmärrä tekojensa laatua tai ei ymmärrä tekojensa olevan väärin.

Andrea Yates odotti sitä aamua, että hänen aviomiehensä lähtisi talosta, tiesi murhan olevan syntiä, odotti tulevansa rangaistuksi ja soitti hätänumeroon, joten näyttää siltä, että hän kykeni kontrolloimaan käytöstään.

Tuntemattomalle miehelle hyvin lämpimät kiitokset käännösavusta.

Muistanne Woronieckit, josta aikaisemmin tarinassa kerrotiin? Jos jotakuta kiinnostaa, tässä hänen poikansa/heidän perheensä kotisivu: http://www.ifanyoneisthirsty.com/
Ja Youtube-sivu: http://www.youtube.com/user/joshuaworoniecki
Tiukasta moraalistana huolimatta internet ja musiikki ovat siis ihan sallittuja. Sivuston väritys on monelta osin ruma, äänitehosteet kummalliset ja siellä on muutamia pieniä teknisesti kömpelöitä juttuja, mutta sen tekijän, perheen pojan, Joshuan, on täytynyt osata käyttää tietokonetta jokseenkin hyvin. Hän tietää monia efektejä ym., mutta ei vielä aivan hallitse niiden järkevää käyttöä.

Palaan tarinan kimppuun siitä mihin jäin. Tuntemattomalle miehelle valtavat kiitokset käännösavusta useissa vaikeissa kohdissa, sekä termistä "mielenvikaisuuspuolustuslauselma".

Vielä pitäisi selvittää, kuinka paljon valinnanvaraa Andrealla oli ja kuinka tietoisesti hän teki rikoksensa. Voi olla aika tunnustaa, että jopa joku, joka tuntee lain - hänen kykynsä noudattaa sitä voi olla vakavasti heikentynyt.

Mental Health Weekly-lehti julkaisi artikkelin, että Yatesin tapaus oli saanut Texasin lainsäätäjät ja mielenterveydenhoitajat ottamaan ongelmiin uuden katsauksen - erityisesti he rupesivat tarkastelemaan osavaltion mielenterveyssysteemiä tarkemmin. Mielenterveysasioiden puolestapuhujana tunnettu osavaltion edustaja Garnet Coleman ilmaisi aikovansa ehdottaa lakeja jotka uudistaisivat ja kehittäisivät mielenvikaisuuspuolustuslauselmaan liittyvää lainsäädäntöä. Lainsäätäjät joutuvat pohtimaan, palataanko aikaisempaan Texasin käytäntöön, jossa tunnustetaan henkilön kykenemättömyys säädellä käyttäytymistään sen mukaan, minkä he tietävät olevan oikein tai väärin. On mielenkiintoista nähdä, mitä tästä seuraa.

Vilpitön virhe

Tammikuun 6., -05, melkein kolme vuotta sen jälkeen kun Andrea oli tuomittu elinkautiseen, vetoomusoikeus perui rangaistuksen ja järkkäsi uuden oikeudenkäynnin. Yatesin asianajajat olivat hakeneet muutosta yhdeksäntoista eri lainkohdan perusteella, mukaan luettuna väite että Texasin mielenvikaisuusmääritelmä on perustuslain vastainen, mutta se, mikä erityisesti veti tuomioistuimen huomion puoleensa, koski syyttäjän psykiatrin, tohtori Park Dietzin todistusta.

Hän oli näemmä antanut virheellisen lausunnon, joka - - tapauksen siihen malliin, millä se esitettiin tuomaristolle. On vieläkin vähän mysteeri, ketä oikeastaan syyttää tästä lausunnosta, mutta lopuksi tulos oli, että Houstonin First Appeals Courtin 3:n tuomarin lautakunta päätti virheellisten lausuntojen voivan jouduttaa oikeusmurhaa. He apparently made a false statement, which figured into the way the case was presented to the jury. Who was actually to blame for this testimony is still a bit of a mystery, but the end result is that the three-judge panel of the First Appeals Court in Houston decided that the erroneous statements may have precipitated a miscarriage of justice.

Syyttäjien ensisijaisena toiveena oli saada todistaa, että Andrea oli nähnyt Kova laki-sarjan jakson, jossa nainen hukuttaa lapsensa. He väittivät, että Andrea oli saanut siitä idean tehdä rikoksensa, ja tekeytyä hulluksi. Tuossa tv-sarjassa nainen todettiin syyttömäksi mielensairauden perusteella, ja jakso oli näytetty vain vähän aikaa ennen kuin Yates oli surmannut lapsensa. He tarjoivat todisteita siitä, että Yates seurasi ohjelmaa säännöllisesti, ja arveltiin, että hän oli voinut nähdä tarinan ja liittää mielessään sen omaan elämäntilanteeseensa: Hän oli ahdistunut, vaikeuksissa oleva äiti, joka etsi pakotietä ulos. Ja sellaisena syyttäjät sen esittivät.


Tohtori Park Dietz


Sarjan Kova laki logo

Mutta sellaista jaksoa ei koskaan näytetty tv:ssä. Yates ei koskaan nähnyt naisen hukuttavan lapsiaan ja hän ei ole voinut suunnitella apinoivansa tätä ohjelmaa ja sitten teeskennellä mielisairasta. (Itseasiassa hänellä oli vankat todisteet siitä, että hän tosiaan oli mielisairas ja monet lääkärit pystyivät todistamaan sen.) Joten syyttäjät esittivät tapauksen sellaisella ajatuksella, jolla ei ollut todellisuuspohjaa. Tässä oli kyse syytetyn koko elämästä, joten miten näin oli päässyt käymään? Vaikea sanoa.

KWTX.com sivustolla viitattiin, että vetoomusoikeuden päätöksen jälkeen, kun Dietziltä kysyttiin hänen todistuksestaan, hän kutsui sitä "vilpittömäksi virheeksi". Hän näemmä viittasi, tuon raportin mukaan, että hän oli saanut Kova laki-sarjan jaksosta tietoa keskustelussa syyttäjien kanssa. Saman artikkelin mukaan Yatesin syyttäjä Joe Owmby sanoi kysyneensä Dietziltä, oliko sarjassa koskaan käsitelty lasten hukuttamista ja sitten koko aihe unohtui, kunnes Yatesin asianajajat kysyivät siitä - virheellisestä todistuksesta siis - myöhemmin. Hän ei uskonut pyyntönsä aiheuttaneen tätä virheellistä tai valheellista todistusta.


Sarjan L. A. Law logo

Houston Chroniclen mukaan, ennen oikeudenkäyntiä paikallinen nainen oli lähettänyt Harrisin piirikunnan asianajajan toimistoon sähköpostin, jossa sanoi, että sarjan L. A. Law uusinnoissa oli ollut tällainen juoni.

Syyttäjätiimi oli siis saattanut sekoittaa L. A. Law:n Kovaan lakiin. Mutta Dietzin todistuksen kuullut kirjoittaja, joka oli seuraamassa oikeudenkäyntiä, soitti Kovan lain tuottajille ja kertoi puolustusasianajaja George Parnhamille, että Dietz oli väärässä. Dietz sanoi, että myös hän yritti oikoa tuota virhettä neuvottelemalla tuottajien kanssa. Hän sanoi, että oli välittömästi lähtenyt tekemään tutkimustyötä aiheesta ja lähettänyt sähköpostia syyttäjille, tarjoten palauttamista omalla kustannuksellaan (offering to return at his own expense). Kirje oli päivämäärätty 14. maaliskuuta 2002, mistä voisi päätellä, että Dietz oli sekoittanut sen jaksoon, joka perustui Susan Smithin tapaukseen (toinen lapsensa hukuttanut nainen) sekä jaksoon, joka inspiroitui Melissa Drexleristä ja Amy Grossbergiin liittyvästä tapauksesta. Tämä kirje ei kuitenkaan koskaan päätynyt todistusaineistoksi.

Lautamiehille kerrottiin sekaannuksesta ennen tuomitsemista, mutta vetoomusoikeus piti alkuperäistä todistusta silti juridisesti ongelmallisena, etenkin kun se oli ollut päätöspuheenvuoro. Samalla kun oli epäselvää, ketä syyttää siitä, että virheellinen todistus oli tullut oikeuden pöytäkirjoihin ja tuomariston pohdittavaksi, vetoomusoikeudet järjestelevät sellaisia sattumia appeals courts are set up for just such occurrences.
Associated Pressin mukaan vetoomusoikeus sanoi näin: "Me tulimme siihen tulokseen, että on todennäköistä, että Dietzin valheellinen todistus on saattanut vaikuttaa tuomariston tuomariston ratkaisuun. Edelleen tulimme siihen tulokseen, että tohtori Dietzin väärä todistus vaikutti muutoksenhakijan olennaisiin oikeuksiin."

Syyttäjäpuoli painotti, ettei osavaltio ollut tietoisesti laskenut virheelliseen todistuksen varaan. Samalla he huomauttivat lautakunnan edessä, että vaikka Dietzin todistus olisi vääräkin, se ei ollut jutussa olennainen asia, sillä heillä oli muitakin keinoja osoittaa että Yates oli suunnitellut lastensa tappamista. Vetoomustuomioistuin oli tästä samaa mieltä, mutta koska syyttäjäpuoli oli käyttänyt kyseistä todistusta omassa todistelussaan ja myös maininnut siitä loppupuheenvuorossaan, on se hyvinkin saattanut vaikuttaa tuomariston mielipiteenmuodostukseen.

Uusi oikeudenkäynti

Yates voitaisiin yhä tuomita 2 lapsensa murhasta - häntä oli rangaistu vain kolmen murhasta, kun kaikki 5 olivat kuolleet. Joka tapauksessa, käsiteltäisiin uudessa oikeudenkäynnissä sitten samoja surmia tai niitä kahta muuta, uusi oikeudenkäynti olisi puolustukselle riskialtis. Ja voisi tulla maksamaan kovan hinnan.
Puolustus ei ainoastaan tiennyt, mikä oli mennyt pieleen 3 vuotta sitten, vaan heidän piti myös päästä käsiksi toiseen Texasin korkean profiilin tapaukseen, jossa toinen äiti nimeltä Deanna Laeny, oli vapautettu syytteistä hulluuden vuoksi, tapettuaan lapsensa jonkin yliluonnollisen yllyttämänä.


Deanna Laney

Deanna Laney, jonka oli arvioinut myös psykiatri Park Dietz, oli huumannut kolme poikaansa 2003. Kaksi heistä kuoli. Motiivi: hän uskoi, että Jumala halusi hänen tekevän niin.
Dietz tuumi, ettei hän tajunnut mitä itse oli tekemässä, vaikka hänellä ei ollutkaan yhtään sellaista mielenterveystaustaa kuin Yatesilla.

"Hän kamppaili sen kanssa, että olisi tottelevainen Jumalalle tai itsekkäästi pitääkseen lapsensa", Dietz todisti. Dietzistä vaikutti, että nainen oli kokenut, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja. Asiantuntijat raapivat päitään; miksi Jumalan käsky teki naisen hulluksi, kun Paholaisen käsky ei tehnyt? Etenkään kun Dietz oli antanut Virginia newspaperille haastattelun, jossa sanoi Yatesin todella olevan henkisesti sairas.

Kun Yates teki hirveän rikoksen hukuttaessaan lapsensa, valtio oli kuullut loistavasta kaupasta liittyen sekä lapsivuodepsykoosiin että hulluudella puolusteluun. Uusi tuomaristo --- ihmisiä mahdollisesti valaistaan kaikella tällä tiedolla ---While Yates did commit a horrendous crime when she drowned all five of her children, the nation has heard a great deal more since then about both post-partum psychosis and about the problems with the insanity defense. A new jury made up of people possibly exposed to all this information could be quite a different story.

Vaikka Harris piirikunnan syyttäjät sanoivat hakevansa muutosta oikeuden päätökseen, Newsweekinin mukaan spekuloidaan olevan todennäköistä, että Yatesin kanssa sovitellaan uudelleen siirtämisestä yksityiseen mielisairaalaan mieluummin kuin vankilaan. Siellä hänet voidaan arvioida kunnolla.
Hänen aviomiehensä Rusty haki eroa heinäkuussa -04, mutta toivoo, että rikollisista syytteistä luovutaan. Ne, jotka pitävät par'aikaa huolta Yatesista, ovat sanoneet hänen olevan yhä mielenterveysongelmissa, ja syksyn -04 aikana, jona hän alkoi selviytymään tekemistään kauheuksista, hän yritti tappaa itsensä kieltäytymällä syömästä ja hänet otettiin sairaalahoitoon. Sopimus kiinnostaa häntä enemmän kuin oikeudenkäynti.

Yatesin tapauksessa on vielä juridisia ongelmia. Dietzin ystävät ja työtoverit vannovat hänen rehellisyytensä puolesta ja väittävät, ettei hän puijaisi tahallaan. Voidaan vain miettiä, miksei asiantuntija etukäteen varmistanut tietojaan rikossarjoista ennen kuin meni puhumaan oikeuteen. Tai miksi piirikunnan asianajajan toimisto viitsinyt tarkistaa asiaa.
Vaan entä Andrea Yates? Hän voi hyvinkin saada kuolemantuomion. Onneksi hänen asianajajansa takaa, että järjestelmä toimii oikeudenmukaisesti.


Andrea Yates

Yates todettiin toisessa oikeudenkäynnissä syyntakeetomaksi ja pasitettiin korkeimman turvaluokan mielisairaalaan, josta hänet siirrettiin matalimman luokan laitokseen 2007. Paikassa ei ole muureja eikä vartijoita, mutta potilaiden on määrä pysytellä vaaditulla alueella.

Yates on kuntoutunut hyvin, vuosien terapialla ja lääkityksellä ja hänen asianajajansa on erittäin toiveikas siitä, että seuraavassa kuulemisessa, marraskuussa, Yatesin lääkärit voisivat suosittaa hänelle jo avohoitoa ja Yates voidaan vapauttaa.

Jos siis Yatesille käy hyvin, hän on vapaa jo muutaman viikon päästä.

http://abcnews.go.com/TheLaw/decade-dro ... d=13883269

^Ei helvetti.. Ei pitäis vapauttaa ollenkaan, menee ja tekee lisää lapsia ja hukuttaa nekin..

Andrea Yates anoo kahden tunnin viikottaista vapaata käydäkseen kirkossa. Lääkärit ovat ehdotukseen suostuvaisia ja tietenkin Andrea haluaa sitä myös itse, sanoo hänen asianajajansa George Parnham. Se olisi hyväksi hänen mielenterveydelleen ja hyvinvoinnilleen. Hänet on hyväksytty seurakuntaan. Se olisi pieni askel oikeaan suuntaan yhteiskuntaan sopeuttamisessa. Hän ei ole ollut tekemisissä ulkomaailman kanssa 11 vuoteen. Hän on aivan samanlainen kuin sinä tai minä, hänen vapauttamistaan voitaisiin harkita.
Rusty Yates ja Andrea ovat eronneet, mutta lähettelevät sähköpostia toisilleen kerran viikossa ja soittelevat kuukausittain. Rusty on naimisissa ja hänellä on poika tästä liitosta. Olen näyttäntyt poikani kuvaa Andrealle, hän piti siitä ja oli hyvin innostunut, Rusty sanoo. En syytä häntä lapsiemme kuolemasta, hän oli sairas.

Lähteet: Huffington Post, Daily Mail, ABC