MURHA.INFO

Tapauksesta oli myöskin satakunnan kansa lehdessä lauantaina 19 huhtikuuta.
"Kuusi kirveen uhria. Päivälleen 71 vuotta sitten Suomi tuomitsi viimeisen kerran siviilikansalaisensa kuolemaan. Tuomitun nimi oli Toivo Koljonen,ja hänen tilillään oli kuuden viattoman huittislaisen henki. Ihmisen historia on teloitusten historiaa,mutta sitten jokin muuttui."

Mielenkiintoinen kirjoitus ja olipahan mukana valokuva surmattujen hautajaisistakin.

Tapahtumien sijainnista sain jonkinlaista aikalaisnäkemystä.
Karhiniementiellä sijaitsee tie jonka päässä on musta vanhanaikainen tienviitta jossa lukee; Ristamäki. Erään näkemyksen mukaan teot olisi tapahtuneet jossain sen tien varrella olevassa talossa, mutta 100% varmuutta ei ole.

Kuolemantuomio oli minimirangaistus mielestäni tuosta hirmuteosta. Nykyään tuosta saisi max 15-18 vuotta linnaa luxsus ylläpidolla, jos murhina menisi. Tuo voisi tappoinakin mennä, ja tuomio joku 15 vuotta ja ehdonalaiseen linnanvenkulana, kun 2/3 olisi lusittu. Yleensä ottaen näille massamurhaajille olisi kuolemanrangaistus aina se ainoa oikea tuomio.

Tapauksesta ilmestyy kirja syyskuun puolessa välissä:

https://www.booky.fi/tuote/teemu_keskis ... 9522343246

nemo kirjoitti:Tapauksesta ilmestyy kirja syyskuun puolessa välissä:

https://www.booky.fi/tuote/teemu_keskis ... 9522343246

Kiitos tiedosta! Kirja on varmasti mielenkiintoinen ja jännittävä luettava

Forssan lehdestä 13.9.2015 löytyy artikkeli kirves-Koljosesta.
Jotain kiinnostavia kohtia poimin tuosta kirjoituksesta.
Häntä pidettiin psykopaattina. Harmittomasta pikkurikollisesta tuli kuitenkin joukkomurhaaja.
Hän ei tiettävästi ollut surmannut ketään aiemmin. Motiivi ei ikinä selvinnyt.
Tätä kohtaa ihmettelen.Teko oli suunnitelmallinen ja alkoholilla ei ollut osuutta tapahtumiin.
Myös Koljosen veli- Olavi oli pari vuotta aikaisemmin puukottanut naisen.
Koljonen teki surmatyöt 17 maaliskuuta 1943 Huittisissa. Toivo Harald Koljonen teloitettiin kahden desantin kanssa Lokakuun 21 päivänä 1943. Teloitus toimeenpantiin Maarian pitäjän Kärsämäen kylässä. Tuolloin Koljonen oli 32 vuotias.

Huomioni kiinnittyy linkin takaa löytyvän pidätyskuvan? vasemmanpuoleiseen otokseen. Pidetäänkö kaverin takaraivolla aseen piippua? :O

https://www.google.fi/search?q=toivo+ha ... qQJbuNM%3A

Whisper kirjoitti:Huomioni kiinnittyy linkin takaa löytyvän pidätyskuvan? vasemmanpuoleiseen otokseen. Pidetäänkö kaverin takaraivolla aseen piippua? :O

https://www.google.fi/search?q=toivo+ha ... qQJbuNM%3A

Mitä luulet aseen piipuksi on teline jolla pidetään pää paikallaan ja halutussa asennossa kuvauksen aikana yleinen sen ajan pidätyskuvissa.

vuonna 72 poistu sotalaista kuolemantuomio, jota sovellettiin sodan jälkeen harvasti ja kyse oli maanpetturuudest. siviili oikeudes se poistu aikasemmin.

ViaNegativa kirjoitti:vuonna 72 poistu sotalaista kuolemantuomio, jota sovellettiin sodan jälkeen harvasti ja kyse oli maanpetturuudest. siviili oikeudes se poistu aikasemmin.

Eipä taidettu sodan jälkeen tuomita ketään kuolemaan edes maanpetturuudesta. Kuolemantuomio kun oli voimassa vain sodan aikana eikä sitä muistaakseni voinut soveltaa rauhan aikana edes sota-aikana tehtyihin rikoksiin.
Sen takia valvontakomissiokaan ei saanut ketään ammutettua.

Edit. Viimeinen kuolemantuomio pantiin täytäntöön 3.9.1944, eli sota-aikana.

Noniin, Kirja on tullut. Hankintaan menee. Karhiniemen kyläseuran sivuilta voi tsekata pari mielenkiintoista linkkiä:

https://www.facebook.com/karhiniemi?fref=ts

On sekä Keskisarjan haastattelu ja Ylen uutiset, jossa juttua.


Talo siis on edelleen paikoillaan. Siellä ei kai asuta, mutta esim tossa klipissä Facebookissa Yle uutisissa oli siis juttua, ja kuvaa sisältä... Mielenkiintoista olisi mennä käymään siellä. Ilmeisesti vapaa-ajan asuntona tms. En ite ainakaan kyseisessä paikassa vois asua...

Talon / tilan nimi siis oli Harju. Ja löytyy kartoista edelleen. Se on siinä Latomäentien lähellä.

Turussa Koljosen ampumapaikalla on muistolaatta venäläisistä, jotka paikalla ammuttiin. Koljonen ammuttiin samalla paikalla siis, ja samaan kuoppaan heitettiin Venäläisten kanssa. Kyselin isältäni joka muisti hyvin ampumaradan ja paikan ja tapauksen. Oli silloin 13 vuotias.
Tässä linkki Koljosen haudasta otettuun kuvaan:

http://montlai.blogspot.fi/2015/03/kars ... hauta.html

Sieltä vaan kaivamaan reliikkejä...

"Moninkertainen murhamies Toivo Koljonen, viimeinen siviilissä tehdyistä rikoksista kuolemaantuomittu henkilö, teloitettiin yhdessä tähän hautaan haudattujen neuvostodesanttien kanssa 21.10.1043 Kärsämäen sorakuopalla. Näin kirjoittavat Rauno Lahtinen ja Anu Salminen Kakola-kirjassaan (Sammakko, 2014). Kaikkia desantteja ei teloitettu kerralla, Kirves-Koljosen kanssa ammuttiin kuoliaaksi kaksi yhteishautaan haudatuista desanteista: Otto Ludviginpoika Sarvi ja Ilmari Pietarinpoika Pyykkönen. (Lähde: Haapanen, Atso: Viholliset keskellämme. Desantit Suomessa 1939 - 1944, 2012) Muistomerkissä nimet ovat vääntyneet muotoon Sarin ja Pyykenen. Eikä kai kukaan tiedä, olivatko kaikki yhteishautaan haudatut desantteja, mutta käytän tässä sitä nimitystä."

Rescuer kirjoitti:

ViaNegativa kirjoitti:vuonna 72 poistu sotalaista kuolemantuomio, jota sovellettiin sodan jälkeen harvasti ja kyse oli maanpetturuudest. siviili oikeudes se poistu aikasemmin.

Eipä taidettu sodan jälkeen tuomita ketään kuolemaan edes maanpetturuudesta. Kuolemantuomio kun oli voimassa vain sodan aikana eikä sitä muistaakseni voinut soveltaa rauhan aikana edes sota-aikana tehtyihin rikoksiin.
Sen takia valvontakomissiokaan ei saanut ketään ammutettua.

Edit. Viimeinen kuolemantuomio pantiin täytäntöön 3.9.1944, eli sota-aikana.

Kyllä sodan aikana tuomittiin maanpetturuudesta kuolemaan ja tuomiota pantiin myös täytäntöön. Muistaakseni 3.9.1944 ammuttiin maanpetturuudesta siviilimies joka oli tehnyt tuhotöitä. Oli yrittänyt itsemurhaa oli niin heikossa kunnossa että teloitusta piti siirtää.
Koska aselepo solmittiin 4.9.1944 oli kiire teloittaa eivät varmaan tietäneet tarkkaa päivää mutta aavistus varmaan oli. Teloitettava oli niin heikossa kunnossa ettei pystynyt seisomaan ammuttiin tuolissa istuvana. Ei valvontakomitea eikä kukaan muukaan puuttunut asiaan jälkeenpäin.

Eli uhreina olivat isä, äiti, 2 lasta, naapuri + joku, kuka? Vanhin poika rintamalla.

Tekijällä puolestaan 2 lasta, mutta varmaan aika mahdotonta saada selville ovatko elossa ja jos ovat mitä ajatuksia heillä isästään on jne.

Toivon lapset on molemmat hengissä Ruotsissa. Eivät halua olla missään tekemisissä tämän jutun kanssa.

Historioitsija Teemu Keskisarja penkoo uudessa teoksessaan Suomen rikoshistorian törkeintä tekoa
...
Helsingin Vaasanaukiolla eli paikallisten kielellä Piritorilla on roskia, räkää ja röökintumppeja. 75 vuotta sitten tämä Sörnäisten keskipiste ei ollut yhtään idyllisempi. Silloin paikalla maleksi viinatrokareita ja syvälle asiakkaan rooliin uponneita. Rintamalta palannut Toivo Harald Koljonen oli jotain siltä väliltä. Pitkänhuiskean, lätsäpäisen miehen voi helposti kuvitella nojailevan seinään tuossa nykyisen panttilainaamon ja ruokakaupan nurkalla ja ottavan huikkaa piilopullosta.

”Talvisodan käynyt mies myi pimeää viinaa ja mietti, pystyykö tällä elämään. Tuossa parinsadan metrin päässä Koljosella oli kotona kaksi lasta ja nalkuttava muija. Kyllä kai siinä haluaa alkaa juopotella”, Teemu Keskisarja selittää.

Koljonen on Keskisarjan uuden tietokirjan päähenkilö. Ei hänen kaltaisiaan yleensä kirjoihin ikuisteta, kuten ei näitäkään Piritorin kivipenkkejä tänään kuluttavia juoppoja. Koljonen teki kuitenkin jotain poikkeuksellista. Hän murhasi kirveellä kokonaisen perheen Huittisissa maaliskuussa 1943, selvin päin ja vailla mitään järjellistä syytä.

”Se on vittumaisin teko, johon olen rikoshistoriassa törmännyt.”
...
Vastikään ilmestynyt Toivo Harald Koljosen kurjaa elämää kronikoiva Kirves on Keskisarjan kahdestoista itsenäinen historiateos. Hänen kirjojensa aiheet ovat aina olleet synkkiä ja nyrjähtäneitä — sotaa, murhia ja eläimiinsekaantumista — mutta Suomen viimeisen kuolemaantuomitun tarina veti rujoihin aiheisiin tottuneen historioitsijankin hiljaiseksi.

Mitä ihmettä liikkui murhaajan päässä punaisella hetkellä, vai liikkuiko mitään? Keskisarja pystyy latelemaan Suomen historian polttomurhia ja kidutuksia yhtä ilmeettömästi kuin lukisi ostoslistaa, mutta Kirves-Koljosen rikos saa kulmat kurtistumaan.

”Siinä ei ollut mitään järkeä. Koljonen tappoi täysin viattomia, ventovieraita ihmisiä. Hän jätti lapset itkemään vanhempien ruumiiden ääreen, kävi välillä hoitelemassa isosiskon ja tuli kirveen kanssa takaisin. Minullakin on lapsia. Kyllä se ihmetyttää, miten joku tuollaiseen pystyy.”

Lahdessa vuonna 1910 syntynyt Koljonen oli ammatiltaan maalari, mutta luisui pikkurikollisuuteen. Hän pyöritti kavereineen Helsingissä bensarinkiä, joka myi tavarajunasta varastettua polttoainetta eteenpäin. Siitä tuli huhtikuussa 1941 tuomio: neljä vuotta ja kymmenen kuukautta kuritushuonetta.

Jonkun aikaa Riihimäellä lusittuaan Koljonen sai siirron Huittisten varavankilaan metsätöihin. Häntä ei pidetty erityisen vaarallisena, eikä sota-aikana ollut yksinkertaisesti varaa makuuttaa työkykyisiä vankeja tyhjän panttina. Toverien avulla Koljonen pakeni avovankilasta ja harhautti etsijöitä Huittisten metsissä.

Hän sattui Karhiniemen kylässä sijaitsevan Harjun tilan pihapiiriin. Siellä asui Hakasen perhe. Koljonen koputti ikkunaan ja pyysi yösijaa ja leipää maksua vastaan. Isäntä kuitenkin tunnisti asusta Koljosen karkuriksi ja ajoi tämän matkoihinsa. Seuraavana aamuna Koljonen tuli tupaan kirveen kanssa. Kuusinkertaisen kuolemantuomion pohjatyöt hoituivat rivakasti.

Vaikka tapaus on maankuulu, murhaajan elämäkerran kirjoittaminen oli lähes mahdoton urakka hajanaisten lähteiden varassa. ”On siinä ja siinä, pystyykö tällaisesta kaverista tekemään kirjaa. Päiväkirjaa hän ei pitänyt, eikä mitään kirjeitä säilynyt. Käytännössä ainoat lähteet olivat oikeuden pöytäkirjoja. Ihan kuin sinusta tai minusta yrittäisi tehdä kirjaa sen perusteella, että ollaan joskus elämässämme oltu oikeudessa avioerosta tai jostain pikkurikoksesta”, Keskisarja kuvailee.

Onneksi Koljonen oli rötöstellyt ahkerasti ennen murhaa. Kuulusteluissa juteltiin niitä näitä, poliisi kyseli lapsuudesta ja kotioloista. Ylös kirjattiin tiedonmurusia, joista Keskisarja pystyi hahmottelemaan henkilökuvan. Koljosen elämän palaset pölyttyivät kuulustelupöytäkirjoissa kansallis- ja maakunta-arkistoissa.

Koljoselle ei tehty mielentilatutkimusta. Sitä Keskisarja harmittelee. Vankilassa siivosti käyttäytynyttä miestä pidettiin kaikesta huolimatta täysijärkisenä. Tuskin psykologin syyni olisi ”joukkomurhatyöläistä” teloitusryhmän luodeilta pelastanut, mutta selvitys olisi avannut historiantutkijalle edes kapean luukun murhamiehen mieleen.

Nykyaikana Koljoselle olisi löytynyt selvä diagnoosi. ”Hän oli psykopaatti. Täysin tunnekylmä ihminen, mutta samalla viehätysvoimainen ja hyvä valehtelija. Koljonen voisi istua tuossa vieressä juttelemassa ilman, että hänestä huomaisi mitään epäilyttävää.”
...

Helsingin Sanomat
KULTTUURI 26.12.2015 5:00 Päivitetty: 26.12.2015 10:49