Elokuvagallup - kolme parasta

[Valdovas]

Nyt haluaisin tietää, mitä vastaukseni kertoo minusta Selvästi ainakin sen, että olen esteetikko.

Valitsemasi elokuvat ovat turvallisia ja tunnettuja, sellaisia ns. suurta yleisöä miellyttäviä elokuvia. Lisäksi jokainen niistä sisältää romantiikkaa ja pitkäaikaisesti tunnettuja kuuluisia näyttelijöitä.

Pysyttelet siis turvallisilla vesillä, katselet lähinnä tietyn genren elokuvia, kaipailet muille maille suuren haaveen viettelemänä, mutta kotona on onneksi tuttua ja turvallista ja sinne on kiva palata reissun jälkeen. Salaa kuitenkin haaveilet jostain muusta. Elokuvissa et juurikaan käy, silloin tällöin vuokraat kenties elokuvia (mutta et kovin usein) ja tällöin vuokraat lähinnä uutuus-hyllystä tai mainoksien perusteella.

Menet aika hyvin massan mukana, sellaista turvallista elämää on kiva viettää, vaikkakin menneisyydestä löytyy jotain synkkääkin. Lisäksi olet kiinnostunut siitä miten muut ihmiset näkevät sinut.

Eyes Wide Shut-elokuvassa ei ole juurikaan romantiikkaa eikä se ole miellyttänyt suurta yleisöä. En kaipaile minnekään kuivaan erämaahan haaveilemaan siellä joskus vaeltaneista inkkareista. En haaveile salaa mistään, isäntäkin tietää oikein hyvin esim. ihastukseni tuohon Tuulitukkaan. En vuokraa koskaan elokuvia. En kulje ollenkaan massan mukana: ammatiltani taiteilija, inhoan lapsia enkä ole koskaan halunnut niitä, minulla ei ole mieheni lisäksi ainoaakaan ystävää, koska en niitä tarvitse, olisin mieluummin kuollut kuin elävä, mutta en tapa itseäni ainakaan vielä, sairastan bipolaarihäiriötä, rajatila-persoonallisuushäiriötä, estynyttä persoonallisuushäiriötä, bulimiaa ja olen erittäin ahdistunut. Vihaan tavallisuutta: perunaa ja soossia, kesällä kuuluu syödä uusia perunoita, kuuluu tehdä mansikkakakkua ja siitä kuuluu tykätä yli kaiken, hyi helvetti. Menneisyydestäni löytyy hyvin paljon synkkää ja tulee löytymään tulevaisuudestakin. On kiinnostavaa tietää, mitä ihmiset minusta ajattelevat, mutta en piittaa siitä tuon taivaallista. Aika hassua, mutta olen ylpeä noista sairauksistani, koska ne tekevät minusta erilaisen. En soita puhelimella kenellekään, ellei ole ihan pakko. En pilaa tätä ketjua nyt enempää, vaikka asiaa olisi ollut lisääkin...

Ehkäpä tuollaiset luonneanalyysit kertovatkin kaikkein eniten analyytikosta itsestään...

[VoDKa]

Ehkäpä tuollaiset luonneanalyysit kertovatkin kaikkein eniten analyytikosta itsestään...

Ei kyllä sekään osu, koska kuvailin pitkälti kaikkea sitä, mitä minä itse en ole.

Kuitenkin, pointtini tässä oli lopulta (vaikka erheelliseen analyysiin lopulta taivuinkin) oli se, että ihmiset katsovat yllättävän tylsiä elokuvia ja valikoivat niistä vielä suosikkinsa. Sitä tarkoitin alun perin sillä, että ihmisistä paljastuu huomattavan paljon enemmän kuin muissa ketjuissa keskustellessa.

Ai niin, Irma. Se on vielä sanottava, että ei kannata sanoa ettei mene virran mukana; sekin on nimittäin muotia.

[vivy]

Kaikki ihmiset eivät harrasta elokuvia ja katsovat siis periaatteessa vaan niitä "tunnetuimpia". Itse pyrin etsimään käsiini välillä pienempien ja vähemmän tunnetumpien festivaalien palkittuja leffoja, mutta täytyy myöntää, etteivät ne jää samalla tavalla mieleen, vaikka mestariteoksia olisivatkin.

VoDKan mainitsemista elokuvista olen nähnyt vain ensimmäisen, ja voin vaikka vannoa, etten ihan heti sitä katso uudelleen. Leffat on mulle kuienkin pääasiassa viihdettä ja pätkät, joiden jälkeen seuraa kamala ahdistus seuraavat pari päivää ei aja kyllä millään tavalla sitä asiaa, oli ne kuinka hyviä tahansa. Mutta ihmiset on erilaisia ja reagoi eri asioihin eri tavalla.

[Irma Lam]

Ehkäpä tuollaiset luonneanalyysit kertovatkin kaikkein eniten analyytikosta itsestään...

Ei kyllä sekään osu, koska kuvailin pitkälti kaikkea sitä, mitä minä itse en ole.

Kuitenkin, pointtini tässä oli lopulta (vaikka erheelliseen analyysiin lopulta taivuinkin) oli se, että ihmiset katsovat yllättävän tylsiä elokuvia ja valikoivat niistä vielä suosikkinsa. Sitä tarkoitin alun perin sillä, että ihmisistä paljastuu huomattavan paljon enemmän kuin muissa ketjuissa keskustellessa.

Ai niin, Irma. Se on vielä sanottava, että ei kannata sanoa ettei mene virran mukana; sekin on nimittäin muotia.

Luulisin Valdovasin tarkoittaneen, että se, että kuvittelee analyysien tekemisen olevan noin yksioikoista, kertoo analyytikosta aika paljon itsestään. Eli ehkä hiukan liian kärkäs lokeroimaan ihmisiä johonkin tyyppiin. Minun tyyppini sitä paitsi vaihtelee sitten vielä päivästä toiseen.

Mitä elokuvien tylsyyteen tulee, sehän on henkilökohtainen asia. Minusta kaikenlaiset toimintapläjäykset on tylsiä, erityisesti autotakaa-ajot, räjähdykset ja ammuskelu (paitsi vanhat länkkärit, ne on ok).

Kiitti vinkistä, en tiennyt sen olevan muotia, koska en seuraa muotia

Sitten haluan vielä lisätä, että tuohon top 3 haluaisin vielä jotenkin mahduttaa leffan Rita Hayworth ja avain pakoon. Siinä näyttelee maailman paras miesnäyttelijä Morgan Freeman. Juoni on älyttömän hyvä ja koskettava, hieno ajankuvaus ja Stephen Kingin yksityiskohtainen kerronta purevat minuun. Typerästi vaan suomennettu toi leffan nimi, koska se paljastaa liikaa. Loppuratkaisu oli muuten todella yllättävä ekan kerran kun sen näin. Upeaa.

Huomasin, ettei mainitsemissani leffoissa näyttele missään suosikkini Jack Nicholson, mutta esimerkiksi juuri tuo Yksi lensi yli käenpesän on ihan sairaan loistava. Eli vain kolmea suosikkia on lähes mahdoton sanoa. Onhan esim. Chaplinillakin hiton hyviä pätkiä...ja ...

[VoDKa]

VoDKan mainitsemista elokuvista olen nähnyt vain ensimmäisen, ja voin vaikka vannoa, etten ihan heti sitä katso uudelleen. Leffat on mulle kuienkin pääasiassa viihdettä ja pätkät, joiden jälkeen seuraa kamala ahdistus seuraavat pari päivää ei aja kyllä millään tavalla sitä asiaa, oli ne kuinka hyviä tahansa. Mutta ihmiset on erilaisia ja reagoi eri asioihin eri tavalla.

Kerkesin jo hävittää ne elokuvat listasta, mutta muillekin siis tiedoksi, että kyseessä oli Klass.

Klass on ehdottoman ahdistava elokuva, jota ei voi vain katsoa elokuvana. Kyseessä on jonkin sortin ihmismielen taidepläjäys suorastaan, ilman sitä tylsää puolta. Klassin ahdistavuus on juuri se syy, miksi minusta se on yksi ehkä tämän planeetan hienoimpia elokuvia; ylipäätään elokuva, jonka muistaa vielä muutama päivä myöhemminkin ja joka parhaimmillaan pitää öisin valveilla pelkän ahdistuksen ja v*tutuksen voimalla, pääsee heti minun suosikkeihini. Vaikka viihde-arvolla etenevät elokuvatkin kuluvat täällä, niin harvoin niitä tulee mietittyä tai edes muisteltua pari tuntia elokuvan päättymisen jälkeen. Tilanne, missä ihminen joutuu kohtaamaan synkemmän puolen itsestään elokuvan aikana ja käyttämään aivojaan voidakseen ymmärtää, on ideaali. Sääli vain, että näitä tämän alan elokuvia tehdään aika vähän ja niitä löytää vielä harvemmin.

[Irma Lam]

Voi vitsit hei, nyt muistin yhden ihan mahtavan leffan, eikä ainakaan massoihin uppoava: Lars von Trier: Dogville. Mieletön toteutus! Ja Kidman! Ja ne miljoona ajatusta, joita on pakko setviä leffan loputtua...

Tuo Klass on saatava käsiin, mielenkiinto heräs. Mitä ahdistavampi, sen parempi. Haluaisin nähdä leikkaamattomana Salon Sodoman 120 päivää, sen kun sais.

Musta on tullut nyt tän ketjun häirikkö, olen pahoillani

[VoDKa]

Voi vitsit hei, nyt muistin yhden ihan mahtavan leffan, eikä ainakaan massoihin uppoava: Lars von Trier: Dogville. Mieletön toteutus! Ja Kidman! Ja ne miljoona ajatusta, joita on pakko setviä leffan loputtua...

Tuo Klass on saatava käsiin, mielenkiinto heräs. Mitä ahdistavampi, sen parempi. Haluaisin nähdä leikkaamattomana Salon Sodoman 120 päivää, sen kun sais.

Musta on tullut nyt tän ketjun häirikkö, olen pahoillani

On se Dogvillekin sellainen... no ei ihan kultti, mutta aika korkealla kuitenkin. Kyllä senkin aika moni tietää, jos ei Kidmanin niin ainakin Bettanyn vuoksi sitten. Ihan hyvä elokuvahan se on, ei käy valittaminen, mutta ei sitä hirveän montaa kertaa vuodessa jaksa katsella.

Klassin voi katsoa Fin-tv:n sivuilta suomiteksteillä (suosittelen, että antaa latautua hetken aikaa ja sitten vasta alkaa katsomaan): http://www.fin-tv.com/the-class/klass-v ... 013dc.html

[Valdovas]

Luulisin Valdovasin tarkoittaneen, että se, että kuvittelee analyysien tekemisen olevan noin yksioikoista, kertoo analyytikosta aika paljon itsestään. Eli ehkä hiukan liian kärkäs lokeroimaan ihmisiä johonkin tyyppiin. Minun tyyppini sitä paitsi vaihtelee sitten vielä päivästä toiseen.

Juurikin näin Irma, toiset oivaltaa, toiset ei...

Kiitti vinkistä, en tiennyt sen olevan muotia, koska en seuraa muotia

Heh heh, tuosta tulee jotenkin mielen Juicen syvällisen oivaltava klassikko Ajan henki ja siitä mm. nämä kohdat:

Valtio on huolestunut byrokratian voimakkaasta kasvusta. Tilannetta pohtimaan on asetettu komitea.

Kirjailija Uolevi Hius on kieltäytynyt ottamasta vastaan hänelle myönnettyä Pro Patria -mitalia. Perusteluissaan... anteeksi ...perusteluissaan kirjailija Hius mainitsee mm. että hänen puolestaan lautakunta voi työntää mitalit perseeseensä. Suomen Mitalienvastustamisyhdistys Ry on tästä hyvästä päättänyt myöntää kirjailija Hiukselle Mitalienvastustamisyhdistyksen kunniamitalin.



- http://www.actionext.com/names_j/juice_ ... henki.html

Leikkaus on joka viikko, kalautuspäivä keskiviikko!

[Norsula]

Ihan hyvä elokuvahan se on, ei käy valittaminen, mutta ei sitä hirveän montaa kertaa vuodessa jaksa katsella.

Vähän aiheen vierestä, koska en osaa millään vastata tuohon galluppii: katsotteko te usein elokuvia uudestaan? Minulla on ehkä alle kourallinen leffoja, jotka olen katsonut useamman kuin kerran. Hohto ( jonka muuten voisinkin lisätä listaani jos tähän vastaisin ) on niistä yksi. Jotenkin tuntuu tajuttoman tylsältä katsoa joku pätkä uusiksi vaikka se olisi ollut kuinka hyvä, ellei ekasta katsomiskerrasta ole vuosia. Joskus joistakin leffoista jää fiilis, että tämä pitää katsoa vielä uusiksi, mutta ei niitä kuitenkaan tule katsottua. Sitten taas että katsoisin jotain leffaa vain siksi, että se tulee töllöstä, huolimatta siitä pidänkö vai en, on taas liian ameebamaista toimintaa makuuni.

Olipahan tajunnanvirtaa, anteeksi...

isompi off-topic: vielä vieraampi ajatus olisi lukea KIRJA uudestaan! Paitsi Sinuhe Egyptiläinen on vielä pakko lukea uusiksi.

[Nooruska]

Tuo VoDKan kommentti oli heti oman listani alapuolella, mahdollisesti sattumaa, mutta uskoisin, että kyseinen kommentti tuli aikalailla minun leffalistastani. Sehän nyt oli täynnä hötöä, mutta en nää syytä katsella elokuvia joiden pointti on ahdistava maailma. Jos tätä haluan; niin katson uutisia.

[Irma Lam]

Kiitos Klass-leffalinkistä VoDKalle. Katoin leffan heti ja tykkäsin kyllä, mutta ei mun top3:een yllä lähellekään. Oli elämäni eka virolainen leffa. Tuli todistetuksi, ettei isoa budjettia tarvita eikä niitä kuuluisia näyttelijöitäkään. Näyttelijäsuoritukset olivat todella uskottavat, aikuisten roolien kohdalla pientä koomisuutta oli havaittavissa. Minua leffa ei ahdistanut yhtään. Joidenkin laukausten kohdalla tuntui hienosti kuin olisi itse ollut ampumassa ja oli muuten makee tunne Sen verran kieroutunut olen. Mutta minut saa ahdistuneeksi lyttääntynyt siili, ei tuo elokuva.

Leffakriitikkohäirikkö Irma iski jälleen

[rimma]

Million dollar baby

Blade(t)

Running scared

Näitä on ihan liikaa ja tuokin järjestys oli hankalaa päättää.

[maija turjukka]

Tunnustaudun tavikseksi ja turvallisuushakuiseksi, en juurikaan harrasta elokuvien katselua, poislukien tv.stä sopivaan katseluaikaan tulevat.
Mutta silti mielestäni jonkunmoinen "elokuvasivistys" kuuluu ihan yleistietoon ja tottakai ne kaikkein kuuluisimmat leffat on jotenkuten tuttuja.

Jo mainituista voisin kuoria kermat päältä ja nimetä suosikeikseni Yksi lensi yli käenpesän ja Hohdon, vaikkakin ainakaan Hohtoa en välttämättä jaksaisi (uskaltaisi) katsoa montaa kertaa uudestaan.

Intiaanileffoista on ehdoton Tanssii susien kanssa, vankilakuvauksista tietysti Pako Alcatrazista (Eastwood), TSH-t luen mieluummin kirjoina (josko aloittaisikin kohta kolmannen kierroksen)

Romanttisesta hömpästä tulee mieleen Uneton Seattlessa, jonka katson aina, kun vaan voin. Ja toimintapläjäyksistä ehdoton ykkönen on Long Kiss Goodnight
Jostain edellisten kategorioiden väliltä onkin sitten 9 1/2 -viikkoa ja unohtumaton Kim Basinger

Yön yli nukuttuani varmaankin jatkan listaa toisella mokomalla...

[rimma]

katsotteko te usein elokuvia uudestaan? Minulla on ehkä alle kourallinen leffoja, jotka olen katsonut useamman kuin kerran.

En katso. Vaikka leffa kertakatsomalta kiipeisikin heti top3:seen niin en välttämättä katso sitä koskaan kahta kertaa enempää. Joitakin harvoja leffoja joita mulla oli saatoin pienempänä kuluttaa loppuun ja siitä jäi sellanen ärsytys kun muistaa jo lähes kaikki vuorosanat
Ei hyvää kannata pilata.

[MEG]

Elokuva on kuin musiikkikin, siinä pitää olla jokunlainen juoni tai jokin logiikka ja katsojan pitää se löytää..
Monimutkaiset filmit josta saa vaikutelman että tapahtumia ja henkihahmoja on vaan laitettu täytteeksi , ovat siis huonoja, minulle varsinkin monet roolihahmot sekoittuvat helposti.

Minuun vaikutuksen tehneitä esim. Kummisedät 1ja2, Bertoluccin 1900 , Hitchcokin psyko ,frenzy ja perintö.