MURHA.INFO

Kyllä tyttö varmasti hengissä on, onhan kuitenkin pitänyt yhteyttä säännöllisesti. Runosta voisi päätellä sen, että on vielä vähän se oma identiteetti hakusessa, ehkä siitä syystä karannutkin, ns "kiltin tytön kapinana", hakee itseään, itsenäisyyttä jne. Runossahan pohtii juurikin sitä, että onko lihava vai laiha, pitääkö tuosta vai tuosta pojasta, vaiko sittenkin tytöistä... Asioita mitä nuorten päässä usein liikkuu. Ja jos on vielä noin "hienosta" koulusta, saattaa kokea, että häntä määritellään koulumenestyksen, ei hänen itsensä perusteella, mikä on saattanut johtaa karkaamiseen. Toivottavasti Meri palaa pian kotiin, ettei läheisten tarvi olla huolissaan!

Kuinka silloin voidaan sanoa henkilön olevan kateissa, jos on ollut yhteydessä perheeseen ja esim. asuu omillaan opiskelemassa? Kuka määrittelee, että kateissa on. Onko käynyt koulussa? Onko ollut kavereiden kanssa tekemisissä? Vaikea panostaa näissä tapauksissa auttamiseen ja mahdolliseen etsintään, kun mitään taustoja ei kerrota. Runosta vielä sen verran, että luin muidenkin vastaavia runoja ja aivan samantyylisiä olivat joten eiköhän Merin tilanne ole samalainen muiden koulukavereidensa kanssa.

Hei vaan kaikki, kirjauduin tälle foorumille selventääkseni Merin tilannetta sekä katkaistakseni siivet spekulaatiolta asian tiimoilta. Nimeni on Esa Kulmala ja kirjoitan tänne omalla nimelläni.

Olen tuntenut Merin noin puolitoista vuotta ja olemme seurustelleet tässä 7 kuukautta, joten olen nähnyt Merin elämää läheltä ja ollut siinä mukana. Kirjoitan Meriä koskevista asioista neutraaliin ja yleiseen sävyyn, koska en ole Meri ja tämä on minusta ymmärrettävää, koska tämä on yleinen foorumi, mihin aivan viimeisenä kuuluvat henkilökohtaiset asiat.

Ensinä todettakoon, että Meri on täysin kunnossa ja voi todella hyvin Sanotaan vain, että minä tiedän tämän .

Toiseksi kyseessä ei todellakaan ole mikään harkitsematon tempaus, huomionhakureissu, irtiottomatka tai tarkoitukseton säätö, vaan syynä Merin "katoamiseen" on epäinhimillinen kohtelu perheensä ja sosiaalihuollon taholta. Meri siis karkasi Leinolan nuorisotukikeskuksesta, johon hänen äitinsä toimesta sosiaalivirkailijat poliisin kera hänet kotoaan hakivat.

Meri ei joutunut laitokseen siksi, että hän olisi vahingoittanut ketään, varastellut tai laiminlyönyt kouluansa, vaan päällimmäisenä syynä lieni se, että Merin yleinen olemus ja käytös ei sopinut yhteen kodin erittäin vahvasti kristillisesti sävyttyneen arvomaailman kanssa ja hänen äitinsä värittämänä hän myös tuli leimatuksi sosiaalitoimen osalta.

Laitokseen joutuminen syyttä ja leimattuna on aivan yhtä nouryyttävää, kuin se tapa, jolla laitoksessa olevia ihmisiä kohdellaan. Joitakin esimerkkejä äärimmäisestä kontrollista antaakseni:
-Kaikki on tiukasti aikatauluilla säädeltyä: sinun pitää viikolla mennä nukkumaan samalla kellonlyömällä sekä herätä aamulla samaan aikaan riippumatta siitä moneenko menet kouluun
-Sinun on palattava aina välittömästi koulun jälkeen laitokseen
-Sinulle voidaan tehdä koska vain ruumiin ja huoneen tarkastus
-Sinun tulee viettää joka päivä tunteja omassa huoneessasi vain sen itsensä takia, vessaan sentään pääsee
-Et saa tuoda omia syötäviä laitokseen
-Kännykkäsi takavarikoidaan aina kun tulet sisälle, yhteyttä läheisiisi saat rajoitetusti pitää laitoksen yleisellä puhelimella
-Saat tavata ystäviäsi kaksi-kolme kertaa viikossa kolmisen tuntia kerrallaan
-Et saa itse keittää teetä/kahvi halutessasi, etkä syödä välipalaa silloin kun on nälkä
-Ohjaajat voivat arestin uhalla kieltää minkä tahansa sanan käytön tai minkä tahansa käytöksen
-Laitoksessa oloa ei saa kriittisesti käsitellä muiden asukkaiden kanssa
-Sinua puhutellaan tyypitellysti 'nuorena'
-Mikä tahansa mielipiteesi tai argumenttisi voidaan sisältöön katsomatta mitätöidä autoratiivisesti vetoamalla siihen, että olet "nuori ja tietämätön"
-Pääset ulos tiettyinä aikoina tasan puoleksi tunniksi(mukaasi annetaan ajastettu kello), takaisin et pääse aikaisemmin ja pienestäkin myöhästymisestä seuraa sanktioita ja mahdolliset huudot
-Et pääse harrastamaan mitään
-Kouluusi otetaan yhteyttä ja opettajia pyydetään tarkkailemaan koulunkäyntiäsi

Ja miksi tämä kaikki? "Koska ne ovat parhaaksesi"... Kysynpä vaan, että kenellä yllämainitun kaltainen voi olla parhaaksi? Jos joku yksityishenkilö kohtelisi lastansa yllämainitulla tavalla, niin julkitullessaan se johtaisi vähintääkin huostaanottoon... Kenen psyyke kestää tällaista totaalista kontrollia?

Meri päätti kuten päätti siksi, että hän mielummin elää -meriä lainatakseni- "sielultaan vapaana paossa, kuin vangittuna täyteen kontrolliin, joka ulottuu hänen jokaiselle elämänalueelleensa". Lisäksi Meri on erittäin älykäs ihminen, jolle keskustelu on kaikki kaikessa ja tällaiselle ihmiselle täysin mielivaltaiseen vallankäyttöön perustuva ilmapiiri on äärimmäisen ahdistava. Hän rakastaa opiskelemista, filosofiaa ja ajattelua ja kokee äärimmäisen loukkaavana, että häneltä on viety oikeus ilmaista mielipidettänsä ja tulla otetuksi vakavasti sanomansa perusteella vedoten aina alaikäisyyteen, sekä se että hänelle tärkeästä koulustakin on tehty täysi kontrollijärjestelmä, jossa häntä tarkkaillaan.

Ihmisen kohteleminen tyypiteltynä 'nuorena' ja alaikäisenä persoonaan sekä tapaukseen katsomatta on loukkaus yksilön inhimillisyyttä kohtaan. Meri -kuten kuka tahansa muukin- on täysivaltaisesti kokeva, ajatteleva ja tunteva subjekti, eikä hänen kokemuksensa ole sen vähäpätöisempää tai "alaikäistä" hänen juridisesta iästänsä riippumatta. Ihmisen sanoman mitätöiminen ikään vedoten sanoten sisältöön katsomatta kertoo mielestän enemmänkin tämän tekevän henkilön henkisestä alaikäisyydestä -_-

Meri itse esitti ehdotuksia omasta asumisestansa joko läheistensä luona tai itsenäisesti ja omaa asuntoa hänelle aluksi lupailtiinkin, mutta kuukauden odottamisen jälkeen osoittautuikin, että hän tulisi enemmän tai vähemmän viettämään aikansa ennen kahdaaksaatoista ikävuotta laitosasumisen parissa.
Täysi kontrolli, epävarmuus siitä miten hän tulevan vuoden tuli viettämään sekä eristäminen kaikista niistä mielekkäistä merkitysrakenteista, joista hän kokee persoonansa muodostuvan johti siis päätökseen ottaa edes oikeus omaan elämäänsä ja kokemukseensa takaisin, vaikka se tarkoitti hänelle koulun keskeyttämistä mikä ei ollut hänelle helppo ja kevyt päätös, vaikka koulustakin oli tullut hänelle kontrolliympäristö entisen henkisen kodin sijaan.

Meri ei siis ole kateissa tai huonoissa oloissa, vaan hän voi omien sanojensa mukaan henkisesti paremmin kuin pitkään aikaan, koska nyt ympäristö on keskitysleirimäisistä paineista vapaa. Hän viettää päivänsä opiskellen itsenäisesti edelleen hänelle tärkeitä aiheita, ulkoilee sekä nauttii hyvästä ruuasta(ja juo teetä milloin mieli tekee )

Itse seison merin takana, enkä pilottele tai häpeile itseni. Ehkä ihmisten olisi aika herätä ja alkaa katsomaan säädösten, lakien, normien ja instituutioiden lävitse huomaamaan, että kyseessä on ihan oikea persoona, eikä "ongelmainen nuorisokotikarkuri". Nuorisokoti ei ole paikka ihmiselle, jolla on välittäviä läheisiä ja joka ei ole kenellekkään vaaraksi. Meri Roine ei ole uhka yhteiskunnalle tai kenellekkään muullekkaan.

Merillä on minulle kasvot ja olen mahdollisista sanktioista riippumatta valmis olemaan hänen tukenansa laeista ja säädöksistä huolimatta. Tässä on nyt sauma ihmisille osoittaa solidaaarisuutta yksilölle mammuttimaisten, kasvottomien instituutioiden edessä. Sekä Meri että minä olemme vilpittömillä motiiveilla liikenteessä, jospa unohdettaisiin kaavat ja keskityttäisiin ihmiseen. Idioottimainen tuijottaminen kaavoihin saa tässä tapauksessa aikaan vain yhden ihmisen raunioitumisen. Me nämä säännöt olemme luoneet, joten me niitä myös voimme muuttaa.

Pahoittelen mahdollisesti sekavaa tekstiä, mutta tekstin luonne heijastanee itse tilannetta: se on sekava, haastava ja vaatii kärsivällisyytä sekä omaa ajattelua. Palailen varmasti tässä vielä foorumille kirjoittelemaan, tapaus on niin monimutkainen, etten edes kuvittele sitä voitavan tiivistää yhteen foorumipostiin -tai ylipäätänsä foorumille. Tärkeintä minulle on selventää asiaa julkisesti nyt kun tämä on maanlaajuisesti otsikoissa.

Kiitos ajastanne, Esa
*Edit typoja*

Esa, nostan hattua sinulle. Pidät Meristä (ja muista läheisistäsi varmasti myös) hyvää huolta!Sinun kaltaisia ihmisiä pitäisi olla tässä maailmassa paljon enemmän. Kerro Merille että ainakin täältä löytyy toinenkin otus joka on lihapulla ja fanittaa myös Kalkarosta! Tsemppiä sinne!

Kiitos Esa viestistäsi, eiköhän tämän asian ja henkilön spekulointi lopeteta tähän!

Wildzared kirjoitti:Esa, nostan hattua sinulle. Pidät Meristä (ja muista läheisistäsi varmasti myös) hyvää huolta!Sinun kaltaisia ihmisiä pitäisi olla tässä maailmassa paljon enemmän. Kerro Merille että ainakin täältä löytyy toinenkin otus joka on lihapulla ja fanittaa myös Kalkarosta! Tsemppiä sinne!

Kiitos Wildzared... : )

*Edit* MerryLea: Meri ja minä olisimme kummatkin kovin kiitollisia, mikäli spekulaatio antaisi sijaa todellisuudelle tapauksen takana : )

En ole mitenkään erityinen ihminen, minä olen vain minä. Jokainen meistä voi tehdä saman liikkeen ja alkaa kohtelemaan läheisiään heidän inhimillisyytensä kautta, ei sokeasti niin kuin yhteiskunnan instituutioiden tyypitykset heitä määrittävät kohdeltavan. Ei sillä etteikö yhteiskunta tarvitse pelisääntöjä, mutta jokaisen inhimillinen velvollisuus on jättää tottelematta sellaisia sääntöjä ja lakeja, jotka ovat selvästi haitallisia, eivätkä palvele muuta kuin sääntöjä itseänsä yksilön kustannuksella.

Mutta... Viestini tarkoitus ei ole muuttaa ketjua yleiseksi oikeusfilosofiaksi, vaan keskittyä juuri tähän yksittäiseen tapaukseen -Meriin.

Olen tässä miettinyt, että miten voin vaikuttaa tähän koneistoon, jonka hampaissa Meri on siten, että se päästäisi hänet otteestaansa jatkamaan elämäänsä joutumatta enää hetkeksikään vieraiden tahojen huomaan. Eiköhän Meriä ole jo tarpeeksi riepoteltu ei-minkään takia. Ei kuitenkaan ole toivottavaa, että hän joutuisi heittämään hukkaan vuoden elämästänsä pakoillen kunnes hän on 18, jolloin instituutioiden pitkä koura tällöin häntä enää tavoita.

Merin paikka on siellä, missä hän kokee itsensä kodiksi, ei siellä mihin laki ja päättäjät hänet määräävät -rikollinen kun hän ei ole. Tässä on ihmisiä, jotka Merin tuntevat henkilökohtaisesti ja varmasti ovat valmiita puhumaan hänen puolestansa, että hän on täysin kykenevä tekemään itsenäisiä päätöksiä ja vastuullinen toimija. Ainoa mikä ihmisiä -kuten Meriäkin- ajaa tällaisiin päätöksiin on ympäristön paineet. Vailla jatkuvaa ympäristön asettamaa painetta Meri on ihan kuin kuka tahansa muukin normaali ihminen.

Se, että Meriä kohdellaan ongelmaisena on vain itseään toteuttava ennuste. Kenen tahansa psyyke rakoilee, jos sinua tökitään joka puolelta kuin häkkiin suljettua eläintä.

Voin vain kysyä, että miksi kukaan muu kuin Merin äiti ja "asiantuntijat" eivät näe hänessä ja hänen käytöksessään mitään vikaa? Eivät edes sellaiset, jotka ovat viettäneet hänen kanssaan arkea päivästä toiseen? Olisiko syy siinä, että läheistensä seurassa Meri saa tilaa hengittää ja olla oma elämäniloinen itsensä, joka saa nautintonsa juuri niistä asioista joita hän rakastaa tehdä ilman jatkuvaa mitätöintiä ja "kasvatusta".

Toiset ovat kypsiä ja kykenevät itsenäiseen ajatteluun aikaisemmin kuin toiset -ja jotkut eivät kypsy koskaan. Miksi siis ikäidealismin takia tältä yksilöltä pitää evätä oma elämä ja mahdollisuus itsensä kehittämiseen.

Merillä olisi parempaakin tekemistä kuin pakoilu -kuten vaikka koulunkäyminen.

Ja saa nähdä mitä minulle tästä seuraa, poliisi ainankin koittaa saada minua asian tiimoilta treffeille, mutta minulla ei ole poliiseille mitään sellaista kerrottavaa, jota heidän tarvisi tietää. Asiaan ei liity rikosta ja minä en ole osallisena Merin katoamiseen, hän on ihan itse päätöksensä tehnyt ja minä vain kunnioitan tätä päätöstä.

Mikäli minusta tämän myötä tulee rikollinen, niin olkoon sitten niin. Mielummin olen rikollinen kuin kunnon kansalainen, mikäli kunnon kansalaisen määritelmään ja velvollisuuteen kuuluu viattomien läheistensä myyminen.

Olisi vaan toivottavaa, että tämä ei enää paisusi julkisuudessa ja asiaan saataisiin ratkaisu, sillä asia ja yksittäiset ihmiset ovat saaneet julkisuutta jo yli tarpeen
*Edit* Typoja

Kyllä tuo E Kulmala poliisissakin tiedetään ja täysin yhteistyöhaluton on, turha Merin puolesta tänne selitellä. Ei ansaitse yhtään hatunnostoa kun poliisin kanssa niin vaikea on, käsittääkseni tällainen vain vaikeuttaa poliisin työtä, toivottavasti poliisi tajuaa mikä tässä on eikä turhaan resursseja tuhlaa tähän, ja tämä ei liity millään tavalla Meri Roineen laitosolosuhteisiin ja sen laadun arviontiin se on asia erikseen.

matlockb kirjoitti:Kyllä tuo E Kulmala poliisissakin tiedetään ja täysin yhteistyöhaluton on, turha Merin puolesta tänne selitellä. Ei ansaitse yhtään hatunnostoa kun poliisin kanssa niin vaikea on, käsittääkseni tällainen vain vaikeuttaa poliisin työtä, toivottavasti poliisi tajuaa mikä tässä on eikä turhaan resursseja tuhlaa tähän, ja tämä ei liity millään tavalla Meri Roineen laitosolosuhteisiin ja sen laadun arviontiin se on asia erikseen.

Yhteistyöhaluton? Yhteistyö on käsittääkseni kahden tai useamman toimijan toimintaa, jonka tavoitteena on sama päämäärä, mikäköhän on tämä yhteinen tavoite joka minulla ja poliisilla voisi olla? Poliisi ei käsittääkseni voi vaikuttaa Merin tilanteeseen Merin kannalta positiivisella tavalla, he voivat vain toimittaa hänet takaisin laitokseen.

Mitä tarkoitat sillä, että minun on turha Merin puolesta tänne "selitellä"? Ensinnä Meri ei tällä hetkellä ole intressejensä suhteen(ei-kiinnijääminen) kykenevä "selittelemään" (puolustamaan itseänsä) mitään, joten minusta on aika kohtuullista, että joku selventää asiaa hänen puolestansa -jopa murhaajat ansaitsevat asianajajan, mutta lukioilainen ei?

Se, onko "selittelyni" turhaa vai ei ole sinun päätettävissä, vaan se joko näkyy tai ei tekstejeni seurauksena yleisessä mielipiteessä asiasta. Voit toki itse koittaa vaikuttaa tähän yleisön mielipiteeseen esittämällä ensin vaikka perustelut sille, miksi sinusta selittelyni on turhaa ja mitä tarkoitat sanoessasi sen olevan turhaa -turhaa minkä suhteen? Mielestäni jo se, että olen rikkonut yleisen epätietoisuuden koskien Merin katoamisilmoitusta tekee tästä selittelystä hedelmällistä.

Myöskin se ansaitseeko "vaikeuteni"(kieltäytyminen antamasta Meriä ilmi?) hatunnostoa vai ei on täysin yleisön päätettävissä. Mikäli yleisön moraalitaju kallistuu siten, että he kylmästä ja masentavasta talvisäästä huolimatta päättävät hattuansa nostaa, niin kaippa minä olen sitten hatunnostoni ansainnut. Itse en ole kiinnostunut kohonneista hatuista, vaikkakin tietysti olen myötätunnosta kiitollinen, vaan asian epävirallisen puolen esiintuomisesta.

Tällainen selittely tunnetaan myös sanan- ja mielipiteen vapautena, mikä on ihan perustavanlaatuinen osa demokraattista valtiota, eikös vaan?

Mikäli poliisi tajuaa mistä tässä on kyse, niin he suuntanevat resurssinsa todellakin tärkeämpiin asioihin, kuten väkivalta- ja talousrikoksiin. Tässä toivonkin heiltä käsivaralla pelaamista ja pelisilmää.

Esa ja Meri! Pysykää vahvoina! Pidä Meri piilossa, ja anna hänen viettää vapaata elämää. Edes hetki. Älkää välittäkö muista!

Minä en kyllä suosittelisi piilottelemaan Meriä. Nimittäin siitä syystä, että Merin äidin suostumuksellahan Meri voisi saada myös oman asunnon, eikö ennemmin kannattaisi vedota häneen? Olen seurannut läheltä ihmisiä jotka ovat asuneet laitoksissa, ja tiedän että niissä on suurimmassa osassa aivan hirveä olla, mutta pakeneminen, ja lopulta löytyminen ei loppupeleissä edistä tilannetta, vaan jarruttaa. Siinä vaiheessa oma asunto suljetaan pois laskuista kokonaan, Meri katsotaan epävakaaksi ja laitoksen tarpeessa olevaksi, vaikkei hän sitä olisikaan! Ja viranomaistenhan on pakko uskoa äitiä, jos äiti sanoo että tytössä on jotain "vikaa". Sitävarten usein siirretäänkin laitokseen jotta voidaan tutkia onko vikaa oikeasti. Näihin tutkimuksiin kannattaa suostua, sillä jos siellä "normaaliksi" todetaan, palautetaan nuori kotiin, tai vanhempien suostumuksella voidaan myös katsella omaa asuntoa.
Joten, minusta Merin kannattaisi palata sijoituspaikkaansa, se nopeuttaa sitä ihan oikean oman elämän alkuun pääsemistä, eikä tarvitse piilotella!

MerryLea: Kiitos asiallisesta vastauksesta : )

MerryLea kirjoitti:Minä en kyllä suosittelisi piilottelemaan Meriä. Nimittäin siitä syystä, että Merin äidin suostumuksellahan Meri voisi saada myös oman asunnon, eikö ennemmin kannattaisi vedota häneen?

En viitsi tosiaan nettiin henkilökohtaisia perhettä koskevia tietoja -myös Merin äitiä ihmisenä kunnioittaen. Asia ei välttämättä enää ole hänen äitinsä käsissä sosiaalitoimen taholta :/ ja tämä vaihtoehto taitaa olla poissuljettu, koska laitokseen laittamisen motiivina äidin taholta nimenomaan oli Merin kasvattaminen.

Nyt kun sosiaalihuolto on tässä pelissä mukana, niin äidin kanssa neuvotteleminen pelkästään ei riitä ja hänen sanaansa ei voi laskea, kun on näin paljon pelissä. Luottamuspulaan voi myös olla historialliset syynsä...

1)

]Olen seurannut läheltä ihmisiä jotka ovat asuneet laitoksissa, ja tiedän että niissä on suurimmassa osassa aivan hirveä olla...

2)

...usein siirretäänkin laitokseen jotta voidaan tutkia onko vikaa oikeasti. Näihin tutkimuksiin kannattaa suostua, sillä jos siellä "normaaliksi" todetaan, palautetaan nuori kotiin...

Ongelmanahan nimenomaan on tuo laitosympäristö ja sen seuraukset ihmisen psyykelle. Kontrolloitu laitosympäristö ei ole neutraali laboratorio, jonka vaikutukset olisivat kaikkiin yksilöihin poikkeuksetta vakiot, samanlaiset. Äärimmäisen kontrolloitu ympäristö voi luovalle ja itseänsä ilmaisevalle persoonalle olla äärimmäisen kova paikka, jossa tämän kaltainen ihminen turhautuu äärimmilleen. Merin tapauksessa hänellä oli hyvinkin tietoiset syyt hakea ilmaisutaitolukioon.

Ongelmana noin yleensäkkin laitosoloissa (erityisesti tässä tapauksessa tietenkin Leinolan kohdalla) on juuri se kontrolloitu ympäristö, mikä saa yhtä lailla persoonallisista taipumuksista riippumatta aikaan turhautumista mielivallalla ja kontrollilla. Ja tietenkin se, miten yksilö suhtautuu laitoksessa olemiseen on verrannollinen niihin syihin, miksi kyseinen henkilö sinne on joutunut. Yksilö suhtautuu todennäköisesti hyvin eri tavalla laitoksessa oloon, mikäli hänet on pelastettu sinne väkivaltaisesta perheestä, kuin mikäli hän on siellä täysin vastoin tahtoansa syyttömänä. Syyttömälle, vasten tahtoansa elämästänsä eristetylle yksilölle laitos näyttäytyy rangaistuksena ja vankilana.

Hyvin erinäiset ympäristötekijät vuorovaikuttavat yksilön persoonan kanssa laitoksessa, eikä ole mitenkään itsestään selvää, että yksilön "aito" persoona tulee esiin näissä oloissa. Siitä, että joku laitetaan tarkkailtavaksi "vian varalta" saattaa hyvinkin muodostua itsensä toteuttavaksi ennusteeksi, vaikka yksilössä ei olisikaan mitään vikaa välittävässä ja hyväksyvässä ympäristössä.

Ja vielä viimeisenä se, millaiseksi tarkkailijat tarkkailun kohteen olettavat vaikuttavat siihen, millaiseksi he tämän käytöksen tulkitsevat.

*Edit* Haluan ylläsanotulla siis ilmaista sen, että sokea luottaminen instituutioihin kaikkea muuta kuin takaa oikeudellisen lopputuleman kaikkien kohdalla. Instituutioiden antamat johtopäätökset toki ovat objektiivisia instituutioiden oman sisäisenlogiikan mukaan. Tarkoitan siis, että heidän johtopäätöksensä yksilön "normaaliudesta" perustuvat tiettyjen normatiivisten kriteereiden täyttymiseen, kun taas läheisten arvio yksilön "normaaliudesta" perustuu tietenkin heidän omaan kokemukseensa yksilöstä. Mielstäni se, millainen yksilö on omassa, "luonnollisessa" elinpiirissänsä(läheiset, koulu, sosiaalinen elämä...) on paljon painoarvoisempi kuin keinotekosissa olosuhteissa, tiettyihin teorioihin pohjautuvien arvioiden mukaan tehty "diagnoosi".

Pelkäänpä pahoin, että sijoituspaikkaan palaaminen ei ole se järkevin ratkaisu Merin hyvinvoinnin kannalta. Mikäli Meri itse näin toteaa, niin sitten hän tietenkin sen tekee. Monia vaihtoehtoja on pohdittu, mutta systeemin jäykkyys vaikeuttaa asioita huomattavasti. Kuten sanoin aiemmin, niin minä en ole Meri ja en voi puhua hänen puolestansa. Samalla kuin kirjoittelen tänne on hän hyvinkin voinut jo olla yhteydessä kotiinsa asian ratkaisun tiimoilta. Itse toivon asiaan inhimillistä ratkaisua, jossa Meri saa olla tasaveroisena osapuolena päättämässä omasta elämästänsä
*Edit* typoja

Esa Kulmala kirjoitti: Meri itse esitti ehdotuksia omasta asumisestansa joko läheistensä luona tai itsenäisesti ja omaa asuntoa hänelle aluksi lupailtiinkin, mutta kuukauden odottamisen jälkeen osoittautuikin, että hän tulisi enemmän tai vähemmän viettämään aikansa ennen kahdaaksaatoista ikävuotta laitosasumisen parissa.

Heissan Esa,

Yritin etsiä ketjusta Merin ikää, mutten löytänyt sitä. Oppivelvollisuutta on siis jäljellä vielä? Tunnen muutamia (jo täysikäisiä) tuttujani, ketkä ovat muuttaneet kotoa pois jo 15 -vuotiaana omaan itsenäiseen asuntoon. Miksi tällainen ratkaisu ei tule kyseeseen Merin kohdalla?
Löytyisikö sosiaalitoimesta luotettavaa henkilöä, joka voisi luottamuksellisesti alkaa hoitamaan Merin asioita? Jos vika löytyy kotioloista, miksi tähän ei olla puututtu? Kerroit, että Merin koti on syvästi uskonnollisia, siitäkö ongelmat lähtivät kotipiirissä? Ja näistä asioistahan voi myös puhua alan ammattilaisille.
Ymmärrän hätänne ja tavallaan myös uhman lainsäädäntöämme kohtaan, mutta ehkä ratkaisu löytyisi lain puitteissa kun oikeat ihmiset puuttuisivat epäkohtiin?
En nyt muista ihan tarkkaan, (voi tietysti tarkastaa) millaiset oikeudet 15 vuotta täyttäneellä nuorella on, jos hän ei halua asua enää kotona, jonkunlainen lainkohta siihen löytyy.

Lasten ja nuorten hyvinvoinnin seuraaminen ja
edistäminen (7 §)
Kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen ja kunnan muiden viranomaisten
on yhteistyössä seurattava ja edistettävä lasten ja nuorten hyvinvointia sekä
poistettava kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistävä niiden syntymistä.

OKA 17.12.2001, Dnro 443/1/00. Lastensuojelulaki velvoittaa kuntia huolehtimaan
siitä, että lasten ja nuorten kasvuoloissa ei ole epäkohtia eikä sosiaalisia
ongelmia. Tämä edellyttää seuraamaan myös olosuhteita, joissa lapset ja nuoret
asuvat.

Lapsen mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen
(20 §)
Lastensuojelua toteutettaessa on selvitettävä lapsen toivomukset ja mielipide
sekä otettava ne huomioon lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla.
Lapsen mielipide on selvitettävä hienovaraisesti sekä siten, että tästä ei aiheudu
tarpeettomasti haittaa lapsen ja hänen vanhempiensa tai muiden läheisten ihmisten
välisille suhteille. Lapsen mielipiteen selvittämisen tapa ja pääasiallinen
sisältö on kirjattava lasta koskeviin asiakasasiakirjoihin.
Kaksitoista vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi
hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti häntä itseään koskevassa lastensuojeluasiassa.

Lapsen mielipiteen selvittäminen
liittyy läheisesti lapsen edun toteutumiseen ja sen huomioimiseen.

Mielipiteen selvittämiseen kuuluu myös se, että lapsella tulee olla oikeus olla ilmaisematta
mitään käsitystä asiasta. Lapsen täytyy olla tietoinen tästä oikeudestaan eikä lasta
voida pakottaa tai painostaa ilmaisemaan omaa käsitystään tai mielipidettään asiasta.
Mielipiteen muodostumisen tulee olla lapsen kannalta siis aina vapaaehtoista.
Lasta kuultaessa ja lapsen mielipidettä selvitettäessä on selvää, että lapsella voi olla
esimerkiksi suhteessa vanhempiinsa tai muihin hänelle läheisiin henkilöihin sellaisia
lojaliteettiristiriitoja, jotka voivat vaikuttaa hänen mielipiteeseensä. Lapsi saattaa tämän
johdosta ilmaista oman käsityksensä ja mielipiteensä eri tavoin riippuen siitä, missä tilanteessa
ja kuka hänen mielipidettään selvittää tai sitä kysyy.
Lapsen mielipiteen muodostumiseen ovat voineet vaikuttaa myös muut seikat (lahjominen,
uhkailu tai painostaminen), joiden perusteella voidaan perustellusti asettaa kysymyksenalaiseksi
se, onko kyseessä todellisuudessa lapsen oma ja aito mielipide.
Lapsen oman ja aidon mielipiteen selvittämiseksi voidaan joutua kokoamaan hyvin
laajaakin asiakirja-aineistoa. Lapsi on voinut kertoa esimerkiksi sijaisperheessä omista
kokemuksistaan ja toivomuksistaan eri tavalla kuin lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle.
Lapsen mielipide voi vaihdella myös riippuen siitä, onko kysyjänä hänelle
läheinen ihminen (esimerkiksi hänen vanhempansa). Lapsi on voinut viestittää myös
muulle läheiselle ihmiselle aivan toisensuuntaisia näkemyksiä kuin esimerkiksi omille
vanhemmilleen tai sosiaalityöntekijälle. Tällöin lapsen aito mielipide on pyrittävä selvittämään
kaikesta tästä aineistosta ja muusta materiaalista (esimerkiksi havainnoista lapsen
käytöksestä laitoksessa, koulussa tai päiväkodissa) ja valittava päätöstä tehtäessä ajateltavissa
olevista ratkaisuvaihtoehdoista se, joka turvaa parhaiten lapsen edun toteutumisen
ja ottaa huomioon riittävällä tavalla lapsen omat toivomukset ja näkemykset.
Selvää on, että viranomaisella on lastensuojeluasiassa sille kuuluva ”ratkaisupakko”

Nämä edelliset ovat uudesta lastensuojelulaista ja kirjoittajana Tapio Räty. Olen pahoillani, etten voi laittaa linkkiä, sillä tähän tietokantaan ei ole yleistä pääsyä. Toisaalta netistä löytyy varmaan paljon tietokantoja, missä voi lukea oikeuksiaan.

Teidän kannattaisi vedota uuteen lastensuojelulakiin ja siihen, että Merillä on oikeus sanoa mielipiteensä ja uudelleensijoittamista pitäisi pohtia uudelleen. Voisin vielä tonkia lisää asiantuntijakirjoituksia, löytyisikö esimerkkitapauksia oikeudesta valita alaikäisenä asumismuotonsa jne. mitä kaikkea se pitää sisällään.

Taitaa olla minun mokani tuo iän puuttuminen... Elikkäs unohdin laittaa sen aloitukseen. 16-vuotiaasta tytöstä on kysymys.

Kiitos MerryLea. Nyt kyllä vähän ihmettelen, sillä oppivelvollisuushan on suoritettu. Millanen paikka tämä Leinolan nuorisotukikeskus mahtaa olla, kun en löytänyt edes laitoksen kotisivuja...

Esa Kulmala kirjoitti:-Sinun on palattava aina välittömästi koulun jälkeen laitokseen

Jos Meri opiskelee, olisiko 16-vuotiaalle mahdollista ajatella esimerkiksi asuntolaa?

Esa Kulmala kirjoitti:-Kouluusi otetaan yhteyttä ja opettajia pyydetään tarkkailemaan koulunkäyntiäsi

Hmm, todella oudolta kuulostaa...Opiskelun pitäisi olla tuon ikäisellä jo vapaaehtoista ja näinollen tällaiset pyynnöt tuntuvat epäinhimillisiltä. Laitos itsessään tuntuu rikkovan lasten ja nuorten oikeuksia jokaisella teollaan.