MURHA.INFO

Matti Remes :Tappotanssi.

Teidän juttujanne.

Paul Begg: Jack the Ripper; the facts sekä
Mary Higgins Clark: Kaksoset

Lauri Janhunen: Sellaista vankia ei ole.

Aamulla sain luetuksi/katsoutuksi Harri Nykäsen kirjan rikosaiheisista valokuvista vuosilta 1902 - 1960.

Doctor Lecter kirjoitti:Lauri Janhunen: Sellaista vankia ei ole.

Suhteellisen katkeraa tekstiä kirjoittajalta. Nyt kun vielä tietää, kuinka sitten kävikään...

Serial Killers & Mass Murderers - Profiles of the World's Most Barbaric Criminals by Nigel Cawthorne

Yksi aseaiheinen harrastekirja suvaitsi tipahtaa postiluukusta.

Esko Valtaojan uusin eli Ihmeitä meni juuri arvosteluun.

Pääosin kotona Mika Waltarin - Sinuhe Eqyptiläinen
Muualla ollessani mm bussissa, Nicholas Hobbes - Kaikki Sodasta, löytyy muuten todella hauskoja hyviä/turhia tietoja

Lainasin just frendiltä tällaisen:

Jukka Rislakki - Maan Alla (vakoilua, vastarintaa ja urkintaa Suomessa 1941-1944)

Katkelmia takakannen tekstistä:

"Tämä kirja kertoo niiden nuorten miesten ja naisten valinnoista, jotka kieltäytyivät auttamasta Saksan ja Suomen sotaponnisteluissa. Se, joka luulee, että valinta oli helppo ja, että se tehtiin pelkuruudesta, erehtyy. Seurauksena oli usein kuolema.

Toimittaja Jukka Rislakki on tehnyt laajan kartoituksen Suomen kohtalonvuosien maanalaisesta toiminnasta. Teoksessa dokumentoidaan kymmenien vastarintamiesten ja -naisten toiminta. Tämä on myös laajin selvitys Neuvostoliiton puolelle loikanneiden ns. Pärmin pataljoonan miehistä ja heidän myöhemmistä toimistaan Suomessa.

"Maan alla" perustuu lähes sadan ihmisen haastatteluihin, kuolemaantuomittujen ja teloitettujen vankilamuistiinpanoihin ja kirjeisiin sekä oikeuden päätöksiin ja asiakirjoihin."

Eli kaikesta päätellen helvetin kova kirja kyseessä.

^Olen saattanut joskus lukea tuon "Maan alla".
Lapsena luin kirjan , jossa kerrottiin mielipidevankina olleista kommunisteista, kirjeenvaihtoa jne. Mielenkiintoisia viestittely tapoja he kehittelivät...

Sisareni "valisti" minua verenpunaisella kommunimilla ja mummuni kiihkeällä uskonnollisuudella. Olen käynyt pyhäkoulua ja kuulunut Pioneereihin.

Yhden värssynmuistan, jonka siskoni kirjoitti lahjoittamaansa päiväkirjaan: Terttu pihlajan punainen, on muisto sankarisydänten.
Jotka luokkansa puolesta vuosivat verta,
iäksi sammui, sen kostamme kerta.
Taisi olla Katri Vala(?)

olle leino: martta koskisen tapaus ->suunta n : o 28.

Olen lukenut tuon aiemminkin mutta siitä on jo vuosia. Martta Koskinenhan oli viimeisiä Suomessa teloitettuja ihmisiä. Hän kuoli 46-vuotiaana 28.9.1943.

Charlotte Linkin Tuntematon vierailija ja

Kyllikki Saaren arvoitus -jälleen kerran (tämä vanha nuhjuinen kirjanen on yhä kiehtovan jännittävä)

Eilen aloittelin lukee Saatana saapuu Moskovaan kirjaa Mihail Bulgakovilta, vaikutti ainakin alun perusteella helvetin mielenkiintoiselta, kun toi uskonto ja historia on aina kiinnostanut mua.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Saatana_saapuu_Moskovaan

Pikemminkin, mitä en lue tällä hetkellä. Taas tuhat kirjaa käsillä, kahta luen parhaillaan:

Brooks Brownin Rob Merrittin kirja No Easy Answers - The Truth behind death at Columbine on tämänhetkinen enkkupläjäykseni. Kirja on hirmu mielenkiintoinen, taustoja ja faktoja on sopivasti ja samalla tapaukseen saa nuorenkin näkökulman, semmoisen ihmisen joka oli paikalla silloin, joka näki mitä hänen ystävilleen oli tapahtunut ja mihin se johti. Yhteinen lapsuus toisen tappajan kanssa ja myöhempi tutustuminen tähän lapsuudenkaverin kaveriin ovat antaneet ainakin minulle ihan erilaista perspektiiviä, semmoista inhimillistä ja eri tavalla ymmärtävää kuin aiemmin. Monia tahoja on helppo tuon kirjan kanssa syyttää, mut harva niistä osuu kuitenkaan yhteen sen kanssa, mitä media aikanaan sanoi ja sanoo yhä. Taas saadaan kuvaus oikeista ihmisistä, eikä vain kahdesta hahmosta turvakameran kuvassa.

Toinen tällä hetkellä kesken oleva kirja on Piers Paul Readin kirja Elossa!, joka siis kertoo siitä tapauksesta kun kone tippui Andeille, muutamia ihmisiä jäi eloon ja hengissä pysymiseksi joutuivat syömään kuolleita kavereitaan. Elokuvaksikihan tämä on päätynyt, mut minua ainakin kiinnostaa enemmän se ihan oikea tapahtuma, kuinka ihmiset pysyi järjissään ja miltä tuntui tajuta, että joutuu syömään ystävänsä, jotta voisi itse säilyä hengissä.
Vaikka Suomessa nyt on kuitenkin kylmä ja lunta ja viimaa ja muuta, niin silti kyllä tuolla nuo olot on olleet tuhat kertaa pahemmat ja kun luulee, ettei pahemmaksi voi mennä, niin ihan tasan tarkkaan kyllä menee.

Hare: Ilman omaatuntoa

Tuossa Elossa! elokuvassahan Ethan Hawke esitti sellaista nuorta hurjaa joka koko ajan selitti muille että "kyllä täältä selvitään".
Tuntuisi että on siellä ollutkin joku tuollainen tyyppi, joka on koko ajan tsempannut. En tiedä miten on sen tehnyt noissa olosuhteissa, tuntuu ihan käsittämättömältä.