MURHA.INFO

Jostain muistelisin semmoisen jutun, että tämä murhaaja olisi nainut kuollutta siskoaan, mutta elämälle vieraan tapahtumien kulku päätettiin salata tältä osin.

Ilmeisesti suunnitteli naimista, mutta ei sitten kyennytkään.
Uskon, että sekin olisi kyllä kerrottu.
Ennen kerrottiin kyllä kaikki isoäidinkin raiskaukset, ei olisi paljon juttua enää pahentanut.

Siitähän oli huhua siihen aikaan, että olisi nainut siskoaan, kun tämä oli henkitoreissaan. Tiedä häntä sitte n. On voitu salata kyseinen tieto, koska ei se sinänsä murha tuomiota miksikään muuttanut. Sen verran häiriintynyt kaveri on kyseessä, että täysin mahdollista on ollut tuokin teko. Henkilökohtaisesti pidän Jarmo Levästä yhtenä pahimmista rikollisista mitä Suomessa on elänyt. Ehdottomasti top 10 kuuluu törkeysasteella. Kyseessä on älykkään psykopaatin ja narsistin malli esimerkki. Mies jatkoi päättäväisesti elämää hirmutekojen jälkeen ja on hyvin pärjännyt vankeuden jälkeen. Se osoittaa täydellista tunteettomuutta entisiä tekojaan kohtaan. Ehkä mies saa ansionsa mukaan vielä vanhoilla päivillään ja uhrit sitä myöden edes hieman oikeutta.

PPK 1977

Terveisiä taivaasta
Koleana kevätlauantaina, huhtikuun 5 päivänä 1975, oli Kuusjoen kunnan Kanungin kylässä eräässä omakotitalossa kajahtanut päivän mittaan kaikkiaan 29 pistoolin laukausta. Niiden jälkeen oli viisihenkisestä perheestä jäljellä vain yksi todistamassa kaameaa rikosta - murhaaja, 19- vuotias nuorukainen.
Kun surmatyö oli tehty loppuun, hän anasti surmatuilta rahat, joita kertyi vain 70 markkaa, sekä 13 käyttämätöntä shekkiä sisältäneen shekkivihkon.
Pakomatka oli auttamattomasti edessä, vainajien kanssa hän ei voinut jäädä taloon, naapuritkin
olivat uteliaita.
Talosta poistuessaan hän sulki ovet peräänsä. Juoksuhihnassa pihalla olleen koiransa Penin hän
päästi vapaaksi, hän ei voinut tappaa viatonta eläintä.

Äidin pää on kipeä
Viikonvaihteen aikana liikkui talon tienoilla vain yksi elollinen olento, Peni. Sillä ei ollut ruokaa ja
sillä oli ikävä talonväkeä, joista ketään ei ollut näkynyt moneen aikaan.
Viimeksi talossa oli näkynyt liikettä lauantaina kello 15 maissa perheen nuoremman pojan Jarin
tullessa koulusta kotiin. Kun omakotitalossa yleensäkin vietettiin hiljaista ja rauhallista elämää,
eivät naapurit ihmeemmin panneet merkille talossa vallitsevaa ehkä tavallistakin suurempaa
hiljaisuutta.
Naapurin emännän mieleen kyllä hiipi epäilys, taikka tässä vaiheessa ehkä vielä pelkkä ihmettely.
Hän oli käynyt talossa tuona lauantaina kolmasti. Ensimmäiseen koputukseensa, silloin oli ollut
osapuilleen puolipäivä, hän ei ollut saanut vastausta.
Hänellä oli kuitenkin ollut asiaa talon emännälle ja siksi hän oli poikennut talossa toisen kerran
tunnin kuluttua. Koputuksen kuultuaan oli perheen vanhin poika kurkistanut ikkunasta ja tullut avaamaan. Naapuri oli kysynyt nuorukaisen äitiä. Poika oli seissyt oviaukossa estäen pääsyn isälle ja sanonut, että äiti oli kipeä, eikä voinut tulia.
— Mikäpä siinä, hän ajatteli. Tulenpahan kolmannen kerran, eihän minulla nyt ole edes mukana kaidetta, jonka halusin palauttaa.
Niine hyvineen naapurin emäntä poistui asiaa en enempää miettimättä. Hänen ei välähtänytkään mieleensä rikoksen mahdollisuus. Nuorukainenhan tunnettiin sopuisaksi ja rauhalliseksi.
Noudettuaan kotoaan kaiteen, jonka hän oli lainannut hän vielä kerran palasi koputtelemaan ovelle.
Jälleen sama poika pisti päänsä ulos ikkunasta ja avasi sitten oven, mutta jäi taas seisomaan niin, ettei toinen päässyt sisälle.
Nuorukainen selitti, että äidin pää oli niin kipeä, ettei hän kerta kaikkiaan voinut tulla tapaamaan naapuria.
Vieras ihmetteli itsekseen. Vaikka nyt pää vähän kipeä olisikin, niin kai sitä sentään voisi tulia ovelle taikka edes huudella kauempaa. Mutta tähän hänen oli tyydyttävä. Hän kysäisi vielä, että tuleekos se äiti edes maanantaina mukaan Helsingin retkelle niin kuin on sovittu.
— Kyllä kait se ... vastasi nuorukainen. Hänen epätavallisen hermostunut käytöksensä jäi kiusaamaan naapurin emäntää.

Hiljainen talo
Viikonvaihde kului ja toinenkin naapuri kävi koputtelemassa ovelle, mutta nyt ei kukaan enää vastannut koputuksiin. Auto oli kuitenkin pihalla ja koirakin. Talo vain oli hiljainen.
Sitten muistettiin, että talon vanhempi poika oli äskettäin hankkinut tarkkuuspistoolin ja harjoitellut sillä ahkerasti. Pahat ajatukset heräsivät.
Kului vielä pari päivää ennen kuin kukaan puuttui asiaan. Perheen nuorempi poika Jari oli jo toista päivää poissa koulusta, ja perheen tytär Marja-Liisa oli jäänyt menemättä tilaamalleen lääkärin
vastaanotolle. Perheen isää ja äitiä ei liioin ollut näkynyt työpaikallaan. Kunnan terveydenhoitajakaan ei saanut koputuksiinsa vastausta yrittäessään tavoittaa talon väkeä. Oli aika ilmoittaa poliisille.
Perheen kohtalo selviää
Poliisin saapuessa paikalle oli tiistaiaamupäivä.
Päästyään asuntoon sisälle he pian selvittivät mistä talon hiljaisuus oli johtunut. Perheen 45-vuotias isä Arvo, 43-vuotias äiti Pirkko, 18-vuotias tytär Marja-Liisa ja 16-vuotias poika Jari löytyivät kaikki surmattuina ja peiteltyinä. Heitä jokaista oli ammuttu useita kertoja päähän ja kehoon.
Perheen vanhempaa poikaa, 19-vuotiasta Jarmoa sen sijaan ei näkynyt. Myös hänen tarkkuuspistoolinsa oli poissa.
Rikospaikalla suorittamissaan tutkimuksissa tutkijat tulivat siihen tulokseen, että surmatyöt olivat tehty kaikki eri aikoina tuon kohtalokkaan lauantain kuluessa. Uhrit oli ilmeisesti ammuttu sitä mukaa kuin he olivat saapuneet kotiin.
Ensin olivat todennäköisesti saaneet surmansa perheen äiti ja tytär ja vasta myöhemmin iltapäivällä isä ja
nuorempi poika - Jarinhan oli nähty tulevan koulusta kello 15 aikoihin.
Oli aivan ilmeistä, että naapurin emännän käydessä talon ovella koputtelemassa siellä oli jo ollut kaksi vainajaa. Siksi ei talon emäntä ollut voinut tulla hänen kanssaan puhumaan.
— Siksi hänen ” päänsä oli ollut kipeä”. — Siksi oli Jarmo estänyt naapurin emännän sisälle pääsyn.
Kun vielä oli todettu, mitä omaisuutta talosta oli poissa, saattoivat tutkijat tulla päätelmissään vain siihen tulokseen, että surmatyön tekijä oli perheen vanhin poika Jarmo. Talonväestä hänet oli viimeksi nähty elossa; hänellä oli myös ollut ase, Reck Nouble Mod R 15 cal. l.r-merkkinen, rullarevolverimallinen tarkkuuspistooli, joka nyt oli poissa ja jolla surmatyöt aivan ilmeisesti oli tehty, vaikka sitä ei varmuudella vielä tässä vaiheessa voitukaan sanoa.
Missä hän nyt oli? Hänen osuutensa juttuun oli ehdottomasti selvitettävä. Tutkijat tiedottivat tapahtuneesta koko maan poliisikunnalle, sekä lähettivät syylliseksi epäillyn tuntomerkit ja häntä
koskevan etsintäpyynnön.
Nyt olivat maan poliisivoimat hälytystilassa. Yleisöltä alkoi virrata vihjeitä tutkijoille. Jarmon takaa-ajo oli täydessä käynnissä. Jarmo puolestaan pyrki pakoon matkaten maata ristiin rastiin. Hänellä oli kolmen vuorokauden etumatka.

Jarmon pakomatka
Täydennettyään tekonsa perheen viimeistä jäsen tä myöten päätti Jarmo lähteä pakomatkalle.
Lauantai oli jo ehtinyt vierähtää pitkälle, alkoi olla kiire ehtiä Saloon menevään linja-autoon.
Kotipaikkakunnalle ei voinut jäädä.
Otettuaan mukaansa jo kerrotut vähäiset rahavarat sekä pari matkalaukullista muuta tavaraa, mm. pistoolinsa ja 150 siihen sopivaa panosta, hän hyppäsi äitinsä polkupyörän selkään ja lähti matkaan.
Saloon päästyään hän poikkesi ravintolaan.
Nauttiessaan tilaamaansa viskigrogia Jarmo mietti mitä nyt tapahtuisi. Hän päätti katsella hieman tätä Suomennientä. Ja mistäpä matka paremmin alkaisi kuin Turusta - siispä sinne.
Turku ei kuitenkaan miellyttänyt. Hän lähti junalla kohti pohjoista. Rovaniemellä hän astui junasta ja hankkiutui asukkaaksi matkustajakoti Lappiin.
Ennen matkustajakotiin menoaan hän tutki tarkkaan päivän lehdet. Niissä ei näkynyt uutisia Kuusjoen tapahtumista. Niinpä Jarmo kirjoitti matkustajakorttiin oman nimensä.
Jokin epäilys Jarmoa kuitenkin painoi. Hän viipyi Rovaniemellä vain pari tuntia, vaikka oli jo
ehtinyt maksaa huoneestaan vuorokauden maksun.
Tavaransa hän jätti matkustajakotiin. Oli kuin kiire olisi ajanut takaa. Tavaroiden joukkoon jäi myös tarkkuuspistooli panoksineen.
Jarmo aikoi nyt ”lähteä viimeiselle matkalle”, mutta matkustajakodissa hän ei maininnut poistumisestaan
mitään.
Jarmolle tuli halu palata takaisin etelään. Hän lähti jälleen junalla matkaan reittiä Kokkola-Seinäjoki-Parkano-Tampere-Riihimäki. Sieltä hän lähti välittömästi Lappeenrantaan.
Itä-Suomi oli Jarmolle tuttua, täällähän hän oli suorittanut varusmiespalvelunsakin.
Nyt olivat anastetut rahat lopussa ja oli alettava ”myydä” shekkejä. Matka jatkui takaisin Kouvolaan, missä oli ensiksi käytävä shekkien kanssa pankissa. Sitten oli vuorossa Alkoholiliike, mistä hän osti pari pulloa vodkaa.
Lahteen, sitten takaisin Kouvolaan, Kuopioon, Pieksämäelle, Seinäjoelle, Parkanoon, Haapamäelle, Jyväskylään, Ouluun, Kajaaniin, Iisalmeen ja taas Kuopioon.
Matkan aikana hän nautiskeli vodkaa ja myi shekkejä tarpeen vaatiessa.

Kirjeitä
Jossakin matkansa aikana Jarmo oli kirjoittanut pitkän kirjeen, ”muistelmansa”, jotka hän oli aloittanut sanoilla ”Terveisiä taivaasta”. Hänhän oli ”viimeisellä matkallaan” ja kirje ilmaantuisi ihmisten ilmoille vasta hänen poistuttuaan näiltä main.
Niin Jarmo ajatteli, mutta toisin kävi. Kirjeensä hän postitti Kouvolasta huhtikuun 7. päivänä osoitteena ” Salon Seudun Sanomien päätoimittaja”.
Kun kirje julkaistiin, oli Jarmo jo turvallisesti poliisin huostassa. Samalla hän lähetti postikortin ystävälleen
Sakarille, joka hänen myös oli ollut tarkoitus surmata:
”Saku! Mun piti Murhata sut mutta se oli teknillisesti mahdotonta silloin. Raportti meidän kuolemasta on Salon Seudun Sanomien päätoimittajalla. Jarmo.”
Sakari oli Jarmolta salaa seurustellut erään tytön kanssa, siinä hänen rikkeensä.
Jarmo postitti kortin myös Salon rikospoliisille ja ilmoitti siinä, että raportti hänen perheensä murhasta on siellä ja siellä.
Jarmon aikomus oli ilmeisesti todella lopettaa itsensä - rohkeus vain petti.

Paon loppu
Viimeisenä määränpäänä oli Kuopio. Sinne saavuttuaan hän meni asumaan matkustajakoti Tähtilinnaan. Hän oli kuitenkin jo nähnyt lehdissä oman etsintäkuulutuksensa, eikä sen vuoksi uskaltanut kirjoittaa majoituskorttiin omaa nimeään.
Mutta tällä välin oli Jarmon ja poliisin alkuperäinen välimatka kuroutunut umpeen. Jarmon matka päättyi Tähtilinnaan. Tähtilinna ei nyt ollutkaan nimensä veroinen - Jarmo tuli sieltä ulos pidätettynä miehenä.

Miksi?
Jarmo oli ollut kiltti lapsi. Mieheksikään varttuneena hänestä ei ollut pahaa sanottavana. Hän oli käynyt keskikoulun ja oli ollut paras luokkansa pojista.
Hänen harrastuksensa olivat lähinnä ampuminen ja ilmailu.
Hän oli suorittanut asevelvollisuutensa ilmavoimissa ja kohonnut aliupseeriksi.
Hän olisi halunnut lentäjäksi, mutta testit eivät olleet menneet riittävän hyvin.
Armeijasta päästyään hän oli mennyt varastonhoitajaksi OY Saloran palvelukseen. Työssään
hänelle oli tullut muistikatkoja ja muita hankaluuksia, ja hän oli kovasti katkeroitunut.
Hän oli jäänyt toimestaan pois ja sanonut haluavansa vaihtaa alaa. Hän oli alkanut suunnitella itsemurhaa. Siinä tarkoituksessa hän oli hankkinut itselleen tarkkuuspistoolin osto- ja hallussapitoluvan.

Perhe jäisi suremaan
Itsemurhaa miettiessään hän oli tullut ajatelleeksi, että muu perhe jäisi suremaan. Vähitellen oli hänen päähänsä iskostunut lujasti ajatus, että hän surmaisikin ensin koko perheensä ja vasta sitten itsensä.
Hän oli ajatellut tehdä sen jonakin sunnuntaina. Hän tunsi omaistensa tavat ja tottumukset, joten hän melkein varmasti tietäisi ennalta, kuka olisi minäkin aikana missäkin. Näin hän voisi suorittaa teot yksitellen.
Surmaamispäiväksi sattui kuitenkin lauantai.
Kyllähän sekin sopi hyvin hänen laskelmiinsa, koska tämä lauantai oli työpäivä. Hän itse oli työtön ja sisarella, Marja-Liisalla oli vapaapäivä.
Muiden lähdettyä Jarmo ja Marja-Liisa siis jäivät taloon kahden.

Tapahtumat alkavat vyöryä
Isä ja äiti lähtivät kumpikin aamulla töihinsä, veli Jari kouluun. Jarmo ja Marja-Liisa olivat kahden.
Merja liikuskeli kotosalla sukkahousussaan. Jarmo ei koskaan ollut ollut tytön kanssa lähemmissä tekemisissä ja sisaren näkeminen vähissä vaatteissa kiihotti häntä. Hänelle tuli halu maata sisarensa.
Mutta Jarmo tiesi, että Marja-Liisa ei ikinä suostuisi.
Jarmolla oli oma huone talon toisessa kerroksessa. Siellä hän säilytti myös asettaan. Hän haki
sen esille ja pani sen toisen kerroksen portaille.
Hän ei halunnut ampua Marja-Liisa, vaan etsi silmillään asunnosta esinettä, jolla voisi lyödä, joka olisi siihen kyllin raskas. Hän kokeili lasimaljakkoa, voimistelutankoa - molemmat liian kevyitä.
Lopulta hän löysi olohuoneesta raskastekoisen pullon, josta oli tehty pöytälamppu. Hän katkaisi siitä johdot, mutta jätti lampun paikalleen. Marja-Liisan istuessa keittiön pöydän ääressä selin häneen Jarmo nappasi nopeasti lampun käteensä ja iski sillä sisartaan takaa päähän.
Iskun sattuessa Marja-Liisa kaatui lattialle ja pullo meni rikki. Jarmon oli täydennettävä tekoaan parilla muulla pullolla, jotka hän aikaisemmin oli piilottanut portaiden alle saappaisiin.
Ensin Marja-Liisa huusi, mutta hiljeni sitten. Jarmo otti häntä käsistä kiinni ja raahasi hänet makuuhuoneen lävitse olohuoneen lattialle.
Siellä hän ampui tätä vielä 5–6 kertaa rintaan. Marja-Liisa oli varmasti kuollut.
Enää ei sisaren kanssa makaaminen huvittanut, se tuntui nyt inhottavalta.
Kello oli 10.45. Keittiön lattia oli tullut kovin veriseksi. Jarmo siivosi sen. Sitten hän meni hakemaan yläkerrasta kaikki pistoolinsa patruunat ja latasi aseensa uudelleen. Hän pani patruunat alakerrassa olevan pesuhuoneen pöydälle ja alkoi odotella äitiään.

Äidin vuoro
Äiti saapui kello 12.00.
Jarmo odotti ladatun pistoolinsa kanssa oven takana. Kun ovi avautui äidin tullessa sisään, Jarmo ampui heti. Ensimmäiset laukaukset osuivat päähän. Sitten Jarmo raahasi hänetkin olohuoneeseen, osittain Marja-Liisa päälle. Jarmo ampui häntä vielä kuusi kertaa päähän ja rintaan.
Jälleen oli tehtävä siivoustöitä. Ja sitten oli taas odotettava.
Jari ja isä myös ...
On hyvin luultavaa, että näiden kahden murhan tapahduttua, ennen seuraavia kahta Jarmo joutui
vastaamaan naapurin emännän koputuksiin ja avaamaan hänelle ovenkin. Sisään hän ei tietenkään voinut tätä päästää syytellen äidin päänsärkyä. Jarmo latasi jälleen pistoolinsa.
Jari tuli kotiin kello 15.40. Jarmo odotti häntäaivan samalla tavalla oven takana kuin äitiäänkin.
Heti oven avauduttua Jarmo ampui veljeään useita kertoja, vei hänet sitten vaatekomeroon ja täydensi vielä muutamalla laukauksella.
Odotellessaan isää Jarmo tarkasti äidin ja sisaren kukkarot ja löysi 70 markkaa. Isän shekkivihkokin löytyi jostakin.
Jossakin välissä hän ryntäsi huoneeseensa ja viilteli puukolla rikki seinillä olevat lentokoneita esittävät kuvat.
Isä tuli kotiin kello 16.10. Hänkään ei välttänyt kohtaloaan. Yhdeksän laukausta, välillä lataus.
Viimeiset laukaukset Jarmo ampui häneen pesuhuoneen lattialla.
Ja niin oli koko perhe ”päässyt pakoon tätä kurjaa maailmaa”.

Mitähän kyseiselle retaleelle kuuluu nykyään? Äijä on jo eläkkeellä luultavasti. Toivottavasti on mahdollisimman paska vanhuus edessä. Mies on muina miehinä elellyt Ruotsissa ja tuskin kukaan tietää miehen kuvottavasta murhasarjasta. Luultavasti pidetään mukavana vanhempana miehenä. Tietääkö edes hänen vaimonsa ja poikansa miehen tekoja?

Ruotsi on siitä ihme maa, että nimellä löytyy aina julkiset osoitteet karttaa myöten, työpaikka, tulotiedot, mikä auto sekä sen väri ja ketä asuu samassa osoitteessa ym

"Jarmo Beyer on 70-vuotias mies, joka asuu Tukholman kunnassa. Hän asuu 68 neliömetrin kolmihuoneisessa asunnossa. Hän on asunut siellä yhteensä 27 vuotta ja 272 päivää 6. heinäkuuta 1998 lähtien."
Jarmon asuinalueella, postinumeroalueella 122 49, 1,33 prosentilla ihmisistä on maksuvalituksia ja keskimääräisten tulojen arvioidaan olevan 368 629 Ruotsin kruunua vuodessa. Jos haluat nähdä tarkempia tietoja osoitteen tuloista ja maksutiedoista, voit ostaa Tukholman Ratsit-luettelon, joka sisältää Jarmoksen. Jarmoksen palkka ja tiedot mahdollisista maksutiedoista löytyvät sivulta 126.

Jarmo asuu 62-vuotiaan naisen, Gitta Beyerin, kanssa. Nainen on rekisteröitynyt osoitteeseen 6. heinäkuuta 1998 ja on asunut siellä yhteensä 27 vuotta ja 272 päivää. Hän on naimisissa Gitta Beyerin kanssa.

Jos haluat juhlistaa Jarmon syntymäpäivää, onnittele häntä 143 päivän kuluttua, kun hän täyttää 71 vuotta. Muita juhlinnan aiheita ovat hänen nimipäivänsä, joka on 266 päivän kuluttua, ja seuraava vuosipäivä, jolloin hän täyttää 80 vuotta 9 vuoden ja 143 päivän kuluttua (lauantai).
Jarmolla ei ole yrityssitoumuksia. Jarmolla on yksi ajoneuvo vuodesta 2024 lähtien.
Volkswagen T-Cross 2024 Silver
Löydät tietoa ajoneuvon merkistä ja mallista vuosimallista Jarmon omistamien ajoneuvojen kohdasta.

https://www.ratsit.se/19550825-Jarmo_Ta ... XKWCvMw6MM

Siskonnussija!!! Tapa itsesi.

Arvo Martti Henrik Levänen
s.15.6.1930
Pirkko Aila Levänen
s.25.6.1932
Merja Liisa Levänen
s.18.3.1957
Jari Pekka Levänen
s.16.7.1959
k.5.4.1975

Kuusjoen hautausmaa, Salo

Murhaajan jäähyväisviesti:

Terveisiä taivaasta!
Minä Jarmo L. tunnustan raa’asti murhanneeni Merja L:n, Pirkko L:n, Jari L:n ja Arvo L:n ed. luetellussa järjestyksessä.
Merja lähti taivaaseen huutamalla koska minä iskin häntä pullolla päähän, hän vähän pökräs ja mun täyty hakee pari pulloa lisää, kun hän heti virkos ja rupes huutamaan.
Mut ei se auttanu, mun täyty kuristaa häntä, kunnes tukehtui. Sit mä katoin parhaaks ampua muut. Kyl mä Merjaakin ammuin, kun hän rupes n.10 min tapon jälkeen Kuorsaamaan, ei kuorsaa enää. Äiti oli helppo tapaus, mä ammuin sitä päähän pari kolme kertaa ja vedin Merjan Viereen ja ammuin molempia muutaman kerran sydämen tienoille. Sitten oli kova venttaaminen ja tietysti väliajalla lattian putsaaminen, kunnes Jari tuli odotettua aikasemmin. Ei sen puoleen mun puolesta se ois saanu tulla vaikka aikasemminkin. Mä ammuin häntäkin päähän paristi ja sydämeen muutaman kerran. Taas lattian siivous. Sit tuli Isä. Mä ammuin sitäkin paristi päähän. Ensimm. laukaus osu johonkin korvan tienoille ja hän kaatu lattialle ja rupes kauheesti huutamaan. Mä ammuin häneen sit useamman kudin, jo hiljeni. Isällä oli kova pää koska kaksi laukausta kimposi päästä pois ja mä löysin toisen niistä lattialta. Sit mä panin paikat kuntoon ja lähdin lätkimään. Ensteks mä kuitenkin irrotin koiran hihnastaan, mulla ei ollu kanttia ampua niin fiksua eläintä. Mä lähdin sitten Ylikulmalle, mul oli 2 matkalaukkua ja kamera (näyttää enempi matkamieheltä) ja lähdin klo 17.00 autossa Saloon. Salossa mä mietin kumpaan mä meen Hesaan vai Turkuun, ja mä mietin soveliainta keinoa tappaa itseni. Mä Menin Turkuun, matkalla rupes silmissä ja ajatuksissa pyörimään päivän tapahtumat. Turussa mä ajattelin, kauas täytyy päästä, mä menin Rovaniemelle. Matka makso 75.90 mk, josta makuuvaunu 20:—. Junassa mieli sentään rauhottui. Juna lähti 21.05 ja se oli Rovaniemellä 11.15. Päivä on 6.4.1975. Junassa Mä mietin itsemurha menetelmiä. Jos menis lentokentälle, vuokrais pikkukoneen ja sanois pilotille Ouluun. Tappais pilotin, ottais ohjaimet omiin käsiin ja syöksyis johonkin kalliisen paikkaan Kuten matkustajakoneeseen tai lennonjohtotorniin. Tai jos ottais unipillereitä ja nukkuis pois (paras keino) mutta mistä niitä sais ihan noinvain. Ampua mä en itteeni, saatanan juna, viitti, mä sain varottavan esimerkin isästä, joka ei etes pökränny ekasta laukauksesta. Sit kun mä saavuin Rovaniemelle ni mä ensteks seikkailin siellä pari tuntia (mul ei ollu enää yhtään rahaa) ja levittelin shekkejä. Sit mä rupesin ettii sopivaa yöpymis/lämmittely paikkaa (siellä oli pilvetön sää, mutta raaka tuuli) ja löysin semmosen kuin ”Matkustajakoti Lappi. Mun tavarani on siellä edelleenkin huoneessa 15. Mä aattelin, että paras tapa tappaa ittensä on panna pää ratakiskolle ja juna ajaa yli. Mutta Rovaniemi on siihen huono paikka, joten mä päätin lähteä Ouluun klo 19.05 junassa. Tässä mä nyt oon ja kirjotan. Tälle mun teolle löytyy niin paljon syitä, että siitä tulis hyvin äkkiä romaanin suuruinen teos. Suurin syyllinen olen minä itse. Mutta jos mä olisin tappanu pelkästään itteni niin joku perheenjäsen olis ehkä jääny suremaan mua. Ja Isä olis ruvennu ryyppäämään tosissaan. Siilon kun mä erosin Salorasta ja pidin sen omana tietona, mä harkitsin jo näitä tappamistouhuja. Sit Isä ja Äiti sai tietää mun eroni, ne oli vähän hämillään ja Isä litki sitä omaa viiniään ja parku välillä (hän oli myös eronnut kahta päivää aikasemmin) itseään, koska (omasta mielestään) oli ollut niin huono kasvattaja, kun lapset ei uskalla kotona kertoa mitä töissä ja muualla on tapahtunu. (Tullaan Kemiin). Nyt kun mä oon koko perheen tappanu ni kukaan ei jää ainakaan kotona suremaan (korjaus tultiinkin vasta Laurilaan) paitsi mummo ja Isän ja Äidin veljet ja sisaret. Mut ne on sen verran kaukaisia ettei niitä kannata ottaa huomioon. Suomessa pitäis ampuma-aseiden saanti (kaikkien paitsi ilmakiväärin ja - pistoolin) järjestää vain sisäasiain ministeriön kautta ja ampumaseuran suosittamana, ettei pääse sattumaan tällaisia tapauksia toiste (ei sen puoleen kyllä kansaa vois vähän harventaa). Nyt meidän perhe ainakin on päässy pakoon tätä kurjaa ja raakaa maailmaa, missä kommunismi ja sosialismi alkaa saada vähän liian suuria vaikutusaloja. Uskokaa tai älkää kun muutamia vuosia on kulunut (viidestä vuodesta pariin kymmeneen) Suomi alkaa olla melko sosialistinen valtio. Tämä on paha, mutta mä en kerro miksi koska mä en tee tästä romaania. Jollette te itse pysty löytämään selitystä tähän niin sitten on oma häpeenne. Se Siitä. Ensmäinen tarkoitus mul oli perhetapon jälkeen mennä Uttiin ja päävartiosta ryöstää itselleni isompi kaliperisempi tussari, mikä muuten onkin ihan helppoa. Menis ensin päävartion eteiseen, ottais pistoolin esille ja ryntäis PU:n (päivystävä upseeri) puolelle ja omalla pistoolilla uhaten ottaisin hänen FN:sä. Sit mä käskisin hänen huutamaan vartiopäällikön luokseen (vartiopäälliköllä on joko ase tai sit sil ei oo; ei meinaa mitään) ja me mentäis vartio tuvan puolelle (jos ne meinais jotakin erikoista niin mä kyl olisin valmis ampuun ne tai itteni; riippuu tilanteesta) ja käskettäis vartiomiehet sotkuun kahville. (Mitäs toi konduktööri tossa jalkojaan valittaa) Sit mä käskisin vartiopäällikön panemaan käsiraudat PU:n ranteisiin ja sit pantais vartiopääl. soittamaan lentokonepäivystys halleille ja yksi lentäjä (DO) ja mekaanikko myös halleille. Kone pihalle, yksi laskuvarjo mukaan (lentäjälle) ja taivaalle; minä ja lentäjä. Sit mä käskisin pilotin hypätä mä ottaisin koneen haltuuni ja murskaisin sen johonkin, Mun tarkotuksena oli myös tappaa Sakari P.; mua ottaa aivoon tommoset lellivauvat, yhden lapsen perheet, joissa muksu saa kaikkea kun vaan sormeen liikauttaa ja saa tehdä noin melkein mitä vaan. Olis tehty mannaa mielelle kun olis tienny, että Kaija ja Tarmo siellä parkuu lapsensa menoa. Voi juku se olis ollu hieno juttu, mutta emmä uskaltanu mennä P:lle illalla enkä mä viittiny yötäni viettää ruumistalossa joten mä lähdin pois. Sit Peni on varmaan siellä nälissään kun mä laskin sen irti. Mul ei sielu piisaa koiran tappamiseen. Siilon kerran mä meinasin saada oikeen shokin kun Isä sano, että osta pienoiskivääri kun sil voi ampua variksia!!! Kääk. Kyl mä vielä ihmisten tapon ymmärrän, mut eläviä luontokappaleita. Juma ... per ... saa ... j.n.e. Se kaveri mikä on Salon Seudun Sanomissa töissä, mopolähettinä, ja meinaa mennä ens kesänä Kiikalaan purjelentokurssille, mä tulin sinä sovittuna päivänä Centrumin rappusten luo, mut vasta klo 12.20. Mun kello oli pysähtyny klo 10.00 aikaan ja sen takia mä olin 20 min myöhässä. Mä myin ne lehdet antikvaariin. Sä saat ne sieltä jos haluut, mut se maksaa n. 60 mk.

Mä menin Oulusta yöjunalla n:o 66 vaunu 16 paikka 18 Riihimäelle ja sieltä Lappeenrantaan. Nyt on 7.4.1975 ja mä olen matkalla Lappeenrannasta Lahteen. Mä meinaan Kouvolassa jäädä pois ja ostaa 2 pulloo viinaa, sit mä hyppään Lahteen päin menevään linja-autoon ja jään yhdessä hyvässä paikassa (etukäteen valkattu) pois. Sitten vaan kaali täyteen viinaa, että sammuu ja menee radalle nukkumaan.

Kaikki mitä mä tähän oon kertonu on totta. Käskekää jonkun pitää Penistä huolta tai sitten ampukaa se. Oma asianne. Nyt mä oon aika lähellä Kouvolaa. Mun toivomus on, että koko perheen hautajaisissa soitetaan alkuperäinen kappale trumpetilla "Oi hiljaisuus”. Myykää vaikka koko talo tai auto t.m.s. jotta saatte hyvän trumpetinsoittajan.
Muistakaa alkuperäinen kappale.
Tämä sormus ja kaulaketju ovat muisto esineitä. Sormus on Kuusjoen Yhteiskoulun viidennen luokan muisto. Esim seuraavat henkilöt tuntevat sen jos on kyse ettei joku usko tätä kirjettä minun kirjoittamaksi: Marita R. Päivi H. Matti R. Kari S. Tiina I. j.n.e. Tämä risti on muisto Pertti H:ltä kun minä pääsin ripille.

Loppu.

Jos tää mun tunnustus tulee ennen perille kun ruumiit löydetään niin seuraavasta osoitteesta löytyy 4 ihmisen ruumiit: Salo, Kanunki 25340 L:n talo vastapäätä S:n taloa missä asuu S:t.

Mitenhän tämä on kuitenki onnistunut elämään ilmeisesti ihan täyspäisen elämän, aivan älytön tempaus tappaa koko oma perhe. Eikä ole syyllistynyt tuon jälkeen mihinkään. Ainakaan isompaan ja elää edelleen kohti kasikymppisiä.

nilpertti kirjoitti: La Huhti 04, 2026 11:31 pm Mitenhän tämä on kuitenki onnistunut elämään ilmeisesti ihan täyspäisen elämän, aivan älytön tempaus tappaa koko oma perhe. Eikä ole syyllistynyt tuon jälkeen mihinkään. Ainakaan isompaan ja elää edelleen kohti kasikymppisiä.

Jarmo Levänen, Beyer nykyiseltä sukunimeltään on psykopaatin malliesimerkki. Mies on erittäin älykäs. Kouluttautui vankilassa ollessaan korkeakoulututkintoon saakka. Oli koulussa matemaattisesti erittäin lahjakas. Mies surmasi koko perheensä ja käytti siihen koko päivän. Tämä osoittaa täydellistä suunnitelmallisuutta ja päättäväisyyttä. Vankilassa olo ajan käytti opiskeluun ja Koivisto armahti hänet 1980-luvun loppuvuosina elinkautisesta vankeusrangaistuksesta. Jarmo muutti Ruotsiin perusti perheen ja sai hyvän työpaikan. Mies on elänyt tavallista keskiluokan elämää Ruotsissa jo pitkään. Selvää on, että hänen menneisyyttä ei siellä tunneta. On epätodennäköistä, että edes perhe tietää Jarmon verisestä menneisyydestä. Se, että kykenee elämään, kuten muutkin normaalit ihmiset 4 ihmisen murhan jälkeen, eikä tämä tunnu mitenkään vaikuttavan miehen elämään on harvinaista. Toki se ei pyskopaatille ole ongelma. Hän luultavasti ei pidä syyllisenä itseään mihinkään. Ulkoiset paineet ja perheen sisäiset ongelmat pakottivat ratkaisemaan tilanne siten, kun Jarmo sen ratkaisi. Ehkä hän on pikemmin syytön uhri koko tapaukseen omassa sairaassa mielessään. On väärin, että mies elää hyvää elämää ja hänen perheensä on mustana multana.

Ensimmäinen viestini palstalle, pitkän aikaa kyllä olen lukenut juttuja. Tämä juttu on mielenkiintoinen, ei tapahtunut kauhean kaukana, kuitenkin noin 50km kotiseudulta, ja siellä Kuusjoella asuu sukulaisia, muutaman km:n päässä keskustan liepeillä, mutta heidän kanssaan on ollut erittäin vähän yhteistä juttua. Sitten tunnen tämän kirjeessä mainitun "lellikki" Sakari P:n harrastusympyröistä paljon myöhäisemmältä ajalta. Hän kerran mainitsi, että on ollut tappolistalla. Hän kyllä tiesi/arvasi, että olen asiasta tietoinen varmaankin, kun oltiin joskus juteltu mahdollisista yhteisistä tutuista sillä seudulla ja tämä tapaus oli myös esillä pikaisesti jo silloin aiemmin jutellessa.