Re: Eric Harris & Dylan Klebold (ketju 2)
Lähetetty: Ma Syys 09, 2024 3:01 am
Piti ihan tätä varten luoda tänne käyttäjä, että pääsen kommentoimaan mielenkiintoista keissiä mielenkiintoiseen ketjuun!
Itse tutustuin poikiin ja tähän keissiin kunnolla vasta tänä vuonna. Halusin ahmia kerralla kaiken ja nopealla googlettelulla löysin suomeksikin keskustelua aiheen tiimoilta, nimittäin täältä.
Vanhaa sellaista tosin, sillä eipä tämä enää niitä tuoreimpia tapauksia ole.
Vähän silti yllätyin, ettei täällä ole keskustelua Brooks Brownin isän, Randy Brownin, vuonna 2020 julkaisemasta kirjasta (löytyy mm. Amazonista) koskien nimenomaan Columbinea kouluna ja yhteisönä, sekä Randyn ja Judyn näkökulmaa ja menneisyyttä Ericin ja Dylanin kanssa. Kirjassa on yli 600 sivua luettavaa, itse menossa vasta alle sadassa sivussa. Ollut kuitenkin tähän asti mielenkiintoista luettavaa! Kirjan julkaisuaikaan Randy vastaili myös kysymyksiin mm. Redditin puolella. Onko täällä muut lukeneet jo kyseisen opuksen? Mitä ajatuksia herätti?
Itselle on kaiken kaikkiaan positiivista, ettei tätä keissiä ole täysin "unohdettu". Nuoret voi Suomessakin todella huonosti ja on vain ajan kysymys, milloin joku tekee taas "Ericit ja Dylanit". Muun muassa Randy Brown korosti tuossa kirjassaan tätä yleistä pahoinvointia kouluyhteisössä.
Itse tutustuin poikiin ja tähän keissiin kunnolla vasta tänä vuonna. Halusin ahmia kerralla kaiken ja nopealla googlettelulla löysin suomeksikin keskustelua aiheen tiimoilta, nimittäin täältä.
Vanhaa sellaista tosin, sillä eipä tämä enää niitä tuoreimpia tapauksia ole.Vähän silti yllätyin, ettei täällä ole keskustelua Brooks Brownin isän, Randy Brownin, vuonna 2020 julkaisemasta kirjasta (löytyy mm. Amazonista) koskien nimenomaan Columbinea kouluna ja yhteisönä, sekä Randyn ja Judyn näkökulmaa ja menneisyyttä Ericin ja Dylanin kanssa. Kirjassa on yli 600 sivua luettavaa, itse menossa vasta alle sadassa sivussa. Ollut kuitenkin tähän asti mielenkiintoista luettavaa! Kirjan julkaisuaikaan Randy vastaili myös kysymyksiin mm. Redditin puolella. Onko täällä muut lukeneet jo kyseisen opuksen? Mitä ajatuksia herätti?
Itselle on kaiken kaikkiaan positiivista, ettei tätä keissiä ole täysin "unohdettu". Nuoret voi Suomessakin todella huonosti ja on vain ajan kysymys, milloin joku tekee taas "Ericit ja Dylanit". Muun muassa Randy Brown korosti tuossa kirjassaan tätä yleistä pahoinvointia kouluyhteisössä.