Valitettavasti Sisotalo turvautuu taas kerran argumenttiin, joka ei ole mikään argumentti
missään asiassa eikä täten todista mitään sen paremmin tytön käynneistä kuin mistään
muustakaan. Siis ns. Alpon videoon.
Videon tekijä on itse todennut, että hän on laatinut kyseisen videon pelkästään
Tuija Niemen litteraation pohjalta. Litteraatiossa on tunnetusti virheellisyyksiä ja
puutteellisuuksia. Ja Alpo on todennut, että video ei täysin vastaa litterraatiota.
Sisotalon todiste, mihin hänen - toistaiseksi - järkkymätön mielipiteensä perustuu,
ei pohjaudu siten mihinkään autenttiseen todistusaineistoon.
Todistusaineistoa tytön käyntien osalta ovat a) hätäpuhelu b) Auerin kertomus/kertomukset
c) tytön kuulemiset d) muut rikospaikkatodisteet.
Näiden perusteella (esim. b ja c) olen itse päätellyt, että tytön tullessa toisen keran
huoneestaan hän näki äitinsä rietävän hätäpuhelimeen (tätä ennen äiti oli kehoittanut lapsia pakenemaan ulos ja palannut hieman takkahuoneeseen päin, jolloin hän näki "väläyksen" kammpailijoista.) Hätäpuhelua ei siis oltu vielä aloitettu.
Hätäpuhelussa kuullaan (ilmeisesti) tytön kuiskakaus ajassa 1:02, eli tämä on tällöin puhelimen
lähellä.
Ajassa 1:16 kuullaan mahdollisesti veitsen putoamisääni ("ta-taks").
Tätä seuraaa aiemmmin selkeästi kuullun kamppailun taukoaminen - Lahden tuskanparkaisut
muuttuvat avunpyynnöiksi.
Kamppailun muuttaessa luonnettaan sekä isku- ja valitusäänien vaimentuessa tyttö lähtee
äidin ja puhelimen luota tarkastamaan tilanteen n. ajassa 1:20 - 1:30.
Hän
käväisee nopeasti ja näkee "iskän lattialla" ja "juokse pois" - hän ei näe tekijää,
koska tämä ei ole isän kimpussa vaan harkitsemassa järeämmän aseen (murtautumisvälineen)
käsille saamista. Veitsen tyttö näkee lattialla. Tämä = "toinen käynti", siis välillä n. 1:20 / 1:30.
Isä ei tuolloin vuoda näkyvästi verta, vaikka onkin lattialla - häntä ei ole vielä astaloitu
päähän.
Ajassa 1:36 äiti huutaa tyttöä puhelimeen - tämä vastaa kireällä äänellä "niih" ilmeisesti
olohuoneen tai oman huoneen suunnalta. Sitten "äiti menee ite kattomaan". Tämän ovat
tyttö ja äiti hastatteluissaan molemmat vahvistaneet: "ite kattomaan" - eli tyttö on jo
ennne Auerin ensimmäistä käyntiä ollut katsomassa takkahuoneen puolelle.
Auerin saadessa takkahuoneen näkyviin, tekijä on taas uhrin kimpussa - Auer pakenee.
Palaa - pakenee toisen kerran. Ainakin ajassa n. 2:29 tekijällä on jo astalo, kuullaan
isku ja sitä säestävä karjaisu.
Ajassa n. 2:40 Auer palaa puhelimeen - tyttö ei raportoi äitinsä olevan "ihan verinen",
vaan kertoo että "jalalla oli vähän verta" ja "sitä oli pistetty tähän" (vapaa sitaatti).
Tämä on ehkä kaikkein huomionarvoisin seikka tytön todistuksessa: tyttö on kuullut
isän huutavan apua, nähnyt tämän lattialla ilmeisesti vielä jos ei nyt hyvissä voimissa
niin kuitenkin elossa, minkä jälkeen tyttö on tullut puhelimeen.
Ja sitten ojentaa puhelimen äidille.
Joka ei näytä siltä, että tämä olisi saanut veren roiskumaan mm. seinille ja lattioille.
Äiti ei ole yltäpäältä veressä. Tyttö lähtee uudelleen takkahuoneeseen päin
("joku sano että piti mennä").
Tyttö kertoo yksiselitteisesti (ja tallenteelta kuullaan), että hän näkee isänsä jälleen
lattialla, mutta tällä kertaa verilammikossa. Tytön kauhunhenkäysten ("huii huiii") kuullaan
alkavan ajassa n.3:13 (näkee isän) - kirkaisu kuulaan ajassa n 3:15 - 3:17.
Tyttö sanoo tekijän poistuneen n. kymmenen sekuntia isän näkemisen jälkeen.
Jos tyttö näki isän ajassa n. 3:13 (kauhunhenkäykset), niin silloin ei ole mahdotonta
että tekijä on poistunut silloin, kun tytön huuto on lopuillaan ja kuullaan napsahdus,
koska "aika hidastuu" kauhunhetkinä. Tosin kolahduksia kuullaan tallenteella tämän jälkeenkin.
Tekijä ei sii ole edes "piileskellyt kylppärissä" - tämä näkemys oli alunperin
kuulijan/puhuttajan johdattelun tulosta:
15:13 Mäkinen: Onko sul sit mitää käsitystä, missä se oli sen ajan ko sä näit
sen lähtevä, missä se oli ennen sitä se mies? Oliko se jossai piilossa vai?
Amanda: Varmaa, me ei katottu ky1ppärii, ehkä se oli kylppärissä.
Kuulija ei hahmota, että tyttö on nähnyt "iskän latialla" kaksi kertaa ja tässä välissä
hän on ollut puhelimessa. Tekijän ei ole tarvinnut "piileskellä", kamppailu on sattunut
olemaan vain sellaisessa vaiheessa (muiden todisteiden so. hätäpuhelun perusteella),
että tekijä ei ole tuolloin ollut isän kimpussa, jolloin tyttö olisi hänet nähnyt.
Ja jos tekijä ei ole uhrin kimpussa (mikä kuullaan hätäpuhelusta), hänen täytyy seistä sivummalla, mihin hänellä on mahdollisuus so. ovelta nähden katveessa takan edessä.
Sisiotalo on itsepintaiseti samaa mieltä syyttäjän kanssa, että Auerin täyttyy olla syyllinen, mikäli tekijä ei ole poistunut ennen tytön toista käyntiä. Tekijän poistuminen ja tytön toisen
käynnin ajankohta sovitetaan tämän näkemyksen mukaisiksi.
Näkemys ei saa tukea sen paremmin tytön kuin Auerinkaan kertomuksesta eikä myöskään
hätäpuhelun kuuntelemisesta. Yllä esittämäni skenaario sen sijaan perustuu toisiaan tukeviin todisteisiin hätäpuhelussa kuultavista kamppailun vaiheista sekä osapuolten kertomuksista,
joiden pohjalta muodostuu kokonaiskuva.